Istuin penkille Tikkurilan asemalla odottamaan parempaa puolikastani. Viereisellä penkillä istui hieman tummempihipiäinen mies, ei siis tumma-ihoinen, vaan välimerellinen, ehkä romani. En spekuloi hänen syntyperällään sillä en ole kyvykäs arvaamaan sitä. Mies oli hieman humalassa ja vähän nukkavieru, mutta vaikutti harmittomalta joten en kiinnittänyt häneen ensin huomiota. Sitten mies tuli juttelemaan kun kaivoin Nintendo DS konsoliani esiin.
Mies kyseli minulta pelilaitteesta hieman huonolla suomella ja pikaesittelin tälle jo vanhentunutta taskupelikonsoliani parilla lauseella. En aluksi ollut innostunut keskustelemaan (syynä miehen selkeä pieni hiprakka, ei kansallisuus - humalaisten kanssa keskustelu on yleensä vähemmän elähdyttävää) mutta mies jatkoi jututtamista annettuaan minun pelata pienen hetken. Ja samalla tämä itseäni huomattavasti köyhemmän oloinen (ja en mikään miljonääri ole itsekään) herra tarjosi minulle appelsiinia vieressään olevasta pussista. Kieltäydyin, mutta laitoin pelikoneeni pois ja keskustelin hänen kanssaan hetken.
En alkanut kysellä hänen taustaansa tai mitään hänen kokemuksistaan Suomessa. Puhuimme siitä miten naisia joutuu odottamaan, miten nätti päivä on, miten tupakka on epäterveellistä ja muuta jokapäiväistä ja harmitonta. Kyseessä ei ollut mikään erityisen syvällinen keskustelu, sillä mies oli hieman huonosuominen ja hieman hiprakassa, mutta miehen harmiton olemus ja into keskustella sai minut kiinnostuneeksi keskustelusta.
Mies oikeasti vaikutti varsin mukavalta, mutta haikealta ja toiveikkaalta. Minulle jäi arvoitukseksi mistä hän oli kotoisin ja mitä hän tekee elämällään, mutta keskustelu muistutti minua yhdestä tärkeästä asiasta: ihmiset on nähtävä aina yksilöinä, ei koskaan ryhminä.
Ryhmäajattelu on älyllinen oikotie, jonka kautta voimme helposti tehdä laajoja päätelmiä ihmisjoukoista käsittelemättä jokaista yksilöä niissä erikseen. Ongelmana kuitenkin on, että kun ryhmitämme ihmisen joukkoon ja ajattelemme joukkoa, riisumme tiettyä inhimillisyyttä joukon muodostavilta yksilöiltä. Jos ajattelen jotain ihmistä kansallisuutensa edustajana, hän on hieman vähemmän ihminen minulle kuin mitä hän olisi yksilönä. Joukon osallisuus antaa yhden monista työkaluista joilla ihmisen epäinhimillistäminen - dehumanisointi - onnistuu. Ihmisen määrittäminen ryhmän osana on tehokasta dehumanisointia ja teemme sitä niin usein, ettemme edes huomaa sitä. Et ole ihminen, olet somali. Et ole ihminen, olet roskakuski. Et ole ihminen, olet ateisti. Tätä kaavaa voi jatkaa ties kuinka pitkään.
Dehumanisointi on edellytys monille epäinhimillisille teoille. Kun ihminen kyetään menestyksekkäästi dehumanisoimaan, hän ei enää herätä sympatiaa eikä häntä tarvitse kohdella hyvin tai humaanisti. Dehumanisoitua ihmisryhmää voi kohdella vähän miten sattuu, sillä ihmiset eivät koe merkittävästi sympatiaa kuullessaan että "Afrikan köyhät kärsivät", mutta yksittäisen ihmisen Afrikassa kokemasta kärsimisestä puhuminen onkin jo tehokkaampaa. Dehumanisoinnin tärkein huomio on kuitenkin se, että normaali ihminen ei kykene tappamaan toista ilman jotain merkittävää dehumanisointia. Jotta kykenen ampumaan toisen ihmisen kylmäverisesti, joudutaan tämä dehumanisoimaan perusteellisesti ja siinä ryhmäleima on aina ensimmäinen askel. Vastassasi oleva vihollinen ei ole ihminen vaan Vihollinen, Ryssä, Terroristi, Riistäjäkapitalisti tai jokin muu tietyn ryhmän jäsen. Ei koskaan yksilöllinen ihminen.
