Mikseivät isät käytä perhevapaita

Suomalaiset isät käyttävät perhevapaita naapurimaitamme vähemmän. Väestöliittö twiittasi aiheesta seuraavasti:
"Suomalaiset isät eivät käytä hyvin perhevapaita. Miten korjaat tilanteen?"

Selvennetään tilannetta hieman. Suomessa siis isät eivät käytä perhevapaita samoissa määrin kun äidit, vain 9% kaikista vanhempainrahapäivistä menee isän piikkiin ja loput äidille.

Isyysloman pitäneenä miehenä en lainkaan enää ihmettele tätä lukemaa.
Päätin äskettäin isyyslomani. Jatkoin lain sallimia päiviä pitämällä samassa yhteydessä myös hoitovapaata ja talvilomaa. Halusin viettää aikaa esikoiseni kanssa kuten vaimonikin oli viettänyt. Kokemus oli pääosin mukava: oli mahtavaa seurata oman lapsen kasvua ja oppimista ja kehittymistä.

Lauserakenteesta kaikki osaavat päätellä tätä seuraavan "mutta"-sanan.

Isyys ja poikani kanssa vietetty aika oli mahtavaa, mutta isyyslomani viihtyvyyttä heikensi yksi varjo: sosiaalisen elämän köyhtyminen. Isyyslomani aikana en saanut pidettyä järkevästi yhteyttä ulkomaailman kanssa, tapasin kavereitani ja vertaisiani vähemmän kuin koskaan elämässäni ennen.

Vaimollani tilanne oli ollut helpompi: hänellä oli ollut tuttavia yhtäaikaisesti äitiyslomalla ja hän tutustui äitiysryhmissä vertaisiin joita hän vauvatreffasi päivisin. Itselläni ensimmäinen kaatui nopeasti siihen ettei omia tuttaviani ollut kummemmin isyyslomalla. Valtaosa tuttavistani ei joko ole hankkinut lapsia tai pitänyt isyyslomaa samanaikaisesti. Tämä tietysti voi käydä äidillekin, mutta seuraava kohta oli ongelmallisempi.

Äideille ja lapsille on nimittäin monia sosiaalisia ympäristöjä mihin heittäytyä. Oli synnyttäjien Facebook-ryhmiä, seurakuntien esikoiskerhoa, MLL:n perhekahvilaa ja vaikka mitä muutakin. Näissä äiti ja lapsi pääsi asioimaan muiden äitien kanssa ja ne olivat kuulema varsin rattoisia.

Hetkinen, nuohan ovat avoina myös miehille, mitä siis valitan? No, avoimia ne ovat, mutta vastaanottavaisia vähemmän.

Kun kävin poikani kanssa näissä eri kerhoissa, vastaanotto oli aina sama. Esittelyn jälkeen tuli selkääntaputuksen ("hienoa kun mieskin jää hetkeksi kotiin" ja "kumpa useampi tekisi noin") ja sitten hiljaisuus. Huomasin äkkiä miten naislauma ympärilläni kerääntyi pieniin keskusteluympyröihin ja jäin poikkeuksetta ulkopuoliseksi. Peruskohteliaisuuksien jälkeen ihmiskontaktit jäivät langanlaihoiksi.

En voi syyttää äitejä tästä. He ovat läpikäyneet synnytyksen ja imetyksen ja muut äitiyden ilmiöt joita en itse ehkä edes voi ymmärtää. Heillä on kaikilla jotain yhteistä, jotain jaettua ja he löytävät sen kautta yhteisen kosketuspinnan. Kaikessa tässä olin ulkopuolinen. Kaikki vaikuttivat iloiselta siitä ilmiöstä jota edustin; miesten lisääntynyt mielenkiinto omien lapsiensa kasvattamiseen. Käytännön tasolla olin heille kuitenkin ulkopuolinen, henkilö jonka edessä ei uskaltanut oikein rintaruokkia lastaan.

Tämä ulkopuolisuuden tuntuma myrkytti käytännössä kaikki vauvojen vanhemmille suunnatut tapahtumat. Sama show seurasi kaikissa: kiva kun mies, taputitaputi ja sitten ei mitään. En juttuseuraa, saati sitten ystäviä. Kävin silti tapahtumissa itsepintaisesti, halusin pojalleni vähän lapsiseuraa avittamaan tämän tottumista muihin. Jatkovisiiteilläkään toiseus ei karissut päältäni. Pidin seuraa pojalleni ja poikani minulle, naiset toisilleen.

Tässä valossa en yhtään ihmettele miesten haluttomuutta perhevapaisiin. Kaikki palvelut on tällä hetkellä naisvoittoisia ja niiden ohjelma on naisyleisölle rakennettua. Aktiivista tekemistä on vain vauvojen jumppaamisen kanssa, muu on kahvin juomista ja juoruamista. Ja mikä pahinta, naiset eivät selvästi ole vastaanottavaisia miehille näissä tapahtumissa. Paperilla ja teoriassa kaikki ovat kovin iloisia miehistä, mutta käytännössä se ei näy. Isä on ulkopuolinen outolintu jota kaikki vähän vierastavat.

Tässä tilanteessa en lainkaan ihmettele miksi miehet eivät pidä enempää perhevapaita: heille ei ole tarjolla lämmintä kättä, vain tyhjiä hymyjä.

Kommentit

  1. Hei,

    Nimeni on Johanna ja toimin freelancerina online- mediatoimistolle.
    Olisin kiinnostunut julkaisemaan www.tamapaiva.blogspot.com -sivuille
    tekstiartikkeleita tai mainoksia, kiinteää hintaa vastaan.

    Jos yhteistoiminta kiinnostaa, ottakaa yhteyttä sähköpostitse, niin kerron mielelläni lisää.
    Jos teillä on muita sivustoja, voitte halutessanne antaa myös näiden sivujen osoitteet, jotta voisin tutustua niihinkin.

    Odotan innolla pikaista yhteydenottoanne.

    Ystävällisin terveisin
    Johanna
    johanna.pellavainen@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas.

      Tämä on valitettavasti yksityisen henkilön pitämä pieni blogi johon kirjoitan itse. En ole kiinnostunut maksamaan kolmannelle osapuolelle blogini täyttämisestä sisällöllä, se kun sotisi koko harrastuksen pointtia vastaan.

      Vähän kun harrastaisi jääkiekkoa ja maksaisi jollekin toiselle pelaamisesta puolestaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.