Vain työntekijän selkänahasta voi joustaa

Elinkeinoelämän keskusliitto, tämä jokaisen työmiehen paras ystävä, on vuosia raivonnut siitä miten tehotonta ja kerrassaan ikävää on kun työntekijät tahtoisivat sopia asioista liittotasolla. Heitä on erityisesti nyppinyt nyt haudattu tapa hoitaa neuvottelut kerralla lähes koko työvoiman kanssa ja se onkin saatu rikottua ja päädytty liittokohtaisiin neuvotteluihin ja raamineuvotteluihin - jotka nekin EK tahtoisi lopettaa. Heidän kantansa on, että sopimisen pitäisi olla paikallista, mikä siis on aina suoraan työnantajan etu työntekijää vastaan.

Nyt kuitenkin EK yllätti ja ilmoitti halukkuutensa uuden raamisopimuksen neuvotteluun, mutta kunhan yksi pienenpieni reunaehto otetaan mukaan: yleiskorotukset eivät ole neuvoteltavissa. Itseasiassa jopa alakohtaisista palkanalennuksista pitäisi jopa keskustella, puhutaan "tuottavuutta lisäävistä joustoista".

Tämä on irvokasta keskustelua aikana jona palkkojen tasa-arvo on karannut käsistä. Tuloerot ovat jättimäisessä kasvussa, kiitos korkeasti palkattujen johtajien ja omistajien tulotason todella nopeasta kasvusta ja suurten massojen tulotason stagnaatiosta. EK edustaa lopulta kuitenkin näitä ihmisiä, varakkaita ja rikkaita, joiden omat tulotasot ovat "talouskriisistä" huolimatta kivassa kasvussa. Ja nämä rikkaat ihmiset osaavat vaatia muilta palkkamalttia tai joustoa.

Vaatimukset muuttuvat irvokkaiksi kun käsittää kuka niitä esittää.

Kaikki tämä tehdään kilpailukyvyn vuoksi. Meidän pitää säilyä kilpailukykyisenä jotta liiketalouden rattaat rullaavat! Mutta kilpailukyky ei ole mikään tavoite, se on vain keino. Kilpailukyvyllä on tarkoitus saada aikaiseksi voittoa joka taas parantaisi hyvinvointia kaikille. Jos uhraamme hyvinvoinnin kilpailukyvyn edessä heikentämällä ihmisten tulotasoa, työturvallisuutta ja niitä suojia joita meillä on työmarkkinoilla, menetämme sen mitä kilpailukyvyllä tavoittelemme.

Tai no, jos rehellisiä ollaan, kilpailukyvyllä ei tavoitella hyvinvointia. Enemmänkin sillä tavoitellaan voittoja jotka tulevat hyvin harvoihin käsiin. Pienen talouskriisimme aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta monelta on jäänyt huomaamatta se kuinka tämä kriisi on todella vaikuttanut: se on antanut rikkaille entistä hienomman tilaisuuden ryöstää meiltä muilta. Omaisuus on keskittynyt yhtä pienempään ihmisjoukkoon, rikkaat ovat rikastuneet ja elintaso on muilla laskenut. Muistetaan tässä että maailman sadan rikkaimman tulot vuonna 2012 riittäisivät köyhyyden hävittämiseen maailmasta neljään kertaan.

Ja yrityksillä itselläkään ei mene hullummin: maailmanlaajuisesti yritysten voitot ovat kasvaneet. Talouskriisin pienen laskun jälkeen on nyt jo noustu kriisiä edeltänyttä aikaa suurempiin voittoihin.



Tämän kaiken edessä on hyvin hankala ymmärtää miten jälleen työntekijän pitäisi olla se joka joustaa, se jonka palkan korottamisesta ei edes neuvotella.

Kommentit

  1. Ongelma on huomattavasti moniulotteisempi kuin yksipuolisella viestilläsi annat ymmärtää. Kilpailukyvyssä ydinkysymys on kilpailukyky muita maita kohtaan kuin kilpailu voittojen jaosta tavallisten työntekijöiden kanssa.
    Talouden rakennemuutokset teollisuudesta palvelusektorille ja teollisuuden siirtyminen halpamaihin on ollut ilmiönä jo vuosikymmeniä.

