Perussuomalaiset, AfD ja väärä tapa vastustaa äärioikeistoa

Nykypäivän tavassa väitellä asioista on jotain kummaa: mikä ihmeen dialogi se on jos toinen osapuoli ei saa puhua? Päälle huutaminen, palohälyttimien laukaisu tai muu yleinen häiriköinti tuntuu olevan lisääntymään päin, erityisesti arvomaailman siinä päässä jossa sitä ei pitäisi näkyä ollenkaan. Tätä on nimenomaan tapahtumassa liberaalien ja progressiivisten päässä, juuri niiden ihmisten jotka pitävät suvaitsevaisuutta yhtenä tärkeimpänä avainsananaan.

Tässä on syy miksi Perussuomalaiset ovat meillä hallituksessa, miksi oikeistopopulistit ovat saamassa pienen osan vallankahvaa Saksassa ja miksi yleinen äärioikeisto on voimistunut. Heidän vastapuolensa tekee heistä vahvoja olemalla idiootteja.

Tänään mietimme miksi äärioikeisto on kohoamassa, eli miten idioottien vastavoima on saanut äärioikeiston näyttämään siltä paremmalta vaihtoehdolta. Perinteisesti valehtelu ja väkivalta olivat äärioikeiston  työkaluja ja nyt näemme miten niitä käyttää moni avomielisyyttään rummuttava ryhmä. Ja tämä on todella vaarallinen kehityssuunta.

Itsenäisyyspäivänä näimme miten joukko antifasisteja oli valmis väkivaltaan estääkseen toisen ryhmän sananvapauden. Samaa käytöstä on nähty esimerkiksi aktivisti- ja feministiryhmien taholta, netti on pullollaan videoita joissa aktivistit häiritsevät vihaamansa ryhmän kokousta huutamalla päälle, laukaisemalla palohälyttimiä, häiriköimällä tai jopa avoimesti valehtelemalla. Kaikki taktiikoita joilla on tarkoitus on estää vastapuoltasi puhumasta. (Sivumainintana sanottava, ettei tässä ole tarkoitus rinnastaa äärioikeistoa ja feministiryhmien häiriköimiä miesoikeusryhmiä.)

Voimme nähdä tämän saman ilmiön Perussuomalaisten nousun takana: heille luotiin käsittämättömän voimakas yhteishenki jatkuvilla hyökkäyksillä heitä kohtaan. Perussuomalaiset olivat ensin vitsi, sitten uhka ja lopulta puolue. Ja mitä tapahtuikaan? Ulkoinen paine ja yritykset vaimentaa persut eivät toimineet, puolue nousi suureen suosioon. Vasta kun puolue pääsi valtaan ja sai puhua ääneen (ja ennenkaikkea tehdä päätöksiä), heidän oikea luonteensa paljastui ja kansansuosio suli.

Sama juttu on tapahtumassa Saksassa. Siellä AfD- eli Vaihtoehto Saksalle-puolue on saamassa tätä kirjoitettaessa varsin korkeita kannatuslukuja ja yksikään muu puolue ei suostu yhteistyöhön heidän kanssaan, samaten uutisointi heistä on äärimmäisen yksipuolista. Tällä luonnollisesti saadaan AfD:n kannattajajoukoissa aikaan Persuista tuttu "muut jahtaa meitä"-henki.

Kaikki kolme ovat esimerkkejä vääristä tavoista taistella vastustamiasi liikkeitä tai ideologioita vastaan. Yritykset tuhota ne ulkopuolelta estämällä niiden toimintaa eivät käytännössä toimi - tai toimisivat jos voisit käyttää diktatuurinkaltaista voimaa ja  todella ehkäistä heidän toimintaansa, esimerkiksi vankilarangaistuksilla tai kuolemantuomioilla. Sellainen paine tuhoaisi liikkeen, mutta pienempi paine ei. Jos paine ei ole murtamiseen riittävä, se tekee liikkeestä timantinkovan.

