Suden vääjäämätön sukupuutto

Olemme elinaikanamme näkemässä susien sukupuuton maassamme. Nykytahdilla en näe järkeä puhua sukupuuton vaarasta tai mahdollisuudesta, puhumme realiteetista jota ei ehkä enää voida välttää. Kyseessä on turha sukupuutto joka oltaisiin voitu välttää, sillä susi ei todellisuudessa ole uhka meille tai hyvinvoinnillemme.

Suden tuleva sukupuutto on yhdistelmä hysteeristä vihaa, virheellistä informaatiota, yleistä piittaamattomuutta kokonaisen lajin selviämisestä mailllamme muutamien ihmisten talouden turvaamisen edessä ja ennen kaikkea yhteiskunnallista keskustelukulttuuria jossa avoimesti väärässä oleminen ei enää ole häpeän aihe. Ihmiset voivat vapaasti levittää misinformaatiota susien "vaarallisuudesta" ja lietsoa susipelkoa ilman merkittävämpää tuomiota.

Susikantamme on romahtanut. Arviolta 130 yksilöä löytyy metsistämme ja aroiltamme Tämä on suuri romahdus vuoden 2006 "huippuluvuista"  jolloin kanta oli peräti 250 yksilöä. Tämän susimäärän kanssa susien geneettinen diversiteetti on erittäin matala. Uutta geneettistä materiaalia ei eristyneelle populaatiollemme käytännössä tule ja jäljellä oleva kanta on hyvin pieni, ehkä liian pieni selviämään vaikka sitä todenteolla suojeltaisiinkin. Käytännössä kannan elinvoimaisuus on lähes tuhoutunut.

Susikanta ei osoita mitään merkkejä elpymisestä, eikä susien mystisesti matkusta Suomeen itärajan yli. Arvioiden mukaan Venäjän Karjalan susikanta liikkuu 300 yksilön heitteillä. Venäjälläkin sudet on metsästetty lukemiin jossa lajin elinvoimaisuus on heikentynyt. Susikanta sielläkin on pikemminkin vetäytynyt kauemmas Suomesta kuin lähemmäs.

Lainaan Eeva Janssonin väitöskirjatilaisuuden lyhennelmää:
"Kannan geneettisen hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden kannalta merkittävin havainto tutkimuksessa oli, että geenivaihtuvuus Suomen ja Venäjän susikantojen välillä on nykyisin hyvin vähäistä. Tämän seurauksena Suomen susikanta on jo merkittävästi perimältään Karjalan kannasta eriävä. Todennäköisin syy vähäiselle tulomuutolle on Karjalassa runsaana jatkuva sudenmetsästys, jonka seurauksena lähdepopulaatiossa ei synny muuttopainetta vaan nuoret sudet jäävät lähelle synnyinseutujaan. Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaiset sudet vaelsivat keskimäärin vain noin 100 km:n päähän saaden aikaan nk. etäisyysisolaation, eli geneettisesti läheistä sukua olevat yksilöt olivat myös maantieteellisesti lähellä toisiaan. Kannan romahdettua vuoden 2006 jälkeen ilmiö vahvistui selvästi, mikä viittaa siihen että menetetyt lisääntyvät yksilöt laumassa ovat korvautuneet jälkeläisillään."
Lähde: http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitos13/jansson.html

Tämän susipopulaatiomme koko on niin pieni, niin mitättömän pieni, ettei mitään uhkaa siitä voida sanoa olevan, väänteli asiaa miten tahansa. Lemmikkejä jää susien hampaisiin niin vähän että liikenteessä kuolevien lemmikkien määrä jättää kyseisen pikkupinon vuorensa varjoon. Tuotantoeläimillä on suurempiakin ongelmia, susien syömäksi jää pienen pieni osa. Lapsiakaan eivät sudet kummemmin säikyttele. Ihmiset säikähtelevät koiria paljon useammin. Paljon useammin.


Ainoa uhkatekijä on oikeastaan ihminen sudelle. Sudet eivät ole meille sen enempää uhka kuin terttu banaaneita on apinalle.

