Moraalin synty

Ihmisen käyttäytymisessä yksi tärkeimpiä eläimistä erottavia tekijöitä on monien mielestä kyky erottaa oikea väärästä eli siis ymmärrys hyvästä ja pahasta. Moraalin olemassaoloa on monesti myös pidetty yhtenä niistä asioista joita tiede ei kykene selittämään.

Moraalin ja yleisten käyttäytymissääntöjen olemassaolo voi ensisilmäykseltä näyttää oudolta evoluution perspektiivistä katsottuna: tokihan selviydyt paremmin jos naapurista välittämisen sijaan osaat hakata naapurisi ja syödä hänen ruokansa. Tämä on totta, mutta vain hyvin lyhyellä tähtäimellä. Yksilö joka käyttäytyy moraalittomasti voi hyvinkin kyetä asioihin joihin "moraalin taakkaa" kantavat eivät kykene: hankkia lapsia useiden naisten kanssa yhtäaikaisesti, murhata kilpailijansa ja niin edespäin.

Tämänkaltainen yksilö kasvattaa omaa selviytymistodennäköisyyttään, mutta samalla heikentää koko yhteisönsä selviytymisen todennäköisyyttä. Yhteisön kannalta on edullista suosia yhteisöä auttavia yksilöitä ja karsastaa yhteisöä heikentäviä yksilöitä. Yhteisöä hyödyttävä käyttäytyminen parantaa koko yhteisön selviytymistä ja näihin kuuluvat esimerkiksi ruoan jakaminen muiden kanssa tai yhteistyön tekeminen.

Ilman yhteisöä ympärillään ihminen on äkkiä heikko ja vaarassa. Muita murhaava yksilö huomaa muiden liittoutuvan itseään vastaan ja joutuvansa luonnon armoille ilman erityisen hyviä selviytymiskeinoja. Ja ilman yhteisöä kyseinen yksilö ei kykene lisääntymään. Yksilö ei selviydy ilman yhteisöä. Yksilön selviytyminen on itseasiassa evoluution kannalta merkityksetöntä. Tärkeämpää on yhteisön selviäminen. Yhteisö ilman moraalin kaltaista käyttäytymissäännöstöä kääntyy itseään vastaan ja tuhoutuu, jolloin huomaammekin äkkiä että moraalista tuleekin selviytymisen edellytys taakan sijaan.

Yksittäinen moraalisäännöstön rikkominen ei vielä välttämättä tuhoa yhteisöä ja yksittäisiä moraalittomia yksilöitä voi suurten yhteisöjen sisällä selviytyäkin - kyseisenlainen yksilö voi jopa kyetä selviämään tietyissä olosuhteissa moraalinsa puutteen ansiosta muita tehokkaammin. Nykymaailmassa tämän näkee esimerkiksi sosiopaattien kanssa. Tällaisten yksilöiden määrän kasvaessa yhteiskunnan elinkelpoisuus kuitenkin laskee nopeasti. Yksinkertaistaaksemme: jos yhteiskunnassa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä kuin syntyy, yhteiskunta kutistuu ja lopulta tuhoutuu ellei kehityksen suuntaa muuteta.

Ihmisen erikoisuutta vastaan puhuu vielä yksi asia: vastaavia käyttäytymissääntöjä löytyy myös muista lajeista. Käytännössä kaikilla sosiaalisilla lajeilla on tietyt käyttäytymissäännöt joiden mukaan lajin edustajat enimmäkseen käyttäytyvät ja näitä sääntöjä rikkovat huomaavat olevansa yhteisön vihan kohteena.

Esimerkiksi susien hierarkiassa vallitsee tietty tapa miten asiat tehdään, esimerkiksi vieras susi ei saa metsästää lauman alueella, mutta jos vieras susi haastaa lauman johtajan ja voittaa, muut hyväksyvät sen johtajaksi mukisematta. Tai edes pirajat jotka syövät mitä tahansa, eivät syö toisiaan: sellainen käytös tuhoaisi parven hetkessä vaikka yksittäinen muita syövä piraija hetkellisesti voisikin selvitä yhteisönsä kiltimpiä herkkusuita paremmin. Vampyyrilepakot jakavat verta keskenään ja suosivat sellaisia lepakoita jotka ovat jakaneet verta niiden kanssa aiemmin. Samaten apinalajit mieluumin puhdistavat sellaisten lauman jäsenten turkkeja jotka ovat puhdistaneet heidän turkkejaan. Kaikki nämä ovat esimerkkejä käyttäytymissäännöistä jotka tukevat koko lauman selviytymistä eivätkä perustaltaan erikoisemmin eroa ihmisten moraalisäännöistä.



