Lyhyesti: ei, ei vainoa.
Mutta jotain on ilmiselvästi tekeillä, sillä uutisointi perussuomalaisten ympärillä ei tunnu aina täyttävän täysin ns. laatujournalismin kaikkia vaatimuksia. Esimerkiksi äsken James Hirvisaaren avustaja Helena Eronen kirjoitti blogiinsa tekstin joka otettiin mediassa vastaan innolla: Turun Sanomat uutisoi miten "Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä" ja muukin aiheesta noussut uutisointi oli hyvin samoilla linjoilla.
Turun Sanomat valikoi tekstistä myös pelottavia lausahduksia kuten:
Mutta yksi asia tekstistä tulee hyvin selväksi: teksti on vitsi ja parodiaa. Tekstissä ehdotetaan käsimerkkejä myös kantasuomalaisille, ehkä kotikunnan mukaan. Jos jollekin tekstin lukemisen jälkeen jää käsitys että Helena Eronen vakavasti ehdotti hihamerkkejä maahanmuuttajille ja homoseksuaaleille, on kyseessä todella vakava lukutaidon puute.
En sano ettei teksti ehkä olisi mauton, mutta uutisointi siitä on vääristynyttä. Yksikään uutinen ei tunnu vihjaisevankaan tekstin pakinallista ja selvästi parodista sävyä. Mieleen palautuu kohu Halla-Ahon kirjoituksista josta mentiin oikeuteen asti. Toinen Halla-Ahon teksti joka vei tämän oikeuden eteen katsottiin jumalanpilkaksi koska siinä Muhammedia sanottiin pedofiiliksi. Koko tekstin lukemalla tosin selvisi, miten Halla-Aho ensin esitti väittämän, että Suomessa on kaksoisstandardi, jossa paikallista tapakristillisyyttä saa haukkua, mutta muiden uskoja ei. Väittämä Muhammedin pedofiliasta nostettiin muodossa jos minä sanoisin näillä perusteilla Muhammedia pedofiiliksi, joutuisin oikeuteen eikä väittämällä Muhammedia pedofiiliksi.
Silti uutisointi keskittyi siihen miten Halla-Aho väitti Muhammedia - Islamin suurinta profeettaa pedofiiliksi.
Ja tämä ei ole siis mielestäni perussuomalaisten vainoamista.
Tämä on esimerkki siitä miten surullisessa tilassa lehdistömme on. Kun lehdistön tärkein tavoite on tuottaa voittoa, totuudenmukainen raportointi on toissijaista. Skandaalit luovat erittäin hyviä otsikoita lehtiständeihin ja tuovat hyvin hittejä lehden sivuille. Tässä kyse on tuosta samasta ilmiöstä: tehdään skandaaliuutinen raportoimalla jokin asia jättäen jotain kertomatta ja äkkiä meillä on kasassa jotain mikä oikeasti näyttää skandaalilta.
Kun yksi lehti julkaisee tällaisen uutisen irvikuvan, muut lehdet kopioivat kyseisen tekstin itselleen. Anteeksi, eivät kopioi, vaan kirjoittavat puhtaaksi oman artikkelin edellisen mukaisesti ja merkitsevät lähteeksi toisen lehden. Faktojen tarkistus, joka ennen oli journalismin kulmakiviä, ei enää ole merkityksellistä. Tärkeämpää on saada raflaavalla otsikolla varustettu lehtijuttu ulos ja Internetiin mahdollisimman nopeasti. Yhä useammin lehdistö käyttää ainoana lähteenään joko uutistoimistoa tai toista uutismediaa ja uutisoi kritiikittömästi. Ajatus on, että kunhan ulos ehditään mahdollisimman nopeasti, se riittää. Virheet korjataan myöhemmin.
Kun koko mediakenttä toimii näin, syntyy kaikukammio jonne mikä tahansa huuto lähtee kiertämään huutajalta toiselle, eikä kukaan viitsi tarkistaa onko asia totta. Kun huuto on levinnyt tarpeeksi pitkälle, on siitä tullut uutinen ja "faktaa" riippumatta siitä miten totta kyseinen uutinen oli.
Michael Marshall teki mainion puheen ja videon aiheesta: Bad News: How PR Came to Rule Modern Journalism:
En nyt lähde kommentoimaan olivatko Halla-Ahon tai Helena Erosen kirjoittelut hyviä, faktuaalisia tai hyvän maun mukaisia. Se on tässä toissijaista. Merkittävin fakta on miten ne raportoitiin: vääristyneesti, oleelliset asiat sivuuttaen ja yleisölle välittynyt kuva oli kaikkea muuta kuin mitä raportoiduilla artikkeleilla yritettiin sanoa.
Vaikka jotkin perussuomalaisissa niin luulevat, media ei kuitenkaan vainoa perussuomalaisia. Mediamme tekee hidasta kuolemaa ja todistamme tällä hetkellä modernin lehdistön kuolinsätkintää. Tuloksellisuuden paine ja verkkomedia ovat ajaneet perinteisen uutisoinnin sekaannuksen tilaan jossa vääristely ja puhtaan roskan painaminen ei enää ole yhtäkkiä tuomittavaa.
