Kirsikanpoimintaa pyhistä kirjoista

Äskettäin törmäsin hauskaan väittämään: syy siihen miksi jotkut tekevät pahoja asioita uskonnon nimissä on se, että he poimivat raamatusta (tai vastaavasta pyhästä teoksesta) ne yksittäiset ikävät säikeet ja päättävät uskoa niihin ja sivuuttavat ne hyvät. Voi kuinka ihanan täynnä ironiaa tuo lause olikaan.

Pyhien kirjojen kuten raamatun kanssa törmätään moniin kammottaviin ja moniin mukaviin osiin. Raamattu komentaa olemaan ihmisiksi monissa kohtaa, mutta monissa pyhinä ja jumalan valittuina esitetyt miehet tekevät käsittämättömiä hirmutekoja. Raamatun julmat säikeet käskevät tappamaan tottelemattomat lapset, surmaamaan aviorikkojat ja ne jotka tekevät töitä sapattina. Raamatun hyvinä pitämät miehet tekevät myös jänniä asioita, kuten tappavat, ryyppäävät ja harrastavat insestiä.

Homoseksuaalisuuden tuomitseminen raamatun perusteella on tässä mielessä juuri tätä omien arvojensa käyttämistä raamatun kautta. Yleensä homoseksuaalisuuden tuomitsemiseksi käytetään seuraavaa säiettä Kolmannesta Mooseksen kirjasta:
20:13 Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.
Pahalta vaikuttaa, aika suora tuomio.

Mutta kaikki unohtavat mitä tulee kohta perässä
20:27 Jos jossakussa miehessä tai naisessa puhuu vainaja- tai tietäjähenki, hänet on surmattava. Hänet kivitettäköön hengiltä, sillä hän on itse ansainnut kuolemansa.

Muistavathan kaikki tappaa näkemänsä velhot ja kaikki jotka puuhaavat henkien kanssa? Miksei kaiken maailman spiritistejä jahdata samalla intohimolla kuin aborttilääkäreitä?


Tai mitä sanottiin hieman sitä ennen:
20:9 Jos joku herjaa isäänsä tai äitiään, hänet on surmattava. Hän on itse ansainnut kuolemansa, koska on herjannut vanhempiaan
Muistavathan kaikki tappaa myös kapinoivat teini-ikäiset kun he kiroavat vanhempiaan?

Tietysti pitäisi aina muistaa, että raamatun kaltaista teosta luettaessa tulkinta on kaikki kaikessa. Tekstiä pitää osata tulkita oikein ja oikeassa asiayhteydessä eikä kaikkea pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Mutta mikä on se mittatikku jolla voimme lähteä raamatun totuutta tulkitsemaan? Millä säännöllä voin sanoa mikä tarina on kirjoitettu vertauskuvaksi ja mikä on kirjaimellisesti tulkittavaa?

Ja Raamattuhan muuten toteaa samasessa kirjassa ettei mitään kohtia saa olla huomioimatta:
20:22 Pitäkää kaikki minun käskyni ja lakini ja noudattakaa niitä, ettei se maa, johon minä teidät vien, oksentaisi teitä ulos.

Miten ihmeessä tätä kirjaa voi pitää elämänohjeena ja viisauden lähteenä ja suoraan toimia sitä vastaan? Ja nyt ei puhuta mistään tulkintaeroista, vaan raamattu antamani esimerkin mukaisesti suoraan sanoo ettei yhtäkään laeista saa sivuuttaa. Lapsien ja noitien tappaminen on raamattuun uskovan tehtävä, pyhä tehtävä. Jos nämä ohjeet ja käskyt voi sivuuttaa, miksei sitten muitakin? Jos nämä lait eivät ole totta, miten voi ottaa todesta mitään muutakaan raamatun monista tarinoista ja väitteistä?

Moni ohittaa nämä ja tulkitsee raamattua omatuntonsa mukaan. Heidän ohjeensa on Lue tarina ja mieti itse onko se vertauskuva vai tulkinta. Tämä on tietysti parempi kuin se, että joku oikeasti tappaisi kurittomia lapsukaisia. Tämä vastaus kuitenkin  tekee raamatun ja sen opetukset äkkiä tarpeettomiksi. Jos valinta tarinoista tehdään oman omatunnon ja järjen perusteella, miksi käyttää raamatun kaltaisia kirjoja välissä lainkaan? Miksei vain yksinkertaisesti anneta omatunnon tehdä tehtävänsä koska se kerran muutenkin on se päättävä elin tässä asiassa, ei raamattu.

Palatakseni alussa mainitsemaani esimerkkiin. Siinä henkilö väitti siis pahojen tekojen olevan kirsikanpoimintaa raamatun kanssa, missä pahantekijä vain napsii haluamansa säikeet ja toimii niiden mukaan. Eikö tämä väitteen esittänyt henkilö tee juuri samoin? Hän sivuuttaa säikeet joista ei pidä ja toimii sen mukaan. Molemmat yrittävät tehdä arvopäätöksiä pronssikautisten myyttien avulla, mutta lopulta tekevät valinnat oman omatuntonsa ja himojensa mukaan.

Kommentit