Moraali ja käyttäytymissäännöt voidaan siis helposti selittää selviytymisen keinoina, jotka löytyvät myös muilta lajeilta. Esi-isämme jotka käyttäytyvät hyvin, istuivat hyvin yhteisöihin ja kyseiset yhteisöt selvisivät. Jokaisella lajilla on oma käyttäytymissääntönsä ja ihmisen moraali ei siis ole mitenkään ainutlaatuista. Erikoisuudeksemme jää kyky pohtia moraaliamme ja sen syntyä ja toimintaa.

Kommentit

  1. Järkytyin kun huomasin, ettei kukaan ole kommentoinut tähän mitään. Uskomatonta!

    Tämä nimittäin on yksi parhaimmista ja ytimekkäimmistä blogiteksteistä johon olen törmännyt. Tämä ansaitsisi suuren keskusteluaallon aiheeseen liittyen.

    Olen pilkuntarkasti samaa mieltä kanssasi. Oikeastaan minulla ei ole edes lisättävää. Tai no, on varmaan, mutta kello on niin paljon etten enää vain kykene.

    Kokemuksen äänellä kirjoitettu!
    Hienoa että olet näin onnistuneesti saanut otettua aiheen puheeksi! Kumpa kaikki maailman kansalaiset voisivat lukea tämän, AJATUKSELLA. Ja vielä kaiken päälle ymmärtääkin.

    Kiitos hienoista ajatuksistasi, mahtavaa törmätä samanhenkisiin ihmisiin! Jatka samaan malliin.

    Seurataan kehitystä!
    Oivallettu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kovasti kehuista, kommenttisi oli hyvin mieluisa. Hauska nähdä että kirjoitukseni herättävät näin ajatuksia. Kiitos!

      Poista
  2. Tekstisi varsinkin alkaa hyvin ja siinä on koko ajan hyviä pointteja, mutta kohdassa: "Yksilön selviytyminen on itseasiassa evoluution kannalta merkityksetöntä. Tärkeämpää on yhteisön selviäminen." se alkaa harhautua vähän hakoteille.

    Tuosta saa kuvan, että luonnonvalinnan yksikkönä olisi yhteisö, vaikka yksikkönä ovat oikeasti (hyvin yleisen tieteellisen mielipiteen mukaan) yksilön geenit. Ilmaisemasi asia onkin oikeastaan päinvastoin, eli yhteisön selviämisellä ei periaatteessa ole merkitystä, vain yksilön geenien selviytymisellä on (eli yksilöllä itsellään, hänen sisaruksillaan ja vähän myös muillakin sukulaisilla).

    Tietenkin yhteisöstä on hyötyä yksilön geenien selviämisen kannalta ja yhteistyötä tekevä yhteisö on kaikille sen jäsenille hyödyksi (yhteisön jäsenet pärjäävät kilpailussa paremmin muita vastaan). Yhteisön etu ei silti kuitenkaan koskaan mene yksilön omien geenien etujen edelle. Jos yhteisöä voitaisiin hyväksikäyttää ilman rangaistuksia, silloin niin tehtäisiin. Tästä oikeastaan onkin syntyisin moraali, jonka tarkoituksena on ollut parantaa yhteistyötä muiden kanssa. Moraalin tarkoituksena ei ole kuitenkaan ollut ajaa ensisijaisesti yhteisön, vaan yksilön etuja.

    Kuten sanoit, moraalista toimintaa on myös eläimillä, eikä vain ihmisillä. Toki ihmiset ovat vieneet moraalisen toiminnan paljon pidemmälle. Ihmiset ovat ehkä ainoa laji, joka kykenee toimimaan moraalisesti myös ilman oman edun tavoittelua tai sen ajamista. Tosin yllättävän harvoin mekään niin teemme. Monelle altruistiseltakin vaikuttavalle toiminnallemme voi löytää selityksiä, jonka mukaan toimisimme niin oman etumme takia (esim. hyväntekeväisyys).

