Yksityinen laki

Oletko koskaan tarvinnut asianajajan palveluita? Pätevä lakiapu on varsin hinnakasta, varsinkin kun mennään  oikeuteen asti, eikä vain konsultoida tarvittavia toimenpiteitä perinnönjaolle tai muulle "ei riitaisalle" asialle (tosin eivät nekään ilmaisia ole). Kun kyseessä on oikeustaistelu kahden osapuolen välillä, tilanne on kaikkein kammottavin: se puoli jolla on varaa kykenee palkkaamaan kokonaisen asianajaja-tiimin joka kykenee hyödyntämään päämiehensä puolesta jokaista outoa ja piilotettuakin kiemuraa. Ja tavoitteena ei enää pitkään aikaan ole oikeuden toteutuminen, vaan voittaminen päämiehen puolesta.

Pidän kyseenalaisena jo tätä voittamisen hakemista. Oikeussalissa tavoitteen pitäisi olla totuuden paljastaminen, ei voitto. Syyllisiä rangaistaan, syyttömät vapautetaan ja niin edespäin. Kuitenkin maailmalta (ja kotimaasta) kantautuu jatkuvasti uutisia siitä kuinka syyttäjät kätkevät todisteita syytetyn viattomuudesta, kuinka yrityksiä ja yksityishenkilöitä kaatuu oikeudessa varojen loppumiseen ja kuinka järjestelmä ei vaan toimi. Tavallisilla tuloilla varustettu yksityishenkilö ei kykene taistelemaan itseään rikkaampaa yksityishenkilöä tai yritystä vastaan oikeudessa tasapainoisesti rampauttavien oikeuskulujen takia.

Vika on yksinkertainen: se on asianajajissa. Tai tarkemmin heidän motivaatioissaan ja taktiikoissaan. Järjestelmä ei enää perustu oikeuteen ja totuuteen, vaan aivan johonkin muuhun. Tärkein ongelma on voiton tavoittelu. En nyt puhu liikevoitosta (vaikka sekin varmasti vaikuttaa) vaan oikeuskäsittelyjen voittamisesta. Voittaminen on oleellisinta omalle urakehitykselle ja tienisteille, jolloin siitä tulee nopeasti tärkein motivaattori ja sen mukaan toimitaan. Lopputuloksena on kalliita oikeudenkäyntikustannuksia, tarpeettomia oikeustapauksia ja oikeusjärjestelmä joka kertakaikkiaan pilkkaa oikeutta.

Ongelma on rakenteellinen ja siihen on yksinkertainen ratkaisu: kielletään yksityinen lain harjoittaminen ja tehdään siitä valtion monopoli.

Hetkinen, mitä?

Tämä on yllättävän helppo ratkaisu: lakimiehen ammatista tehdään valtion leivissä olevia virkamiehiä kuukausipalkalla. Jokainen oikeustapaukseen osallistuva saa satunnaisesti nimetyn asianajajan valtion asianajotoimistolta (toki erikoisalan mukaan, eli vaikkapa patenttitapaukseen ei kiinnitetä asianajajia jotka ovat erikoistuneet vaikkapa järjestäytyneeseen rikollisuuteen). Asianajaja valitaan satunnaisesti ja näin millään osapuolella ei ole ylimääräistä etua mahdollisesta varallisuudesta: Yksityishenkilö tai pienyritys ei mene konkurssiin asianajopalkkioista, eikä varakkaampi osapuoli automaattisesti saa sitä kaikin puolin pätevämpää joukkuetta omalle puolelleen.

Tälläkin hetkellä varaton saa asianajajan edustamaan itseään rikosoikeudessa, mutta sama etuus ei koske kaikkia tilanteita. Lisäksi tällä hetkellä nämä "vähävaraisten asianajajat" eivät välttämättä ole erityisen hyviä. Siirtämällä kaikki asianajajat samaan yhteiseen joukkoon tasapäistetään rikkaan ja köyhän saaman lakiavun taso ja laatu.

Vasta-argumenttina voi tässä vaiheessa olettaa kuulevansa jotain syyttäjistä. Hehän ovat valtion leivissä ja kuitenkin harjoittavat samaa kilvoittelua ja voitontavoittelua kuin yksityiset asianajajat. Valitettavasti yksityiseen lakiin perustuvassa järjestelmässä syyttäjien on pelattava muun kentän ehdoilla. Syyttäjän on käytännössä pyrittävä aina voittoon, koska niin tekee vastapuolikin. Oikeustapaus jossa toinen osapuoli hakee totuutta ja toinen voittoa päättyy todennäköisemmin voittoa tavoittelevan koriin. Voittomentaliteetti on myös syyttäjien risti ja se mentaliteetti tulee pitkälti siitä miten syyttäjienkin tehokkuutta ja osaamista mitataan: voittojen perusteella. Tämä on se keskeinen ongelma.

Tässä järjestelmässä jokaisen yksittäisen asianajajan ei enää välttämättä tarvitse nimenomaisesti voittaa kyetäkseen etenemään urallaan. Järjestelmän rakenteissa eteneminen on perustettava kokemukseen ja vapaisiin paikkoihin pelkkien voittojen ja tappioiden laskemisen sijaan. Kun lain ammattilaisen osaamista mitataan voittamisilla, ei mitata itseasiassa mitään oleellista. Oleellista ei ole voitto tai häviö, vaan se toteutuuko oikeus - ja tämä on täysin hukassa yksityisen lainharjoituksen ansiosta.

Kyseinen järjestelmä ei välttämättä olisi nykyistä kalliimpi. Asianajopalkkio on edelleen mahdollista nostaa tapaukseen osallistuvilta, mutta valtiollisen järjestelmän ansiosta tästä voidaan tehdä säännöstelty ja kohtuullinen listahinta. Lisäksi järjestelmä laskisi kaikkien - yksityisten, valtion ja yritysten - lakikustannuksia mahdollistaen uusien rahavirtojen suuntaamisen rahoittamaan valtiollisten lakimiesten kustannuksia. Myös mahdollinen "lakivero" voitaisiin kerätä yrityksiltä niiden säästyessä asianajotoimistojen vaatimilta palkkioilta. Jopa moisen veron kanssa yrityksetkin todennäköisesti pääsisivät halvemmalla.



Yksi merkittävä häviäjä järjestelmällä on: huippuasianajajat. Suurimpia palkkioita keräävät alan suurimmat nimet joutuisivat tässä järjestelmässä tyytymään nykyisiään heiveröisempiin palkkioihin, mutta valtaosa lain harjoittajista ei kuulu tähän joukkoon. Suurin osa asianajajista eivät tienaa huippupalkkioita ja kykenisivät pääsemään virkamiespalkoilla vähintään hyvin lähelle nykyistä ansaintaansa. Jotenkin oma sympatiani ei koskaan herää huipputuloisten tulonmenetyksille.

Lain harjoittamisen kieltäminen yksityisesti voi tuntua rankalta ratkaisulta, mutta laki on valitettavasti yksi niistä aloista joiden täytyy olla kaikkien kansalaisten saatavilla samantasoisesti. Nykyinen järjestelmä on osoittanut ettei sen alla tämä tilanne voi toteutua, tästä ei ole epäilystäkään. Virkamiesvetoisempi järjestelmä ei heti kuulosta kaikista houkuttelevalta vaihtoehdoilta, mutta katsokaa mitä meillä on nyt: järjestelmä jossa raha voittaa, ihminen vikisee ja ketään ei todella kiinnosta mitä missäkin tapauksessa on oikeasti tapahtunut.

Ja se on täysin väärin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.