Ilman Facebookia


Mielenkiinnosta päätin deaktivoida* facebookin toistaiseksi. Päätökseen vaikutti jo pitkään kasvanut epäluottamukseni alustaa kohtaan, kiinnostus siitä miten se vaikuttaisi sosiaalisiin suhteisiini ja kanssakäymiseen. Asiaan vaikutti myös hetkellinen itsesäälikohtaus jossa päätin eristää itseni maailmasta. Ei keskitytä viimeiseen, vaan katsotaan mitä tapahtui.

*Suomeksi deaktivointi ei ole virallinen termi, vaan Facebookin suomenkielessä käytetään termiä tilin poistamista käytöstä. Artikkelin puolesta deaktivointi on selkeämpi parempi terminä ja käytän sitä lopputekstin ajan.


Pikaohje Facebook-tilin deaktivointiin ennen kuin menen asiaan:

Deaktivointi tapahtuu seuraavasti: Käyttäjätilin (Account Settings) asetuksista (oikeassa ylälaidassa) valitaan kohta Turvalisuus (Security) ja sen alta Poista käyttäjätilisi käytöstä (Deactivate your account). Tämä ei poista Facebook-tiliä tai sen tietoja, vaan ikäänkuin kätkee ne. Muiden perspektiivistä näyttää kuin tilisi olisi poistettu. Profiilisi ei löydy, sinua ei voi lisätä ystäväksi ja kaikki kommenttisi ja tekemäsi merkinnät häviävät. Mikäli deaktivoidun profiilin palauttaa, tietojen pitäisi palata. Raportoin tästä myöhemmin jos päätän palauttaa tilini käyttöön.

Ensimmäinen mitä tapahtui oli odotetusti kommunikaatiokatkos lähes kaikkiin tuntemiini ihmisiin. Vietin viikon samalla sairaslomalla, joten kasvokkain näkeminen ei tullut kysymykseen, mikä teki kokeesta erityisen mielenkiintoisen. Joka tapauksessa ne pienet päivittäiset viestinnät, joissa jaoin jotain muiden kanssa ja seurasin mitä mielenkiintoista sanottavaa tai jaettavaa muilla oli, loppuivat. Tämä ei ollut yllättävää koska näiden viestien kanava oli jo pitkään ollut Facebook. Huomasin samalla etten enää tiennyt monien ystävieni uusimpia sähköpostiosoitteita ja moniin Facebook olikin ainoa yhteydenpitokanava. Lisäksi katosi Facebookin kautta tehty viestittely, mikä oli pitkälti korvannut lähipiirissäni Messengerin ja sähköpostin.

Facebookista poistuminen oli siis sosiaalisesti erittäin eristävää. Monet tapahtumat suunnitellaan nykyisin Facebookin kautta: monella kaikki tuttavat ovat Facebookissa mikä tarkoittaa ettei kutsuja muita reittejä edes lähetetä. Tässä mielessä Facebookista poistuminen oli kuin en olisi enää olemassa. Monelle hyvänpäivän tuttavalle näin varmasti olikin heti kun tilini deaktivaatio tuli voimaan. Ja jos jätän tilini deaktivoiduksi, miten kauan kestää ennen kuin monelle olen täysin unohtunut? Vähemmän aikaa kun uskoisi.

Facebook tilin deaktivointi sai siis aikaan viikon, jonka aikana kukaan ei ottanut minuun yhteyttä, ellen nimenomaisesti lähettänyt viestiä toiselle henkilölle suoraan. Kasvojeni kadottua naamakirjasta olin hetken olematon. Facebookin kanssa viestejä tuli päivittäin, mutta ilman naamakirjaa ei lainkaan. Ero oli häkellyttävä. Päätin kuitenkin lopulta olla piehtaroimatta yksinäisessä itsesäälissä ja analysoida asiaa.

Viestintämme ja sosiaaliset suhteemme rakentuvat yhä voimakkaammin sosiaalisen median ympärille. Automatiikka päivittää mielipiteemme ja sanomamme muille helpolla tavalla ja käyttäessämme sitä enemmän ja enemmän, annamme sen vallata yhä suuremman osan viestinnästämme. Yksittäisen ihmisen häviäminen käytetyn sosiaalisen median sisältä on helposti katoaminen todellisuudesta ja irtaantuminen sosiaalisesta elämästä kokonaan - varsinkin jos ystäväpiiri luottaa kommunikaatiossaan vahvasti esimerkiksi Facebookiin. Pelkän perusviestinnän ja tilapäivitysten menetyksen lisäksi henkilö tipahtaa helposti tapahtumien suunnittelusta, jos piiri on tottunut saamaan muistutuksia toisista, ihminen josta niitä ei enää tule on yhtä kuin olematon.

Tämä antaa Facebookille häkellyttävästi valtaa. Olemme jo huomanneet miten Facebookin yksityisyyden heikentämiset eivät ole ajaneet ihmisiä pois Facebookin (sosiaalisen median käytetyimmän palvelun) parista, eli palvelu tietää saavansa jossain määrin väärinkäyttää käyttäjiään ilman seurauksia. Tämä avaa ovia mielenkiintoiselle väärinkäytölle ja vahingonteoille Facebookin tai sen yksittäisten työntekijöiden puolelta. Yksittäinen työntekijä sopivassa asemassa voi helposti aiheuttaa melkoista hallaa esimerkiksi entiselle puolisolle tai muulle vihamiehelle - vakoilupotentiaalista puhumattakaan.

Entä jos henkilö kirjoittaa Facebookista kriittistä sisältöä tai muuten tekee jotain mikä saa yrityksen takajaloilleen. Meidän ei tarvitse kuin katsoa Wikileaksin tilannetta: kun Yhdysvallat sanoi että Wikileaks on tuhma, suuret luottokorttiyhtiöt estivät sille menevät lahjoitukset vaikkei Wikileaks tiettävästi ole rikkonut mitään lakeja. Suuryritykset tekevät laittomia ja moraalittomia asioita suurempiensa käskystä ja Facebook ei ole poikkeus.

Sitten eräs oleellinen kysymys: Jos luotamme Facebookiin keskinäisen viestintämme kanssa, mistä voimme olla varmoja ettei tätä viestintää muokata tietyllä tavalla? Facebook sensuroi jo nyt piraattipalveluihin osoittavat linkit, mutta mikään ei estä tekemästä sensuurista salakavalampaa. Ei ole erityisen hankalaa kuvitella (tai toteuttaa) mekanismi joka kätkee esimerkiksi kaikki tiettyyn aiheeseen liittyvät statuspäivitykset tai linkit ihmisten uutisvirrasta. Tai jos sensuurimekanismista tahdotaan hienovaraisempi, se voisi vain siirtää ongelmallisia linkkejä alaspäin uutisvirrassa, jolloin harvempi yksilö näkee niitä. Facebook on asemassa jossa se tahtoessaan voi merkittävästikin vaikuttaa käsitykseemme sosiaalisista verkostoistamme ja ystävistämme.

Facebookin valta mahdollistaa sille yksittäisten ihmisten tai yritysten sulkemisen pois palvelusta mistä tahansa syystä. Kun viestintämme yhä enemmän pohjaa Facebookiin protokolliin, niin yrityksen kuin yksityiselämämme puolella, mitä tapahtuu jos se joskus katkeaa?

Kommentit