    Mielenkiintoinen aihe joka tapauksessa ja on tärkeää tietää ja ymmärtää moraalista, jotta voisimme toimia eettisesti mahdollisimman hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksilön geenit eivät merkitse mitään yhteisön geenijoukon edessä. Välitön selviytyminen on tietysti aina yksilön selviytymistä, mutta sosiaalisten olentojen kuten ihmisten selviytyminen vaatii myös yhteisön selviytymistä. Yksilö voi selvitä, mutta ei lisääntyä ja vaikka voisikin, hänen jälkikasvunsa ei voisi lisääntyä.

      Yksilön etu on siis välittömämpi huoli, mutta liikaa sitä painottavilla geeneillä varustettu yhteisö tuhoutuu ja sen mukana tuhoutuvat kyseiset yksilötkin. Asiat liittyvät vahvasti toisiinsa. Tätä kautta yhteisön kannalta moraalinen toiminta on myös yksilön kannalta moraalista.

      Evoluutio lajimme kohdalla on yksilöevoluutiota joka valikoi yhteisölle ja yksilölle oleellisia piirteitä. Moraalinen toiminta on osa tämän evoluution aikaansaamia piirteitä.

      Poista
  3. Ajattelemme periaatteessa hyvin samalla tavalla, mutta lähestyt asiaa yhteisön kannalta, kun mielestäni oikeampi lähestymistapa on ajatella asiaa yksilön geenien kannalta. Sinänsä pieni ero, mutta joissain tilanteissa tuo ero voi olla merkitsevä.

    Yhteisön selviytyminen on tottakai elintärkeää sen yksilöiden kannalta, mutta jos se ei olisi elintärkeää, yhteisöillä ei olisi väliä. Yhteisöt ovat kehittyneet toimiviksi (kehittäneet moraalin tms.) vain yksilöiden etujen takia.

    Jos yhteisössä olisi vain geenejä, jotka ajavat vain yksilöiden välittömiä etuja, eivätkä välittäisi yhteisön toiminnasta, yhteisö tietenkin tuhoutuisi. Tämän takia yksilön etuja painottavat geenit painottavat myös yhteisön etuja, koska yksilö tarvitsee yhteisöä ympärilleen (näin siis kaikilla yhteisöissä elävillä eläimillä).

    Kuten äskeisessä viestissä sanoin, yhteisön etu ei mene koskaan yksilön geenien etujen edellen. Esimerksiksi eläimet eivät yleensä uhraa henkeään toisten puolesta. (Poikkeuksena mm. mehiläiset, jotka pistämällä tappavat itsensä, mutta nämä mehiläis sotilaat eivät muutenkaan lisäänny. Mehiläispesä onkin tavallaan itsessään yksi eliö.)

    Tämä on siis vain tapa miten asiat "luonnollisesti" toimivat, eikä tarkoita, että meidän olisi pakko toimia niin. Ihmisillä on vapaa tahto ja me voimme niin päättäessämme tottakai toimia täysin epäitsekkäästi yhteisön etua tavoitellen.

    Jos tämä asia kiinnostaa enemmän, suosittelen lukemaan Richard Dawkinsin kirjan The Selfish Gene (en tiedä suomenkielistä nimeä), jos et ole kyseiseen kirjaan vielä törmännyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Geenin Itsekkyyden. Erittäin hyvä kirja.

      Emme ole oikeastaan eri mieltä asiassa. Lähinnä ero on kieliopissa. Yhteisön etu ja moraali nivoutuvat evoluutioon siinä miten ne muodostavat valintakriteerejä. Toimiva yhteisö valitsee geenejä esimerkiksi tappamalla tai karkoittamalla tai vangitsemalla huonosti toimivia yksilöitä. Näin yhteisö on ikäänkuin luonnonvalinnassa yksi valintatekijä. Yksilö ja yhteisö muodostavat moraalisen symbioosin jos runollinen saa olla.

      Poista
    2. Nyt taidan ymmärtää mitä tarkoitat ja samaa mieltähän me taidamme olla. Painoitit tekstissä enemmän yhteisön roolia luonnonvalinnassa kuin olen tottunut ja se sai minut vähän hämääntymään. Mutta onhan se totta, että yhteisökin on myös yksikkö luonnonvalinnassa, vaikka ei se "ensisijainen" yksikkö olisikaan, koska yhteisöjenkin selviytyminen menee luonnonvalinnan mukaan.

