Miten feminismistä tuli ruma sana

Internetissä feminismistä on tullut vähän jopa ruma sana, tietyissä piireissä ainakin. Vedenjakaja se on vähintään, toisten mielestä arvokasta kamppailua tasa-arvon puolesta, toisten mielestä oman poliittisen ideologian puskemista muille. Se vastustava puoli on varsin närkästynyt feminismiin ja laadukasta/laadutonta trollausta nähdäänkin monilla feministisivuilla.

Monille feministeille tämä trollaus ja negatiivisuus on osoitus misogyniasta ja naisvihasta. Miksi muuten joku häiriköisi tai pahimmassa tapauksessa jopa ahdistelisi tasa-arvoa tavoittelevia ihmisiä? Pakkohan hänen on vihata naisia ja näin feminismin vastaisuudesta tehdään todiste tarpeesta feminismille. Todellisuudessa syyt ovat paljon monimutkaisemmat ja voisimmekin tänään paneutua siihen mikä feminismissä villitsee ja sytyttää trolleja ja jopa ahdisteluakin.

Tämän tekstin ei ole tarkoitus haukkua feminismiä, vaan avata sitä mikä siitä tekee niin aggravoivan joillekin. Teksti perustuu keskusteluihin joita olen käynyt ja seurannut verkossa sekä tietysti omiin havaintoihini. Osa näistä syistä ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa, mutta niiden totuusarvolla ei varsinaisesti ole merkitystä. Oleellista on se että niihin uskotaan. Ja jos joku uskoo sinun tekevän jotain pahaa, hän kohtelee sinua kuin tekisit pahaa, riippumatta siitä teetkö oikeasti pahaa vai et.

Tässä mielessä tämän ei ole tarkoitus olla feminismiä kritisoiva artikkeli, vain ruumiinavaus antifeminismiin. Lisättäköön vielä että artikkelia on huomattavasti päivitetty alkuperäisen julkaisun jälkeen. Osa kohdista oli epäselviä ja tiettyjä ilmiön puolia jäi käsittelemättä, jotka on sittemmin päivitetty mukaan tekstiin.

Väärinymmärrysten väärinymmärrys

Olen kritisoinut feminismiä itse muutamaan otteeseen, mutta en koskaan trollannut feministiryhmissä tai ahdistellut feministejä. En nimittäin varsinaisesti vastusta feminismiä tai sen tavoitetta tasa-arvosta, mutta en myöskään ole sokea feminismin ongelmille ja haluan nostaa niitä esiin. Tavoitteeni tässä on aina ollut korjata näitä ongelmia. En pidä feminismissä sen ylikorostuneesta naisnäkökulmasta joka sokaisee feminismin miesten ongelmille, enkä muutenkaan siitä miten epämääräiseksi tämän päivän feminismi on terminä vesittynyt.

Tämä on kritiikkiä, rakentavaa sellaista ja esitän sitä koska en halua hävittää feminismiä, haluan muuttaa sitä suuntaan jonka näen rakentavampana. Enkä ole ainoa tätä mieltä oleva. 

Trollit ovat toista mieltä. Nämä hiukkasen vihaisemmat "kriitikot" eivät kirjoita rakentavasti tai edes oikeastaan kritisoi. He trollaavat, huutavat ja häiritsevät. Tässä täytyy huomauttaa etten yritä niputtaa feminismin kritisoijia tähän joukkoon, puhun oikeista häirikkötrolleista. Jos et tunnista eroa, pää pois hanurista.

Jokin feminismissä kuitenkin herättelee vihaa ja trolleja. Feministit tuntuvat päättäneen syynä olevan misogynia tai pelko oman etuoikeutetun aseman menettämisestä. Tässä feministit ovat sovittaneet asiat omaan narratiiviinsa, eivät varsinaisesti selvittäneet miksi kriitikoilla tai trolleilla on jotain hampaankolossa.

Feministi on ehkä huonoin henkilö kertomaan miksi trollit ovat feminismin kimpussa kiitos repullisen puolueellisuutta. Ilmiö on vähän sama kun pastorilta kysyy miksi joku on ateisti. Pastori luonnollisesti kertoo ateistin olevan vihainen jumalalle, kuten hänen värittyneestä perspektiivistään asia voi näyttääkin. Varmasti osa trolleista osuukin tähän, mutta oman kokemukseni mukaan kyse on ihan jostain muusta.

Seurailen mielenkiinnosta kaikenlaisia keskustelupalstoja verkossa. Pidän silmäni olla niin feministilautoja, trollien kasvualustoja, maahanmuuttokriitikoita ja vaikka mitä muutakin. Feministivastaisista ryhmistä olen saanut varsin hyvän kuvan siitä mikä näitä trolleja villitsee ja puhutaampa siitä oikeasta kuvasta.

Kaiken takana on feministi

Lyhyesti sanottuna, trolleja villitsevät itse feministit. Kaikki se viha ja äkäisyys ei tule mistään sen kauempaa kuin reaktiosta feministeihin ja feminismiin. Ei pelosta etuoikeuksista tai mistään sellaisesta, vaan yksinkertaisemmasta reaktiosta johonkin mitä feministit ovat sanoneet tai tehneet. Ennen kun lopetat lukemisen raivostuneena, sallinette että selitän mitä tarkoitan.