8 kommenttia:

  1. Susikeskustelu on sinänsä mielenkiintoinen että itärjan lähiseudulla asuvat ovat aiheesta hiukan erimieltä. Eräältä läheiseltä ja ainakin minulle 100% luotettavalta taholta kuulin että metsällä susi ei tosiaan ole kovinkaan harvinainen näky. He puhuvat että susia on joka vuosi ja ne vaeltavat rajan yli idästä. Tänä vuonna heidän ongelmana on ollut se että kotitalon lähelle on pesiytynyt 5 suden lauma. Heillä ei ole aikomusta niitä tappaa mutta elämää ei helpota se fakta että kaikki elikot on kaikki tuotavat sisälle joka yöksi (ja kysymys ei siis ole parista koirasta). Toki uskon tutkimuksiin täällä kotosuomessa mutta entä faktatieto rajan takana asuvista susista. Pitääkö se varmasti paikkaansa? Voiko olla että 130 sutta aiheuttaa näin suurta närää rajan läheisyydessä asuvissa ihmisissä. Tuolla määrällä edes suden näkeminen pitäisi olla äärimmäisen harvinaista. Osuisiko tähän sanonta ei savua ilman tulta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen taipuvainen uskomaan tutkijoita näiden "100% luotettavien tahojen sijaan" koska kokemus on osoittanut niiden olevan epäluotettavia.

      1. Mistä ne tietävät susien vaeltavan idästä? Olen todella kiinnostunut tästä, sillä näillä "100% luotettavilla lähteillä" on usein tästä jonkinlaine varma tieto, mutta ei oikeastaan mitään järkevää lähdettä tälle tiedolle, se vaan tiedetään. Tutkijoiden mukaan tätä ei oikeasti käy kuin erittäin harvoin. Mitään todisteita tästä ilmiöstä ei ole, mutta sitä vastaan kylläkin on. Viittaan tekstissäkin viittaamaani tutkimukseen. Idästä ei tänne tule ketään.

      2. Voiko tätä yleistää? Suomessa on se 130 yksilöä ja on mahdollista että kyseinen yhteisö on yhden susilauman lähettyvillä. Tämä ei tarkoita muuta kuin yhtä yhteisöä jolla on susia naapurissa, ei sitä että tämä olisi yleismaallinen juttu. 130 yksilöä tarkoittaa että muutama suomalainen todella niitä kohtaa, mutta määärä on niin pieni ettei mistään laajemmasta ongelmasta voida puhua.

      3. Kyseessä on anekdootti. Joku kertoo nähneensä susia ja pelkäävänsä ja joutuvansa suojelemaan eläimiään jne. Ihmisillä on ikävä tapa havainnoida maailmaa vinoutuneesti ja tämä tekee yksilökokemuksista todella huonon mittarin. Yksi susihavainto per muutama vuosi, yhdistettynä pelkoihin ja huoliin ja yhtäkkiä olemme kehittäneet käsityksen suuresta susiongelmasta. Tämän takia nojaan tutkijoiden näkemyksiin asiassa, enkä välitä "100% luotettavista tahoista".

      4. Ja tämä on se tärkeä kohta. Vaikka kaikki tuo olisi totta, meidän täytyy laittaa asioita vähän mittasuhteeseen. Se että joku joutuu vähän varomaan eläintensä perään on paljon pienempi juttu kuin sukupuutto. Oikeasti, vertaamme ylimääräistä vaivannäköä ja satunnaisia taloudellisia menetyksiä kokonaisen lajin selviämiseen. Minusta on erittäin jopa groteskia väittää että mukavuuteni on jotenkin arvokkaampi kuin jonkun toisen, tämän perheen ja koko lajin olemassa olon.

      Poista
    2. "Se että joku joutuu vähän varomaan eläintensä perään on paljon pienempi juttu kuin sukupuutto."

      Tämä vaatisi hieman perusteluita.

      Minäkään en haluaisi tietää, että ihmisen toiminnan johdosta joku laji on kuollut sukupuuttoon ja olisin valmis hieman näkemään vaivaa, että löytyy joku parempi keino suojella kotieläimiä.

      Mutta silti, minkä takia me suojelemme luontoa ja eläimiä? Minun mielestä ihmistä varten. Joten miksi me suojelemme sutta, muuten kuin tunnesyistä? Ehkä syitä on, mutta minä en ainakaan tähän hätään keksi mitään.

      Poista
    3. Miksi me suojelemme eläimiä? Yksi näkökanta voisi olla vastuumme suojelusta jos olemme itse tuhonkin aiheuttaneet. Susien kohdalla olemme ajaneet ne lähes sukupuuttoon ja olemme siis eräällä tavalla lajina vastuullisia tästä (jos nyt kokonaiselle lajille voidaan vastuuta antaa). Oman tuhoisan käytöksen korjaaminen on yksi tapa katsoa asiaa.

      Voi asiaa katsoa myös meidän perspektiivistämme. Miten olisi syynä pitkäaikainen oma selviytymisemme ja elämän jatkuminen? Monimuotoinen elämä on parhaita takeita sille, että planeettamme pysyy elinkelpoisena myös muuttuvissa olosuhteissa. Heikentynyt rikkaus biosfäärissä on lisää haavoittuvuutta olosuhteiden paineessa. Meidän oma selviytymisemme edellytykset ovat yhä kiinni ympäröivän biosfäärin selviytymisessä. Jos se menee, me menemme perässä. Jokainen laji täyttää jonkin lokeron tässä ekologiassa ja poistamalla lajin, jätämme puutteen herkkään tasapainoon - ja monesti lajin häviämisellä on pitkäkantoisia vaikutuksia joita emme osaa ennalta nähdä. Näin heikennämme kokonaisuutta ja omaa selviytymistämme.

