Vastauksia digitaaliseen kuluttamiseen

Digitaalinen kuluttaminen ei ole lääke joka tulee muuttamaan kaiken kulutuksestamme ympäristölle ystävällisemmäksi, mutta tästä huolimatta se on paras tapa jolla voimme leikata merkittävän osan aiheuttamastamme ekologisesta jalanjäljestä. Kirjoitin äskettäin miten digitaalinen kulutus voi olla vastaus jolla kulutukseen perustuvasta yhteiskunnassa saadaan ympäristöystävällinen ja esiin kohosi kommentteja siitä miten ympäristö ei parannu lainkaan digitaalisen kulutuksen kautta. Nämä eriävät mielipiteet tiivistyivät hyvin yhden kommentaattorin kautta.

Blogiani kommentoinut Jaska oli siis eri mieltä. Hänen kommenttinsa ensimmäinen osa kuului seuraavasti:
Mielestäni sä hieman missasit pointin. Digitaalinen kulutus ei ole välttämättä ollenkaan pienempi paha, koska esimerkiksi se levy-yhtiön omistaja ja artisti kuluttavat sitten vain sinun puolestasi niitä luonnon resursseja, vaikka itse kuluttaisit digitaalisesti.
Tämä perustelu eri muodoissa kohoaa usein luonnonsuojelusta puhuttaessa. Perustelu on käytännössä tiivistettävissä lauseeseen "ei mun kannata suojella omalta osalta, kun joku muu kuitenkin saastaa muualla."

En ymmärrä tätä järkeilyä täysin. Jos suuri osa ihmisistä ei kuluttaisi tavalla joka saastuttaa ja aiheuttaa uusiutumattomien resurssien kulumista, eikö se ole jo merkittävä vähennys siihen kuinka paljon resursseja kuluu ja ympäristö pilaantuu? Ja vaikka kaikki eivät lähtisikään kuluttamaan vain digitaalisia tuotteita, miten luontoa kuluttavan kulutuksen merkittävä laskeminen ei olisi hyödyllistä?

Se että annetun esimerkin artisti ja levy-yhtiön omistaja kuluttavat edelleen resursseja ei hävitä sitä tosiseikkaa, että niin he kuluttavat jo nykytilanteessakin. Mutta nykytilanteessa heidän kulutuksensa lisäksi jokainen meistä kuluttaa resursseja huomattavasti. Jos ostan levyn kaupasta, kulutetaan luontoa siinä huomattavasti useammalla tavalla kuin vastaavan levyn ostosta digitaalisesta kauppapaikasta kävisi. Kun kappaleet ovat vain bittejä levyllä, ei tarvitse käyttää voimavaroja itse fyysisen cd-levyn tuotantoon,  sen pakettiin (molemmat muovia, iso ongelma), puhumattakaan kuljetuksiin jotka kaikki kasvattavat tuotteen ekologista jalanjälkeä.

Digitaalinen kulutus ei tarkoita etteikö resursseja kulutettaisi ollenkaan, se tarkoittaa kuitenkin huomattavaa vähennystä. Kaikkia asioita ei voida digitalisoida ja moni esine ja asia jäisi digitaalisen markkinapaikan ulkopuolelle. Jos haluan rakentaa talon, joudun edelleen ostamaan siihen paljon fyysisiä osia ja kulutan näin ollen planeettamme resursseja - ja tätä fyysistä realiteettia ei voi muuttaa ennen kuin taloja voi rakentaa biteistä.

Tämäkin on kuitenkin huono perustelu: eikö mahdollisimman monen asian ekologisen jalanjäljen katoaminen ole hyvä asia vaikka ihan jokaisen asian ekologinen jalanjälki ei katoaisikaan? Jos talon rakentamisen ekologinen jalanjälki ei tällä pienene, tarkoittaako se että muiden asioiden jalanjäljen pienentäminen on tarpeetonta?

Muistetaan myös, että digitaaliset tuotteet eivät tuota lainkaan minkäänlaista kaatopaikkajätettä, joka onkin jo massiivinen ongelma ympäri maailmaa. Materiaalien kierrättäminen on hankalaa ja kallista, eikä aina mahdollista. Digitaalinen tuote häviää helposti ja jälkiä jättämättä kun sen aika on ohi.

Toki digitaalisten tuotteiden teko kuluttaa luonnonvaroja jossain määrin - vähintään se kun valmistamme välineet millä niitä tuotetaan on kuluttavaa. Tämä ei kuitenkaan nosta niiden kuluttavuutta samalla tasolle kuin fyysisissä tuotteissa.