Tämä käytös ei vain luo voimakkaita oikeistovoimia, vaan on oire yleisemmästä trendistä jossa menemme koko ajan kauemmas kompromissejä tekevästä sovintoyhteiskunnasta, repaleiseen tappeluyhteiskuntaan. Jos mielipiteesi on väärä, en pelkästään ole eri mieltä vaan teen kaikkeni ettet saa mielipidettäsi kuuluviin. Mustamaalaan sinut ja jos ajan sinut itsemurhaan, on se pelkkä voitto.

Tämä on mitä tapahtuu kun joku on liian varma omasta oikeudenmukaisuudestaan.

Anarkistit sananvapautta vastaan

Itsenäisyyspäivänä nähtiin hieno esimerkki tästä ilmiöstä. Vastenmielinen äärioikeisto halusi marssia vastenmielisestä syystä ja teki sen laillisesti, ennakkoilmoitukset ja kaikki. He halusivat ilmaista vastenmielisen mielipiteensä. Vastenmielisyydestä huolimatta mikään mitä he tekivät ei ollut laitonta. Heillä oli mielipide ja laillinen oikeus sen esittämiseen.

Joukko äärioikeistoa vastustavia tahoja kammoksui tätä niin paljon että päättivät yrittää estää laillisen mielenosoituksen. He yrittivät selvästi luoda yhteenoton joka todennäköisesti olisi mennyt väkivaltaiseksi - ja menikin, tosin vain poliisin kanssa.

Eli kaksi ryhmää oli ulkona tuona yönä, yksi jolla oli laillinen lupa mielenilmaisuun ja toinen jolla ei ollut. Tämä jälkimmäinen halusi estää ensimmäistä ryhmää mielipiteensä ilmaisusta. Äärioikeisto on vaarallista, sitä en kiellä hetkeäkään, mutta heillä on oikeus ilmaista mielipiteensä. Sananvapaus ei ole rajoittamaton, mutta ikävä mielipide ei ole laiton.

Nyt nämä anarkistit ja rähinöitsijät päättivät ottaa itselleen oikeuden estää muiden laillisen mielipiteen ilmaisu. Eikä vain estää passiivisesti, vaan tarkoitus oli selvästi käyttää väkivaltaa tai vähintään yllyttää väkivaltaan. He kokivat äärioikeiston sananvapauden niin vaaralliseksi että fyysinen väkivalta oli heidän mielestään oikeutettua.

Tässä on jotain massiivisen kammottavaa. Toki äärioikeisto on vaarallista, mutta heidän vaarallisuutensa tulee heidän valmiudestaan väkivaltaan. Jos olet itse valmis väkivaltaan, oletko todella vähemmän vaarallinen?

Hyvän ja pahan rajalla

Kun anarkistit yrittivät estää äärioikeiston marssin, he tekivät jotain äärimmäisen kyseenalaista. He ryhtyivät määrittelemään kenellä on yhteiskunnassamme oikeus puhua. Samoin tekivät feministit kun he päättivät estää miesoikeusryhmää puhumasta laukaisemalla palohälytyksen. Tai kun feministi halusi hiljentää vastustajansa ensin väittämällä tämän koskettelevan naisen rintoja ja sitten fyysisesti hyökkäämällä tämän kimppuun. Tarkoitus ei ole keskittyä vain feministeihin, muiltakin samaa idioottimaisuutta näkee, esimerkkinä vaikkapa tämä kotimaasta tuleva video jossa "poliittinen kommentaattori" estää puhujaa puhumasta huutamalla päälle.

Samoihin likaisiin keinoihin voidaan laskea erilaiset mustamaalauskampanjat ja systemaattinen häirintäkin. On myös huomattava että esimerkkejä löytyy toki myös muista ideologisista suunnista.

