Masentaako jumala?

Kun puhutaan uskonnon eduista, uskovat muistavat lähes aina nostaa esiin lohdun ja turvan, ajatuksen siitä miten jumalasta saadaan lohtua ja turvaa elämän vaikeisiin aikoihin ja hetkiin. En koskaan ole ymmärtänyt tätä ajatusta, sillä olen pitänyt ajatusta kaikkivoipasta ja kaikennäkevästä jumalasta pikemminkin ahdistavana kuin turvaavana.

Ajatus uskon lohdullisuudesta on jotain mihin lähes kaikki ovat ehkä törmänneet. Surussa ja maailmanahdistuksessa helpotusta ilmeisesti saa herrasta ja tukeutumalla luojaan kestää suuretkin haasteet.

Uusi tutkimus näyttäisi olevan samaa mieltä: kansainvälinen suurtutkimus totesi äskettäin uskonnollisiksi tunnistautuvien ihmisten olevan merkittävästi todennäköisempiä sairastumaan masennukseen. Uskonnollisuuden määrän kasvaminen kasvattaa myös masennuksen riskiä, eli vahvasti uskovalla on korkeampi masennuksen riski kuin vähemmän painoa uskolle laittavalla.

Mikä sitten maksaa? Jos jumalan pitäisi olla lohduttava, miksi uskovaisuus ei vie ahdistusta, vaan tilastojen mukaan pahentaa pahaa oloa entisestään? Onko tosiaan niin, että ajatus jumalasta tai jumalista ei tee asioista lohdullisempia ja helpompia vaan päinvastoin ahdistavampia ja kamalampia. Ilmiölle on kaksi syytä. Ensimmäinen liittyy itse uskontoon ja sen vaatimuksiin ja toinen jumalaan itseensä.

Ahdistava uskonto

Tyypillisesti organisoidun uskonnon harjoittamisessa on paljon velvoitteita. Lähes kaikki uskonnot vaativat tiettyä käyttäytymistä ja tiettyjä tekoja joiden sivuuttamisesta seuraa ikäviä asioita. Osa näistä vaatimuksista on täysin mahdottomia ja osa puhtaita ajatusrikoksia. Nämä takaavat ahdistavan ympäristön.

Standardi jonka puhdasoppiset uskonsuuntaukset asettavat käytökselle on varsin mahdoton. Tietyt juutalaisuuden suuntaukset eivät voi työskennelle sapattina ja työskentelyksi riittää uunin päälle laittaminen. Muslimeita vaaditaan rukoilemaan useita kertoja päivässä, mikä on vähintään hankalaa. Jainistit joutuvat tarkkailemaan jokaista askeltaan etteivät vain astuisi ötököiden päälle.

Ajatusrikokset ovat vielä hankalampia. Raamattu kertoo miehen tekevän syntiä jo himokkailla ajatuksillaan, eikä jää yksin. Ajatusrikokset ovat pahimpia todella uskovalle, varsinkin jos ne mielletään yhtä pahoiksi teoiksi. Ne jättävät uskovalle jatkuvan tuntuman omasta pahuudesta ja riittämättömyydestä. Tästä ei kuitenkaan voida puhua sillä yhteisön tuomiota pelätään. Syvästi uskovia piirejä ei tunneta suvaitsevaisuudestaan.

Lopputuloksena uskova on erilaisten ahdistuksen aiheiden vanki. Toisaalta häntä ahdistetaan käyttäytymisnormeilla jotka ovat hankalia tai mahdottomia ja toisaalla ajatusnormeilla jotka ovat vielä mahdottomampia. Kun uskova ei pysty täyttämään näitä mahdottomia vaatimuksia, hän ei saa yhteisöltään tukea, vaan lähinnä lisää painetta. Ihmiset antavat itsestään kuvan jossa he täyttävät nämä normit, mikä pahentaa vielä tilannetta: saadaan aikaan vaikutelma että muut elävät käskyjen mukaisesti ja vain minä epäonnistun jatkuvasti himojeni kanssa.

Lopputuloksena uskova joutuu elämään kaapissa. Tunne omasta valheellisuudesta on ahdistava ja jopa musertava.