On nimittäin feministejä ja sitten on Internet-feministejä. Jälkimmäinen ryhmä on kunnostautunut historian suurimman trollinruokintakampanjan toteuttajana ja kärsii nyt seurauksista. Nämä iFeministit ovat onnistuneet luomaan käsityksen feminismistä melkoisena vihaliikkeenä ja osia heidän narratiivistaan on ikävästi löytynyt myös oikeasta feminismistä.

Mitä nämä iFeministit sitten ovat tehneet? Vaikka ja mitä. He ovat helposti yksi myrkyllisimpiä ihmisryhmiä maailmassa. Heidän tehtävänsä tuntuu olevan sukupuoli- ja etuoikeuskeskustelun ujuttaminen jokaiseen mahdolliseen keskusteluun ja sitten raivostuvan kun se ei ole tervetullutta. En väitä etteivät kyseiset aiheet ole tärkeitä, mutta kaikelle on aika ja paikka ja olemassa on muitakin keskusteluita. Jos yritän keskustella Hämähäkkimiehestä Hämähäkkimiehelle omistetulla palstalla, voin oikeutetusti suuttua jos joku yrittää jatkuvasti kääntää keskustelua Puutarhanhoitoon - ja raivostuu jos tätä kyseenalaistetaan.

Nettifeministien syntilista trollibeitteinä on varsin pitkä. Jatkuva miesviha on tietysti yksi suurin kohta. Analogia miehistä myrkytettyinä karkkeina, jatkuva huutelu siitä miten miehet pitäisi tappaa tai kokonaan alistaa. Joukko radikaalifeministejä on jopa vakavasti ehdottanut miesten osittaista tai täyttä eliminoimista ja perustanut jopa ryhmiä asian käsittelylle. Esimerkiksi Redditistä löytyvä naisten todellinen vapautusrintama oli tällainen, kunnes trollit löysivät sen.

Tämä miesvihaisuus vuotaa myös Internetin ulkopuolelle. Äskettäinen esimerkki löytyy Goldsmithsin yliopistosta jossa rasisminvastainen tapahtuma kiellettiin valkoisilta miehiltä. Tapahtuman järjestäjä vastasi syytöksiin rasistisuudestaan "juomalla miesten kyyneleitä."

Onkin kategorisesti väärin sanoa etteivät feministit vihaa miehiä, sillä osa selvästi vihaa. En väitä järjissään olevien feministien vihaavan miehiä, mutta ulkoapäin katsottuna on hankala erottaa oikean maailman järjissään olevaa feministiä Tublr-pilvessä asuvasta sekopäästä. Radikaalifeministi on ihan yhtä paljon feministi kuin rivifeministitkin ovat.

iFeministeillä on myös tapana yrittää vaatia mukautumaan heidän vaatimuksiinsa. Tämä on närkästyttänyt monia, sillä se on koettu feministien tunkeutumisena paikkoihin joissa he eivät edes oikeasti haluaisi olla, kunhan tulivat tänne sanelemaan feminististä politiikkaa.

Esimerkkinä tästä toiminee sosiaalisessa mediassa levinnyt kuva tyypistä festareilla mauttomassa paidassa. Paidan kuvatekstin pystyi tulkita ehdotuksena raiskata jos satuit olemaan sisälukutaidoton, muille se oli selvä mauton vitsi. Kyseisen paidan takia kukaan tuskin joutui raiskatuksi, mutta erinäiset feministit kylläkin esittivät paidan pitäjälle melkoisen määrän tappouhkauksia. Esimerkiksi Feministiryhmän keskustelussa asiasta kukaan ei tuominnut näitä konkreettisia tappouhkauksia, mutta valtaosa tuomitsi tuon paidan. Absurdiutta tässä ei voida alleviivata liikaa: läppäpaita joka ei oikeasti kehota raiskaamiseen on tappouhkauksien arvoinen, mutta tappouhkauksien lähettämisen tuomitseminen ei edes kohoa esille. Keskustelussa arvuuteltiin jopa olisiko pitäjä kuitenkin raiskaaja. Stay classy indeed.

Esimerkkejä on loputtomasti. Yksi melkoisen myrkyllinen on joidenkin nettifeministien hehkuttama kaikki penetraatioseksi on raiskausta-linja. Poliittinen lesbous on toinen. Tarvitsee vain vierailla TumblrInAction-sivustolla ja näet lisää esimerkkejä sydämmesi kyllyydestä. Sivusto on täynnä esimerkkejä kaikenlaisesta Tumblerin hulluudesta, mutta myös nettifeministien tempauksista. Näihin tempauksiin kuuluu hyökkäyksiä, vähättelyä, uhrien syyttämistä, henkilötietojen levittelyjä, julkista herjaamista ja vaikka mitä muuta myrkyllistä. Soiteltiimpa yhdessä tapauksessa uhkailupuheluita erään nettikeskustelijan vanhalle äidille.

iFeminismi ei ole siis vain trollien uhri, vaan se tekee itsestään suorastaan vihamagneetin. Feministien keskustelualueilla voit sanoa jokseenkin miten myrkyllisiä asioita tahansa ja luottaa takanasi olevan joukon selälle taputtelijoita, kunhan puet myrkkysi oikeaan feminismiin. Tämä heijastuu ikävästi oikeaan feminismiin, sillä ei oikeastaan ole mitään objektiivista tapaa erottaa oikean maailman järkevää ja lukenutta feministiä Tumblrin "feministeistä".