Ilmiö on tämä: vastapuoli demonisoidaan niin pahaksi, että kaikki keinot tätä vastaan on sallittuja. Hänen puheensa ja oikeutensa ilmaisuun täytyy poistaa, sillä kaikki mitä hän sanoo on automaattisesti pahaa ja väärin ja maailma on parempi paikka jos hänen päälleen huudetaan. Ja koska hän edustaa pahaa, kaikki hänen sanomansa on myös pahaa.

Vastapuolesi on pakko olla paha. Itse kuitenkin edustat kaikkea hyvää, oli se sitten antifasismi, antiseksismi tai yleinen yhteiskunnan parantaminen. Jos joku on asiasta eri mieltä, hän on automaattisesti paha, sillä mikä muu kun paha voisi vastustaa sitä valoisaa hyvyyttä mitä itse edustat?

Keskusteluyhteys ja kompromissihakuisuus on katkennut, ryhmät eivät pyri yhteiseloon tai kompromissiin, tavoitteeksi otetaan yhden ryhmän hegemonia. Tämä automaattisesti tarkoittaa ettei keskustelua todella enää tapahdu, ryhmät eivät kuuntele toisiaan, vaan aktiivisesti elävät omassa kaikukammiossaan. Tämä on miten olemme päätyneet Suomeen jossa joillekin Persujen valtaan pääsy oli shokki. He eivät kertakaikkiaan käsittäneet miten kukaan olisi heitä äänestänyt.

Tällaisessa tilanteessa tapahtuu jotain erittäin vaarallista: kun vastapuolen ryhmä on demonisoitu tarpeeksi pitkälle, tulee siitä lainsuojaton jota vastaan voidaan vapaasti hyökätä. Tämä on mielettömän vaarallinen kehityssuunta, sillä tämän tien päässä on ihmisyyden ja oikeuksien riisuminen toiselta ihmiseltä hänen mielipiteensä takia.

Natsikortti pelattu, hävisin automaattisesti

Itsenäisyyspäivän tapahtumien kanssa tämä on erityisen ironista, sillä näimme siinä miten antifasistit tanssahtelivat pelottavan lähelle samaa mentaliteettia jolla natsit hyökkäsivät juutalaisia vastaan.

Vastapuolen ryhmä, oli se sitten äärioikeisto tai juutalaiset, on demonisoitu niin pitkälle että kaikki keinot on sallittuja. Koemme että voimme estää tätä ryhmää ilmaisematta mielipidettään ja riistämme heiltä lain suojan. Yritämme jopa fyysisesti hyökätä heidän kimppuunsa väkivaltaisessa vastamielenosoituksessa.

Sama kävi muuten äskettäin Kaliforniassa kun kourallinen Klu Klux Klan-idiootteja piti julkisen (ja laillisen) mielenilmauksen. Homma kääntyi väkivaltaiseksi, kun klaanin kimppuun käytiin.

Tässä voimme tehdä vertauksen Kristalliyön tapahtumiin Saksassa natsien alkaessa päästä valtaan. Anarkistihyökkäys äärioikeiston kulkuetta vastaan oli toki magnitudiltaan paljon pienempi kuin kristalliyö, anarkisteilla ei ollut takanaan läheskään tarpeeksi lihasta päästäkseen samoihin tuloksiin. Konkreettisin ero näiden välillä (voimaeron lisäksi) on se että itsenäisyyspäivänä lainvalvontamme teki tehtävänsä, toisin kun Kristalliyön kanssa. Kristalliyö tapahtui koska poliisi ummisti silmänsä ja antoi sen tapahtua. Näen massiivista ironiaa tässä, koska useampikin kirjoitus itsenäisyyspäivän jälkeen kehtasi ihmetellä miksi poliisi esti yhtä ihmisryhmää hyökkäämästä toisen ryhmän kimppuun.