      Vähän aiheen ohi, mutta kuitenkin kirjoituksesi aiheeseen liittyen luin äskettäin (Sam Harrisin ihan mielenkiintoisesta ja suositeltavasta kirjasta "The Moral Landscape"), että ihmisväestöstä noin prosentti on psyko- tai sosiopaatteja, joiden toiminta tavallaan perustuu juuri tekstissä mainitsemasi ihmisten yhteistyöhalun ja moraalisen kyvyn hyväksikäyttöön. Väestön koko keskittyessä enemmän suurkaupunkeihin tämä määrä todennäköisesti tulee kasvamaan. Tällä ei tähän keskusteluun ollut mitään pointtia, mutta ihan mielenkiintoinen asia miettiessä ihmisten moraalista toimintaa.

      Poista
    3. Yksilö kehittyy yhteisön antamien valintapaineiden alla ja näin myös yhteisö kehittyy. Yhteisö joka antaa vääränlaisia valintapaineita tuhoutuu ja yksilö ei voi selvitä pitkällä tähtäimellä ilman yhteisöä.

      Yhteisö kuitenkin pystyy tukemaan pientä määrää vapaamatkustajia, jotka toimivat itselleen edukkaasti mutta yhteisölle tuhoisasti. Liian suuri määrä aiheuttaa yhteiskunnan tuhon.

      Konsepti muistuttaa yllättävän paljon Karl Marxin kapitalismin kuvausta. Hänen keskeinen ajatuksensahan oli, että pääoman omistajat eivät varsinaisesti tuota mitään, vaan muut tekevät oikean tuotannon ja omistajat keräävät palkinnot. Onko johtajissa sitten yhteiskuntamme psykopaattien ja sosiopaattien elinlokero?

      Poista
    4. Ihmisethän hyvin pitkälti toimivat Geenin itsekkyydestäkin tutulla "tit for tat" -strategialla ja silloin - ainakin nykymaailmassa - mukaan mahtuu juuri sen prosentin verran sosiopaatteja, jotka toimivat käyttämällä muita hyväkseen. Pienemmissä yhteisöissähän sosiopaatit eivät menesty, koska kaikki tuntevat toisensa ja heidät on helppo sulkea ulkopuolelle. Isommissa kaupungeissa sosiopaatin voi olla helppokin menestyä.

      Johtajilla on tärkeää olla hyvä tunneäly ja hyvät sosiaaliset taidot (ei hyväksikäyttö mielessä), joten johtajiksi sosiopaatit eivät sovellu hyvin. Tietenkään läheskään kaikki johtajat eivät ole hyviä ja sosiopaatteja varmasti löytyy johtotehtävistä.

      Toisaalta sosiopaattien saattaa usein olla helpompi päästä johtotehtäviin, koska he osaavat käyttää ihmisiä hyväkseen ja myös olla jäämättä siitä kiinni. Muutenkin kun kilpailu johtopaikoista on kovaa, mukavat ja täysin reilut tyypit eivät niin hyvin pärjää kilpailussa. Tiivistetysti voisi sanoa, että koska sosiopaateille keinot päämäärän saavuttamiseen eivät merkitset, sen päämäärän saavuttaminen on helpompaa.

      Vertaus Marxin kapitalismin kuvaukseen on mielenkiintoinen. Yrityksen kyllä tarvitsevat johtajia, koska demokraattisesti toimiva yritys tuskin olisi kovinkaan tehokas. Kuitenkin Marxin kuvauksella johtajista/tuotannon omistajista on hyvin paljon samanlaisia piirteitä sosiopaattien kanssa. Itse asiassa muistelen nyt jostain ihan lukeneeni tai kuulleeni, että psyko/sosiopaattisista piirteistä on selkeää hyötyä kamppaillessa johtajien paikoista.

      Psykopaatteja ja sosiopaatteja on varmaan yhtä laajasti erilaisia kuin muitakin ihmisiä; on älykkäitä ja tyhmiä psyko- ja sosiopaatteja ja heillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita elämässä. Osa heistä - ehkä jopa keskimääräistä suurempi osa - varmasti pyrkii tuohon johtajien lokeroon.