Hashtag peliportti

Ehkä suurin vihanherättäjäinen oli kuitenkin feministien ristiretki videopelejä vastaan. Kyseinen ristiretki on hieno esimerkki siitä miten feminismin parissa tarvitaan hieman lähdekritiikkiä. Käytännössähän muutama naispuolinen pelintekijä ja yksi ammattitaidoton popmediakriitikko päättivät tarvitsevansa lisää näkyvyyttä ja rakensivat narratiivin naisten ahdistelusta videopelien maailmassa.

Eli paikassa jota hallitsevat nörtit (tiedäthän pelokkaat, päivänvaloa kaihtavat, ujot, naisista unelmoivat, kellareissaan asuvat, betatason nörtit) oli yhtäkkiä joukko kaunopuheisia feministejä kertomassa miten seksistinen tämä paikka on. Ja niin yhtäkkiä pelaajista tehtiin paha sortajajoukko, mikä on erityisen naurettavaa kun huomioimme miten vuosikymmeniä naisia on yritetty houkutella pelien pariin. Kyseessä on yksi kilteimmistä ja ujoimmista ihmisjoukoista maailmassa ja he olivat yhtäkkiä myrkyllisiä ja vaarallisia misogynisteja. 

Tämä oli kuitenkin aikalailla pelkkä savuverho. Muutama huijari vaan käytti tilaisuutta hyväkseen. He pukivat päälleen feminismin vaatteet ja ryhtyivät työhön. He sanoivat tarpeeksi loukkaavia ja idioottimaisia asioita herättääkseen trollien vihan ja trollithan tulivat. Tätä trollihyökkäystä käytettiin sitten todisteena misogyniasta videopelialalla.

Kaikki tämä heijastui feminismin päälle kun oikeat feministit menivät samaan naruun. He eivät tienneet että videopelialalla on ollut merkittäviä naisia jo vuosikymmeniä ja yksikään heistä ei ole ollut jatkuvan ahdistelun alaisia kuten nämä uudet nimet väittävät olevansa. Nämä uudet feikkiuhrit väittivät olevansa pioneereja maassa jonka naiset todellisuudessa asuttivat aikoja sitten.

Ja feministit nielivät syötin. Listen and believe sanottiin ja uskottiin, kriittisyys oli vihamielisyyttä ja seksismiä, myrkyllistä jopa. Kun joku puki uhrin vaatteet, häneen ei saanut kajota, oli hänen dialoginsa kuinka epäuskottavaa tahansa. Anita Sarkeesianin ja Brianna Wun nykyinen ura rakentui puhtaasti tälle perustalle.

Meemi pelaajien seksismistä oli päästetty vapaaksi kuin pullon henki. Tästä nousi joka otettiin esille myös Internetin ulkopuolella "oikeassa" maailmassa. Kun sitten peleistä ja pelaamisesta alkoi näkyä normimediassakin näitä seksismistä syyttäviä kirjoituksia, kääntyi feministiviha ylikierroksille. Yhtäkkiä pelaajat oltiin mustamaalattu koko maailmalle. Suuttumus on täysin ymmärrettävää, et pitäisi itsekään siitä jos julkisesti haukkuisin sinun viiteryhmääsi perusteettomasti. 

Tässä tarinassa oli siis kaksi puolta. Toisaalta feministit eivät nähneet miten heitä vedätettiin. He lähtivät taistelemaan seksismiä vastaan vesille joista sitä ei oikeastaan löytynyt. Lisäksi he eivät nähneet läpi siitä savuverhosta jonka muutama yksittäinen taho oli heittänyt saadakseen rahaa ja huomiota. Feministit näkivät vain naisia joita trollit ahdistelivat.

Kun sitten feministit olivat ensin haukkuneet pelit ja pelaajat, he saivat voimakkaan antifeministisen vastareaktion, joka heidän perspektiivistään osoitti aukottomasti pelien ja pelaajien seksismin. He eivät lainkaan huomanneet itse luoneensa koko tilanteen ja vihamielisyyden omilla toimillaan. Väittäisin että antifeministiset tunteet olivat harvainaisuus pelaajien keskuudessa ennen GamerGatea.

Toisaalla myös pelaajat ja trollit menivät lankaan. He eivät erottaneet feminismin ja "Feminismin" eroa. He raivostuivat mainstream-feministeille perusteettomista syytöksistä, joita ääliö-feministit olivat syytäneet. Tämä on sinällään ymmärrettävää, sillä hetkeen peleistä ei saanut kirjoittaa muuten kun seksismin äänekkäästi tuomitsevana. Jos kirjoitit mitään muuta, sait leiman seksistisenä ääliönä ja pahimmillaan jopa ahdistelua. Pelaajat lähtivät puolustuskannalle ja yrittivät ja tämä luonnollisesti tuomittiin misogyniana. 

