Nykytietämys kertoo ihmisen päätöksenteosta ja ajattelusta paljon. Esimerkiksi tiedämme ihmisten olevan huomattavasti "eläimellisempiä" päätöksenteossa kuin arkiajattelussa uskotaan: teemme päätöksemme itseasiassa pitkälti vaistojen varassa ja jälkikäteen perustelemme niitä järkisyillä. Toki pitkään pohdittuihin päätöksiin voi vaikuttaa järkisyilläkin, mutta reagoidessamme lyhyellä aikavälillä reagoimme aina vaistoillamme, emme järjellämme.
Tietoisuutta voisi tässä yhteydessä kuvata kahtena kerroksena. Se todellinen alempi kerros on eläimellinen ja primordiaalinen alitajunta ja sen päällä toimii kielelliseen ja symboliseen ajatteluun pohjaava kerros joka antaa meille illuusion tietoisuudesta ja järkevyydestä.
Tämä alempi kerros on se joka dominoi käyttäytymistämme. Ylempi symbolisen ajattelun kerros on neuvoa-antava, mutta ei lopulta toimeenpaneva osa tietoisuuttamme. Tämä symbolinen kerros on myös se jonka hahmotamme ja joka luulemme olevamme. Emme siis varsinaisesti tietoisesti käsitä olevamme alitajunta, vaan koemme olevamme tämä näkyvä kerros.
Esimerkkejä näiden tasojen välillä näemme jatkuvasti: Yksi syö liikaa roskaruokaa vaikka tietää sen olevan itselleen epätervettä ja jopa vaarallista. Symbolinen ylitajunta ei tahtoisi, mutta primordiaalinen alitajunta tahtoo. Toinen käy vieraissa vaikka oma puoliso onkin kolmatta osapuolta paljon vetävämpi. Alkeellinen puolemme on lopulta päätöksentekijä ja järkevä puolemme neuvonantaja - joka tuossa tapauksessa ohitetaan.
Erikoisinta tässä on tietysti se, että hahmotamme asiat juuri päin vastaisina. Koemme olevamme tämä ylitajunta ja koemme olevamme hallinnassa. Todellisuudessa ylitajunta on vain yksi aspekti meistä ja tämä kyseinen aspekti ei ole hallitseva, vaan todella vain neuvoa-antava. Tästä muodostuu ihmisyyden keskeisin omituisuus:
Ihminen ei hallitse itseään, tietoisuus on illuusio itsensä hallinnasta. Elämme lähes yhtä puhtaasti vaistojemme varassa ja reagoimme yhtä alkeellisesti kuin kaikki muutkin eläimet, naamioimme sen vain tietoisuuden antamaan verhoon ja perusteluihin ja koemme olevamme tuo symbolinen taso.
Tämä ymmäryksemme symbolisesta kielestä antaa meille tavallaan kerroksen eläimellisen minän päälle ja tämä kielellinen kerros saa meidät kuvittelemaan että olemme rationaalisia olentoja. Kykenemme toimimaan rationaalisesti, mutta se vaatii merkittävän määrän harjoitusta. Kieli synnyttää hahmotuksen itsestä ja maailmasta johon emme vaistonvaraisesti pystyisi ja kykenemme sen kautta hahmottamaan paljon monipuolisemman ja laajemman maailman.
Totuus on minästä on siis masentava ja vapauttava: se on illuusio kuten tietoisuus muutenkin. Tietoisuus on monimutkaisten aivojemme yksi tuote; emme siis ole tietoisuutemme, vaan tietoisuus on vain yksi pieni aspekti siinä mitä hyvin monimutkaiset aivomme luovat. Toisinsanoen en ole aivoni, vaan aivoni luovat minut kun muulta puuhaltaan ennättävät.
Loppupeleissä olemme suuria vähäkarvaisia apinoita jotka vakuuttelevat itselleen omaa paremmuuttaan.
Ja lopulta: mitä vikaa vähäkarvaisessa, suuruudenhullussa apinassa oikein on? On se ylentävämpi mielikuva kun moni muu vaihtoehto.
Hyvää kirjoitus.
VastaaPoistaPäätöksentekohetkellä toimimme tosiaan aika eläimellisesti tiedostamattamme, niin kuin kirjoitit, mutta uskon, että tähän eläimellisen puolen toimintaan tulevaisuudessa voi vaikuttaa tietoisella ajattelulla. Harjoittelulla varmastikin, mutta kuinka paljon tähän auttaa esimerkiksi pelkkä aiempien virheiden analysointi.
Tietoinen minä kykenee tukahduttamaan eläimellisempää minäänsä, varsinkin harjoittelemalla. Monet askeettiset järjestöt ovat varmasti kouluttaneet harjoittajat nimenomaan tämänkaltaisissa taidoissa.
Poista