      Poista
    5. Sosiopaatti voi hyvinkin ymmärtää tunteista tarpeeksi pelatakseen niitä menestyksekkäästi. Yritysjohtajalta vaaditaan nykyisin pitkälti psykopaattimaisia ominaisuuksia todellista menestystä varten ja mukavuus on toissijaista. Tai oikeammin, kyky vaikuttaa mukavalta on oleellista ja samalla täytyy olla juurikin kaikkea muuta kuin mukava. Ihmisten on pidettävä sinusta ja sinun pitää olla kyvykäs käyttämään ihmisiä heistä pitämisen sijaan.

      Varsin sosiopaatin kuuloinen rooli.

      Tässä on jännä ongelma: johtajatasoisen henkilöt kuvataan selvästi yhteiskuntamme menestyjinä, mutta heillä on selvästi ominaisuuksia joita ei toivota sivistyneessä ja rauhanomaisessa yhteiskunnassa. Kuitenkin he ovat huipulla ja perinteisesti ihmiset haluavat jäljitellä huipulla olijoita. Roolimallimme ja menestyjämme ovat sosiopaatteja, vaarallinen yhdistelmä?

      Sitten johtajattomuudesta. Demokraattisesti toimivia yrityksiä on ollut maailmassa paljon ja on edelleen. Kotoinen S-ryhmä on esimerkki sellaisesta ja paljoa viimeisen päälle optimoidumpaa firmaa et helposti löydä. Työntekijöiden omistamia yrityksiä on myös ja myös täysin johtajattomia firmojakin. Esimerkkinä voisi mainita tämän hetken menestyksekkäimmän pelifirma Valven, jossa ei ole johtajia tai edes minkäänlaisia yksiköitä.

      Poista
    6. Yksi ehdottomasti suurimmista hyviä ja huonoja johtajia erottavista tekijöistä on tunneäly. En ole ihan varma miten tunneäly tarkasti määritellään, tarkoittaako se vain tunteiden ymmärtämistä vai edellyttääkö se jossain määrin jotain toimintaakin niiden ymmärtämisen pohjalta. Joka tapauksessa sosiopaatti voi hyvin ymmärtää tunteista ja kyetä pelaamaan näillä. Toisaalta ihan kaikkia tunteita sosiopaatti ei taida ymmärtää. Tietääkseni sosiopaatti ei mm. kykene ymmärtämään toisen ihmisen surua. En ole varma miten tämä sitten vaikuttaa johtamiseen? Nyt alan kuitenkin olla tämän aiheen kanssa asiantuntijuuteni äärirajoilla.

      Itse en lähtisi maalaamaan johtajia psyko- tai sosiopaateiksi (en väitä, että sinäkään tekisit niin). Johtajien joukossa niitä varmasti kuitenkin on. Joistakin sosiopaattisista ominaisuuksista on johtajille selkeästi hyötyä, mutta joistakin voi olla myös haittaa (sosiopaattisuutta on vaikea kätkeä pitkän aikaa samoilta ihmisiltä). Olisi kyllä todella mielenkiintoista saada tutkimustietoa aiheesta.

      Ihmisille on luonnollista ihailla menestyjiä. Asioissa joissa taitoa on helppo mitata (esim. urheilussa) tie huipulle käy lähinnä kovan työn kautta. Mutta niissä asioissa joissa taidon mittaaminen on hyvin hankalaa (esim. politiikassa ja yritysmaailmassa) voi epäeettisestä toiminnasta olla paljon hyötyä huipulle kiivetessä. Ihmisiä ei yleisesti tunnu kiinnostavan ne keinot millä menestystä on saatu vaan ainoastaan se menestys. Samoin myöskään eettisesti huipulle päässeissä ihmisissä ei arvosteta sitä työtä mikä on tehty vaan vain sitä menestystä. Minunkin mielestäni roolimalleissamme olisi paljon parannettavaa. Tähän aiheeseen liittyen muuten mielenkiintoinen kirjoistus, jos et ole vielä lukenut: http://www.hs.fi/tiede/Onko+yhteiskunta+kuin+hotelli/a1362363884384.

      Hyvä pointti johtajattomuudesta. En ollutkaan ennen noista tietoinen. Johtuukohan demokraattisesti toimivien yritysten vähäisyys siitä, että ihmisillä on päässään malli, että aina täytyy olla johtaja, vai että joku aina ottaa sen johtajan paikan itselleen vai ovatko nämä onnistuneet demokraattiset yrityksen vain poikkeuksia?

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.