Ahdistava jumala

Kun jotain pahaa tapahtuu, katkaisen jalkani, sukulaiseni kuolee, menetän kaiken omaisuuteni tai jotain vielä tärkeämpää kuten rakkaat ihmiseni, tilanne on kamala ja ahdistava. Suuressa maailmassamme tapahtuu koko ajan kammottavia asioita. Joka hetki joku kuolee ja suuri osa heistä tuskaisasti, nääntyen nälkään tai kituen hengiltä hitaasti tauteihin tai hoidettavissakin oleviin vaivoihin. Tätä kammottavuutta tapahtuu niin uskoville kuin uskomattomillekin ihmisille ilman erottelua, ja sitä tapahtuu koko ajan, joka ikinen sekunti, joka ikisenä päivänä.

Jumalattomassa maailmassa tällaiset tapahtumat ovat vain sattumia, elämä kolhii ja shittiä tapahtuu. Jos jumala tuodaan tähän mukaan, tilanne on paljon ahdistavampi: yhtäkkiä elämäni kauhut ovat tarkoituksenmukaisia. Tapahtumat on kaikki määrätty tapahtumaan ja kaikella on syynsä. Ehkä tarkoitus on oppia jokin tärkeä läksy tai ehkä rangaista minua pahoista teoistani tai näyttää muille esimerkkiä. Yhtäkkiä shit doesn't just happen, vaan sen takana on joku lapioimassa lantaa niskaasi - määrätietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Taho joka voisi auttaa, voisi helpottaa, voisi pelastaa, päättää vain olla ja katsella. Vielä ahdistavammaksi tilanne menee jos huomioimme miten jumalan sanotaan olevan koko maailman puikoissa, eikä mitään joka ei ole hänen suunnitelmassaan tapahdu. Jokainen elämäni kauheus ei siis ole vain välinpitämättömyyttä tältä kosmiselta älyltä, vaan jokainen hirvittävä tapahtuma on tarkoituksella tehty.

Tämä ajatus on mielestäni paljon ahdistavampi kuin ajatus sattumista. Lopulta asioiden tapahtuminen ilman suurta suunnitelmaa ei ole ahdistavaa, se on vapauttavaa. Luonnollisessa maailmassa pahat asiat ovat vain sitä itseään: pahoja jotka nyt sattuvat osumaan juuri kohdalleni. Niiden takana ei ole ylimaallinen äly joka tahtoo koetella pientä ihmistä kosmisessa pisteiden keruussa seuraavan elämän kanssa. Asioita vaan tapahtuu, joskus hyviä ja joskus huonoja.

Ajatus jumalten lohdullisuudesta vuosituhansia toisteltu väite, vain jumalten nimet ovat vaihdelleet. Pitkän toistelun jälkeen kyseinen väittämä on yleisesti hyväksytty ja harva edes ymmärtää pysähtyä miettimään sen todellista luonnetta.

Turvaaminen johonkin itseään suurempaan yksi alkukantaisimpia lapsen reaktioita ja jotain minkä kuka tahansa voi ymmärtää. Kyseinen turvaaminen on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Rukoilu ei paranna sairautta, taivaisiin itkeminen ei pysäytä luotia, jumalan äidin kutsuminen ei vie nälkää. Pahoja asioita tapahtuu yhtä lailla uskoville kuin muillekin. Turvasi luojaan miten paljon tahansa, se ei tee maailmastasi turvallisempaa ja jumalat ovat tämän takia ikävä lohtu: ne ovat yhtä kylmiä kun itsensä halaaminen talviyönä.

Jumalan lohtu ei ole lohdullista, vaan pikemminkin ajatus jumalasta ylipäätään on ahdistava ja kahlitseva. Tästäkin huolimatta moni uskova voi kertoa miten pelottavalta koko ajatuskin maailmasta ilman jumalaa tuntuu. Ahdistus tässä on kuitenkin luotua ahdistusta, rakenne ja valheellinen sellainen. Jumalattomuuden ajatus on ahdistava koska sen ahdistavuutta toistellaan. Ajatus maailmasta ilman jumalaa ahdistaa vain jos opetettu ja sen minkä voi oppia, voi myös oppia pois.


Kommentit

  1. Kannattaa ajatella kristinuskon sanomaa vähän vakavammin: On mahdollista, jopa todennäköistä, että kuolemasi jälkeen saat katoamattoman ylösnousemusruumiin, jota voidaan kiduttaa loppumattomasti, sinut heitetään ikuiseen tuleen joka ei levitä valoa, tulenkestävät madot kaivelevat ikuisesti silmiäsi ja sinua kidutetaan hirveämmin kuin koskaan pystyt kuvittelemaan. Kaikki kauhea, mitä sinulle voi tapahtua elämässäsi, on vain harmitonta esileikkiä, ja samoin kaikki hirvittävä kidutus kuoleman jälkeen on vain esileikkiä, koska pisimmänkin ajan jälkeen jäljellä on yhtä paljon, eli äärettömästi, rangaistusta kuin ennenkin.

