Kirjoitin aiemmin kokemuksistani Facebookista luopumisesta ja jatkan aihetta hieman eri kannalta, samassa valossa kun puhuin hieman eristäytymisestä kulttien yhteydessä. Sosiaalinen media on nimittäin varsin hyvä eristämään käyttäjän yhteisöstä ja "vääristä" mielipiteistä.
Facebookin tärkein palvelu käyttäjilleen on tunne siitä, miten käyttäjä viestii ja vuorovaikuttaa lähipiirinsä ihmisten kanssa. Hän keskustelee, viestittää ja kommentoi. Tämän ansiosta hyvinkin sosiaalisesti eristynyt yksilö voi tuntea olevansa kaikkea muuta kuin eristynyt, eli osa yhteisöä ja yhteisönsä vuoropuheluita. Tämä on valitettavasti illuusio.
Facebook-viestinnän tärkein muoto, tilapäivitykset, ovat luonteeltaan hyvin erilaista kuin moni muu "tavallinen" viestittely, verrattaessa jopa muihin uusiin viestimuotoihin kuten kirjeisiin, sähköpostiin tai tekstiviestiin tai pikaviestiinkin. Esimerkiksi päivittäessäni tilaani Facebookiin, en varsinaisesti kerro kenellekään tietylle asioita itsestäni, vaan julkistan ne yleisesti kaikille. Merkittävin ero on jokaisen viestin kohteettomuus. Viestintä ei ole niinkään viestintää, vaan julistamista.
Kun vastaamme tällaiseen julistukseen, siinä on jo kohde - vastaammehan olemassaolevaan tilapäivitykseen - mutta käytännössä vastauskin on kenen tahansa ystävistä nähtävillä ja edelleen kommentoitavissa. Dialogi on siis syntynyt, mutta dialogi on julkisten julistusten välistä, ei varsinaista pienen ryhmän keskustelua. Jokainen ryhmässä julistaa jotain johon toiset julistavat vastineensa ja kuka tahansa voi poistua missä tahansa välissä tai vain jättää vastaamatta. Tilanne ei lähes koskaan lopu, lähinnä näivittyy ja kuolee.
Facebook tekee kuitenkin helpoksi tämänkaltaisen tiedon julistamisen ja saa monen unohtamaan, ettei näin tehty kommunikaatio välttämättä ole yhtä kuin oikeissa ystävyysverkoissa oleminen. Facebookin tilapäivityksiä selattaessa ihmiset kommentoivat asioita omien mielenkiinnonkohteittensa mukaan, eivät välttämättä sen mukaan kuka on miten läheinen ystävä on kyseessä. Viestintä muistuttaa siis enemmän ehkä keskustelua Internet-foorumilla kuin ystävien välistä keskustelua.
Tämä muodostaa illuusion kanssakäymisestä. Vaikka kukaan ei kommentoisi päivitystäni, saan sellaisen olon, että viestisin muiden kanssa. Seuraavana tietysti voin käydä kommentoimassa muiden tilapäivityksiä ja koen vuorovaikuttaneeni.
Jokainen voi näin viestittäessä keskittyä itseään kiinnostaviin asioihin ja sivuuttaa muut ja tämä on merkittävä ongelma. Tämä ei ensialkuun kuulosta ongelmalta, tarkoittaahan se, että jokainen voi keskittyä itselleen oleelliseen. Tarkemmin tarkasteltaessa löydämme kuintekin suuren ongelman. Ollessamme yhteydessä ihmisiin sosiaalisessa mediassa, voimme valikoida kontaktimme ja vastaanottamamme viestit, sivuuttaen täysin ne mitkä eivät istu omaan maailmankuvaamme tai muuten ärsyttävät meitä.
Kun valikoin vain ihmiset joista todella pidän, opetan itseäni koko ajan viestimään tietyllä tavalla: vain niiden kanssa jotka antavat sopivia viestejä. En koskaan opi keskustelemaan eriävien mielipiteiden omaavien kanssa, koska minun ei tarvitse tulla heidän kanssaan toimeen: voin näppärästi blokata heidät ja pysytellä omassa kuplassani. Kun ihminen voi valikoida vain itseään kiinnostavat keskustelut ja aiheet, välttää hän menestyksekkäästi eriävät mielipiteet ja polarisoi itseään jatkuvasti enemmän ja enemmän äärimmäiseksi.
Ihminen joka ei kohtaa eriäviä mielipiteitä tai maailmankuvia muuttuu hitaasti mutta varmasti fanaattisemmaksi ja fanaattisemmaksi mielipiteissään. Jos markkinaliberaali ei koskaan joudu tulemaan tekemisiin protektionistien kanssa vaan valikoi vain liberaaleja ajatuksia näkymäänsä, hän muuttuu enemmän ja enemmän valikoimiensa mielipiteiden vangiksi. Jos muslimi ei kohtaa kristittyä tai juutalaista, jos kokoomuslainen ei kohtaa virhervasemmistoa, jos ateisti ei kohtaa uskovaa... ja niin edespäin, mielipiteet äärimmäistyvät.
