Viime vuosien talousluvut lähes joka puolelta maailmaa ovat maalanneet synkkiä talousnäkymiä. Ihmisten mahdollisuudet säilyttää järkevä elintaso laskevat ja työssäkäyvä luokka köyhtyy hyvää vauhtia. Ansiot kaikilla keskiluokilla ja alemmilla luokilla ovat useamman vuosikymmenen seisseet paikallaan tai laskeneet jos inflaatio ja kasvaneet kulut otetaan huomioon. Keskiluokat ovat köyhtyneet. Mutta nythän on laskukausi, tokihan se on normaalia? Ensinnäkin, tämä lasku ei alkanut nykyisestä kriisiintyneestä taloudesta, vaan jatkui huippukasvun vuosina täysin samanlaisena. Toisekseen, kaikkien tulot eivät ole heikenneet. Parhaiten ansaitsevat ovat kyenneet vuosi vuodelta kasvattamaan tulojaan ja äskettäin nähty talouden laskukausi ei ollut poikkeus: rikkaat rikastuivat, köyhät köyhtyivät.
Yritysjohtajat, sijoituspankkiirit ja muut "yhteiskunnan kerman" jäsenet eivät eivät ole menettäneet mitään. Esimerkiksi suuryritysten toimistusjohtajien palkat kasvoivat (Yhdysvalloissa) viime vuonna mukavat 36,5 %, mikä ei todellakaan ole pieni summa kun muistamme etteivät kyseiset tulot olleet aiemminkaan köyhyysrajan suunnallakaan. Eikä tässä ole mitään uutta: ilmiö oli olemassa jo aiemmin ja kun talouslehdet kirjoittelivat säkenöivästä ja häkellyttävästä talouskasvusta, puhuttiin juuri kasvusta joka hyödytti varakkaimpia yksilöitä ja suurimpia yrityksiä. Tavallisen työntekijän tai pienyrittäjän ansiotaso on laahannut huomattavan alhaalla, eikä talouskasvusta koskaan saanut nauttia kuin pieni eliitti. Talouskasvun mittarit, kuten bkt, ovat tässä erikoisella tavalla kieroutuneet: ne eivät mittaa yhteiskunnan kehitystä tai varallisuutta erityisen hyvin.
Meneillään on ilmiö joka on erittäin yksinkertainen, mutta jota yritetään kaikin keinoin peitellä ja vähätellä. Tilastot maailmantaloudesta kertovat selvästi kuinka
1. Valtaosa ihmisistä - keskiluokka ja köyhät - ovat köyhtyneet.
2. Vähemmistö ihmisistä - varakkaat ja rikkaat - ovat rikastuneet.
Nämä eivät ole mielipiteitä, vaan tilastollisesti tuettuja faktoja. Rikkaiden suhteellinen osuus maailman varallisuudesta on kasvanut, muiden laskenut.
Katsotaan osaatteko ratkaista tämän ongelman: valtaosa ihmisistä on köyhtynyt, pieni osa rikastunut fantastisesti, mutta järjestelmän sisällä oleva varallisuus ei ole kasvanut tai laskenut merkittävästi. Minne köyhimpien ja keskiluokan raha on mennyt? Vastaus on niin ilmiselvä, että vain vuosien talouspropaganda voi saada sivuuttamaan sen. (Jos vastauksesi on jotain muuta kuin "köyhiltä rikkaille", huomaat joutuvasi tilanteeseen missä Occamin partaveitsi tekee argumenteistasi reikäjuustoa.)
Suuri osa menettää, muutamat saavat. Se varallisuus ei tule tyhjästä. Päätelmä tilanteesta on surullisen yksinkertainen: Rikkaat ryöstävät kaikkia muita.
Sulatelkaa tuota hetki.
Tätä ilmiötä kutsutaan yleensä nimellä "tuloerojen kasvu", mutta koen sen nimikkeen itse harhaanjohtavana, sillä se ei oikein kuvaa sitä mitä on tapahtunut ja vielä tapahtumassa. Käyttämäni luonnehdinta ryöstämisestä voi myös olla hieman jyrkkä, mutta se on tarkempi siksi, että ilmiö ei ole mikään kasvoton luonnonvoima. Rahamaailman suuret omistajat työskentelevät aktiivisesti oman osuutensa kasvattamiseksi, eli muun maailman ryöstämiseksi. Agentuuri puuttuu puhuttaessa "tuloerojen kasvusta", siinä ei ole tekijää, se on vain ilmiö.