En yritä tällä vähätellä keskitysleirien kauhujen tasoa tai väittää että suomalainen ääriokeisto olisi kärsinyt mitenkään juutalaisiin verrattavalla tavalla. En myöskään väitä antifasisteja ja anarkisteja toisen maailmansodan natsien tasoisiksi... mutta he tanssahtelevat nyt vaarallisen lähellä samoja malleja, mitkä holokaustin mahdollistivat: vihollisesi on vapaata riistaa, hänen oikeuksillaan ei ole merkitystä, hänet voi hiljentää ja hänen ruumiillinen koskemattomuutensa ei ole merkityksellinen.

Suomessa laki kuitenkin toimi ja voitti ja hyvä näin. Tätä päiviteltiin monissa kirjoituksissa, miten poliisi suojeli natseja ja miten se oli paha juttu. Oikeasti, moni päivitteli sitä miten poliisi ei antanut selvästi väkivallan perässä olevan porukan hyökätä toisen porukan kimppuun, ja tämä esitetään jotenkin poliisin virheenä? Asiaa voi ajatella näin: kuvitellaan että tunnen henkilön joka on natsi. Sitten yritän ryöstää hänet aseella uhaten ja poliisi estää tämän. Jälleen poliisi suojeli natsia ja se on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää: poliisi ylläpitää lakia kaikille, ei vain tietyille ryhmille ja he estävät kansalaisia rikkomasta toisten ihmisen oikeuksia. Jos olet erimieltä tästä, olet lähempänä natsia kun liberaalia.

Se että joku kuuluu äärioikeistoon tai on avoimesti natsi ei tee hänestä lainsuojatonta. Hän on todennäköisesti paska ihminen, mutta se ei ole laitonta. Hänellä on täysin samat oikeudet ilmaista mielipidettään kun minullakin. Asiat menevät vaarallisiksi kun alamme antaa itsellemme oikeuden kieltää muilta heidän oikeuksiaan heidän mielipiteittensä perusteella. 

Yksi vapaan yhteiskunnan peruspilareita on vapaa ilmaisu ja oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Kuka tahansa joka yrittää riistää tämän muilta, ansaitsee joutua yhteiskunnan lainvalvontakoneiston hampaisiin - ei ehkä väkivallan kohteeksi, mutta oikeuden eteen vähintään.

Älä ruoki toisten marttyyrikomplekseja

Hyökkääminen on huono tapa taistella ideologiaa vastaan. Jos et ole valmis murhaamiseen, hyökkäys ei kaada vastapuolta, vaan tekee jotain päinvastaista: antavat vastapuolellesi uskottavuutta ja vahvistavat sen yhtenäisyyttä. Mikään ei saa ihmisiä lyöttäytymään yhteen yhtä hyvin kun yhteinen vihollinen.

Oikea tapa taistella idioottien ideologiaa vastaan on antaa sen näivettyä ja hajota paineeseen sisältä päin. Natsit ovat vitsi, äärioikeisto on vitsi. Vaarallisia vitsejä toki, mutta vitsejä silti. Paras tapa tuhota niiden uskottavuus on antaa niiden tulla päivänvaloon. Heitä vastustetaan väkivallattomasti muistuttamalla ihmisiä heidän naurettavuudestaan ja kaatamalla heidän argumenttinsa, ei yrittämällä estää heitä puhumasta tai huutamalla päälle tai väkivallalla.

Ilman ulkoista vihollista, tällaiset liikkeet hajoavat nopeasti sisäiseen taisteluun: liike joka syntyy taistellen, ei osaa yleensä lopettaa. Jos ulkoinen vihollinen ei vaivaudu, heille jää vain toisensa. Näissä liikkeissä ei yleensä ole pulaa vallankahvaan kaipaavista yksilöistä.

Kun aggressiivisesti vastustamme jotain tahoa, annamme heille voimaa. He eivät enää ole mitättömiä, vaan tarpeeksi voimakkaita vastustettavaksi. Vähän sama miksi jotkin tiedemiehet eivät väittele luomisoppineiden kanssa, he eivät halua antaa kuvaa jossa nämä kaksi ideologiaa olisivat jotenkin yhdenveroisia.

