Raiskaus vs. syytös raiskauksesta

Kumpi on pahempi: raiskauksen uhrin kokomus kun häntä kuulustellaan raiskauksen jälkeen varmistaakseen että raiskaus todella on tapahtunut vai perusteettoman raiskaussyytöksen uhriksi tuleminen? Ensinäkemältä kysymys voi vaikuttaa helpolta, mutta tilanne ei ole aivan niin yksinkertainen. Kysymys on itseasiassa keskiössä paljon hankalammassa ongelmassa raiskauksen uhrin saaman oikeuden ja syytetyn saaman suojan kanssa.

Mtv:n uutissivustolta löytyi uutinen kahdesta miehestä jotka välttivät raiskaustuomion aktista kuvaamallaan videolla. Kyseisessä tapauksessa nainen oli pokannut miehet mukaansa asunnolleen, rakastellut molempien kanssa ja jälkikäteen soittanut asiasta poliisit ja väittänyt tapausta raiskaukseksi. Toinen miehistä oli kuitenkin tallentanut osan leikeistä kännykkävideolle, josta paljastui hyvin vapaaehtoisesti mukana oleva nainen. Raiskaussyytös hylättiin perusteettomana ja nainen sai rangaistukseksi sakkoja ja ehdollista.



Hankala tasapainottelu

Aiemmin viittaamani tapaus ei ole ainoa tekaistu raiskaussyyte, esimerkkejä löytyy valitettavan paljon ja tapauksia on ollut melkoisesti tapetilla erilaisten miesten oikeuksia ajavien ryhmien sivuilla. Tekaistuja raiskausilmoituksia ei voi pitää minään jättimäisenä epidemiana, mutta niitä esiintyy riittävän paljon ettei ilmiötä voida myöskään sivuuttaa marginaalisena.

Tässä on kaksi hankalaa puolta. Toisaalta jos raiskauksien feikkaamiseen keskitytään, hankaloittaa tämä oikeiden raiskauksien uhrien asemaa. Tutkinnasta vastaavat ihmiset ovat ihmisiä ja heihin vaikuttaa uutisointi samalla tavalla kuin muihinkin. Myös uhrien asema tukaloituu, sillä pelko feikkaajaksi maalautumisesta kohoaa esille. Toisaalta taas, jos feikkaamisen mahdollisuutta ei huomioida, muuttuu väärin perustein syytettyjen asema vielä vaikeammaksi. Jos tutkivat viranomaiset tai asiasta kärkkäästi uutisoiva media ei ole valppaana, on syytetty ristiinnaulittu jo ennen kun syyllisyyttä on ehditty alustavastikaan osoittaa.

Kun tämä aihe nostetaan esille, väistämättä joku ryntää paikalle muistuttelemaan miten vain pieni osa raiskaussyytöksistä on todella feikkejä (ja hyvä niin), mutta sekin kanta on yllättävän vaarallinen. Jos kerran feikit syytökset ovat harvinaisia, kuka uskoo sellaisen uhriksi joutunutta kun näin tapahtuu. Jos valheelliset syytökset leimataan ilmiöksi jota ei koskaan tapahdu, kun niin tapahtuu (ja tiedämme hyvin niin tapahtuvan) on syytetty todella huonossa asemassa.

Tuomiot perusteettomasta syytöksestä ovat tyypillisesti olleet hyvin pieniä. Blogauksen alussa mainitussa tapauksessa ehdollista vankeutta, pari sataa euroa sakkoja ja uhrille neljän tuhannen euron vahingonkorvaukset. Tämä on sinällään ymmärrettävää, sillä merkittävät tuomiot voisivat saada oikean raiskauksen uhrin jättämään rikos raportoimatta. Toisaalta tekaistujen syytöksien suorat seuraukset voivat ulottua elämän jokaiselle alueelle, tuhoten parisuhteen, työpaikan, perheen, mielenterveyden, kaverisuhteet ja oikeastaan kaiken muunkin.

Perusteellinen ja puolueeton tutkinta onkin raiskaustapauksien selvittämisen tärkein edellytys. Oikealle raiskauksen uhrille ei varmasti ole miellyttävää traumaattisen kokemuksen jälkeen joutua tutkinnan alaisuuteen, mutta yhtäläisesti ei ole varmasti miellyttävää joutua perusteettoman raiskaussyytöksen uhriksi. Kokemuksia ei ehkä voi (eikä kannata) verrata, sillä kyseessä on toki kaksi hyvin erilaista kokomusta. Siltikin, ei ole lainkaan kohtuutonta vaatia ettei viattomia ihmisiä tuhota, toisten tunteita varjeltaessa.

Järkevintä on varmistaa "syytön kunnes toisin todistetaan" esimerkiksi pitämällä syytettyjen nimet salassapidettävinä jos oikeudenkäynti ei johda tuomioon. Lisäksi niin raiskauksen uhria ja syytettyä on prosessin aikana kohdeltava uhreina, sillä ennen kuin tutkinta sen vahvistaa, molemmat ovat potentiaalisesti uhreja, toinen potentiaalinen raiskauksen uhri ja toinen potentiaalinen mustamaalauksen uhri.

Seuraukset

Tekaistut ilmoitukset ovat pahasta oikeastaan kaikille, niin syytetyille, muille miehille ja naisillekin.

Syytetylle ne ovat välittömästi ongelmia, sillä (maasta riippuen) pelkkä syytös voi olla riittävä tuhoamaan syytetyn parisuhteen, uskottavuuden ja viemään työpaikan. Korkean profiilin esimerkkinä toimikoon Dominique Strauss-Kahn, jota hotellin siivooja syytti raiskauksesta. Tapaus ei edennyt mihinkään kun erinäisiä epäilyttäviä kohtia alkoi paljastua siivoojan tarinasta, mutta Strauss-Kahn oli jo joutunut irtisanoutumaan tehtävistään IMF:ssä.

Raiskaussyytöksen perässä tuleva haju ei irtoa helposti. Tämän Straus-Kahn oppi kun syytteiden kaatumisen jälkeen hänen puhumistaan Cambridgen yliopistolla vastaan tehtiin vetoomus, jonka 750 oppilasta allekirjoitti. Vapauttava tuomiokaan ei siis riisunut ilmeisesti tekemättömän raiskauksen syntiä hänen niskoiltaan.

Tekaistut syytökset ovat ongelma myös oikeille raiskauksen uhreille. Jokainen tekaistu syytös heikentää hieman raiskauksen uhrin uskottavuutta ja tekee myös raiskaajalle helpommaksi väittää tapahtumia "vain seksiksi jonka jälkeen nainen suuttui". Tieto siitä miten raiskauksesta syytettyjä kohdellaan antaa sopivan ikävän mielenlaadun omaavalle ihmiselle varsin pelottavan lyömäaseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.