Tämä ongelma on kohdattavissa yhteiskunnassamme jo muutenkin. Ihmiset valikoivat ystäväpiirinsä, eivätkä vain "joudu" tulemaan toimeen naapureidensa kanssa. Näin piirit valikoituvat helposti samojen arvojen mukaisiksi ja yksilö ei koskaan opi muita näkökulmia tai osaa ottaa muita huomioon. Mielipiteet äärimmäistyvät mielenkiintoisen itse itseään ruokkivan ilmiön kautta: yksilö valikoi ympärilleen ihmisiä jotka ajattelevat samalla tavalla ja lukee kirjoja jotka kertovat hänen ajattelumaailmansa mukaisia ilmiöitä. Näin tekemällä hän myös vahvistaa nykyisiä ajattelumallejaan ja äärimmäistää ajattelua entisestään.
Menneen maailman yhteisöissä jokaisen piti tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, koska naapureita on hankala valita. Nykyään ihmiset eivät tutustu naapureihinsa vaan pysyvät yhteyksissä sellaisten ihmisten kanssa joista pitävät muuten. Tekniikka on vapauttanut meidät tarpeesta tulla toimeen mielestämme hankalien mielipiteiden kanssa. Ja Facebookin kaltainen viestintä entisestään korostaa tätä, sillä keskusteluissa voi osallistua vain itseään kiinnostaviin ja tarpeettomat voi kätkeä tai kokonaan estää henkilöt joiden mielipiteistä ei välitä. Facebook tekee tämän varsin helpoksi.
Ystävyyssuhteiden rakentuminen Facebookin päälle tuottaa ympäristön jossa henkilöllä on helposti näennäisen paljon ystäviä, mutta suurin osa luokittuu enemmän tuttaviksi kuin minkään perinteisen määritelmän mukaiseksi ystäväksi.
Facebook-viestintä on toki parempi kuin ei viestintää ollenkaan. Jopa tietokoneen kautta tuleva ei-kohteellinen viestintä jossain määrin lujittaa yksilön suhdetta muihin ihmisiin ja on tietysti parempi kuin täydellinen eristäytyminen. On silti tärkeää muistaa, että viestittäessä Facebookin tilapäivitysten kanssa, en oikeastaan viesti suoraan ihmisille tai ihmisten kanssa: kerron tietokoneelle jotain ja tietokone kertoo sen palvelimelle, joka miettii keille asiasta kertoa ja sitten levittää tiedon tietokoneille joiden käyttäjät ovat ehkä asiasta kiinnostuneita. Facebook-viestintä on tietokoneiden välistä viestintää josta puuttuu monia ihmisten viestinnän tärkeimpiä piirteitä.
Facebookin tärkein palvelu käyttäjilleen on tunne siitä, miten käyttäjä viestii ja vuorovaikuttaa lähipiirinsä ihmisten kanssa. Hän keskustelee, viestittää ja kommentoi. Tämän ansiosta hyvinkin sosiaalisesti eristynyt yksilö voi tuntea olevansa kaikkea muuta kuin eristynyt, eli osa yhteisöä ja yhteisönsä vuoropuheluita. Tämä on valitettavasti illuusio.
Facebook-viestinnän tärkein muoto, tilapäivitykset, ovat luonteeltaan hyvin erilaista kuin moni muu "tavallinen" viestittely, verrattaessa jopa muihin uusiin viestimuotoihin kuten kirjeisiin, sähköpostiin tai tekstiviestiin tai pikaviestiinkin. Esimerkiksi päivittäessäni tilaani Facebookiin, en varsinaisesti kerro kenellekään tietylle asioita itsestäni, vaan julkistan ne yleisesti kaikille. Merkittävin ero on jokaisen viestin kohteettomuus. Viestintä ei ole niinkään viestintää, vaan julistamista.
Kun vastaamme tällaiseen julistukseen, siinä on jo kohde - vastaammehan olemassaolevaan tilapäivitykseen - mutta käytännössä vastauskin on kenen tahansa ystävistä nähtävillä ja edelleen kommentoitavissa. Dialogi on siis syntynyt, mutta dialogi on julkisten julistusten välistä, ei varsinaista pienen ryhmän keskustelua. Jokainen ryhmässä julistaa jotain johon toiset julistavat vastineensa ja kuka tahansa voi poistua missä tahansa välissä tai vain jättää vastaamatta. Tilanne ei lähes koskaan lopu, lähinnä näivittyy ja kuolee.
Facebook tekee kuitenkin helpoksi tämänkaltaisen tiedon julistamisen ja saa monen unohtamaan, ettei näin tehty kommunikaatio välttämättä ole yhtä kuin oikeissa ystävyysverkoissa oleminen. Facebookin tilapäivityksiä selattaessa ihmiset kommentoivat asioita omien mielenkiinnonkohteittensa mukaan, eivät välttämättä sen mukaan kuka on miten läheinen ystävä on kyseessä. Viestintä muistuttaa siis enemmän ehkä keskustelua Internet-foorumilla kuin ystävien välistä keskustelua.