Media on siirtynyt uutisoinnista huomiohakuisuuteen, jossa asian raportoiminen ei riitä, asia on raportoitava mediaseksikkäästi - ja jos se tarkoittaa että asia pitää raportoida jättäen jokin pieni pikkuinen fakta mainitsematta, ei se haittaa. Ainahan seuraavan päivän lehdessä voidaan julkaista postimerkin kokoinen oikaisu jota kukaan ei lue.
Valitettavasti kaikukammio on jo syntynyt ja ihmiset muistavat lukemansa otsikot - itseasiassa otsikoinnit jäävät ihmisten mieliin paremmin kuin varsinainen luettu teksti. Skandaali on valmis ja ihmiset uskovat misinformaatioonsa mieluummin. Erittäin hyvä esimerkki tästä saadaan nykyisistä rokotekieltäjistä: koko liike muodostui epärehellisen tutkijan väärentämistä "tutkimustuloksista" ja kun tämä paljastettiin, ei rokotuskielteinen rintama muuttanut mieltään.
Mutta jotain on ilmiselvästi tekeillä, sillä uutisointi perussuomalaisten ympärillä ei tunnu aina täyttävän täysin ns. laatujournalismin kaikkia vaatimuksia. Esimerkiksi äsken James Hirvisaaren avustaja Helena Eronen kirjoitti blogiinsa tekstin joka otettiin mediassa vastaan innolla: Turun Sanomat uutisoi miten "Kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä" ja muukin aiheesta noussut uutisointi oli hyvin samoilla linjoilla.
Turun Sanomat valikoi tekstistä myös pelottavia lausahduksia kuten:
Muslimeilla se voisi olla vaikka puolikuu, jonka värityksen määrittelisi esim. joku koti- tai lähtömaan kansallinen juttu, venäläisillä sirppi ja vasara, kambodzalaisilla maamiina ja yhdysvaltalaisilla hampurilainen. Eli siis vaikkapa Sortavalasta tullut (pimeän) taksinkuljettaja pitäisi hihassaan punamustaa sirppiä ja vasaraaIltalehti lainasi myös tekstiä sopivasti:
Jos jokainen ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näkisi heti ekalla vilkaisulla, että "ahaa, tuo on muslimi Somaliasta" tai "ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta"Päätin selvittää mistä tässä kohussa on kyse,joten jäljitin tekstin. Alkuperäinen teksti oli poistettu, mutta löysin siitä kuvankaappauksen ja sittemmin James Hirvisaari julkaisikin alkuperäisen tekstin kokonaisuudessaan omassa blogissaan. Alkuperäinen teksti ei ollut mielestäni erityisen hyvä kirjoitus ja punainen lanka oli jatkuvasti hukassa: en rehellisesti sanottuna ole toisen lukukerrankaan jälkeen varma mitä teksti yrittää sanoa.
Mutta yksi asia tekstistä tulee hyvin selväksi: teksti on vitsi ja parodiaa. Tekstissä ehdotetaan käsimerkkejä myös kantasuomalaisille, ehkä kotikunnan mukaan. Jos jollekin tekstin lukemisen jälkeen jää käsitys että Helena Eronen vakavasti ehdotti hihamerkkejä maahanmuuttajille ja homoseksuaaleille, on kyseessä todella vakava lukutaidon puute.
En sano ettei teksti ehkä olisi mauton, mutta uutisointi siitä on vääristynyttä. Yksikään uutinen ei tunnu vihjaisevankaan tekstin pakinallista ja selvästi parodista sävyä. Mieleen palautuu kohu Halla-Ahon kirjoituksista josta mentiin oikeuteen asti. Toinen Halla-Ahon teksti joka vei tämän oikeuden eteen katsottiin jumalanpilkaksi koska siinä Muhammedia sanottiin pedofiiliksi. Koko tekstin lukemalla tosin selvisi, miten Halla-Aho ensin esitti väittämän, että Suomessa on kaksoisstandardi, jossa paikallista tapakristillisyyttä saa haukkua, mutta muiden uskoja ei. Väittämä Muhammedin pedofiliasta nostettiin muodossa jos minä sanoisin näillä perusteilla Muhammedia pedofiiliksi, joutuisin oikeuteen eikä väittämällä Muhammedia pedofiiliksi.
Silti uutisointi keskittyi siihen miten Halla-Aho väitti Muhammedia - Islamin suurinta profeettaa pedofiiliksi.
Ja tämä ei ole siis mielestäni perussuomalaisten vainoamista.
Tämä on esimerkki siitä miten surullisessa tilassa lehdistömme on. Kun lehdistön tärkein tavoite on tuottaa voittoa, totuudenmukainen raportointi on toissijaista. Skandaalit luovat erittäin hyviä otsikoita lehtiständeihin ja tuovat hyvin hittejä lehden sivuille. Tässä kyse on tuosta samasta ilmiöstä: tehdään skandaaliuutinen raportoimalla jokin asia jättäen jotain kertomatta ja äkkiä meillä on kasassa jotain mikä oikeasti näyttää skandaalilta.