Toisekseen aggressiivisella vastustuksella annamme vastustajallemme julkisuutta, jolloin siihen suuntaan kallellaan olevat ihmiset todennäköisemmin törmäävät kyseiseen ideologiaan. Moni ei olisi koskaan kuullut heistä jos et olisi päättänyt esitellä heidän liikettään maailmalle.

Sitten on se yhtenäisyys. Liikkeillä on tapana liittyä yhteen kun ne kokevat olevansa ulkopuolisen hyökkäyksen alaisina. Ulkopuolinen paine voi rikkoa yhteisön, mutta vain jos se on riittävän voimakasta - yleensä lain tukemana. Äärioikeiston ylle emme tällaista painetta saa demokratian ja ilmaisunvapauden rajoittaessa oikeuttamme barbarismiin, joten paine jää liian heikoksi rikkomaan yhteisöä.

Riittämätön paine vain tiivistää yhteisöä, tekee hiilestä timanttia. Ulkopuolinen hyökkääjä luo ryhmän sisällä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja veljeyttä, tämä käytännössä takaa uskollisuuden ryhmää kohtaan. Lisäksi tämä tekee ryhmän tukemisesta paremmin perusteltua, ryhmän jäsenet joutuvat puolustamaan ryhmää ja itseään ja sitoutuvat näin entistä tiukemmin ryhmäänsä.

Perussuomalaiset (ja Saksan AfD) ovat tästä mainio esimerkki. Persut saivat uskottavuutensa vastustamisella, oli se sitten aiempien hallituksien, maahanmuuton tai kriitikoidensa esittämän kritiikin, lopulta persujen luonne on puhtaasti antagonistinen. Muistamme vielä hyvin millaista uutisointi heistä oli ja miten persujen kannattajia suoraan haukuttiin kaiken maailman peräkammarin pojiksi.

Jos heitä ei olisi aktiivisesti lähdetty vastustamaan ja haukkumaan, he olisivat todennäköisesti hitaasti hävinneet. Sen sijaan kaikki huusivat ääneen miten kauheita he ovat ja puolueesta tuli uskottava. Nyt kun puolue on vallassa on se näyttänyt oikeat kasvonsa. Se ei enää voi huutaa sortoa, koska se on vallassa ja on näyttänyt ihmisille millainen pellekokoelma on. On hyvin mahdollista etteivät persut selviä ensimmäisestä ja ehkä ainoasta vaalikaudestaan suurpuolueena ja palaavat takaisin marginaaliin.

Sisäinen paine kasvaa ja persujen sisällä riidellään jo nyt, kuten monet kohut ovat osoittaneet. Paine toimii näin: se voi joko tiivistää hiilestä timanttia tai räjäyttää itsensä. Tämä on miten ääri-ideologia kaadetaan: sitä ei vaimenneta väkisin, vaan se käsitellään, sen annetaan kertoa naurettavat ajatuksensa ja suuri yleisö nauraa sen pihalle ja liike hajoaa sisältä päin tulevaan nujakointiin.

Tällä ei tarkoiteta että vaarallisten ryhmien annetaan vaan tehdä pahuuttaan, se ei ole tämän tarkoitus. Jos ryhmä on oikeasti vaarallinen (muutenkin kun ideologialle) se on oikeastaan poliisin ongelma. Poliisin ja lainvalvonnan tehtävä on suojella kansalaisia ja estää heidän oikeuksiensa rikkominen. Pelkkä ideologia ei ole laitonta tai edes vaarallista, ideologian nimissä lain ja oikeuksien polkeminen taas on ja niissä kohdissa laki ja oikeus voi puuttua peliin.

