Selän-takana-puheen puolesta

Kirjoitin aiemmin artikkelin jossa kritisoin ns. voimakkaita persoonia, eli ihmisiä joilta voit kuulla  lauseen "Mä sanon asiat suoraan, jos et kestä sitä niin se on sun häpee." Blogi Aleksanterin ratkaisu kirjoitti siitä vastineen ja ajattelin hieman kommentoida ja selventää tekstiäni.

Aleksanterin ratkaisu ansaitusti kritisoi alkuperäistä tekstiä mm. sen lopetuksen takia. Lopetushan kuului näin:
"Mä sanon asiat suoraan, jos et kestä sitä niin se on sun häpee." on vain toinen tapa sanoa "Haluan sun tuntevan olosi huonoksi koska se parantaa omaa oloani ja voin dominoida sinua sillä tavalla. Lisäksi en välitä hyvinvoinnistasi yhtään ja olen itsekeskeinen nilkki. Jos päätät lyödä minua, se on vain maailman parantamista."
Kritiikki kohdistui nimenomaisesti kappaleen viimeiseen lauseeseen, joka ei ollut missään nimessä vakava ehdotus väkivallan käyttöön tuollaisessa tilanteessa, vaan vitsi.  Väkivalloin reagoiminen vastaavassa tilanteessa olisi monella tavoin tuhoisaa ja todennäköisesti täysin väärä reaktio. Kappaleen tarkoitus oli kuvata sitä miten haukkuminen on vallankäytön väline, ei yllyttää hyökkäämään kyseistä persoonaa vastaan.

Aleksanterin ratkaisu on selvästi saanut alkuperäisesti artikkelista käsityksen, että kaikki suora puhe on mielestäni negatiivista ja tuomittavaa. Tämä ilmenee hyvin hänen kirjoittamastaan kappaleesta:
Pyrin kuitenkin tässä tekemään asian niin että haukun päin naamaa ja kehun selän takana. Olen mieluusti avoimesti kusipää kuin kieroileva selkäänpuukottajakusipää joka näyttelee kivaa ja kohteliasta. Toki kaikkien ei tarvitse - tai oikeastaan kannata - pitää näitä ainoina olemassaolevina vaihtoehtoina. Harvatpa ovat tuomittuja olemaan ärsyttäviä ja suututtavia, vaan suurin osa ihmisistä kykenee ohittamaan ongelmia yrittämällä ja harjoittelemalla.
Aivan ensimmäisenä tahdon huomauttaa että suorapuheisuus ei aina ole pelkkää avointa ihmisten haukkumista. Kritiikkini ei alkuperäisessäkään tekstissä kohdistunut kuin sellaiseen avoimeen haukkumiskritiikkiin jota vain kutsutaan suorapuheisuudeksi. Haukkuminen ja vähättely ikäänkuin oikeutetaan kutsumalla niitä suorapuheisuudeksi ja yhtäkkiä haukkuminen onkin yhtäkkiä hyve. On monia tilanteita jossa suoruus on se järkevä lähestymistapa, esimerkkinä vaikkapa puolimuodollinen väittelytilanne.

Toinen kommentti jonka tahdon tehdä laimaastani kappaleesta on, etten itseasiassa pidä suoraan päin naamaa tehtyä kritiikkiä erityisen hedelmällisenä lähestymistapana ylipäätään - monesti jopa silloin kun se olisi ansaittua. Päin naamaa haukkuminen ja selän takana panettelu ovat kuitenkin kovin erilaisia asioita: ensimmäkin, monesti on äärettömän paljon sosiaalisempaa ja kohteliaampaa hoitaa "pakollinen kritiikki" selän takana. Toisekseen, yhteiskunnan toimivuus käytännössä edellyttää joidenkin asioiden jättämistä selkien taakse.

Jos puhun hyökkäävästi ihmiselle, haastan kyseisen henkilön suoraan ja saatan helposti heittää esille monia kortteja jotka tekevät tulevat kanssakäymiset mahdottomiksi. Jos taas päätän valittaa selän takana käytöksestä, en välttämättä polta siltoja samalla tavalla, mutta voin purkaa ahdistustani siitä mikä nyt pielessä onkaan. Voisin siis haastaa henkilön ja riskeerata koko ihmissuhteen siksi että tahdon tuoda jotain esiin - tai jättää haastamatta ja puhua asiasta muun piirin kanssa, päivitellen alkuperäistä asiaa vaikkapa mukava kukkahattu päässä. Suora lähestymistapa voi siis aiheuttaa välirikon ja mielipahaa.

Yhteiskunnan toiminnallisuus edellyttää jossain määrin sitä etteivät ihmiset hauku toisia ihmisiä päin naamaa, vaan purevat kieltään ja haukkuvat henkilöä tämän selän takana. Tämä mahdollistaa sen, että ihmiset jotka eivät ole Täysin Yhteensopivia Keskenään voivat kuitenkin toimia yhdessä kunhan tiettyjä asioita ei ehkä tuoda esiin. Kaikissa tilanteissa ei myöskään ole mahdollista ottaa asioita esiin, esimerkiksi jos kritiikin kohteeksi joutuva henkilö on vaikkapa esimies. Työpaikalla esimiehen haukkuminen päin naamaa voi tuottaa vähemmän miellyttäviä lopputuloksia kuin hänestä nillittäminen kahvipaikalla.