Feministejä ei voi tästä täysin syyttää. Suurin osa heistä ei tuntenut pelien maailmaa tai pelaajia tarpeeksi ymmärtääkseen sitä. He olivat kuulleet miten pelien audiochatissä naiset saivat joskus horottelua niskaansa ja tämän ennakkoasenteen päälle oli helppo rakentaa. Heille näytettiin trollien vihaisia kirjoituksia joita nämä trollinsyöttifeministit levittelivät ja näiden myrkkyjen väitettiin edustavan pelikulttuuria. Harva heistä pysähtyi selvittämään oliko naisten saama ahdistelu yleisempää kun miesten tai missä määrin sitä tapahtui, he uskoivat kritiikittä. Ei ole ihme etteivät feministit nähneet läpi tästä huijauksesta.

Kun sitten jokin pelaaja mainitsi ettei pidä pelejä seksistisinä, trollibeittaajien raivostuttamat feministit äänekkäästi tuomitsivat tämän. Hänen täytyi olla naisia vihaava misogynisti, miten muuten tämä voisi kieltää nämä "kiistämättömät" todisteet naisvihasta. Pelaaja ei kuitenkaan ollut altistunut samoille myrkyille, joten hän luuli puolustavansa ihan niitä oikeita pelejä ja oikeita pelaajia, eikä niistä luotua misogynistista harhakuvaa. Hänen vastauksensa feministeille näytti trollien seksismin ja ahdistelun puolustamiselta.

Kumpikaan osapuoli ei siis oikeastaan tajunnut mistä toinen puhui.

Myrkyllinen feminismi

Feminismin sisälle on kehittynyt pahoja tapoja jotka saavat vihaa aikaiseksi. Nämä ikävät käytännöt ovat nykyisin helposti osia feministien omaa käytöstä, mutta niiden vaarallisuutta ja myrkyllisyyttä ei tunnuta ymmärtävän. Näitä ovat pakkosyöttö, ylimielinen asenne ja terminologian pakottaminen.

Pakkosyöttö on näistä ehkä pahin. Jokaisen on oltava feministi ja jos et ole, olet naisten vihaaja tai sukupuolipetturi tai vain väärässä. Irtisanoutumista feminismistä pidetään pahempana syntinä kun uskosta luopumista Islamissa.

Katso mitä tapahtuu kun joku julkisesti toteaa ettei ole feministi. Esimerkiksi Big Bang Theory-sarjan (Rillit Huurussa kotoisasti) tähti Kaley Cuoco sanoi ettei ole feministi, eikä mitenkään edes erityisen vihamielisesti. Feministien raivoava palaute oli niin suurta että hän joutui julkisesti pyytämään anteeksi. Hänen tapauksensa ei todellakaan ole ainoa. Oikeastaan jokainen joka julkisesti on todennut samat sanat on saanut vihaa niskaansa, syistä riippumatta.

Feminismin tunnustamisesta on tullut lähes uskonnollinen vaatimus. Jos et tunnusta olevasi feministi, rankataan sinut automaattisesti tasa-arvon vastustajaksi. Tässä ylimielisyys ei voisi olla tiheämpää: joko olet meidän kanssamme samalla kannalla tai olet vihollinen. Yhtäkkiä kaikki jotka vastustavat feminismiä, vastustavat tasa-arvoa. Tämä siitä huolimatta että feminismin sisällä on selvästi paljon muutakin kuin vain ajatus tasa-arvosta.

Koko keskustelu tasa-arvosta on määritetty feminismin kautta tehtäväksi. Ironisesti tilanne muistuttaa kirkon ja avioliiton tilannetta: kirkot yrittävät vakuuttaa miten avioliitto on nimenomaan heidän juttunsa. Samalla tavalla tasa-arvokeskusteluakin voidaan käydä ilman feminististä perspektiiviä tai viitekehystä, uskoivat feminismit sitä tai eivät.

Toinen ongelma on juuri ylimielinen asenne kriittisyyteen. Feministille ei ole asiallista kritiikkiä, kaikki feminismin kritiikki on vain vihaa ja väärinymmärräksiä joten kaikkeen kritiikkiin suhtaudutaan kuin ala-arvoiseen känniräyhäämiseen. En ole varma kuka sanoi ensimmäisenä "ei ole mun tehtäväni valistaa sinua" mutta tämä asenne on muuttunut ärsyttävän yleiseksi. Käytännössä jos kysyt kriittisen kysymyksen, et usein saa vastausta ollenkaan vaan käskyn selvittää asia itse, eihän ole muiden asia selvitellä sinulle näitä asioita.

Periaatteessa kenelläkään ei ole velvollisuutta valistaa muita, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole tästä. Kyse on väistämistaktiikasta. En vastaa sinulle, vaan sinun pitää itse selvittää miksi olet väärässä. Tämä asenne on käsittämättömän ylimielinen ja ei koskaan tuota haluttua tulosta. Ensinnäkin siinä on oletus että erimielisyys on aina vain tietämättömyyttä. Googlaa ja löydät vastauksen. Ja jos väännämme sen rautalangasta vielä: feminismstä kavahtaminen ei ole aina vain tietämättömyyttä. Feminismillä on pimeä puolensa ja se pimeä puoli vaikuttaa koko feminismiin.

