Positiivinen näkemys tulevaisuuteen

Joulu on aika ajatella hyviä asioita, ei murehtia maailman pahuutta. Hetken ajan voi unohtaa synkkyyden vaikka päivät ovat pitkiä ja pimeitä tähän vuodenaikaan.


Aikamme synkkä henki

Nykyisin länsimaissa on vallalla ajatus tulevasta tuhosta. Suhtaudumme tulevaisuuteen ajatellen sitä väistämättömän tuhon kautta, ekologiamme romahtaa, yhteiskuntamme romahtaa, jokin muu romahtaa. Näkemys tulevaisuudesta on apokalyptinen.

Tämä näkyy hyvin fiktiossamme. Tulevaisuudennäkymät ovat elokuvissamme ja sarjoissamme hyvin synkkiä tai tuomittuja. Maailma on tuhoutunut tai muuttunut totalitääriseksi despotismiksi. Tämä on täysi muutos siihen mitä näimme vain vuosikymmeniä sitten, jolloin viihteessä tulevaisuutta kuviteltiin koko ajan parempana.

Star Trek on tästä esimerkki. Se visioi lähes utopiamaisen tulevaisuuden, jossa rahaa ei enää käytetä ja ihmisten perustarpeet on teknologialla kaikki täytetty. Se ei ollut ainoa, kehitystä pidettiin varmana ja positiivisena.

Positiivinen tulevaisuudenkuva on kadonnut

Vielä 1970-luvulla kaikki olivat vakuuttuneita paremmasta huomisesta. Jokseenkin kaikki olivat vakuuttuneita että työpäivä lyhenisi kohta kuuteen tuntiin päivässä. Sittemmin tämä ajatus on hukkunut jonnekin. Nyt emme yritä parantaa elämäämme, vaan enemmänkin julkinen keskustelu keskittyy vain siihen miten joudumme uhraamaan enemmän ja enemmän, luopumaan enemmästä ja enemmästä.

Ajatus aiemmin oli visioida ihmisten lähentyminen, kansakuntien yhteisymmärryksen löytyminen ja positiivinen tulevaisuus. Nyt näemme päinvastaisen, muut ovat vihollisia, kilpakumppaneita joita vastaan taistelemme.

En väitä että kansat olisivat aiemmin olleet enemmän ystäviä kun nyt, vain että tulevaisuudessa suhteiden uskottiin parantuvan. Tulevaisuus oli positiivinen ja parempi.

Nyt elämme maailmassa jossa tulevaisuutemme nähdään alamäkenä kohti entistä pahenevaa maailmaa. Tämä on aikamme zeitgeist eli ajan henki, tuho, kurjuus ja toivottomuus.

Mutta ehkä olisi aika tehdä tälle jotain. Tuhovisiomme ovat kuitenkin hyvin nihkeä tapa katsoa tulevaisuutta ja varsin ahdistava. Nuorille tuhoa odottavaan maailmaan syntyminen ei anna suurta motivaatiota kehittää itseään. Miksi edistää itseään tai yhteiskuntaa jos se hetken päästä romahtaa? Puhumattakaan ahdistuksesta jota moni kokee.

Tietenkään meidän ei ole tarkoitus sivuuttaa todellisia uhkia olemassaolollemme, esimerkiksi hallitsematon ilmastonmuutos voi tuhota suuren osan lajiamme. Nämä ongelmat on kuitenkin mahdollista voittaa minkä takia niihin pitäisi osata suhtautua oikein. Ei lannistua ja povata tuhoa ja turmiota, vaan pohtia ratkaisuja.

Positiiivisemmat linssit

Tämä onkin ehkä tämän joulun negatiivissävytteinen positiivinen ajatukseni tai pikemminkin ehdotukseni: katso tulevaisuuteen toiveikkaasti. Älä näe vain turmiota, vaan sisäistä miten ajatus tuomitusta tulevaisuudesta on vain nyt hallitseva ajan henki, ylitä se ja hahmota tulevaisuuden mahdollisuudet toivottomuuden sijaan.

En pidä tällaista ajattelua epärealistisena tai jonkinlaisena itsensä aivopesemisenä. Olemme nyt ehdollistettu ajattelemaan tulevaisuutta negatiivisena, vaikkei se sitä välttämättä ole. Tässä mielentilassa emme toimi ehkä kaikkein parhaimmalla tavalla, joten tästä väärästä tulevaisuudenkuvasta irrottautuminen voikin olla jopa askel lähemmäs todellista tulevaisuuden käsitystä.

Olet varmasti onnellisempi kun ajatuksesi tulevaisuudesta näyttää enemmän Star Trekin utopialta kun Mad Maxin dystopialta. Ja ehkä esteetkään eivät enää näytä ylittämättömiltä. Ja jos et tee tätä pysyvästi, tee se ainakin hetken ajan, joulun pimeiden päivien ajan. Toivo on kuitenkin osa joulun henkeä.

Hyvää joulua.

Kommentit