Toki paras vaihtoehto olisi ettei tarvitsisi haukkua ketään päin naamaa tai kieroilla selän takana. Mutta jos näistä pitää valita, jälkimmäinen on yleensä se lähestymistapa jolla päästään johonkin järkeviin tuloksiin loukkaamatta ketään. On tietysti muistettava, että asiasta valittaminen jonkun selän takana ja aktiivinen mustamaalaus ovat kaksi eri asiaa.

3 kommenttia:

  1. En tiedä oliko se tekstini niinkään "vastine" kuin jotain muuta.

    Oleellista on se, että epäkunnioittava ja suora kielenkäyttö on jotain jota käytännössä teemme. Onkin varsin tavallista että jokin teksti koetaan provokatiiviseksi ja sitten heitetään perään varsin provokatiivisia lausuntoja.

    Ohjeiksi en toki uskonutkaan (jopa minun pelisilmä toimii sen verran). Kuitenkin se on provokatiivinen, eikä suoraan sanoen kohtelias keino esittää asia. Se kuitenkin ns. "hoitaa asiansa" ja sen paikka on ymmärrettävä. Usein ongelmia syntyykin myös sitä kautta että toisen vitsikäs provokaatio on toiselle loukkaus.

    PS:
    Joo, minulta ei kannata hakea ohjeita jos tavoitteena on "kyetä hoitaa asioita uudestaan". Olen kuuluisa siinä että sössin nämä ihmisasiat. Mustamaalaus ja kritiikki on tosiaan eri juttuja. Kenties tämä näkemysero onkin se joka värittää erot teksteissämme. En nimittäin koe varsinaisesti olevani hirmu erimielinen juuri missään. (Ainakin jos teksti otetan nyrkkisääntönä, sillä jotain näkemyseroa taitaa olla joisakin ns. marginaalisissa tapauksissa.)

    VastaaPoista
  2. En toki uskonut että haluat ensisijaisesti lyödä ketään selkään, ja on harmi että koit asian näin. (Minua vaivaa jokin sama ongelma kuin Halla-ahoa omien sanojensa mukaan. Hän väittää aina että hänet tulkitaan väärin. Meillä lienee siis vakavia viestintävaikeuksia, mutta minä oikeutan tilani sillä että en pyri politiikkaan tai muuhun viestintätaitoja vaativaan ammattiin...)

    Jos näkemyksestäni on löydettävissä kritiikkiä näkemystäsi kohtaan, se iskee enemmän siihen henkeen että pragmaattisuus ja toisiin vaikuttaminen on pääperuste. Usein kusipäisyys kuitenkin oikeutetaan ns. autenttisuudella. Malliesimerkiksi voisi varmaan nostaa tohtori Housen. Hän ei suinkaan käytä ärsyttävyyttään koska se toimii, vaan hänen taitonsa antavat tekosyyn ja oikeutuksen käyttäytyä miten vain haluaa. House kuvataan luonteeltaan häijynä, mutta hänen taitonsa estävät potkunantoja.

    Kusipäisyyttä ei oikeuteta vaikutusvallalla, vaan autenttisuudella. Siksi kusipää tuskin vakuuttuu siitäettä joku pakottaa hänet luopumaan autenttisuudestaan. Perustelu tulee ikään kuin aivan eri perustelukentästä. Tämänlainen ulkopuolisten kriteereiden asettelu ei suinkaan "ratkaise ongelmaa" eli muuta ärsyttävää ihmistä.

    Itse lähtisin purkamaan asiaa kenties enemmän siitä, että autenttisuusperustelu rakentuu varsin vastenmieliseen ihmiskuvaan. Kenties ystävällisyys ja hyvyyskin ovat autenttisia piirteitä, ja itse asiassa nimen omaan pilkkaaminen ja vinoilu ovat sitä "ryhmän mukaan pelaamista" (kuten omassani vetosin siihen että ärsyttävyys on oman ryhmän sisäisen sitoutumisen näyttämistä. Käytös on välineellistä, ei autenttista.) Tämä ei tosin ollut "ihan se juttu".

    VastaaPoista
  3. En haluakaan lyödä ketään selkään, mutta jos joudun valitsemaan, mieluumin selkään kuin kasvoihin. Ja en olettanutkaan että luulit minun puukottelevan selkiä jatkuvalla syötöllä. Halusin vain perustella miksi selkäily on mielestäni ylipäätään parempi lähestymistapa. Ja hieman ehkä ylikorostin tätä saadakseni artikkelissa esittämäni epäsuoruuden tärkeyden esiin.

    Sitten se autenttisuus. Autenttisuudella perustellaan juuri kaikenlaista kusipäisyyttä ja luodaan perusteluja kaikenlaiselle käytökselle. Mutta en koskaan ole oikein ymmärtänyt mitä erityisen oikeaa ja aitoa nimenomaisessa suorassa kusipäisyydessä on. Se kuitenkin tietysti on se mitä alkuperäisessä artikkelissakin hain: aitous on peruste jolla perustellaan ikävää käyttäytymistä, mutta ei todellinen syy.

    Kaikenkaikkiaan, olemme suht samalla sivulla kyllä. :)

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.