Ylimielisyys näkyy myös keskusteluihin omaksutuissa tavoissa. Esimerkiksi feministien keskusteluissa muiden sävyn kontrollointia pidetään ikävänä ja sille on ihan termikin, tone policing. Suomeksi kukaan ei saa puuttua toisten sanomisiin, edes silloin kun juttu on loukkaavaa, halventavaa tai aggressiivista. Hauskasti tämä koskee vain "vihollisten" käsittelyä, valkoisista heteromiehistä saa puhua miten myrkyllisesti vain ja ehdotus asiallisuuteen on sovinismia. Miesten tappamisen ehdottaminen on vain sitä kun sorrettu kansanosa purkaa paineita. Vastaavasti pienikin negatiivinen puhe mihinkään muuhun ihmisryhmään liittyen on sortamista.

Miesten haukkumiseen on keksitty oikeutuskin: mikään pahanteko ei ole merkittävää jos sinulla ei ole valtaa! Et voi olla seksistinen, rasistinen tai mitään muutakaan pahaa ilman valtaa. Ja hyväksytyssä narratiivissa valtaa on vain valkoisilla miehillä. 

Tällaisessa keskusteluympäristössä on helppo tuntea olonsa vihatuksi. Jos naisena olet palstalla missä huorittelu on kokoaikaista ja pyyntösi lopettaa tyrmätään tone policingiin vedoten, tuskin tunnet oloasi tervetulleeksi. Feministisillä alueilla tämä ei ole poikkeus vaan normi, ainakin verkkokeskusteluissa. En ole vielä löytänyt yhtäkään feministipalstaa missä sama ilmiö ei toistuisi. Kun keskustelussa olet vihollinen jota saa haukkua ja vähätellä ja jonka mielipiteet voi sivuuttaa mansplaininginä, on täysin luontevaa jos kehität antagonistisen asenteen.

Viimeinen on terminologia. Feministisessä kielenkäytössä on suuri määrä loukkaavia ja ladattuja termejä joita ei oikeastaan voida käyttää selittämättä niitä. Myrkyllinen maskuliinisuus on yksi tällainen, termi jolla viitataan macho-kulttuurin varjopuoliin, mutta joka ensisilmäykseltä vaikuttaa miesten mollaamiselta. Vastaavaa loukkaavankuuloista terminologiaa ei luonnollisesti löydy kuin valkoisista heteromiehistä. Monet muutkin termit herättelevät vääriä mielikuvia, esimerkiksi patriarkia avautuu monille aivan väärin. Termejä selitetään kuitenkin varsin heikosti ("ei ole mun velvollisuus valistaa sua!") ja jos selitetään, siinäkin aiemmin mainittu ylimielisyys on usein mukana. 

Feministit eivät tiedosta näiden feministiseen keskusteluun pesiytyneiden ongelmien olemassaoloa. He ihmettelevät miksi heihin suhtaudutaan vihamielisesti, ymmärtämättä että metsä on vastannut niin kun sinne huudettiin. Vihainen ja myrkyllinen feminismi on nykyisin monelle yhtä kuin kaikki feminismi ja tästä suosta ei ole helppo nousta.

Puhutaan eri asioista, poteroista

Tilanne on kärvistynyt melkoisesti, feministit eivät kuuntele kritiikkiä, eivätkä antifeministit suostu pitämään feminismiä muuna kuin pelleilynä. Kumpikin puoli on myös varsin myrkyllinen niille jotka eivät valitse selkeää puolta. "Joko tuomitset kuvitteellisenkin misogynian tai olet naisvihaaja. Joko irtisanoudut feminismistä tai olet idiootti."

Poteroihin kaivautuminen ja äärimmäistyminen ei auta kuitenkaan ketään. Feminismistä ja sitä vastustavista tahoista on tullut varsin äkäisiä toisiaan kohtaan. Kumpikin taho on periaatteesta eri mieltä vastustajan kanssa ja kaikki erimieliset kommentit suljetaan sydämmestä ja mielestä. Feministeille kaikki kriittinen on seksismiä, antifeministeille kaikki feministien puhe on ääri-ideologista propagandaa.

Pahinta tässä on se miten pesuveden mukana menee kaikki muukin hyvä. Feministeillä kun on paljon kohtia missä he ovat oikeassa. Samaten feministin kritiikissä on oikeasti myös pointtinsa. Kumpaakaan ei kuitenkaan kuunnella kun "toinen" kanta on maalattu pahaksi ja se sivuutetaan automaattisesti.

Esimerkkinä tästä tarjottakoon millaista kommentääriä oma naisten etuoikeuksia osoittava tekstini sai Facebookin feministiryhmässä. Monet kommentoivat kokonaan lukematta tekstiä ollenkaan tai lukemalla vain otsikon perusteella. Esittämiini argumentteihini ei tartuttu lainkaan, koko kirjoitukseni vain julistettiin vääräksi. Syvällä omissa poteroissaan olevat feministit eivät pystyneet sulattamaan ajatusta asiallisesta kritiikistä, joten kaikki oli seksismiä ja mansplainingia joka voitiin sivuuttaa samalla tavalla kun sivuutat julkisella paikalla virtsaavan rantojen miehen.

