Ne pelottavat sudet

Suomessa on jännittävä susitilanne: susikantamme on pienempi kuin koskaan, mutta siitä huolimatta susien pelko ja viha ovat korkeimmillaan koskaan. Pelon syynä on pelko susien väkivaltaisesta ja arvelluttavasta käyttäytymisestä. Tässä on kuitenkin kyse melkoisesta liioittelusta, susi ei ole Suomessa todellisuudessa vaarallinen ihmisille eikä tilastojen mukaan oikeastaan eläimillekään.

Huolestuttava tilanteemme

Tilanne on oikeasti jo suhteellisen huolistuttava. Kannan pitäisi olla 700:n yksilön kieppeillä, jotta voitaisiin puhua oikeasta susikannasta. Nykyinen arvio on huolestuttavasti n. 150 yksilön kieppeillä. Tämä on sukupuuton partaalla oleva lukema kotimaiselle susikannalle. Susia salakaadetaan jatkuvasti sillä asenneilmapiiri aiheessa on niin myrkyttynyt ettei lakeja aiheessa totella.

Salametsästys on luvuissa mitä ei voi kutsua kuin lajin systemaattiseksi hävittämikseksi.

Susikanta on romahtanut ja sen elinvoimaisuus laskee edelleen. Myyttiä suuresta ja vaarallisesta susikannasta ruokitaan misinformaatiolla ja vihreellisillä tiedoilla. Kaksi perusväittämää on susien muuttaminen Suomeen Venäjältä ja susihavaintojen suuri lukumäärä viime vuodelta.

Totuus on jotain sinnepäin. Susia ei myöskään Suomeen tule Venäjältä merkittävämmin vaikka näin kovasti väitetään. Näyttäisi pikemminkin että Suomen ja Venäjän välinen susien liikkuminen on ollut enemmän meitä sinne kuin toisinpäin.

Havaintojen määrä on todella ollut kasvussa, mutta ei susikannan kasvun takia. Esimerkiksi lauman hajoaminen tuottaa lyhyessä ajassa paljon susihavaintoja. Sukupuuton partaalla olevassa kannassa laumojen hajoaminen ei ole odottamaton käänne. Havaintojen raportoinnin innokkuus on kasvanut ja helpottunut sähköisten järjestelmien ansiosta. Havaintoja on siis myös helpompi kerätä ja pienen kantamme näkyvyys on suurempi kuin kanta.

Suomalainen susikammo

Tämä susikammo on myös erityisen Suomalainen piirre. Pelkäämme ja vihaamme Susia vaikka meillä on erittäin paljon lääniä ja erittäin vähän susia. Euroopassa on huomattavasti suurempia susikantoja, mutta silti kyseisissä maissa lemmikkejä voi pitää ja karjaakin kasvattaa, ilman että iso paha susi syö ja tappaa.


Jos sudet todella olisivat niin tuhovoimaisia, Italiassa ja Espanjassa ei varmaan voi lemmikkejä pitää ollenkaan eikä karjaakaan kasvattaa, kaikkihan ne tappaisivat. Ja tätä ei kuitenkaan käy. Suomessa yksittäiset koiran katoamiset tai muutamat porojen kuolemat ovat paisuneet ja paisuneet kunnes pullataikina on ollut liian iso hillitä ja asiat etenevät omaa tahtia.


Ja susi ei ole erityisen vaarallinenkaan. Edellinen ihmisvahinko on tapahtunut 1800-luvulla.


Mutta vanha viha on syvällä. Aikamme henki on kaivautua poteroihin ja vastustaa väärien ihmisten mielipiteitä. Susia tappaa porukka joka on ideologisesti päättänyt olla kuuntelematta mitään mitä ns. vihervasemmisto sanoo - ja itseasiassa on päättänyt käytännössä tehdä aina päinvastaista.


Käsitys susien vaarallisuudesta ja aggressiivisuudesta on juurtunut syvälle ja tätä käsitystä on yritetty kaataa valistuksella joka on osittain purrut. Osa on taas ymmärtänyt asian niin, että taas se penteleen vihervassariliiga tahtoo suojella jotain muuta kuin Suomen kansalaisia. Eräiden käsitysten mukaan susien aseman luullaan Suomessa olevan niin hyvän että ompa eräs väittänyt susien saavan lapsia parempaa kohtelua. Asia on tietysti toisin: lapsia ei olla Suomessa ajettu sukupuuttoon, demonisoida, syytetä kaikesta pahasta ja tapeta salaa. Jos susia oikeasti kohdeltaisiin lapsia paremmin, eivät ne olisi lähes kuolleet sukupuuttoon luonnostamme.

