Digitaalinen kulutus ja ympäristöystävällisyys

Nykyisen talousjärjestelmämme selkäranka on yksityinen kulutus. Kulutus muuttui viime vuosisadan aikana ratkaisevasti, pois tarvekulutuksesta ja kohti puhdasta mielihyvä- ja mielikuvakulutusta. Tämän kulutuksen laskeminen on valitettavan tuhoisaa taloudelle, joka on riippuvainen siitä, että ostamme uusia jännittäviä vempaimia, vaatteita ja juttuja jatkuvasti.

Ekologisesti tämä kehitys ei ole kestävää, ellei jostain äkkiä kehitetä järjestelmää joka kykenee kierrättämään hyljätyt vempaimemme ja vaatteemme tehokkaasti. Tällaista ei ole tällä hetkellä ja jäteongelmamme  ovat massiivisia. Länsimaat dumppaavat massiivisia määriä hankalasti kierrätettävää elektroniikkajätettä kehitysmaihin (mikä on tietysti laitonta joten sitä kutsutaan "käytetyksi" eikä jätteeksi). Täydellinen kierrättäminenkään ei välttämättä oikein onnistu.

Käytännössä jokaisella länsimaalla on suuria ongelmia jätemäärien kanssa ja ongelma ilmestyy (ja on ilmestynyt) välittömästi jokaiseen kehittyvään maahan joka omaksuu länsimaiset kulutustottumukset ja kertakäyttöisyyden ajattelun. Tuotteiden pidempi elinkaari olisi kuitenkin täysi katastrofi talousjärjestelmällemme joten sekään ei ehkä ole käypä vaihtoehto vaikka moni luonnonystävä näin ajatteleekin. Ekologisesti nykytilanne on täysin kestämätön.

Kulutusyhteiskunnalle on kuitenkin äskettäin auennut ikkuna jonka kautta jatkuva kulutus ja ympäristö voidaan jossain määrin yhdistää: digitaalinen kulutus.

Uusia digitaalisia tuotteita - ohjelmia jotka lataan suoraan netistä, e-kirjoja ja äänikirjoja, videoita ja muuta digitaalista sisältöä - voin ostaa mielinmäärin aiheuttamatta grammaakaan jätettä. Lisäetuna kotiini ei tule lainkaan lisää irtoroinaa vähää tilaa viemään. Kuluttaminen onkin yhtäkkiä hieman vihreämpää omalla tavallaan.

Digitaalinen kulutus eliminoi kokonaan kierrätyksen tarpeen ja vanhentuneet tai tarpeettomat tavarat, sekä pakkausjätteen. Myöskään kuljetuksista aiheutuvia haittoja ympäristölle ei tule. Digitaalinen kulutus on tässä mielessä erittäin ympäristöystävällistä ja omaa potentiaalin kokonaan muuttaa miten sisällön kulutus tapahtuu. Kaikki puhtaasti sisältöön perustuva kulutustavara (musiikki, elokuvat, kirjat, pelit, jne) on mahdollista levittää digitaalisesti.

Täysin ekologista ei digitaalinenkaan kulutus ole. Ensimmäinen ongelma on laitteiden sähkönkulutus, joka voi olla huomattavakin. Sähkön tuotannosta on tosin helpompi tehdä ympäristöystävällistä tuottamalla se aurinkovoimalla tai vastaavilla vähemmän saastaavilla tavoilla.

Merkittävämpi ongelma on laitteiden uusiminen ja vaihtaminen. Digitaalinen kulutus edellyttää jotain laitetta jolla kulutettavaa media nautitaan, tietokonetta, ipadia, älypuhelinta, e-lukulaitetta ja niin edespäin. Nämä laitteet vanhenevat tällä hetkellä suhteellisen lyhyessä ajassa ja monet niistä on erittäin hankala kierrättää tai käsitellä. Tämä piirre yksinään tekee digitaalisen kuluttamisen ekologisuudesta kyseenalaista, sillä melkoinen määrä levyjä on helpompi jätteenkäsittelyä ajatellen kuin yksi iPad.