Juna menee myös toiseen suuntaan. Antifeministit sivuuttavat usein myös täysin validit naisten aseman ongelmat pelkkänä haahuiluna ja ideologian pakkosyöttönä. Asenne on sama ja aivan yhtä turha. Lopputuloksena on turha sota joka tekee tasa-arvon toteutumisesta entistä vaikeampaan.

Syytä ja syypäätä

Ei ole väliä pitääkö mikään yllä kirjoittamastani paikkaansa. Ehkä kaikki esimerkkini osoittautuvat huteriksi tai huonoiksi tai täysin virheellisiksi. Se mitä kuvaan on mihin feministien vihaajat ja trollaajat uskovat, olivat ne totta tai ei. Joukossa on varmasti joitain oikeita naisvihaajia, mutta feminismivastaisen fiiliksen kärki ei ole heissä.

Tilanne on siis kimurantimpi kun voisi heti luulla. Internetissä esiintyvä Feminismivastaisuus ei ole vain misogyniaa eikä pelkoa etuoikeuksien menettämisestä. Tuli on syttynyt koska joukko hyvin myrkyllisiä ihmisiä lietsoo liekkejä molemmilta puolilta. Feministit erehtyvät pitämään trolleja aitoina ja antifeministit taas luulevat feministien hyökkäävän heitä vastaan. Oikeasti vihanpitoa yllyttää ja ylläpitää pieni joukko rahan perässä olevia mukafeministiagitaattoreita, ammattimaisia loukkaantujia ja joukko ilkeitä trolleja.

Tämä näkyi erityisen hyvin GamerGate-kohun kanssa. GamerGate-väki ja heitä vastustavat feministit syyttivät toisia doxxaamisesta ja häirinnästä vaikka todellisuudessa valtaosan tästä tekivät tilanteesta innostuneet ulkopuoliset trollit, eivät kummankaan puolen ns. syvät rivit. Feministit eivät erottaneet trolleja pelaajista, eivätkä pelaajat trolleja feministeistä.

Mutta tässä tilanteessa nyt olemme: feminismi on muuttunut kirosanaksi ja feministit vakuuttuneet laajalle levinneestä misogyniasta. Ja kaikki iloisesti omissa poteroissaan, syyttämässä muita hyökkäämisestä ja myrkyllisyydestä. Kukaan ei kuuntele toisiaan tai keskustele, keskitytään elämään omissa kaikukammioissa ja taputtelemaan kavereita selälle kaikujen toistelemisesta.



Aina mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu kun aiempi kirjoitus päätyy linkkinä Reddittiin.http://bit.ly/1zKXb5H
Posted by Tämä Päivä on 20. elokuuta 2015

15 kommenttia:

  1. Asiallinen kirjoitus. Nykyinen feminismipakotus on jotenkin pelottavaa ja ahdistavaa. Kuulemma ei voi olla oikeasti tasa-arvon kannalla jos ei "myönnä" olevansa feministi. Minusta feminismi on jo sananakin melko lailla seksistinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsin tästä aiheesta kokonaisen kappaleen kirjoitukseen jälkikäteen. Femismin tunnustamisesta on joo tullut oudosti pakollista. Jos sanot olevasi muuta, olet roskaa.

      Poista
    2. Samaa mieltä. Feminismi viittaa jo terminäkin naisiin, aivan kuten maskulismi viittaa miehiin. Miksei tasa-arvoa voi ajaa yksinkertaisesti tasa-arvon nimissä.

      Poista
    3. Feministeiltä saat vastauksena sekoituksen "kun historiallisesti tällainen liike jo on niin ei jaxa muuttaa nimeä" tai "lähinnä naisia sorretaan, joten ei se oo ongelma" tai "mitä se haittaa vaikka nimessä on naisia".

      Poista
  2. Pidän hieman huvittavana, että koit tarpeelliseksi selittää alussa monella kappaleella, että et vastusta feminismiä, vaan kritisoit sen varjopuolia. Vähän niinkuin pitäisi pikkulapselle selittää, että isi ei ole tuhma, vaan ajattelee parastasi.

    Selkeä yhtenäisyys tekstisi perusteella Gamergaten ja Etuoikeusgaten välillä on se, että tuomitaan jyrkästi tutustumatta kunnolla aiheeseen. En millään pystyä näkemään kritiikin esittäjää kuuntelemisen arvoisena, jos hän ei vaivaudu tarkistamaan, mitä kritisoi. Se, että joukko, joka taistelee ennakkoluuloja vastaan, itse perustaa argumenttinsa tällöin lähinnä ennakkoluuloihin, on äärimmäisen ironista.

    Kuuluisia feministejä riittää. Kuuluisia iFeministejä selkeästi vähemmän, mutta onko joku antanut nimensä antifeminismille? Onko antifeminismi oikeasti jokin merkittävä liike vai pelkkä äänekkään trollijoukon harrastus? Kuka lienee kuuluisin antifeministi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se selitys on vähän osa sitä miten feminismin kanssa on toimittava. Millään muulla lähestymistavalla en usko tätä aihetta voitavan nostaa esiin myös feministien kanssa. Jos tätä ei alleviivaa, yksikään feministi ei noteeraa ajatuksiasi suuntaan eikä toiseen.

