Voiko mieltä muuttaa Internetissä ja miksi en kirjoita juuri enää

Internetissä ihmiset eivät muuta mieltään tai kuuntele vastakkaisia mielipiteitä. Ajatuksenvaihdosta on tullut sodankäyntiä ja siksi se ei ole hyödyllistä ajankäyttöä. Ja siinä on myös syy miksi tämä blogi on ollut niin kovin hiljainen viime aikoina.

Seuraa henkilökohtaisempi kirjoitus Internetin luonteesta ja siitä kamalasta eripurasta joka keskuuteemme on levinnyt.


Vaimean julkaisutahdin takana on...

Uskolliset lukijani (?!?) ovat ehkä huomanneet miten harvoin julkaisen uusia kirjoituksia Tämä Päivä-blogiin. Tämä ei johdu katselukertojen alentumisesta (tosin katselukerrat ovat alentuneet hiljaisen julkaisutahtini aikana), eikä itseasiassa motivaation puutteesta tai ajanpuutteesta (vaikka sitä viimeisintä kyllä elämässäni on).

Pääsyy on etten koe tätä hyödyllisenä. En tarkoita että bloggaaminen olisi kuollutta ja pitäisi siirtyä Tubettamaan, voisin tehdä sen varsin helposti, vaan että ylipäätään mielipiteiden haastaminen verkossa on turhaa.

Olen kirjoittanut jo aiemmin siitä miten somessa väittely on oikeasti turhaa ja miten entistä riitaisampi Internet tekee blogituksesta ikävämpää, mutta en ole ehkä täysin avannut omaa tuntumaani ja näkökantaani asiaan. Ja se korjataan nyt.

En juuri kirjoita enää, koska tiedän ettei se auta. Motivaationi on aina ollut tuoda esiin julkiselle narratiiville vastakkaisia mielipiteitä ja pakottaa ihmiset ajatteleman altistamalla heitä yleisten mielipiteiden vasta-argumenteille. En siedä pyhiä lehmiä joita ei saisi käsitellä, vaan koen että jos jotain ilmiötä ei saa purkaa ja tarkastella kriittisestikin, jättää se meidät tyhmemmiksi.

Olen toki kirjoittanut juttuja joissa ei aina olla oltu haastamassa mielipiteitä, vaan ehkäpä krhöm, kettuiltu, mutta päätavoitteeni se ei koskaan ole ollut. Joskus vaan on pidettävä hauskaa.

Hyödytöntä haastamista

Tiedän kuitenkin nyt ettei tästä ole apua. Tutkimuksissa ja käytännössä on varsin hyvin nähty etteivät ihmiset Internetissä osaa käsittää itselleen vieraita mielipiteitä muuna kun pahuutena. He eivät ala ajatella ja selvitellä, vaan ajavat itsensä entistä syvemmälle omaan nurkkaansa.

Tällaisen julkisen diskurssin ongelma on sen performatiivisuus. Kirjoitukset ja vastaukset ja kommentit ovat koko ajan esillä ja kuka tahansa voi nähdä ne. Tässä ympäristössä ihmiset muuttuvat ideologiansa puolustajiksi ja eivät enää kuuntele, sillä he taistelevat. Toisen näkökannan hyväksyminen olisi kuitenkin tunnustus tappiosta, eikä vain henkilökohtainen tappio, vaan koko ideologian tappio. Ja mikä pahinta, julkinen tappio.

Olen aina tiennyt tämän ilmiön olemassaolon, mutta viime vuosina tässä on menty vain pahempaan suuntaan. Mielipiteitä ei muuteta ja noitavainoaminen on se preferoitu menetelmä suhtautua erimielisyyteen. Muita kohtaan ollaan niin aggressivisia että yhteiskuntaa ylläpitävä dialogi on menossa mahdottomaksi, väärien ihmisten kanssa veljeily tai mielipiteiden kuuntelukin kun on harhaoppia josta tulee rangaista.

Tämä ei muuten ole mikään nillitys poliittisesta korrektiudesta tai feministeistä. Tätä tekevät nykyään aivan kaikki. Ajojahtien mentaliteetti on olemassa kaikkialla, samaten se aggressio jolla tilanteisiin hyökätään ja miten omien mielipiteiden kanssa ollaan naimisissa järkkymättömällä tavalla. 

Ja siinä maailmassa on sangen vähän tilaa kirjoituksille joissa yritetään haastaa laajentamaan omaa näkökantaansa. Ihmisten ympyrät ovat yhä radikaalimpia ja yhä enemmän ideologisesti puhtaita. Pakko olla, koska väärät ihmiset joko nähdään pahana juttuna tai sitten alkavat itse aktiivisesti haastamaan ja vaatimaan puolen vaatimista.

Yhtäkkiä jos olet EU-jäsenyyden kannattaja, olet maanpetturi, jos mielestäsi maahanmuuttoa voisi lisätäkin, tuot meille raiskaajia, jos feminismi on mennyt liian pitkälle, olet misogynisti, jos mielestäsi valkoihoisiakin voi syrjiä, olet rasisti. Ja ainoa tapa puolustautua on osoittaa omaa ideologian puhtautta, mielellään ristiinnaulitsemalla joku toinen, ettei omia mokiasi niin huomattaisi.

Ja siksi en kirjoita enää kovinkaan usein. En koe että voisin pienelläkään mittakaavalla tehdä muuta kun saada muutamia jo samaa mieltä olevia nyökyttelemään. Ja en ole täällä sitä varten.

1 kommentti:

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.