Ravintolasäännöt ja ryyppäyskulttuuri (3/5)

Alkoholin nauttiminen on kaikissa kulttuureissa ollut perinteisesti kommunaalinen riitti. Kukaan ei juonut yksin, vaan isäntä jakoi ryypyt rengeille ja juhlissakin ja illanvietoissa viinaa nautittiin hieman terästeenä. Kieltolaki muutti tilannetta sillä yhtäkkiä kallisarvoinen viina olikin kiellettyä ja harvinaista. Sitä piti juoda salaa ja et aina voinut luottaa muihin (saattoihan joku käräyttää sinut tai haluta varastaa kalliit viinasi) joten yksin juominen syntyi.

Yhdessä juomisen ilot ovat kuitenkin edelleen alkoholin pääasiallisia käyttökohteita - ainakin jos unohdamme todelliset alkoholistit hetkeksi.

Ravintolat ovat tässä oleellisessa asemassa, sillä ravitsemusliikkeet ovat vuosia olleet niitä paikkoja joissa alkoholia voi nauttia hyvässä seurassa ystävien ja kylänmiesten kanssa. Kievari- ja Pubi-perinne (public house, julkinen talo) on ikivanhaa ja nykyiset ravintolat jatkavat samaa tuttua meininkiä, mutta niissäkin näemme mielenkiintoisia rajoituksia ja käytäntöjä jotka ruokkivat humalahakuisuutta.

Puhutaan ensin jo kumotuista säännöistä. Ravintoloissa oli pitkään voimassa lainsäädännöllisiä rajoitteita jotka suorastaan pakottivat ryyppäämään paljon ja nopeasti. Esimerkiksi ravintoloissa alkoholi oli nautittava pöydässä eikä sitä saanut siirtää pöydästä toiseen. Jos halusi esimerkiksi tanssimaan tai juttelemaan toisessa pöydässä oleville, piti tuopit tyhjentää. Tämä ruokki intoa juoda nopeasti. Viina piti kitata äkkiä feissiin että pääsi tekemään muutakin. Tanssimassa ei voinut välissä käydä, vaan tuoppi piti tyhjentää ellei sitä uskaltanut jättää pahimmillaan vartioimatta sabotoitavaksi tai varastettavaksi.

Anniskeluravintoloiden aukioloa rajoitettiin ja niiden piti sulkeutua aikaisin (ennen edellistä lainmuutosta, ravintoloiden piti sulkea ovensa kahdelta). Ravintolakeikalla piti siis juoda nopeasti ja enemmän sillä alkkista ei saanut kello kahden lähestyessä enää ja juhlathan ovat tässä vaiheessa parhaassa vaiheessa. Kahden lähestyessä viinaa piti ostaa ja juoda nopeammin - kohtahan sitä ei saanut!

Tai sai oikeastaan. Eräs tuttu taksikuski kertoi miten ennen wanhaan toimittiin ravintoloiden sulkeuduttua kahden jälkeen. Ukkoja ajettiin pimeän viinapullon myyjältä toiselle viinan perässä ja siirryttiin yksityisasuntoihin ja julkisille paikoille ryyppäämään valvotuista ravintoloista. Toki kämpilläkin viinan saatavuus saattoi olla rajoitettua, joten siitä vähästä viinasta saatettiin vähän tapellakin - ja nyt tappelu tapahtui paikassa jossa ei ollut ketään sitä keskeyttämään.

Menneisyydestä ei kuitenkaan olla opittu. Rajoituksista kovasti tykkäävä Gay-ikoni Päivi Räsänen on kovasti puskemassa läpi lainsäädäntöä joka rajoittaisi anniskelua ja käytännössä palauttaisi aiemmat ongelmat. (Korostettakoon etten väitä Päivä Räsästä itse homoseksuaaliksi, vaan homoseksuaalien ikoniksi.)

Ravintolakulttuurista on vielä mainittava pari asiaa. Moni piirre rohkaisee ravintolailtojen aikana juomaan nopeasti ja yksi tällainen piirre on korkea alkoholin hinta ravintoloissa. Rahansäästökeinona on yleistynyt tapa ryypätä kotona (joka on myös kallista, mutta ei ihan niin kallista)"pohjat" ennen ravintolaan siirtymistä. Pohjissa on tietysti aikaraja, että ravintelliin ehditään vielä, joten tässäkin ruokitaan käyttäytymismallia jossa viinaa on juotava nopeasti ja viinan juomisen tarkoitus on nimenomaisesti humaltuminen. Tämä aikaraja yhdistettynä ravintoloiden aukiolon aikarajaan ovat molemmat omiaan tekemään juhlaillasta suorituksen jossa yritetään ehtiä eri rasteilla nauttimaan maksimaalisesti alkoholia ennen kuin aika loppuu kesken. Jos aukioloja muutetaan myöhemmiksi, pahenee tämä aikaikkuna entisestään ja rohkaisee entistä nopeampaan juomien nauttimiseen niin kotona kuin ravintolassakin. Jos et juo tarpeeksi äkkiä, viinan saanti loppuu ennen kun olet tajuton!

Pikkumainintana vielä anniskeluoikeudet. Jotta ravintola voi tarjoilla viinaksia, täytyy sillä olla siihen oikeudet. Mitä tiukempaa tavaraa tahdotaan tarjoilla, sitä kovemmat oikeudet on hankittava. Alkoholin tarjoilu on siis sallittua vain erityisissä ravintoloissa joissa on nämä erityiset oikeudet.
Toki ravintoloissa on vikaa itsessäänkin, eikä rajoitteita voi sanoa ainoaksi syyksi alkoholikulttuuriimme. Alkoholin kauppaaminen on varsin tuottoisaa touhua, esimerkiksi verrattuna ruoan myyntiin: viinan myynnissä inventaario ei pilaannu yhtä nopeasti kuin ruoan ja viinan tuotto on melko hyvä. Tietysti voittoaan maksimoivilla ravintelleilla on toki motivaatiota ruokkia tilannetta, jossa ihmiset juovat mahdollisimman paljon (maksavat mahdollisimman paljon ravintolalle) ja mahdollisimman nopeasti (tilaa vapautuu uusille asiakkaille). Seduloiden kaavana pidetty malli ravintolasta jossa musiikki soi niin kovaa ettei voi jutella on rakennettu juuri tähän tarkoitukseen: ihmiset juovat nopeammin ja enemmän kun he eivät voi kunnolla keskustella.

Anniskelukulttuurin rajoittaminen on omiaan ruokkimaan lieveilmiöitä nimenomaisesti pitkällä tähtäimellä. Yksi vielä pidemmän tähtäimen ilmiö on kuitenkin vielä olemassa: nuorten alkoholin käyttö. Jatketaan siitä seuraavassa artikkelissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.