Toinen minkä ryhmäajattelu aikaansaa on ingroup ja outgroup-ajattelu, jossa henkilö sijoitetaan selvästi ulkopuoliseen ryhmään. Jos kykenen määrittämään ihmisen ryhmään jonka jäsen en ole ja sitten korostan tätä eroavaisuutta, kykenen erottamaan toisen ihmisen ja kaikki hänen kaltaisensa itseni kaltaisista. Näin saan aikaan tilanteen jossa ingroup-joukko - ne jotka kuuluvat joukkooni - kokee yhteenkuuluvuutta vieraan ja erilaisen edessä JA lisäksi outgroup-joukko - ne jotka eivät kuulu joukkooni - muuttuu entistä vieraammaksi ja ulkopuolisemmaksi. Sisäjoukko eroaa voimakkaammin ulkojoukosta.
Perusperiaate on yksinkertainen: haluat suomalaisia puolellesi ruotsalaisia vastaan, korosta suomalaisuutta ingroupin kohdalla ja ruotsalaisuuden eroavuutta outgroupin kohdalla. Tai jos haluat joukon skandinaaveja puolellesi muuta Eurooppaa vastaan, korostetaan skandinaavien hyvinvointivaltioita ja muun Euroopan eriarvoisuutta. Jos haluat joukon puolellesi toista joukkoa vastaan, vertaa joukkoja, korostaen edelleen eroja outgroup-joukon kanssa ja yhtäläisyyksiä ingroup-joukon sisällä.
Sivumaininta: Dehumanisointia edustaa erittäin hyvin lähes fasistinen lause George W. Bushilta: Olet joko puolellamme tai terroristien puolella.
Kun puhumme rasismista tai maahanmuutosta, näemme erittäin vahvoja esimerkkejä dehumanisoinnista ja ryhmäajattelusta. Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa tämä koskee niin sitä kriittistä puolta, kuin sitä puolustavaakin puolta. On paljon rasismia ja maahanmuuttovastaisuutta joka varmasti kumpuaa tietystä outgroup-pelosta ja jota ylläpidetään ylläpitämällä käsitystä maahanmuuttajista ulkopuolisen joukon osana yksilöiden sijaan.
Tämä koskee kuitenkin myös hyvin voimakkaasti keskustelun toista puolta ja monet rasisteja kauhistelevat syyllistyvät monella tapaa samanlaiseen ryhmäajatteluun ja dehumanisointiin sivuuttaessaan kriittiset argumentit pelkällä "peräkammarin junttipojat valittaa"-argumentoinnilla. Lisäksi esimerkiksi positiivista syrjintää puolustavat eivät huomaa vaativansa käytäntöjä jotka käytännössä luovat tilanteita, joissa yksilöitä on nimenomaan kohdeltava ryhmän jäsenenä. Mikäli kansallisuus tai etninen alkuperä ovat positiivisesti vaikuttavia tekijöitä, niistä tulee äkkiä merkittäviä tekijöitä eikä yhdentekeviä asioita jotka voidaan unohtaa. Tämä vahvistaa ryhmäajattelua ja luo edelleen ihmisestä ryhmän jäsenen oikean ihmisen sijaan.
Ryhmäajattelu ja dehumanisointi ovat hyvin inhimillisiä piirteitä ja lopulta hyvin harva kykenee irrottautumaan niistä.
Mies kyseli minulta pelilaitteesta hieman huonolla suomella ja pikaesittelin tälle jo vanhentunutta taskupelikonsoliani parilla lauseella. En aluksi ollut innostunut keskustelemaan (syynä miehen selkeä pieni hiprakka, ei kansallisuus - humalaisten kanssa keskustelu on yleensä vähemmän elähdyttävää) mutta mies jatkoi jututtamista annettuaan minun pelata pienen hetken. Ja samalla tämä itseäni huomattavasti köyhemmän oloinen (ja en mikään miljonääri ole itsekään) herra tarjosi minulle appelsiinia vieressään olevasta pussista. Kieltäydyin, mutta laitoin pelikoneeni pois ja keskustelin hänen kanssaan hetken.
En alkanut kysellä hänen taustaansa tai mitään hänen kokemuksistaan Suomessa. Puhuimme siitä miten naisia joutuu odottamaan, miten nätti päivä on, miten tupakka on epäterveellistä ja muuta jokapäiväistä ja harmitonta. Kyseessä ei ollut mikään erityisen syvällinen keskustelu, sillä mies oli hieman huonosuominen ja hieman hiprakassa, mutta miehen harmiton olemus ja into keskustella sai minut kiinnostuneeksi keskustelusta.
Mies oikeasti vaikutti varsin mukavalta, mutta haikealta ja toiveikkaalta. Minulle jäi arvoitukseksi mistä hän oli kotoisin ja mitä hän tekee elämällään, mutta keskustelu muistutti minua yhdestä tärkeästä asiasta: ihmiset on nähtävä aina yksilöinä, ei koskaan ryhminä.
