Tietotekniikka ja iäkkäiden oppiminen

Kohtaan lähes päivittäin tilanteita joissa joudun selittämään jotain tietotekniikka-aiheista keski-ikäisille tai iäkkäämmillekin ihmisille - väelle joka ei ole kasvanut tietokoneiden ympäröimänä. Itse olin teini-ikäinen kun Internet tuli kohinalla massatietoisuuteen ja teki tietokoneista joka kodin tärkeimpiä laitteita. Minä kasvoin siihen maailmaan ja ymmärrän sitä luontevasti, olenhan elänyt sen ajan siinä iässä jossa uusien asioiden omaksuminen on helpointa. Itseäni edeltävät sukupolvet eivät omaa näitä etuja ja heidän käsityksensä ja kykynsä oppia ja hahmottaa tietotekniikkaa ovat monen mielestä tämän takia heikompia.

Löysin tästä aiheesta mielenkiintoisen tutkielman Old dogs and new tricks: teaching computer skills to adults (George Geddes, Strathclyden yliopisto).

Kyseinen tutkimus selvitti nimenomaisesti aikuisoppijoiden tietotekniikan oppimista ja tämän nopeasti muuttuvan alueen edellyttämää elinikäistä oppimista, sekä haasteita joihin oppijat törmäävät ikääntyessään. Tämä elinikäinen taitojen päivittämisen tarve ei ole täysin uusi ilmiö, mutta se on kiihtynyt melkoisesti tietoteknisten työkalujen kehittyessä nopeasti. Erityishaasteen se tuottaa myös sen vieraan luonteen takia: henkilö joka ei ole kasvanut tietokoneiden ympäröivässä maailmassa ei välttämättä käsitä monia peruskäsitteitä ja kokee tietotekniikan senkin takia vaikeammaksi kuin se onkaan.

Tietotekniikan oppimista kuvataankin myös kulttuurin niin kuin taidonkin omaksumisena: oppiminen edellyttää uusien konseptien (esim. ikonit, ikkunat, tehtäväpalkki) omaksumista eikä vain uuden taidon sisäistämistä. Kun tämä ”kulttuuritausta” puuttuu, oppiminen on huomattavasti vaikeampaa. Vertauksena esitetään esimerkki Tenavat-sarjakuvasta, jossa Ressu opettelee pelaamaan tennistä kirjekurssilla ja lopputuloksena päätyi lyömään tennispalloja postilaatikon päältä.

Toinen haaste on itse ikä. Iän kasvaessa tietyt toiminnot muuttuvat vaikeammiksi, alkaen henkisten kapasiteettien heikkenemisestä aina heikentyneisiin fyysisiin kapasiteetteihin. Iän kanssa reaktioaika heikkenee ja uusi oppi on entistä tiukemmin sidottava aiemmin opittuihin ympäristöihin. Lisäksi näkö heikkenee ja kyky hallita tietokonetta laskee kun hiiren liikutus ja näppäimistön käyttö muuttuvan hankalammiksi motoriikan heiketessä. Iän aiheuttamia vaikutuksia on kuitenkin hankala arvioida objektiivisesti, sillä kulttuurillinen käsitys iän kanssa tulevasta heikkoudesta voi osin olla nimenomaan kulttuurillista eikä niinkään fyysistä.’

Kolmas haaste ovat oppimismenetelmät. Vanhempi oppija on kehittänyt oppimismenetelmiä ja perusteita joiden avulla ja joiden päälle uutta tietoa lähdetään rakentamaan. Nämä oppivälineet eivät välttämättä palvele täydellisesti ympäristöissä joissa oppia on omaksuttava paljon. Vanhempien ihmisten tapana on myös opetella asioita perusteellisemmin ja syvällisemmin kuin nuorempien, jotka opettelevat asioita pinnallisemmin ja enemmän tehtäväkeskeisesti. Tämä voi osin olla vahvuus, mutta nopeasti muuttuvalla alalla se voi vaikeuttaa jatkuvaan opetteluun perustuvaa oppimista.

Vanhemmat oppijat tarvitsevat opiskeluun erilaisia oppimisympäristöjä. Pienryhmissä tapahtuva rauhallinen opettelu omaan tahtiin ja täydennettynä hyvällä vertaistuella ja mentoroinnilla korostui nuorempia oppijoita enemmän. Lisäksi ikääntyneempien oppijoiden todettiin pitävän opiskelusta itsensä ikäisessä seurassa.

Näitä ympäristön vaatimuksia pystytään tutkimuksen mukaan lähteä korjaamaan monellakin tavalla. Opettajan on ensinnäkin oltava tietoinen näistä iäkkäämpien tietotekniikan oppijoiden vaatimuksista ja tarpeista.  Tutkielmassa suositellaankin suuresti tietokonekulttuurin konseptien opettamista ennen varsinaista opiskelua. Tämä mahdollistaisi tietotekniikan opettelun helpommalta tasolta. Lisäksi opetusmateriaalin pitäisi olla oppijoille sopivaa, esimerkiksi tulosteiden ja verkkopohjaisten materiaalien täytyy olla luettavissa hieman heikommallakin näkökyvyllä. Myös monien ennakkoasenteiden voittamiseen käy sopivan rennon ilmapiirin luominen oppimiselle, jolloin jännitys tuntemattoman ympäristön oppimiselle laskee.

Tutkimuksessa myös esitetään tiettyjä vaatimuksia iäkkäämpiä kouluttavalle henkilölle, alkaen luonnollisesti koulutuspätevyydestä, mutta sisältäen myös ymmärrystä aikuisoppimisesta ja kykyä tarkkailla oppijoita pystyäkseen vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Opettajan on myös pyrittävä pois auktoriteetista enemmän oppilaita avustavaan asemaan.

Monilla iäkkäämmillä ihmisillä on siis tiettyjä erityisiä haasteita tietotekniikan kanssa, mutta mikään näistä haasteista ei ole ylittämättömiä. Opettajan on tiedettävä mitä tekee ja ymmärrettävä yleisöään ja se tietysti pätee mihin tahansa opetukseen.