Tämä muodostaa illuusion kanssakäymisestä. Vaikka kukaan ei kommentoisi päivitystäni, saan sellaisen olon, että viestisin muiden kanssa. Seuraavana tietysti voin käydä kommentoimassa muiden tilapäivityksiä ja koen vuorovaikuttaneeni.
Jokainen voi näin viestittäessä keskittyä itseään kiinnostaviin asioihin ja sivuuttaa muut ja tämä on merkittävä ongelma. Tämä ei ensialkuun kuulosta ongelmalta, tarkoittaahan se, että jokainen voi keskittyä itselleen oleelliseen. Tarkemmin tarkasteltaessa löydämme kuintekin suuren ongelman. Ollessamme yhteydessä ihmisiin sosiaalisessa mediassa, voimme valikoida kontaktimme ja vastaanottamamme viestit, sivuuttaen täysin ne mitkä eivät istu omaan maailmankuvaamme tai muuten ärsyttävät meitä.
Kun valikoin vain ihmiset joista todella pidän, opetan itseäni koko ajan viestimään tietyllä tavalla: vain niiden kanssa jotka antavat sopivia viestejä. En koskaan opi keskustelemaan eriävien mielipiteiden omaavien kanssa, koska minun ei tarvitse tulla heidän kanssaan toimeen: voin näppärästi blokata heidät ja pysytellä omassa kuplassani. Kun ihminen voi valikoida vain itseään kiinnostavat keskustelut ja aiheet, välttää hän menestyksekkäästi eriävät mielipiteet ja polarisoi itseään jatkuvasti enemmän ja enemmän äärimmäiseksi.
Ihminen joka ei kohtaa eriäviä mielipiteitä tai maailmankuvia muuttuu hitaasti mutta varmasti fanaattisemmaksi ja fanaattisemmaksi mielipiteissään. Jos markkinaliberaali ei koskaan joudu tulemaan tekemisiin protektionistien kanssa vaan valikoi vain liberaaleja ajatuksia näkymäänsä, hän muuttuu enemmän ja enemmän valikoimiensa mielipiteiden vangiksi. Jos muslimi ei kohtaa kristittyä tai juutalaista, jos kokoomuslainen ei kohtaa virhervasemmistoa, jos ateisti ei kohtaa uskovaa... ja niin edespäin, mielipiteet äärimmäistyvät.
Tämä ongelma on kohdattavissa yhteiskunnassamme jo muutenkin. Ihmiset valikoivat ystäväpiirinsä, eivätkä vain "joudu" tulemaan toimeen naapureidensa kanssa. Näin piirit valikoituvat helposti samojen arvojen mukaisiksi ja yksilö ei koskaan opi muita näkökulmia tai osaa ottaa muita huomioon. Mielipiteet äärimmäistyvät mielenkiintoisen itse itseään ruokkivan ilmiön kautta: yksilö valikoi ympärilleen ihmisiä jotka ajattelevat samalla tavalla ja lukee kirjoja jotka kertovat hänen ajattelumaailmansa mukaisia ilmiöitä. Näin tekemällä hän myös vahvistaa nykyisiä ajattelumallejaan ja äärimmäistää ajattelua entisestään.
Menneen maailman yhteisöissä jokaisen piti tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, koska naapureita on hankala valita. Nykyään ihmiset eivät tutustu naapureihinsa vaan pysyvät yhteyksissä sellaisten ihmisten kanssa joista pitävät muuten. Tekniikka on vapauttanut meidät tarpeesta tulla toimeen mielestämme hankalien mielipiteiden kanssa. Ja Facebookin kaltainen viestintä entisestään korostaa tätä, sillä keskusteluissa voi osallistua vain itseään kiinnostaviin ja tarpeettomat voi kätkeä tai kokonaan estää henkilöt joiden mielipiteistä ei välitä. Facebook tekee tämän varsin helpoksi.
Ystävyyssuhteiden rakentuminen Facebookin päälle tuottaa ympäristön jossa henkilöllä on helposti näennäisen paljon ystäviä, mutta suurin osa luokittuu enemmän tuttaviksi kuin minkään perinteisen määritelmän mukaiseksi ystäväksi.
Facebook-viestintä on toki parempi kuin ei viestintää ollenkaan. Jopa tietokoneen kautta tuleva ei-kohteellinen viestintä jossain määrin lujittaa yksilön suhdetta muihin ihmisiin ja on tietysti parempi kuin täydellinen eristäytyminen. On silti tärkeää muistaa, että viestittäessä Facebookin tilapäivitysten kanssa, en oikeastaan viesti suoraan ihmisille tai ihmisten kanssa: kerron tietokoneelle jotain ja tietokone kertoo sen palvelimelle, joka miettii keille asiasta kertoa ja sitten levittää tiedon tietokoneille joiden käyttäjät ovat ehkä asiasta kiinnostuneita. Facebook-viestintä on tietokoneiden välistä viestintää josta puuttuu monia ihmisten viestinnän tärkeimpiä piirteitä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.