Jos laitteiden elinkaarta voitaisiin pidentää, häviäisivät nämä ongelmat. Valitettavasti pidentäminen ei ole valmistajien intressien mukaista tällä hetkellä. Uuden laitteen myynti tuo valmistajille mukavan kilahduksen rahakirstuun ja pitkäikäinen tuote harventaisi näiden kilahdusten väliä. Moderni kulutuselektroniikka on tarkoituksellisesti tehty sellaiseksi ettei se kestä kovin pitkään ja se koskee valitettavasti myös tietokoneita. Tämä ei johdu siitä, että laitteet tehtäisiin mahdollisimman edullisesti, vaan pikemminkin siitä, että valmistajat suunnittelevat laitteet tarkoituksella sellaiseksi, että se hajoaa.

Tämä ei valitettavasti ole mitään salaliittoteoriaa, vaan tuotteiden elinkaari (suunnitellun vanhenemisen nykyinen termi) on oleellinen markkinoinnin ja tuotesuunnittelun osa kaiken kuluttajalaitteiston kanssa. Laitteet vanhenevat käsiin koska ne tehdään vanhenemaan. Aiheesta tarkemmin kiinnostuneita suosittelen katsomaan aiheesta erittäin hyvän dokumetin Hehkulamppuhuijaus, jonka löydät esimerkiksi Youtubesta:

http://www.youtube.com/watch?v=9y_YT_DfOkg

Niin kauan kuin elektroniset laitteet itsessään omaavat näin rajatun elinkaaren, eivät digitaaliset tuotteet tarjoa sitä ekologista ystävällisyyttä minkä ne voisivat tarjota. Jos kertakäyttöajattelusta päästään tuotteiden kanssa, on meillä toivoa oikeasti luoda kulutukseenkin perustuva talousjärjestelmä joka ei välttämättä päädy laajamittaiseen resurssien ehtymiseen tulevilta sukupolvilta ja elinympäristömme tuhoon.

Mutta niin kauan kuin yritystemme selkäranka perustuu tähän kertakäyttölaite-ajatteluun, ei muutosta tilanteeseen voi tulla. Toivoa kuitenkin on: entä jos päätelaitteet itsessään myytäisiin tappiolla ja raha tehtäisiin niihin myytävällä digitaalisella sisällöllä? Tällöin yrityksen etujen mukaista olisi mahdollisimman pitkäikäiset laitteet, jotta tappiollinen osa jäisi mahdollisimman pieneksi. Tähän ajatteluun perustuu esimerkiksi Amazonin uusi tablet-tietokone Kindle Fire. Laite myydään tappiolla tai erittäin minimaalisella voitolla ja itse raha tehdään myymällä siihen Amazonin sisältöä.

Tämä ajattelutapa voisi yleistyä.

Kommentit

  1. Ympäristön suojelussa pitäisi ajatella asiaa hieman kokonaisvaltaisemmin. Juurisyyhän on se, että varsinkin länsimaissa ihmisillä on varallisuutta kuluttaa ympäristön resursseja huomattavasti nopeammin kuin ne uusiutuvat, jos uusiutuvat ollenkaan.

    Digitaalisessa kuluttamisessa varallisuutta siirtyy ihmisiltä toisille ilman, että kenenkään on tarvinnut tehdä juurikaan fyysistä työtä. Aikaa riittää siis lähes entiseen malliin myös ympäristön resurssien käyttämiseen.

    Vähän sama ongelma usein on energiansäästämisessä ympäristön säästämiseksi. Energian säästäminen säästää myös rahaa, jonka voi sitten käyttää johonkin muuhun, joka todennäköisesti myös kuluttaa energiaa.

    Tästä ongelmasta ei oikeen päästä eroon ellei ympäristön resursseille saada sellaisia kiintiöitä, että niitä kulutetaan kestävästi, uusiutumisvauhtia. Sama myös ympäristön pilaamisen kanssa. Sille pitää asettaa hyvin tiukat kiintiöt niin, että luonto ei pitkälläkään aikavälillä muutu kelvottomaksi hyödyntää. Haittaverotkin voivat auttaa, jos verotuloilla voidaan auttaa resurssien uusiutumista tai ympäristön puhdistumista.