      Antifeminismin kasvoja ei ehkä yksiä ole. On hahmoja joista on maalattu ikoneita tai joita feministit väittävät antifeministisankareiksi, mutten oikeasti ole törmännyt yhteenkään jota voisin noteerata antifeminismin keulakuvaksi. Koko antifeminismi muutenkin on vähän nihkeä termi, vielä epämääräisempi kuin feminismi.

      Poista
  3. Hetken aikaa kuuluin yhteen fb:n feministiseen ryhmään. Todellakin vei vain hetken huomata, että vaikka itseäni olen aina feministinä pitänytkin, siihen hysteeriseen joukkoon en halua tulla liitetyksi, jonka takia nyttemmin ihan hävettää sanoa olevansa feministi. Ryhmän äänekkäimmät ja aggressiivisimmat taistelivat niin hurmoksellisesti stereotyyppistä naiskuvaa vastaan, että tulivat samalla itse toteuttaneeksi ääripääesimerkkiä menkkaragen kourissa pyörivästä akkalaumasta, joka kaivamalla kaivaa jotain mistä voisi loukkaantua.

    En ikinä olisi arvannut, miten monesta asiasta mielensä voi pahoittaa. Tai jos heikäläisiltä kysytään: pitää pahoittaa. Edes hyvästä leffasta ei saa nauttia, ellei siinä jokainen naishahmo ole "feministisesti voimaannuttava" ja mies- ja naishahmoille ole buukattu ruutuaikaa kristillisesti fifty-fifty.

    Eniten suorastaan ällötti tapa, jolla sukupuolista puhuttiin. Ryhmässä ihan tosissaan viitattiin miehiin "etuoikeutettuina" ja yleisesti yhteiskuntaa kuvataan "patriarkaksi". Paradoksaalisesti myös naisesta puhuttaessa viitataan "alisteisessa asemassa" olevaan ja siksi naisista ei saisi esimerkiksi tehdä sketsejä tai vitsejä. Jokainen miehen esittämä, väärää mieltä oleva argumentti voidaan kaiken logiikan vastaisesti kumota henkilökohtaisella nyyhkytarinalla siitä, kuinka tässä taas käytetään valtaa ja miten kadullakin on joku känniääliö joskus huudellut perään. Liittyi se sitten asiaan eli ei.

    Elän varmaan siinä kuuluisassa punaviherkuplassa, mutta näin suomalaisena naisena en ole kokenut tulleeni kaltoinkohdelluksi/syrjityksi sukupuoleni takia, en vaikka yrittämällä yrittäisin muistaa sellaista tilannetta. Enkä koe olevani alisteisessa asemassa, saati että pitäisin miessukupuolta jotenkin etuoikeutetumpana kuin itseäni. Kukaan mies ei ole ikinä minulle ilmaissut millään tavalla että olisin hänen alapuolellaan, siinä missä tuon ryhmän ainoa funktio tuntuu olevan jokaisen naisen vakuuttaminen siitä miten alistettuja tässä nyt ollaan. Luodaan mielikuvaa jostain urheasta, väsymättömästä taistelusta voittamatonta patriarkaa vastaan jonka takia naiset ei vaan voi menestyä siinä missä miehet. Mistään muualta en ole joutunut lukemaan aikuisten ihmisten ilmeisen tosissaan latelemaa "faktaa" naissukupuolen heikkoudesta ja avuttomuudesta. Joku läppäsovinismi ja vaikka vähän hyvän maun tuolla puolenkin oleva naljailu on kevyttä kamaa tuohon verrattuna.

    Lisäksi näillä feministeillä on unohtunut, että seksismi kulkee molempiin suuntiin. Kaksinaismoralismin saa hyvin konkretisoitua ottamalla minkä tahansa raivoargumentin, vaihtamalla siitä sukupuolet päinvastaisiksi ja kuvittelemalla, miten sama sakki reagoisi siihen miehen sanomana. Olisi aika äkkiä noitaroviot pystyssä. Ja ne olisi isot roviot ne.

    Olen siis samaa mieltä tekstisi kanssa. Kiitos.
    T: Luopiofeministi joka varmaan haukutaan mainituilla fb-sivuilla pataluhaksi tämän ulostulon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan sinulle hitaat taputukset tästä, sen verta samaa mieltä olen. Ja menkkarage melkein aiheutti kolat näppäimistöllä-tilanteen. En juo enää samalla kun luen kommentteja. Niin ja on muuten mukavaa välillä kuulla myös miten on melkoisesti naisiakin jotka eivät niele tuota uhrimentaliteettia.

      Toi ammattimainen mielensäpahoittaminen on tämän hetken "se" juttu. Netissä on vallalla kulttuuri jossa omaa progressiivisuutta korostetaan kertomalla mitkä asiat ovat mielestäsi loukkaavia ja mitä vähäisemmästä asiasta pystyt loukkauksen vääntämään, sen progressiivisempi olet. Tekee mieleni alkaa pakkaamaan laukkuja ja muuttaa konservatiivisuuteen.