    Aika lohdullista, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohtu suorastaan valuu ihohuokosistani kun ajattelen tätä.

      Poista
  2. Teksti perustuu melko ankeaan jumalakäsitykseen. En ota kantaa siihen kenen tämä jumalakäsitys on, mutta koska aihe tuntuu kovin kiinnostavan niin suosittelisin ihan mielenkiinnosta lukaisemaan semmoisen kuin Neal Donald Walshin "Keskusteluja Jumalan kanssa"
    Sen jälkeen olisi kiva kuulla, onko sellainen jumalakäsitys ahdistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En käyttäisi termiä käsitys tässä. Pikemminkin haen tässä sitä miten asia jota perustellaan lohdulliseksi ja kivaksi, voikin olla eri perspektiivistä ahdistava ja inhottava. Ahdistava tai lohdullinen jumala eivät ole kumpikaan toista enemmän oikein, kyse on vain siitä miten ihminen suhtautuu asioihin. Suurin osa lohdusta puhujista ei huomaa tätä toista perspektiiviä lainkaan.

      Poista
  3. Jumalan/uskonnon käyttö lohtuna on vähän sama asia kuin masennuslääkkeiden käyttö hoitona masennukseen; helpottaa hetkellisesti, mutta ei korjaa ongelmaa. Masennuslääkkeiden hyvä puoli on se, että niiden käytön voi lopettaa, kun ongelman saa korjattua, mutta uskomisen kanssa tämä on vaikeampaa.
    Joskus joissain tilanteissa Jumalaan uskomisesta voi oikeasti olla hyötyä, mutta keskimäärin siitä on lähes jokaiselle ihmiselle enemmän haittaa. Tietenkään uskovaiset eivät itse voi nähdä tätä. En ole vakuuttunut, että Jumalaan uskomisessa olisi mitään hyvää puolta, jota ei voisi korvata jollain muulla, millä ei ole Jumalaan uskomisen tuomia huonoja puolia. Enemmän auttaa, kun Jumalan sijaan uskoo omaan itseensä ja lohtua saa myös lähimmäisiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Jos jumalan avulla masennusta voitaisiin hoitaa ja jumalasta ei olisi negatiivisia sivuvaikutuksia, voisimme pitää jumalaa hyvänä hoitona ja lohtuna masennukseen ja muuhun sensellaiseen. Niitä sivuvaikutuksia kuitenkin on.

      Poista
  4. MInä en usko siihen ,että Jumala on masentunut meidän teosta taikka hän kieltämisestä ja vastustamista taikka hän pilkkaamisesta .Koska hän on rakastanut maailmaa ja halusi pealstaa meidät kaikesta huonosta ja kuolemasta ja antoi kaiken parhaimman lahjan meidän tähtemme kun hän lähetti Jeesuksen meidän syntiemme vuoksi ,kaikki on sovitettu jo etukäteen ei tarvitse muuta kuin ottaa vastaan lahja ja saada aloittaa uudestaan Herran kanssa ja iloita loistavasta tulevaisuudesta hänen kanssaan iäti, kiitos ja siunausta keijo södertälje

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varsinaisesti väitä jumalan olevan masentunut (ateistina en tosin tekisi sitä väitettä muutenkaan) vaan pikemminkin että ajatus jumalasta ei ole läheskään niin yksinomaan lohdullinen kun sanotaan.

      Omasta perspektiivistäni kristinuskon jumalan tarina ei ole kovin valoisa: jumala luo maailman sellaiseksi jossa hän etukäteen tietää ensimmäisten ihmisten lankeavan syntiin - hän luo heidät sellaisiksi. Koko syntiin lankeaminen ja kuoleman tulo maailmaan oli hänen ajatuksensa. Sitten hän lähettää itsensä uhriksi itselleen korjatakseen tämän.

      En yritä nyt pilkata kristinuskon keskeisintä tarinaa, korostan vain miten jos hyväksyisin nämä tapahtumat tosiasiana, löytäisin sieltä takaa varsin ahdistavan jumalan, en todellakaan mitään lohduttavaa tai helpottavaa.

      Mainiota jatkoa sinullekin Keijo.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.