Jos vertaamme vaikkapa musiikin tekoa, huomaamme miten digitaalisesti jaellun musiikin ja levyillä jaellun musiikin tuottaminen on täysin identtistä kun niiden ekologista jalanjälkeä ja resurssien kulutusta katsotaan. Kumpikin kuluttaa täysin saman määrän resursseja ja kuormittaa luontoa yhtä paljon. Tämä yhtäläisyys pitää paikkansa kuitenkin vain siihen pisteeseen asti kun tuote on luotu. Kun alamme puhua tuotteen levittämisestä kuluttajille, yhtäkkiä fyysisen tuotteen jalanjälki onkin moninkertainen. Itse alkuperäinen tuotteen teko ei siis välttämättä muutu ympäristöystävällisemmäksi, mutta sen jättämä jälki ei yleensä ole se suurin ongelma muutenkaan.


Toinen osa Jaskan kommenttia kuului seuraavasti:
Digitaalisen sisällön tuottamisessa tarvittava vähäinen oikea työ, joka on poissa muusta luonnonvarojen käytöstä, kuluttaa myös luonnonvaroja. Se sisällön digitaalinen monistaminen tai luova työ eivät hidasta luonnonvarojen käyttöä.
Tämä avautuu minulla ensimmäistäkin kappaletta vähemmän. Tavoite on ilmeisesti osoittaa, että vaikka moni ostaisi digitaalisia hyödykkeitä, raha kiertäisi lopulta sellaiseen käyttöön jossa fyysisiä hyödykkeitä ostettaisiin kuitenkin. Tämä ei millään tapaa tee digitaalisesta kuluttamisesta vähemmän tavoiteltavaa. 


Lopulta ei ole mahdollista välttämättä muodostaa yhteiskuntaa joka ei kuluta "tarpeettomia" tuotteita. Ei siis ole paras pyrkiä siihen menetelmään jossa valtaosa tarpeettomasta kulutuksesta ainakin ajetaan muotoon, jossa kyseinen kulutus ei syö planeettamme resursseja enempää kuin sen tarvitsee?

Yksinkertainen analogia tästä olisi seuraava: kuvitellaan, että ihmiskunta kaataa luontoon joka minuutti tonnin myrkkyä. Jos voisimme vähentää tämän puoleen tonniin per minuutti, eikö se olisi jotain mitä kannattaisi ehdottomasti tehdä? Moni kuitenkin vastustaisi sitä sillä perusteella, että edelleen puoli tonnia kaadetaan luontoon ja lopputuloksena jatkamme tonnin minuutissa kaatamista. Kaikki häviävät.

Ei digitaalinen kulutus ole mikään ihmelääke joka hävittää kaiken pinta-alan ekologisesta jalanjäljestämme. Se on kuitenkin työkalu joka voi vähentää sitä ratkaisevasti immateriaalisen sisällön osalta.

8 kommenttia:

  1. Nassim Talebin "Musta joutsen" jakaa työroolit kahtia. Tätä voisi kuvata kengäntekoesimerkillä; Perinteinen suutari voi tehdä muutaman kengän. Ahkeruudella voi kasvattaa tuotettujen kenkien määrää vain tiettyyn rajaan asti. Kenkämallin suunnittelija voi tehdä työn kerran ja sitten tätä kopioidaan tuhansia kertoja.

    Digitaalisen maailman kohdalla on hyvä huomata että valtaosa on viihdettä. Digitaalinen maailma selvästi vähentää kulutusta, koska ei tarvitse liikkua jne. Toki CD -levyn tekeminen kuluttaa luonnonvaroja ja jopa Googlen hakukoneen perushaun tekeminen kuluttaa virtasta. Näistä tulee kaiken kaikkiaan tosi paljon energiahukkaa. Ja termodynamiikkaa tuntevat tietävät tietysti että tämä tarkoittaa saastetta.

    Jotenkin luontodiskurssissa tuntuu kuitenkin usein unohtuvan hyötysuhteen käsite. Samalla saastemäärällä saadaan aikaan enemmän asioita. Tai sitten sama asiamäärä saadaan aikaan samalla määrällä hyötyä. Luonnon kannalta digitaalinen kulttuuri vähentää selvästi saastumista (tai kannustaa lisäämään kulutusta nykyisen saastuttamiskapasiteettiin asti.)

