Valehtelen vain sinun parhaaksesi

Tämä teksti kertoo valehtelusta ja sen takana olevista syistä.

Kirjoittaessani tätä istun lentokoneessa odottamassa sen lähtöä. Koneen piti nousta 21:30 mutta lähtöä lykättiin vartilla jo ennen kun koneeseen päästiin. Koneeseen pääsyn jälkeen odoteltiin aikamme kunnes tuli ilmoitus kolmen vartin lisäodottelusta. Tämä herätti itsessäni hieman epäilyksiä, sillä olen kuullut lentoyhtiöiden ilmoittavan koneessa oleville matkustajille viivästykseksi maksimissaan 45 minuuttia aina jos viivästys on 45 minuuttia tai enemmän, riippumatta siitä kuinka paljon enemmän viivästys on. Eli jos viivästyminen on kolme tuntia, ilmoitetaan se ihmisille useissa neljänkymmenen minuutin erissä.

Massakäyttäytymisen hallinnan työkaluna moinen ilmoitus onkin näppärä: ihmiset eivät hermostu liikaa ja kukaan ei nouse pois koneesta, onhan myöhästyminen vain kolme varttia. Jos useamman tunnin viivästyminen ilmoitettaisiin, ihmiset tahtoisivat pois koneesta ja ihmisten paimentaminen takaisin koneeseen kun lentoon lopulta päästään olisi hankalaa.

Tai ei oikeastaan edes hankalaa, mutta resursseja vievää joten siihen ei tahdota lähteä. Ja koneesta poistuvaa matkustajaa ei enää päästetä takaisin vedoten erilaisiin lentoturvallisuuden säännöksiin ja muuhun mukavaan. Kerrassaan ihana kokemus kaikille matkustajille, mutta se on heidän omaksi parhaakseen.

(En ota kantaa tämän 45min- väittämän todenperäisyyteen, kyseessä on kuitenkin kuulopuheeseen perustuva väittämä jota en tässä väitä todistetuksi faktaksi)

Tästä pääsemmekin varsinaiseen aiheeseen: valehteluun toisen parhaaksi. Käytännössä jokainen tietää elämästään yhden tilanteen jossa on valehdellut toiselle tämän omaksi parhaaksi. Oletko koskaan sanonut uskovasi ystäväsi kykyyn voittaa alkoholisminsa uskomatta sitä, mutta tietäen että hän tarvitsee tukesi? Tai sanonut toiselle ystävälle kuinka hänestä tulee varmasti tosi onnellinen juuri naimansa puolison kanssa vaikka tiedät heidän olevan katastrofi yhdessä? Tai ehkä puolisosi on kysynyt näyttääkö hän lihavalta / onko hänen peniksensä riittävän iso sinulle ja olet päättänyt kaunistella totuutta? Näissä skenaarioissa vale kerrotaan saadakseen toisen olo paremmaksi itsestään ja valheella on ”hyvä tarkoitus”: parantaa toisen oloa. Lisäksi yllämainitun kaltaista valhetta kertoessaan yleensä tietää, että totuuden kertominen ei saisi yksilöä muuttamaan mieltään, mutta suututtaisi tämän ilman mitään saavutettua etua.

Entäpä kun saarnamies kertoo tarinan näkemästään oravasta ja kävyistä – ja sitten kuulet tarkalleen saman tarinan toiselta saarnamieheltä. Kumpikin kertoi toki itse nähneensä tapauksen, mutta todellisuudessa kyse on saarnamiestarinasta, joita moni pappi kertoo laumalleen ja jotka kiertävät saarnamieheltä toiselle. Harva kuitenkin käy useamman seurankunnan jumalanpalveluksessa (ja raadollisempi voisi lisätä ”vielä harvempi kuuntelee”). Näiden tarinoiden totuudellisuus on merkityksetöntä koska tarinan tarkoituksena on yleensä välittää jokin oppi tai viesti ja toimia enemmän vertauskuvina ja aasinsiltoina muihin esiteltäviin asioihin.

Nostetaan panoksia: Oletko koskaan valehdellut jollekin tietäväsi hänen puolisonsa pettämisistä vaikka sinulla oli vain epäilys, koska olet muuten vain ollut aiheesta varma ja tahdoit estää tätä tekemästä virhettä? Entäpä jos poliitikko kertoo tutkimuksesta joka tukee hänen kantojaan, mutta luottaa siihen ettei kukaan todella lue tutkimusta, sillä tutkimus kertookin päinvastaista? Molemmat ovat tietoisia valheita, joiden tietosisällön valheellisuus on merkityksellistä. Tässä konkreettisesti valehdellaan vaikuttaakseen jonkun elämän kulkuun ja valintoihin. Vale ei ole enää vain toisen tekemän päätöksen vahvistamista ja toisen egon myötäilyä, vaan suoraa manipulointia. Tällä tasolla valehtelijan väite on tiedostetusti valetta, mutta oletamme sillä olevan positiivinen tulos tavalla tai toisella.