Mutta tämä on meille niin valitettavan tyypillistä käytöstä. Tuhoamme eläinlajin joka häiritsee meitä ymmärtämättä miten kyseinen laji on meillekin tärkeä. Petoeläinten puuttuminen on pitkälti syy miksi kaupungeissa on tuhoeläinongelmia, jänikset, pulut, lokit, hiiret ja rotat saavat elää keskuudessamme vapaasti.

12 kommenttia:

  1. Viimeisestä kohdasta ; Hesa on täynnä kettuja ja ilveksiä. Ja haukkoja. (Ja huuhkajia, klassisia metsän ja korven lintuja, on lehtien palstoilla asti.) Ja Ilves on sutta vaarallisempi ihmiselle. (Ei kovin vaarallinen kyllä.) Mutta susi tuskin oikeasti ratkaisisi mitään. Ihmiset ei vaan ymmärrä että tarjoavat ruokaa elikoille ja ekologia noudattaa omia lainalaisuuksiaan.

    Rikollinen ei koskaan pidä siitä että heitä kutsutaan rikolliseksi. Moraalinen oikeutus, esim pahoinpitelijöiden ja vastaavien rikollisten vakiomotivoija, halutaan samaksi kuin laillisuus. Ja jos ei ole laillista ajatellaan että pitäisi olla laillista.

    Susi on vaarallinen. Peura on vaarallinen. Kotikissa on vaarallinen. Ei vaaratonta elukkaa olekaan. Kaupunginjohtaja Helsingissä järkyttyi kun tajusi omakohtaisen kautta että lokki on vaarallinen. Oma pikkusisareni on joutunut variksen hyökkäyksen kohteeksi, ikävästi nokki lintu. Ihmiset on etääntyneet luonnosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan tarkoittanut että susien vähyys aikaansaa rottabuumeja, nostin sen vain esimerkkinä siitä miten saalistajien vähyys luo olot joissa tuholaisilla on kiva olla. Kaupunkien pikkuriesojen saalistajia ovat ihan muut, kuten nämä huuhkajat.

      Toki susi on vaarallinen, mutta vaarallisuus on suhteellista. Lukuja katsottaessa susi ei ole *niin* vaarallinen että sen sukupuuttoon ajaminen olisi perusteltua.

      Poista
    2. Vaarallisuus ja tuhoaminen eivät minun mielessä edes mitenkään ilmiselvästi tai pakosti liity yhteen.

      En lähtisi peurojakaan tuhoamaan, vaikka Korsossa kerran jouduinkin juoksemaan kintut persiessä sellaista karkuun.

      Poista
    3. "En oikeastaan tarkoittanut että susien vähyys aikaansaa rottabuumeja, nostin sen vain esimerkkinä siitä miten saalistajien vähyys luo olot joissa tuholaisilla on kiva olla. Kaupunkien pikkuriesojen saalistajia ovat ihan muut, kuten nämä huuhkajat." Totta mutta irrelevanttia ; Nähdäksesi argumenttisi oli "Petoeläinten puuttuminen on pitkälti syy miksi kaupungeissa on tuhoeläinongelmia, jänikset, pulut, lokit, hiiret ja rotat saavat elää keskuudessamme vapaasti."

      Saalistajia on. Lotkan-Volterran dynamiikka toimii kaikkialla. Kaupunki ei eroa dynamiikaltaan oleellisesti luonnosta. Ihminen joka metsästää Korkeasaaren leijonille vie ekologista lokeroa ketuilta. Pitkällä tähtäimellä saalistus ei koskekaan niin paljoa pupuja kuin kettuja.

      Pupuihin liittyen minulla on pätemisaihe kouluajoilta. Silloin kuulin että kotieläimistä villiintyneitä jäniitä on yhdessä paikassa. Pidettiin marginaalisena ja kuriositeettina. Sanoin että tuosta saadaan vielä uusi Australia. Pitivät huonona kuvauksena kun olijan metsäjäniksiä ja rusakoita Suomessa ollut iät ja ajat. ; Itse ihmettelin että miksi kanta ei sitten vähene vaan kasvaa omituisesti. Osasin olla rasittava besservisseri jo lukiossa.

      Kettuja en tosin nähnyt. En osannut miettiä saalistajasuhteita. Huuhkaja, korpien arka lintu, urbaanin kaupungin ytimessä oli itselle sitten pienoinen shokki.

