Miksi ihmiset lähtevät Facebookista

Uutinen toisensa jälkeen on kertonut miten Facebookin käyttö on vähentynyt ja käyttäjät eivät vain poista tilejään, vaan twiittaavat siitä #deletefacebook-tageilla. Miksi näin on käynyt? Onko kyse siitä että ihmiset ovat yhtäkkiä heränneet suuryrityksen valtaan tietojemme yli vai keuliko Facebookin mopo viimein liikaa.


Kyse on yksinkertaisemmasta asiasta: Facebookin käyttäjät ovat kasvaneet aikuisiksi.


Kuka välittää yksityisyydestä

Teinit ja nuoret eivät yleensä välitä kovasti siitä mitä tietoja he itsestään laittavat julkisesti näkyville. Jotkut toki, mutta yleisenä linjauksena voimme sanoa teinin olevan vähemmän huolissaan julkisesta profiilikuvastaan kun keski-ikäisen ihmisen.

Tämä johtuu monesta asiasta. Lopulta teini-ikäisellä on vähemmän menetettävää omien tietojen julkaisemisella kun aikuisella. Teinillä ei ole eräänlaista paikkaa maailmassa ja mainetta mitä varjella, jolloin tietojen päätyminen vääriin käsiin ei ole tälle painajaisskenaario samalla tavalla kun se voisi olla aikuiselle.

Yksityisenjulkinen Facebook

Facebookissa yksityisyys on ollut ongelma alusta asti ja Facebook on suhtautunut siihen nihkeästi niin pitkään kun Facebook on ollut olemassa. Jo vuosikymmen sitten kirjoitettiin juttuja Facebookin tietojen leviämisestä ja Facebookin leväperäisyydestä tämän ehkäisyssä. Silloin Facebookissa levisi virusmaisia sovelluksiakin jotka pystyivät elämään käyttäjän Facebook-profiilissa samaan tapaan kun tietokonevirus elää tietokoneellasi.

Emme kuitenkaan silloin välittäneet tästä ja tähän on hyvä syy: me Facebookin käyttäjät olimme silloin nuoria.  Kun Facebook lähti valloittamaan maailmaa, nuoret innostuivat siitä ensin ja kuten teinit nyt, emme välittäneet oikeastaan Facebookin yksityisyysongelmista. Emme edes kun käyttäjien yksityisiä julkaisuja muuttui julkisiksi tai viestejä tuli näkyville.

Mutta nyt viimeiset kohut ovat ravistelleet Facebookia perusteellisesti. Trumpin valinnasta alkanut myrsky ei ole laantunut eikä tunnu menevän kuukauttakaan ilman että uutta ikävää paljastuu. Viimeisimpänä tätä kirjoitettaessa selvisi että Facebook oli päästänyt joukon yrityksiä käyttäjien tietoihin antamatta tästä käyttäjille tietoa tai tapaa välttyä.

Vuoden kohukuvat

Nämä kohut ovat ravistelleet Facebookia monesta syystä. Yksi syy on tietysti kohujen määrä, jatkuva negatiivinen julkisuus alkaa lopulta vaikuttaa. Toinen tietysti on se kauhu mitä perinteinen media tuntee Facebookia kohtaan, monien "vanhan median" aviisit eivät enää saa lukijoita ilman Facebookia sen nielaistua kaikki käyttäjät. Vanhalle medialle ja sen työntekijöille Facebook on eksistentiaalinen uhka, joten he mielellään tuovat Facebookin kyseenalaisuuksia valoon.

Näitä tuotiin esiin aiemminkin ja ne eivät paljoa vaikuttaneet, käytimme Facebookia silti vaikka yksityistä dataani saattoi vuottaa sinne ja tänen.

Sitten Facebookin käyttäjät alkoivat muuttumaan. Hitaasti teinit ja nuoret alkoivat suosia muita palveluita ja aikuiset olivatkin yhtäkkiä Facebookin laajin käyttäjäjoukko. Tämä muutos teki aiemmin yhdentekevistä kohuista kryptoniittia.

Nyt käyttäjät olivatkin yhtäkkiä niitä jotka halusivat yksityisyyttä ja peräänkuuluttivat Facebookilta vastuullista toimintaa. Ehkä vanhasta tottumuksesta Facebook käyttäytyi välinpitämättömästi, mutta maksaa siitä nyt. Kauhukseen se on huomannut käyttäjien muuttuneen ja tekeekin nyt loputonta PR- ja teknistä työtä palauttaakseen käyttäjiensä luottamusta.

Onnistuuko se, vain aika näyttää.

2 kommenttia:

  1. Minä lähdin Facebookista n. vuosi sitten enkä ole jäänyt kaipaamaan! Elmäni on parantunut ilman sitä tuhannesti. Ennen kaikkea koska vihdoin löysin sellaisen ja toisekseen mieliala on kohentunut sekä olen tyytyväisempi elämään minkä löysin Facebookista lähdön jälkeen. Koskaan en mene enää someen.

    MIKSI?

    Ei kiinnosta mitä muut päivittelevät Facebook-julkisivuillaan. Ei kiinnosta nähdä kenellä on eniten kavereita, joita he eivät kokonaan tunne. Ei kiinnosta kilpailla siitä kuka elää enemmän. En näe mitään tästä ja tyytyväisyys on parantunut. En näe mitä muut ostavat, miten muut elävät ja minne he matkustavat, ja voin olla iloinen tässä ja nyt, paikassa jossa olen, tavaroilla joilla pärjään.

    Ihmisushteet ähenivät. Tiedän ketkä pitävät yhteyttä lähtöni jälkeen esim. GSM-numeroilla ja pystyn pitämään yhteyttä sitä kautta. Vain alle prosentti sadasta kuitenkin teki niin, mutta jotain sekin... ihmisiä, jotka välittävät ja muistavat. Nyt toivon, että joku päivä olisi viimeinen päivä. Facebookilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla että elämä on parantunut. En itse ole naamakirjasta luopunut, mutta tosin myönnän etten juuri selaa sitä. Minulle se on enemmän julkaisujärjestelmä työ- ja harrastustoimintaa ajatellen, ei enää työkalu joka yhdistää minut rakkaimpiini.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.