Kyseessä on kuitenkin tapahtuma jolla on tekijä ja kyseessä ei siis ole mikään kasvoton mekanismi tai markkinoiden mystinen voima: Ne joilla on jo niin paljon, tahtovat enemmän ja se mistä he saavat lisää on muilta.
Yritysjohtajat, sijoituspankkiirit ja muut "yhteiskunnan kerman" jäsenet eivät eivät ole menettäneet mitään. Esimerkiksi suuryritysten toimistusjohtajien palkat kasvoivat (Yhdysvalloissa) viime vuonna mukavat 36,5 %, mikä ei todellakaan ole pieni summa kun muistamme etteivät kyseiset tulot olleet aiemminkaan köyhyysrajan suunnallakaan. Eikä tässä ole mitään uutta: ilmiö oli olemassa jo aiemmin ja kun talouslehdet kirjoittelivat säkenöivästä ja häkellyttävästä talouskasvusta, puhuttiin juuri kasvusta joka hyödytti varakkaimpia yksilöitä ja suurimpia yrityksiä. Tavallisen työntekijän tai pienyrittäjän ansiotaso on laahannut huomattavan alhaalla, eikä talouskasvusta koskaan saanut nauttia kuin pieni eliitti. Talouskasvun mittarit, kuten bkt, ovat tässä erikoisella tavalla kieroutuneet: ne eivät mittaa yhteiskunnan kehitystä tai varallisuutta erityisen hyvin.
Meneillään on ilmiö joka on erittäin yksinkertainen, mutta jota yritetään kaikin keinoin peitellä ja vähätellä. Tilastot maailmantaloudesta kertovat selvästi kuinka
1. Valtaosa ihmisistä - keskiluokka ja köyhät - ovat köyhtyneet.
2. Vähemmistö ihmisistä - varakkaat ja rikkaat - ovat rikastuneet.
Nämä eivät ole mielipiteitä, vaan tilastollisesti tuettuja faktoja. Rikkaiden suhteellinen osuus maailman varallisuudesta on kasvanut, muiden laskenut.
Katsotaan osaatteko ratkaista tämän ongelman: valtaosa ihmisistä on köyhtynyt, pieni osa rikastunut fantastisesti, mutta järjestelmän sisällä oleva varallisuus ei ole kasvanut tai laskenut merkittävästi. Minne köyhimpien ja keskiluokan raha on mennyt? Vastaus on niin ilmiselvä, että vain vuosien talouspropaganda voi saada sivuuttamaan sen. (Jos vastauksesi on jotain muuta kuin "köyhiltä rikkaille", huomaat joutuvasi tilanteeseen missä Occamin partaveitsi tekee argumenteistasi reikäjuustoa.)
Sulatelkaa tuota hetki.
Tätä ilmiötä kutsutaan yleensä nimellä "tuloerojen kasvu", mutta koen sen nimikkeen itse harhaanjohtavana, sillä se ei oikein kuvaa sitä mitä on tapahtunut ja vielä tapahtumassa. Käyttämäni luonnehdinta ryöstämisestä voi myös olla hieman jyrkkä, mutta se on tarkempi siksi, että ilmiö ei ole mikään kasvoton luonnonvoima. Rahamaailman suuret omistajat työskentelevät aktiivisesti oman osuutensa kasvattamiseksi, eli muun maailman ryöstämiseksi. Agentuuri puuttuu puhuttaessa "tuloerojen kasvusta", siinä ei ole tekijää, se on vain ilmiö.
Kyseessä on kuitenkin tapahtuma jolla on tekijä ja kyseessä ei siis ole mikään kasvoton mekanismi tai markkinoiden mystinen voima: Ne joilla on jo niin paljon, tahtovat enemmän ja se mistä he saavat lisää on muilta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.
Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.
Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.