      Luonto todellakin osaa yllättää. Enkä puhu pelkästään petopelkoisista joilla on käytössä Vodkan-Mongerran epälineaarinen ensimmäisen kertaluvun indifferentiaaliyhtälön muodostamat tyhmälöryhmät. Se yllättää kaikkia. Edes minä en näe kaikkea eteenpäin. Jopa minä voin mogata. Ja evoluutio on fiksumpi kuin sinä olet. (Etenkin jos olet kreationisti, mutta se ei ole silloin edes vaikeaa.)

      Mutta tunnetaanhan sitä aika jolloin varis oli muuttolintu. Eikä siitä ole edes hirveän kauan aikaa..

      Poista
  2. Kaikken vaarallisin eläin: ihminen.

    Mutta jos nyt kuitenkin alkaisin hävittämään ja metsästämään jotain _ihmiselle_ vaarallista, lähtisin autojen perään ja ruttaisin ne kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammeista puhumattakaan! Niin moni viaton suomalainen kuolee liukastumalla ammeessaan! Ja Golfin peluu pitäisi hävittää myös, sitä pelaamalla on kuollut paljon enemmän ihmisiä kuin susien tappamana. Näin menetettiin myös kansallisaarteemme Spede Pasanen!

      Poista
  3. No jos ihmistä ei lasketa, niin kaikkein vaarallisin eläin Suomessa taitaa olla Hirvi joka tappaa vuosittain ihmisiä, välistä jopa useamman kerralla, joten eikös tässä nyt sitten pitäisi alkaa hirviä teurastamaan ennemmin kuin susia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bingo. Susissa on vaarallisuuden fiilistä paljon, mutta oikeaa vaarallisuutta vähän.

      Poista
  4. Sudesta ei ole vaaraa, kunhan se pelkää ihmistä, niin kuin tilanne suurimmaksi osaksi onkin. Ihmisasutuksen lähelle tulevat sudet pitäisi tappaa ja ihmisille myös vakuuttaa, että näin tehdään, jotta turhaa susivihaa ei synny, mutta muuten susikannan voi antaa ihan hyvin kasvaa.

    Minä haluasin erottaa kaupungit luonnon suojelusta. Kaupungit ovat ihmisen reviiriä, jota ihminen on muokannut todella radikaalisti omiin tarpeisiinsa joka tapauksessa. On mielestäni typerää koittaa suojella jotain lajia tai ekosysteemiä kaupungissa muuten kuin ihmisten omaksi iloksi tai hyödyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian ihmistäpelkäämättömät villieläimet ovat ongelma ja nyt jo puhutaan hyvin erilaisesta ongelmasta. Suomen susikannasta tuskin on kesyyntynyt kuin hyvin pieni osa yksilöistä.

      Poista
    2. Näin on. Tärkeintä olisikin vakuuttaa ihmiset siitä, että ongelmatapaukset tullaan hoitamaan tehokkaasti, jos niitä ilmenee, niin ihmiset voisivat suhtautua rauhallisin mielin niihin suurimpaan osaan villieläimistä.

      Politiikka jossa suojellaan citykaneja (ei onneksi enää), torilla ihmisten eväät syöviä lokkeja ja kerrostalon ullakolle pesiytyneitä lepakoita niin paljon, että kattoremonttikin estyy ei ole omiaan kertomaan ihmisille, että eläimien aiheuttamat ongelmat ja uhat hoidetaan.

      Poista
    3. Luonnonsuojelussa on tärkeää viimeiseen asti välttää sitä mitä kutsun piipertämiseksi. Se on juuri sitä ettei citykaneja tai lokkeja saa ampua tai tappaa ylipäänsä, vaan ne pitäisi vapauttaa luontoon. Tai että matonpesupaikkoja suljetaan muka luonnolle vaarallisina.

      Piipertäminen on luonnonsuojelutoimintaa jolla ei ole luonnon säilymiseen merkittävää vaikutusta, mutta joka sen sijaan syö uskottavuuden koko toiminnalta. Ihmiset eivät tue luonnonsuojelua jos näkevät sen hippityttöjen pelleilynä, eikä taisteluna lastemme puhtaasta ilmasta ja elinkelpoisesta planeetasta.

      Vihaan piipertämistä, mutta eräät piirit rakastavat sitä. Se on tyypillisesti helppo tapa näyttää että jotain tehdään, tekemättä mitään merkityksellistä.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.