    Mutta jos aletaan puhumaan "riistoyrityksistä" niin on hyvä viitata siihen samaan Talebiin josta aloitin. Digitaalisessa aineistossa on nimittäin helposti superhäviäjiä ja supermenestyjiä. Harry Potteria myytiin aivan helvetisti ja samalla on pirun monta kynäniekkaa jotka eivät saa yhtään kirjaa kaupaksi. Tässä olennaisessa osassa on myös tuuri ; Rowling tuskin lienee millään kriteereillä "uniquelly excellent writer". Vastaavantasoisia ja parempiakin kynäniekkoja on, he eivät kuitenkaan myy yhtä paljon.

    Tämä tarkoittaa toki sitä että valtaa voidaan keskittää. Riisto ei kuitenkaan ole luontoon kohdistuvaa, vaan ihmisten menestyksen portaistamista. Syntyy hierarkiayhteiskunta jossa on iso joukko superhäviäjiä ja muutama supermenestyjä jotka ikään kuin "ratsastavat kaikilla muilla ihmisillä". Tarvitaan pirun monta kenkää jotta saadaan rahat niihin viihdelevyihin tai palkka sen yhden kenkäsuunnittelijan palkkaan.

    En minä muuta. Sen kirjan lukemisen jälkeen vain valtaosa talous-luonto-yhteiskuntakeskustelusta tuntuu vähintään huonosti reflektoidulta, jossa analyyttinen tarkkuus on vähintään huolimatonta ellei anteeksiantamattoman löyhkätistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mielelläni puolustele kulutusyhteiskuntaa ja esittelemäni malli on lähinnä sitä varten, että jos siitä ei päästä eroon, sen ympäristövaikutusten minimointi on ainakin toivottavaa.

      Kulutusyhteiskunta ei pitkällä tähtäimellä ole toimiva vaihtoehto, yksinkertaisesti siksi että kasvullamme on rajat. Emme toistaiseksi voi kasvaa pois tältä planeetalta ja iäti kasvava kulutus ei siksikään ole mahdollista. Joka tapauksessa, kulutusyhteiskunta on siis mielestäni jotain mikä joka tapauksessa on tuhoon tuomittu ja digitalisoituminen on yksi asia jotka tulevat tekemään siitä entistä toimimattomamman. Rajaton kopiointi tekee kapitalmista mahdotonta, mutta yhtäkkiä mahdollistaakin jotain aivan muuta.

      Poista
    2. En uskonut (en kai sellaista väittänytkään) että ajaisit _kulutusyhteiskunnan_ asiaa? Digitalisointi johtaa helposti siihen että valta keskittyy. Ei tarvita niin montaa ihmistä käsittelemään ja tästä valitettavan usein seuraa se, että ihmiset pistetään tekemään muuta.

      Näin digitalisoitumisen helpottuminen voi johtaa "googleutumiseen". Minäkin muistan ajan kun oli pieniä kilpailevia hakukoneita. Kun digitalisoiminen on helppoa, ihmiset helposti hakevat kaiken samasta.

      Näin että ekologisen kulutuksen väheneminen on validi argumentti, mutta että samalla on hyvä ottaa huomioon se että syntyy miltei yllättävänkin helposti (miltei automaattisesti) sosiaalista riistoa.

      Poista
    3. Olet tässä oikeassa. Rajaton kopiointi taloudellisen kulutusyhteiskunnan kanssa tarkoittaa myyjällä periaatteessa rajoittamatonta määrää myytäviä kopioita. Mutta mielenkiintoisesti, samalla yhtäkkiä ollaan myös tilanteessa jossa tietoa voi kopioida ilmaiseksi ja koko taloudellinen malli romahtaa jos kaiken datan voi jakaa kaikkien kanssa ilman että tekijä saa mitään.

      Samaan aikaan digitaalinen kulutus antaa mahdollisuuksia riistoon - mutta myös suureen sosiaaliseen muutokseen jos sen mahdollisuudet yhteiskunnalle ymmärretään.

      Poista
  2. Vaikka tuntuu jo hieman, että hakkaan päätäni seinään niin koitan vielä selventää pointtiani, koska aihe on mielenkiintoinen ja tärkeäkin.

    Raha hieman sekoittaa tetä asiaa, koska sehän ei maailmassa kulu vaan kiertää, mutta aikaa ja työtä kuluu kaiken tavaran tuottamiseen. Digitaalisen taiteen kopioimiseen ei kulu aikaa eikä työtä, joten sitä voidaan periaatteessa tehdä määrättömästi kaiken fyysisen tuotannon päälle.

    Luonnonvarojen kuluttamiseen jää aikaa ja työvoimaa, ja markkinat kyllä ohjaavat taiteen digitalisoitumisesta säästyvän ajan ja työvoiman muuhun toimintaan.