    Kilpailukykyä pidetään tärkeänä, koska sen perusteella yritykset, toiminta ja ennenkaikkea PÄÄOMA pidetään sidottuna globalisoituneessa maailmassa omassa maassa.

    Pääoma ei tunnusta enää väriä eikä lippua ja maailmalle levinnyt voiton arvon maksimoinnin logiikka ja sitä tukeva corporate governance ajattelu. Yhteiskuntajärjestelmämme tukeutuvat hyvin pitkälle jo jatkuvan talouskasvun tukemiseen jatkuvaan pääoman korkovoittojen tavoittelulle.

    Pääoma siirtyy sinne missä on luvassa parhaimmat voitot pienimmällä riskillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietysti aihe on paljon moniulotteisempi. Parin sivun bloggauksessa ei ole ehkä tarkoituskaan käydä läpi kaikkia asiaan liittyviä tekijöitä tai kyseessä olisi tietokirjasarja.

      Ja pääoman kasvattaminen ja jatkuva kasvu muuten, reseptejä ei vain ongelmille vaan sukupuutolle. Kulutamme joka vuosi enemmän resursseja kun planeetallamme on meille antaa ja tilanne pahenee koko ajan. Hillitsemisen sijaan kiihdytämme koska tavoitteemme ei ole lajimme tai ekosfäärimme kestävyys, vaan jatkuva kasvu.

      Suhteellisen sairas arvo, eikö?

      Poista
    2. Talouden kasvu ei edellytä resurssien käytön kasvua, vaikka silläkin kasvua saadaan aikaan.

      Jos on huolissaan resursseista, niin oikea kysymys on, että miten saadaan parhaiten kasvua lisäämättä tai jopa vähentämällä resurssien käyttöä.

      Sun tavoite lopettaa talouden kasvu, jotta resurssit ei loppuisi ei tule toimimaan, koska sen lähtöoletus, että kasvu vaatisi resurssien käytön kasvua on yksinkertaisesti väärä.

      Poista
    3. Ei edellytä varsinaisesti, mutta tällä hetkellä resurssien kulutuksen kasvu on kulkenut käsi kädessä talouskasvun kanssa. Kulutamme koko ajan entistä enemmän. Talouskasvu ilman kulutuksen kasvua on mahdollista, mutta käytännössä emme ole nähneet sitä tapahtuvan.

      Poista
    4. Ei pidä sekoittaa syytä ja seurausta. Resurssien käytön kasvattamisesta seuraa talouskasvua, mutta talouskasvusta ei seuraa resurssien käytön kasvua.

      Pitää myös erottaa kulutus ja kulutus. Luonnonvarojen kulutus vai kulutustavaroiden osto rahassa mitattuna?

      Poista
    5. Puhuin kulutuksesta as in luonnonvarojen kulutus, mutta sanomani toki pätee myös päivittäiseen kuluttajana kuluttamiseemme.

      Enkä oikein näe yritysvetoisen talousjärjestelmän lopettavan resurssien kuluttamista nykyistä nopeammin ennen kun on pakko. Ne jotka vähentävät omaa käyttötahtiaan eivät saa siitä kilpailuetua joka perustelisi tutkimuskustannukset tyypillisesti.

      Poista
    6. Kulutustavaroiden osto rahassa tai jopa arvossa(jos sen voi jotenkin mitata) mitattuna voi kasvaa ikuisesti, jos jalostusaste kasvaa ilman, että luonnonvarojen kulutus kasvaa.

      Ei markkinat olekaan keino hillitä luonnonvarojen kestämätöntä kulutusta tai ympäristön kuormittamista. Ainakaan, jos luonnonvarat tai kuormitettava ympäristö eivät ole yksityisessä omistuksessa. Siihen tarvitaan lainsäädäntöä. Markkinat ovat oikea tapa kohdistaa luonnonvarojen käyttö tehokkaasti. Mutta tästä ei millään tapaa seuraa sitä, etteikö talous voisi kasvaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.