Entä sitten kun valeet ovat systemaattisesti keksittyjä ja niitä toistetaan kerrasta toiseen senkin jälkeen kun ne on osoitettu valheiksi? Tähän ärsyttävään tilanteeseen joutuu väitellessään esimerkiksi 9/11 Totuus-väen tai luomisopin puolustajien kanssa.  Valehtelija kertoo argumentin joka on hänelle henkilökohtaisesti osoitettu jo valheelliseksi tai virheelliseksi ja toistuvista osoituksista huolimatta kyseistä argumenttia ei olla jätetty käytöstä. Yksittäisten ihmisten kanssa voi joskus sanoa olevan kyse tietämättömyydestä, mutta olemassa on useita harjaantuneita väittelijöitä, varsinkin kreationistiliikkeessä, jotka toistavat samoja monesti virheellisiksi osoitettuja esimerkkejään jokaisessa tilaisuudessa ja väittelyssä.

Valehtelijalle on jo aiemmin kerrottu miksi esitetty argumentti ei ole totta, mutta se toistetaan siitä huolimatta. Mikä ajaa ihmisen sisäisesti niin kieroon, ettei tämä enää välitä väitteittensä todenperäisyydestä? Jos emme huomioi selkeää oman edun tavoittelua valehtelemalla, päädymme muutamaan syyhyn:

1. Valehtelija ei ole kiinnostunut omien kantojensa todenperäisyydestä, vaan pyrkii lähinnä roiskimaan tarpeeksi väitteitä jottei väittelykumppani voi mitenkään kaataa niistä jokaista, osittain siksi ettei kukaan välttämättä osaa kumota jokaista argumenttia mutta myös siksi ettei aika suurimmassa osassa väittelyitä riitä kumoamaan kymmeniä outoja argumentteja.  Vale ei niinkään ole vale, vaan väittelyansa jolla omaa kantaa saadaan näennäisesti tuettua vaikeuttamalla vasta-argumentointia.

2. Valehtelija ei tiedosta puheitaan valheiksi vaikka ne onkin hänelle sellaisiksi osoitettu. Tämänkaltaisen henkilön kanssa väittely on turhaa, koska valehtelijan pään kääntäminen tuskin on mahdollista - hän on osoittanut olevansa kyvykäs pettämään itseään pysyäkseen kannassaan. Henkisesti hän sivuuttaa kaikki argumentit mistä ei selviydy ja käyttäytyy kuin olisi voittanut väittelyn.

Esimerkki tästä: Muistan erään kreationistin joka alkupuheenvuorossaan kertoi aikovansa todistaa jumalan olemassaolon ja loppupuheenvuorossaan oli sitä mieltä että oli siinä onnistunut. Koko väittelyn aikana hän teki huonoja hyökkäyksiä evoluutioteoriaa vastaan ja puhui perhearvoista, todisteita jumalasta (edes todistamisen yrityksiä) ei tullut missään kohtaa, mutta kyseinen valehtelija ei sitä tuntunut huomaavan.

3. Valehtelija on vakuuttunut että hänen kantansa on oikein, vaikkei kykenekään sitä täysin todistamaan. Hän ei koe valheellisten todisteiden esittämistä ongelmana sillä hänestä muut "tosiseikat" vahvistavat hänen kantansa täysin. Kyseessä on siis tietynlainen tarkoitus pyhittää keinot-ajattelutapa. Tämä on monella tapaa röyhkein valehtelija, sillä hän käytännössä asettaa itsensä yleisöään paremmaksi: hän on niin fiksu että tietää totuuden jota hänen kohteensa ei ymmärrä. Kohde pitää vakuuttaa keinolla millä hyvänsä ja valehtelu on täysin hyväksyttävissä oleva keino.

Lento lähtee. Tallennetaan teksti.

2 kommenttia:

  1. Jokaisessa valheessa joka on tarpeeksi hyvä ollakseen uskottava täytyy olla jotain totta. Totuuden asteen suuruutta ei kai ole todistettu, mutta uskoisin sen olevan jotain 50%. Jos pysyy totuudessa 50% ja pistää omiaan toisen mokoman, onnistuu ja osuu 90% varmuudella.

    Tämä laskentakaava kyllä mahdollistaa sen että kaikki totuudet joita kerrotaan voivat olla valhetta. Usein kyllä näin myös käy. Mutta niistä ei sen enempää enää keskustella.

    Mielenkiintoinen artikkeli, lähti hyvin mutta kaatui hieman uskonnollisiin argumentteihin,olisit voinut käsitellä laajemmin tai hieman suppeammin vain tekniseltä kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kommentista ja kehaisusta. Teksti oli hieman hajanainen kiitos seettä se kirjoitettiin oikeasti koneen viivyttelyä odotellessa, joskin hioin sitä myöhemmin ennen julkaisua. Uskontoon liittyvät argumentit ovat valitettavasti oikeasti kohdattuja tilanteita.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.