    Tohon laitteiden nopeaan hajoamiseen: Osittain varmaan lyhyt elinkaari on myös seurausta teknologian nopeasta kehityksestä. Tuotteesta ei kannata tehdä kestävää, kun teknologia on usein silti vanhentunutta ennen kuin laite hajoaa. Toki joissain laitteissa, joiden osalta kehitys on jo hidasta, kestävyys pitäsi olla parempi. Esimerkkinä vaikka pesukoneet, joissa tilanne on mennyt surkeaksi. Saattaa olla, että 15 vuotta vanha käytettynä ostettuna tulee kestämään kauemmin kuin uusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme pitkälti samalla linjalla. Digitaalista kulutusta parempi olisi toki kulutustaso joka on ylläpidettävissä, mutta nykyiseen kulutukseen verrattuna digikulutus on toki ylivoimaisesti parempi, pienempi paha ikäänkuin.

      Poista
    2. Mielestäni sä hieman missasit pointin. Digitaalinen kulutus ei ole välttämättä ollenkaan pienempi paha, koska esimerkiksi se levy-yhtiön omistaja ja artisti kuluttavat sitten vain sinun puolestasi niitä luonnon resursseja, vaikka itse kuluttaisit digitaalisesti.

      Digitaalisen sisällön tuottamisessa tarvittava vähäinen oikea työ, joka on poissa muusta luonnonvarojen käytöstä, kuluttaa myös luonnonvaroja. Se sisällön digitaalinen monistaminen tai luova työ eivät hidasta luonnonvarojen käyttöä.

      Poista
    3. Se että resurssien kulutusta vähennetään, ei auta koska kaikki eivät lopeta kuitenkaan? Argumenttisi jäi nyt hieman avautumatta.

      Poista
    4. Kaikki eivät tosiaan lopeta ja rahat resurssien käyttöön siirtyvät lopulta sellaisille, jotka eivät säästä resursseja.

      Esimerkiksi minä ostan elokuvan digitaalisesti ja säästän luonnon varoja. Rahat menevät elokuvan tekijöille. Hekin ehkä haluavat säästää resursseja ja ostavat jotain digitaalista, mutta lopulta rahat päätyvät johonkin resursseja käyttävään, koska se kokonaisrahasumma ei juurikaan kulu digitaalisessa kuluttamisessa.

      Jos vielä ottaa toisen esimerkin, jotta tämä rahan ja ajankäyttö ero digitaalisessa kuluttamisessa muuhun kulutukseen selviää.
      Kaksi itsenäistä artistia ostaa toistensa yhtä suuret tuotannot digitaalisena. Kauppojen ja noin 5 minuutin jälkeen molemmilla on sama määrä rahaa, jolla he voivat ostaa heti vaikka lentolippuja. Verrataan tätä tilanteeseen, jossa kaksi käsityöläistä käy kauppaa keskenää. Vaikka suutari ja seppä ostavat samanarvoiset tavarat toisiltaan. Toki tässäkin tapauksessa kauppa voi onnistua varastosta, jolloin se onnistuu lähes yhtä nopeasti kuin artistien kauppa ja molemmilla on taas sama rahasumma kuin ennen kauppaa, mutta varasto kului ja sen kerryttämiseen kuluu aikaa.

      Ehkä tämä edellisten kommenttien kanssa selvittävät ajatukseni. Pointti on siis miettiä, että mihin oikeasti tarvitaan aikaa, energiaa, työtä.

      Poista
    5. Digitalisoituvassa talousjärjestelmässä raha kiertää pitkälti samalla tavalla kuin nykyisessäkin, mitä nyt hyödykkeet ovat yhä useammin digitaalisia ja niiden levittäminen ei tuota kasvua kyseisen tuotteen ekologiseen jalanjälkeen.

      Raha ei koskaan kulu mihinkään, edes silloin kun joku ostaa sillä jotain mikä ei ole digitaalista. Raha kiertää. Toki varmasti jossain vaiheessa jotain tehdään rahalla joka kuluttaa resursseja, mutta se on pienempi paha kuin nykyinen tilanne jossa resursseja kuluu joka vaiheessa! Jopa itse raha on fyysinen resurssi setelimuodossa ollessaan.

      Tämä ei selkeyttänyt asiaa minusta vieläkään. Kirjoitan tästä hieman pidemmän vastauksen varsinaisena blogitekstinä.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.