Kuka tahansa saa olla miten natsi tahansa haluaakaan, kunhan ei riko lakia. Esimerkiksi seksuaalivähemmistön syrjiminen palkkauksessa on laitonta. Jos natsi-ideologiasi saa sinut syrjimään, on se tilanne jossa meillä on mekanismi tilanteen korjaamiseksi, laki ja oikeus. Tai jos samainen natsi vaikkapa yllyttää muita väkivaltaan ulkomailta tulleita vastaan on hän jälleen tehnyt jotain laitointa ja voidaan tuomita tästä.

Teot voivat olla laittomia, ajatukset eivät. Jos olet tästä eri mieltä, tanssit vaarallisesti ajatusten valvonnan rajamailla ja luot yhteiskuntaa joka on otollinen ääri-ideologioiden nousulle.

Miksi puolustaa natseja?

Näin loppuun haluaisin vielä korottaa yhden ajatuksen tästä aiheesta. En nimittäin halua puolustaa äärioikeistoa tai natseja tai muitakaan vastenmielisiä ryhmiä ja niiden vastenmielisiä ja vihan täyttämiä ideologioita. Ajatuskin siitä on inhottava, joten miksi olen vaivannut itseäni ja kirjoittanut tämän? En kuulu äärioikeistoon ja en menettäisi mitään vaikka äärioikeistostamme tehtäisiin täysin lainsuojaton. 

Puolustan ihmisten oikeuksia tässä aiheessa koska haluan yhteiskunnan joka on reilu kaikille. Tiedän sen olevan paras takuu huonoja ja eettisesti rampautuneita ideologioita ja niiden hegemoniaa vastaan.

En voi tietää mikä ideologia on hallitseva yhteiskunnassamme huomenna tai vuoden päästä tai kymmenen vuoden päästä. Jos päätämme alkaa valvomaan ja estämään ideologioita tai ajatuksia, voimme aloittaa hyvillä aikeilla ja estää näennäisesti jonkin vaaralliseksi kokemamme ryhmän puhumasta ääneen, mutta emme näin hävitä ajatuksia. Mikä tahansa sorsittu ryhmä muodostuu helposti vaaralliseksi, erityisesti jos suurten massojen silmissä tämä ryhmä alkaa näyttää paremmalta vaihtoehdolta kun sitä vastustajansa.

Kun yksi asia on estetty, on vain pieni askel estää jotain muuta. Ulkomaisten oppilaiden maksamista lukukausimaksuista on pieni loikka kaataa maksuton koulutus kokonaan. Jos hyväksymme yhden ryhmän ilmaisuoikeuden rajoittamisen, onko siitä pitkä matka todelliseen sensurointiin? Ja jos hyväksymme äärioikeiston oikeuksien rajoittamisen, miten pitkälle se viedään? Kielletäänkö heidän sananvapautensa vai kaikki muutkin oikeudet? 

Ja jos päätämme alkaa kieltämään tiettyjä ideologioita, mikä estää ettei meille itsellemme käy huonosti, eli mikä estää muita kieltämättä minun ideologiaani? Maailmassa on paljon ihmisiä jotka vastustavat vaikkapa feminismiä, mikä estäisi sen kieltämisen jos ideologioiden kieltäminen on sallittua? Anarkistien sortaminen ja heidän ideologiansa kieltäminen ei edes ole kovin kaukana nykyisestä tilanteestamme. 

Pointtini on tämä: emme voi tietää olemmeko itse aseen piipun kummalla puolella. Kun aikaa kuluu, aseen suunta voi kääntyä ja huomaankin itse tuijottavani aseen piippua. Mieti sitä seuraavan kerran kun haluat viedä muilta heidän kansalaisoikeuksiaan. Jos kansalaisten oikeuksien riisuminen sallitaan, voit itsekin joutua riisumaan oikeuden strippibaariin.

Jos vastustat ääriliikettä äärikeinoilla, oletko yhtään vastustajaasi parempi? Ja saatko aikaan muuta kun nostat vastustajasi suosiota?
Julkaissut Tämä Päivä 14. maaliskuuta 2016