      Elämän monimuotoisuuden suojelu on yksinään jo melkoisen tärkeä tarkoitus. Susien kuten muidenkin modernien eläinlajien takana on miljoonia vuosia evoluutiota ja tuntuu suurelta vääryydeltä katkaista näitä oksia vain koska ne ovat ongelmallisia muutaman ihmisen taloudelle. Tunnesyy ehkä, mutta mitäpä mikään muukaan elämää suojaava syy ole lopulta kuin tunnesyy, puhuimme sitten ihmiselämän tai muiden olentojen varjelusta.

      Lopuksi on vielä mainittava yksi asia: Yksittäisen eläimen tappaminen on yksi asia, kokonaisen lajin ajaminen sukupuuttoon on toinen. Yksilön kuolema ryöstää kyseisen yksilön geenit lajinsa kirjosta, kokonaisen lajin tuhoaminen kadottaa lajilta tulevaisuuden.

      Poista
  2. Yksi lisänäkökulma siihen, miksi meidän tulisi suojella eläinlajeja sukupuutolta on myös se, ettemme tiedä niistä vielä kaikkea. Jo pelkästään susien käyttäytymisessä on paljon asioita, joita emme vielä ymmärrä. Itsessään tuosta saatava tieto ei luultavasti tule koskaan olemaankaan hirvittävän arvokasta, mutta on mahdollista, että sen avulla pystyttäisiin kehittämään uusia teorioita, jotka avaisivat uusia näkökulmia myös ihmisten ja muiden eläinlajien toimintaan.

    Toisin sanoen: eläinlajin sukupuutto vähentää meidän mahdollisuuksiamme kerätä tietoa maailmasta ja sitä en voi millään tapaa nähdä hyvänä asiana.

    VastaaPoista
  3. Olihan siinä ihan hyviäkin syitä.

    Lähinnä mun kysymykseni lähti sellaisesta ajatuksesta, että tällainen todella vähissä oleva laji ei juurikaan enää vaikuta ekosysteemiin. Susi on ollut vähissä jo kauan ja siitä ei ole seurannut ongelmia, joten tuskin niiden viimeistenkään kuolemasta ihmiselle juurikaan ongelmia syntyisi.

    Mä en nää ihmisellä lajina mitään moraalista kollektiivista vastuuta säilyttää mitään lajia, vaikka se yleensä onkin järkevää, vaan minulle se on luonnon muokkaamista ja siitä hyötymistä siinä kuin moni muukin ihmisen toiminta. Lajin sukupuutto vain on peruuttamaton tapahtuma, joten sille pitäisi olla erityisen hyvät perusteet, jos niin tietoisesti tehdään.

    Esimerkiksi monelle taudinaiheuttajalle koitetaan tietoisesti järjestää sukupuutto ja ihan hyvästä syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisin tähän yhden näkökannan: Kyseessä ei ole keinotekoinen kuolemaa tekevän lajin suojelu, vaan oman toimitamme hillitseminen. Sudet eivät ole kuolemassa muuttuneen luonnon tai ekosysteemin takia, vaan koska niitä tuhotaan systemaattisesti. Sudet selviäisivät täällä vallan mainiosti jos niitä ei yritettäisi koko ajan pyyhkiä kartalta.

      Taudinaiheuttajiin vertaus ei ehkä tässä pidä kutiaan. Taudinaiheuttajissa on oikeaa haittaa joka voidaan osoittaa. Susien tekemät haitat ovat pari kuollutta kotieläintä ja kovasti pelottelua.

      Poista
    2. Onhan suden aiheuttamat haitat tosiaan pienemmät kuin flunssan, mutta se johtuu susien pienestä määrästä. Jos ihminen ei ollenkaan tappaisi susia, niin haitat olisivat kyllä suuremmat kuin suuresta osasta tauteja. Vertaus siis periaatteellisella tasolla on mielestäni ihan toimiva.

      Nyt siis puntarissa (minulla) on suden aiheuttamat vähäiset haitat ja toisella puolella sudesta ihmiselle tulevaisuudessa koituvat mahdolliset hyödyt, joita ei vielä tiedetä, koska tunnettuja hyötyjä ei juurikaan taida olla. Minun vaaka kallistuu ehkä suden säilyttämisen puolelle juuri sen peruuttamattomuuden takia.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.