      En miehenä pysty varmasti sanomaan mitään tietenkään naisten elämänstä ja kokemuksista, mutta en itsekään ole koskaan oikein kohdannut sitä systeemistä sortoa jota feministiryhmät perkaavat. Sorto oli ennen sitä etteivät naiset saaneet tehdä asioita, nyt se on kaikki mikä vähääkään häiritsee. Oman vihakkiasian voi vääntää sorroksi jos lukee tarpeeksi rivien välistä.

      Poista
    2. Samaa aihetta muuten liippaa myös aiempi kirjoitukseni jossa sain kommentteja Facebookin Feministiryhmästä:
      Sain täysin asiallisia kommentteja feministeiltä!

      Poista
  4. Sain tämän tekstinpätkän linkin kautta eräältä toiselta foorumilta, ja on kyllä myönnettävä että tekstillä on pointtinsa.

    Tuota feminismistä käytävän dialogin lipsumista dogmaattiseksi saneluksi on tullut vastaan netissä valitettavan paljon (tosin missäpä aiheessa ei), ja olen myös havainnut kykenemättömyyttä edes käsitellä vastapuolen kritiikkiä välittömän ja vihamielisen dumaamisen sijasta. Erityisesti tuo vastapuolen tahallinen ohi puhuminen ja siitä seuraava linnoittautuminen ja paskanheitto ovat tulleet ilmiöinä tutuksi, ja niitä vihaan varmaan sosiaalisessa mediassa eniten. Itselle tärkeidenkin aiheiden pitäisi olla avoimia kriittiselle keskustelulle, tai ainakin pitäisi pystyä kohtuuden nimissä avaamaan sitä miksi on sitä mieltä kuin on.

    Tekstissäsi tunnut kuitenkin ajoittain sortuvan tarpeettomaan yleistämiseen joka tuntuu läikkyvän ns. iFeministeistä feministeihin yleisesti, ja loppupuolella teksti harhailee hivenen. GG-osiot tuntuvat myös menevän lieväksi räyhäämiseksi. Kannattaa muistaa sekin että feminismi ei ole enää mikään ehjä ja tiiviisti määritelty liike, vaan nykyään pikemminkin muodottomaksi kasvanut massa eri ryhmiä, aliryhmiä, etujärjestöjä ja ties mitä kuppikuntia joiden välinen yhdistävä tekijä tuntuu olevan julistus kannattaa kaikkien välistä tasa-arvoa - eikä aina edes se.

    Mutta samansuuntaisia ajatuksia olen itsekin käynyt läpi viime aikoina.

    ---

    lumiahma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoituksiani jaellaan aina välillä eri ryhmissä. Joskus löydän ne statistiikan kautta, joskus en. Jälkimmäinen on aina harmi, tykkään työntää sormeni keskusteluihin mukaan jos satun sellaisen löytämään.

      Kommenttiisi: Yleistäminen on tässä tarkoituksenmukaista, yritän esittää niitä asenteita joita ihmisillä on feminismiin ja ne tapaavat olla varsin yleistäviä. Äkäiset osiot ovat sitä tarkoituksella, korostavat juuri sitä miten vihaiseksi asenne feminismiin on mennyt. En kokenut pystyväni kirjoittamaan siitä ilman tunnelmia mukailevan äkäistä sävyä.

      Poista
  5. Pari hyvää esimerkkiä ammattimaisista mielensäpahoittajista on brianna wun https://mobile.twitter.com/ed_updates/status/564494174662455297 ja parin muun feministin http://www.breitbart.com/big-government/2013/05/01/feminist-student-fakes-facebook-rape-threat/ itsellensä lähettämiä uhkauksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wu on niin selvästi teeskentelijä etten jaksa ymmärtää miten jotkut menevät sen lankaan yhä. Sarkeesianin voin hyvin kauttarantain uskoa olevan EHKÄ rehellinen ja vain väärässä, mutta Wu on huijari.

      Poista
  6. Myrkkykarkki analogian pointti on selittää miksi naiset ovat usein varautuneita miesten seurassa. Siinä ei verrata miehiä myrkkykarkkeihin, vaan vain naisille vaarallisia miehiä.

    Olet varmasti oikeassa siinä, että kaikki, jotka feminismiä mollaavat eivät ole oikeasti naisvihaajia. Heillä voi olla väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja ym. (vähän niin kuin ateistien vihaajilla, jotka saattavat itsekin oikeasti olla ateisteja tietämättään) mutta kehtaan väittää, että suuri osa heistä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset usein varautuneita on myrkyllinen stereotyyppi joka olettaa naisten olevan pelokkaita ja heikkoja ja miesten vahvoja ja vaarallisia. Aikamoista cis-seksismiä siinä.

      Sitten kehtaamisiin. Kehtaat tehdä väitteen ilman mitään lähteitä tai näyttöä. Oletko ollut miesoikeusryhmissä joissa feminismistä ei pidetä ja tutustunut niissä oleviin ihmisiin? Oletko tavannut ketään feminismin vastustajaa ja keskustellut aiheesta henkilökohtaisesti? Teet rankan yleistyksen, enkä usko sillä olevan mitään muuta pohjaa kun vahva mutu ja sekin puolueellisia lähteitä kuuntelemalla.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.