Pelkääminen on monille suorastaan elämäntapa. Yhdet pelkäävät tulevaisuuden asioita ja murehtivat pikkuasioita. Tämän kategorian ihmiset menettävät yöunia hyvin pienien yksityiskohtien takia tai tekevät paljon ylitöitä hioen jotain itselleen oleellista työasiaa tuntikausia, peläten olevansa huonosti valmistautuneita. Toiset pelkäävät maailman ilmiöitä, odottavat maailmanloppua kulman takaa antikristuksen, terroristien, meteorin tai jonkin vielä oudomman käsissä.
En sano että kaikki pelko olisi epätervettä, sillä monessa tilanteessa pelkääminen voi pelastaa hengen tai useammankin. Tervettä pelkoa on paljon. Nykyinen maailmamme on kuitenkin saturoitunut huonolla, epäterveellä ja aiheettomalla pelolla. Näillä demokraattinen yhteiskunta voidaan pitää hallinnassa ilman häiritsevien kansalaisoikeuksien ja kansalaistoiminnan häiriötä.
Pelko on näppärä hallinnan työkalu: peloissaan oleva yleisö antaa mielellään pois etujaan ja oikeuksiaan turvallisuuden nimissä. Tämä on yksinkertaista tarvehierarkiaa: hengissä selviäminen on tärkeämpää kuin mielihalujen täyttäminen. Poliittisesti pelkoja käytetään rankasti hyväkseen: annetaan yleisölle jotain pelättävää ja pelotellaan sillä, ettei oikeisiin ongelmiin tarvitsisi tarttua.
Suomessa yleisö on enemmän huolissaan homoavioliitosta kuin hyvinvointiyhteiskunnan systemaattisesta alasajosta. Amerikkalaiset pelkäävät Big Govermenttia ja terroristeja niin, etteivät huomaa miten hitaasti heidän kansalaisoikeutensa on otettu pois yksi kerralla. Keskiluokan kuolema on jäänyt Yhdysvalloissa suurilta massoilta pitkälti huomaamatta.
En sano etteivät nuo esimerkkeinä käyttämät pelon aiheet voi olla oleellisiakin, esimerkiksi sukupuolineutraalin avioliiton aikaasaaminen olisi merkittävä parannus yhteen yhteiskuntamme epätasa-arvokysymyksistä. Väitän kuitenkin, että niitä käytetään pitkälti harhautuksina. Monet poliitikot tarttuvat näihin aiheisiin - joko puolesta tai vastaan - saadakseen jotain helposti polarisoivaa jota käyttää äänien kalastamiseen ja jolla välttyä ottamasta kantaa vaikeammin ratkaistaviin asioihin.
Poliitikot varsinkin vastustavalla puolella sukupuolineutraalin avioliiton kysymyksessä käyttävät juuri pelkostrategiaa: pelotellaan sillä miten heteropariskunnista tehtäisiin jotenkin toisen luokan kansalaisia, miten lapset kasvaisivat "vinoon" homoseksuaalien vanhempien alaisuudessa, miten seuraavana eläimiinsekaantuminen ja pedofilia sallittaisiin. Eikä unohdeta tietenkään jumalan raivoa. Naurettavia perusteluja, mutta näppärän herättäviä saamaan huomiota ja aikaansaamaan pelkoa asiasta joka ei oikeasti ole pelottava! Sukupuolineutraali avioliittohan pähkinänkuoressa tekee sen, että samaa sukupuolta olevat parit saisivat oikeuden kirjoittaa nimensä lappuun jossa he antavat toisilleen perimisoikeuden toistensa omaisuuteen. Ja saavat kasvattaa lapsia jotka muuten joutuisivat asumaan lastenkodeissa. Eikö kuulostakin pelottavalta?
Harmittavasti pelko on tämän päivän linja - kaikilla puolueilla ja poliitikoilla. Kokoomus pelottelee taloudellisella kriisillä, vasemmisto pelottelee nykylinjan kaatavan hyvinvointivaltion, perussuomalaiset pelottelee maita syövällä EU:lla, vihreät pelottelevat ekokatastrofilla, piraatit pelottelevat yrityshegemonialla. Positiivisia viestejä on hankala poliittisesta kentästä löytää. Toivoa ja uskoa tulevaan vakuuttavia ehdokkaita on hankala löytää ja niilläkin pääviesti on yleensä jotain negatiivista positiivisen sijaan.
Reagoimme pelkoon nopeammin ja näppärämmin. Jos kansalaiset tahtoo marssimaan jonkin asian puolesta tai vastaan, se onnistuu paremmin pelottelemalla kun turvaamalla. Tämä on hitaasti rakentanut yhteiskunnan jossa politiikka muodostuu pelkokysymyksistä ja kaupallinen uutisointi on pelonlietsontaa joka myy lehtiä paljon paremmin kuin mukavat artikkelit.
Tekstin paras ironia on tietysti se, että myös omat kirjoitukseni seikkailevat pelon tuolla puolen. Se on Tätä Päivää.
Olen pohtinut tätä nykypäivän pelottelua itsekin ja olen samaa mieltä kanssasi. Pelkoa on tosin käytetty kansojen hallitsemiseen ties kuinka kauan, mutta nykyään yhä suuremmissa määrin. Tänä päivänä sen pelottelun pystyy myös erottelemaan ja käsittelemään hallitusti, mikäli kykenee rationaaliseen ja itsenäiseen ajatteluun.
VastaaPoistaKokonaan eri asia on, kuinka monella ko. taito löytyy.
Harva sen osaa, nimenomaan. Heiltäkin pelon hallinta ja tiedostaminen onnistuu rajallisesti. Pelkojensa vietäväksi ajautuu fiksumpikin mieli kun puhuja sattuu vetämään oikeista naruista. Henkilökohtaisen hälytysvalon soidessa on hankala pysyä viileän rationaalisena ja siihen koko tämä pelkopeli perustuu.
VastaaPoista