    Mitäs esimerkiksi tekevät ne työntekijät, jotka vapautuvat musiikkilevyjen kopioinnista myynnistä ja koko logistiikasta digitalisoinnin myötä? Toki he voivat vaikka elää yhteiskunnan turvin, koska heidän palkkoihin käytetyt rahat nyt säästyvät. Ehkä he kuitenkin siirtyvät johonkin fyysiseen työhön ja helpottavat esimerkiksi kaivostyöntekijöiden hankkimista, kun työvoiman tarjonta kasvaa.

    Toki raaka-aineiden hinnat hieman laskevat, jos niitä ei enää kulu fyysisiin medioihin. Se rajoittaisi hieman kaikkein huonoimpien ja kalleimpien raaka-aine-esiintymien hyödyntämistä. Toisaalta rahaa säästyy muuhun kuluttamiseen, koska digitaalinen taide on halvempaa. Se kasvattaa kysyntää ja nostaa raaka-aineiden hintaa.

    Kyse ei ole siitä, että ei kannattaisi tehdä itse mitään koska muut eivät tee. Toki pienikin teko olisi parempaan päin. Kyse on siitä, että markkinat ohjaavat sinun digitaalisella kuluttamisella säästetyn ajan ja työvoiman jonkun muun käyttöön. Ja vaikka kaikki kuluttaisivat digitaalisesti, niin ei se säästynyt aika ja työvoima silti jäisi käyttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on sen verran totuutta, että työpanoksen väheneminen yhdellä puolella digitaalisuuden takia, saattaisi tarvita työpanosta toisella puolella ja näin vapautuneet resurssit voitaisiin käyttää johonkin kuluttavaan. Tämä ei tosin ole selviö ja laajasti digitalisoituneessa yhteiskunnassa voidaan argumentoida, että ehkäpä osa näin vapautuneesta panostuksesta menisikin myös digitaaliseen kulutukseen.

      Validi pointti tosin.

      Poista
    2. Tykkäsin tässä argumentissa olleesta jatkokohdasta. Automaatio tarkoittaa helposti työttömyyden lisääntymistä. Mutta kun palkat säästyy, niin on tavallaan jossain taholla varoja hoitaa näitä juttuja kuntoon. En kuitenkaan usko että mikään taho saadaan tarjoamaan palveluja siten että heidät velvollistetaan johonkin yhteiskunnan verottamiseen jollain "automaationkäyttöverolla" joka kattaisi saman verran kuin se työntekijä.

      Toinen ongelma on se, että hyötysuhde ei kuitenkaan ole aina samaa kuin työvoima. Esimerkiksi CD -levyt tehdään tehtaassa. Samoin USB -tikut. Ensimmäiset ovat enemmän "kertakäyttökamaa", digitalisoitumisen tehostuminen taas on tuottanut myös "uudelleentäytettäviä" tuotteita. Näiden kohdalla automaatio muuttuu ja saastutus vähenee, mutta se ei välttämättä iske ollenkaan työvoiman käyttöön.

      Kokisin että tämä heikentää argumenttiasi jonkin verran.

      Kokisin myös että ihmiset jotka ovat Zeitgeistiläisiä ja juotettu aivan hervottomaan humalaan ovat kertoneet minulle suunnilleen samat asiat. Tämä on sinällään mielenkiintoista koska kännipuheet ovat usein "aliarvioituja lähteitä". Niistä löytyy joskus jotain mielenkiintoista, jonka päälle voi sitten raapia jotain lähteistystä tai huomata analyysissä että "väärässä oli, humalikko". Ja jostain syystä tällöin lausunnon epäonnistumiseen on helppoa olla armelias. (Joka taas on minulle muutoin hyvin vaikeaa.)

      Poista
    3. Tämä teksti ei niinkään ottanut kantaa tähän miten työttömyys ja tarve työvoimalle on vähentymässä digitaalisen kopioinnin ilmaisuuden myötä. Mutta se on merkittävä ongelma jonka digitaalinen jakelu tulee aikaansaamaan ellei se samalla kykene synnyttämään uusia töitä. Ongelma on tietysti siinä kuinka digitaalinen jakelu poistaa paljon vähän koulutettuja työpaikkoja ja tuskin luo monia vähän osaamista ja koulutusta vaativia tehtäviä.

      Mutta yhteiskunnallisesti sellainen tilanne luo painetta muuttaa yhteiskuntaa. Merkittävä määrä työttömiä ja tulevaisuutta vailla olevia ihmisiä luo massiivisen määrän epävakautta yhteiskunnassa ja voi olla yksi kuolinisku nykyisille talousjärjestelmille. Muutosta on ilmassa.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.