Ryhmäajattelu on älyllinen oikotie, jonka kautta voimme helposti tehdä laajoja päätelmiä ihmisjoukoista käsittelemättä jokaista yksilöä niissä erikseen. Ongelmana kuitenkin on, että kun ryhmitämme ihmisen joukkoon ja ajattelemme joukkoa, riisumme tiettyä inhimillisyyttä joukon muodostavilta yksilöiltä. Jos ajattelen jotain ihmistä kansallisuutensa edustajana, hän on hieman vähemmän ihminen minulle kuin mitä hän olisi yksilönä. Joukon osallisuus antaa yhden monista työkaluista joilla ihmisen epäinhimillistäminen - dehumanisointi - onnistuu. Ihmisen määrittäminen ryhmän osana on tehokasta dehumanisointia ja teemme sitä niin usein, ettemme edes huomaa sitä. Et ole ihminen, olet somali. Et ole ihminen, olet roskakuski. Et ole ihminen, olet ateisti. Tätä kaavaa voi jatkaa ties kuinka pitkään.
Dehumanisointi on edellytys monille epäinhimillisille teoille. Kun ihminen kyetään menestyksekkäästi dehumanisoimaan, hän ei enää herätä sympatiaa eikä häntä tarvitse kohdella hyvin tai humaanisti. Dehumanisoitua ihmisryhmää voi kohdella vähän miten sattuu, sillä ihmiset eivät koe merkittävästi sympatiaa kuullessaan että "Afrikan köyhät kärsivät", mutta yksittäisen ihmisen Afrikassa kokemasta kärsimisestä puhuminen onkin jo tehokkaampaa. Dehumanisoinnin tärkein huomio on kuitenkin se, että normaali ihminen ei kykene tappamaan toista ilman jotain merkittävää dehumanisointia. Jotta kykenen ampumaan toisen ihmisen kylmäverisesti, joudutaan tämä dehumanisoimaan perusteellisesti ja siinä ryhmäleima on aina ensimmäinen askel. Vastassasi oleva vihollinen ei ole ihminen vaan Vihollinen, Ryssä, Terroristi, Riistäjäkapitalisti tai jokin muu tietyn ryhmän jäsen. Ei koskaan yksilöllinen ihminen.
 |
| Myös kasvojen katoaminen tekee ihmisistä tehokkaasti epäihmisiä. |
Perusperiaate on yksinkertainen: haluat suomalaisia puolellesi ruotsalaisia vastaan, korosta suomalaisuutta ingroupin kohdalla ja ruotsalaisuuden eroavuutta outgroupin kohdalla. Tai jos haluat joukon skandinaaveja puolellesi muuta Eurooppaa vastaan, korostetaan skandinaavien hyvinvointivaltioita ja muun Euroopan eriarvoisuutta. Jos haluat joukon puolellesi toista joukkoa vastaan, vertaa joukkoja, korostaen edelleen eroja outgroup-joukon kanssa ja yhtäläisyyksiä ingroup-joukon sisällä.
Sivumaininta: Dehumanisointia edustaa erittäin hyvin lähes fasistinen lause George W. Bushilta: Olet joko puolellamme tai terroristien puolella.
Kun puhumme rasismista tai maahanmuutosta, näemme erittäin vahvoja esimerkkejä dehumanisoinnista ja ryhmäajattelusta. Suomalaisessa maahanmuuttokeskustelussa tämä koskee niin sitä kriittistä puolta, kuin sitä puolustavaakin puolta. On paljon rasismia ja maahanmuuttovastaisuutta joka varmasti kumpuaa tietystä outgroup-pelosta ja jota ylläpidetään ylläpitämällä käsitystä maahanmuuttajista ulkopuolisen joukon osana yksilöiden sijaan.
Tämä koskee kuitenkin myös hyvin voimakkaasti keskustelun toista puolta ja monet rasisteja kauhistelevat syyllistyvät monella tapaa samanlaiseen ryhmäajatteluun ja dehumanisointiin sivuuttaessaan kriittiset argumentit pelkällä "peräkammarin junttipojat valittaa"-argumentoinnilla. Lisäksi esimerkiksi positiivista syrjintää puolustavat eivät huomaa vaativansa käytäntöjä jotka käytännössä luovat tilanteita, joissa yksilöitä on nimenomaan kohdeltava ryhmän jäsenenä. Mikäli kansallisuus tai etninen alkuperä ovat positiivisesti vaikuttavia tekijöitä, niistä tulee äkkiä merkittäviä tekijöitä eikä yhdentekeviä asioita jotka voidaan unohtaa. Tämä vahvistaa ryhmäajattelua ja luo edelleen ihmisestä ryhmän jäsenen oikean ihmisen sijaan.
Ryhmäajattelu ja dehumanisointi ovat hyvin inhimillisiä piirteitä ja lopulta hyvin harva kykenee irrottautumaan niistä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.