Kun yksi lehti julkaisee tällaisen uutisen irvikuvan, muut lehdet kopioivat kyseisen tekstin itselleen. Anteeksi, eivät kopioi, vaan kirjoittavat puhtaaksi oman artikkelin edellisen mukaisesti ja merkitsevät lähteeksi toisen lehden. Faktojen tarkistus, joka ennen oli journalismin kulmakiviä, ei enää ole merkityksellistä. Tärkeämpää on saada raflaavalla otsikolla varustettu lehtijuttu ulos ja Internetiin mahdollisimman nopeasti. Yhä useammin lehdistö käyttää ainoana lähteenään joko uutistoimistoa tai toista uutismediaa ja uutisoi kritiikittömästi. Ajatus on, että kunhan ulos ehditään mahdollisimman nopeasti, se riittää. Virheet korjataan myöhemmin.
Kun koko mediakenttä toimii näin, syntyy kaikukammio jonne mikä tahansa huuto lähtee kiertämään huutajalta toiselle, eikä kukaan viitsi tarkistaa onko asia totta. Kun huuto on levinnyt tarpeeksi pitkälle, on siitä tullut uutinen ja "faktaa" riippumatta siitä miten totta kyseinen uutinen oli.
Michael Marshall teki mainion puheen ja videon aiheesta: Bad News: How PR Came to Rule Modern Journalism:
En nyt lähde kommentoimaan olivatko Halla-Ahon tai Helena Erosen kirjoittelut hyviä, faktuaalisia tai hyvän maun mukaisia. Se on tässä toissijaista. Merkittävin fakta on miten ne raportoitiin: vääristyneesti, oleelliset asiat sivuuttaen ja yleisölle välittynyt kuva oli kaikkea muuta kuin mitä raportoiduilla artikkeleilla yritettiin sanoa.
Vaikka jotkin perussuomalaisissa niin luulevat, media ei kuitenkaan vainoa perussuomalaisia. Mediamme tekee hidasta kuolemaa ja todistamme tällä hetkellä modernin lehdistön kuolinsätkintää. Tuloksellisuuden paine ja verkkomedia ovat ajaneet perinteisen uutisoinnin sekaannuksen tilaan jossa vääristely ja puhtaan roskan painaminen ei enää ole yhtäkkiä tuomittavaa.
Media on siirtynyt uutisoinnista huomiohakuisuuteen, jossa asian raportoiminen ei riitä, asia on raportoitava mediaseksikkäästi - ja jos se tarkoittaa että asia pitää raportoida jättäen jokin pieni pikkuinen fakta mainitsematta, ei se haittaa. Ainahan seuraavan päivän lehdessä voidaan julkaista postimerkin kokoinen oikaisu jota kukaan ei lue.
Valitettavasti kaikukammio on jo syntynyt ja ihmiset muistavat lukemansa otsikot - itseasiassa otsikoinnit jäävät ihmisten mieliin paremmin kuin varsinainen luettu teksti. Skandaali on valmis ja ihmiset uskovat misinformaatioonsa mieluummin. Erittäin hyvä esimerkki tästä saadaan nykyisistä rokotekieltäjistä: koko liike muodostui epärehellisen tutkijan väärentämistä "tutkimustuloksista" ja kun tämä paljastettiin, ei rokotuskielteinen rintama muuttanut mieltään.
Erosen natsileikit ovat joko huumoria tai sitten PerSulihuumoria joka syntyy kun PerSuli yllätetään housut kintuissa jolloin ryntää Pirkko Ruohonen-Lehner selittämään hölmöilyn huumoriksi. Oikeasti se oli vain typerää. Antaisin kuitenkin tuollaistenkin kukkien kukkia sananvapauden nimissä ja nayttämään kuinka PerSulitKIN ovat itse suurin vitsi.
VastaaPoistaSen sijaan minua ihmetyttää, että tosikko Päivi Räsäsen tohinoihin ei puututa. Hänhän ilmeisen vakavissaan on esittänyt venäläisten viisumivapauden ehdoksi EU:n ulkopuolisten raaliaikaista valvontaa EU:ssa. Asiallisestihan se on sisällöltään ihan samaa kuin Erosen natsileikit.
Olen pitkälle samaa mieltä tässä. Huumoria, huonoakin, on suvaittava tai ainakin siedettävä. Mautonkin vitsi on kuitenkin vitsi ja jos alamme vaatimaan päitä pölkylle joka kerta kun julkisuuden henkilö sanoo jotain sopimatonta, meillä ei kohta ole julkisuuden henkilöitä.
Poista(Toisaalta sehän voisi olla hieno käänne...)
Ne kohteet joiden puheet on helppo vääntää kohuiksi väännetään kohuiksi. Jos henkilön tausta ei huuda "potentiaalinen rasisti" on henkilöstä hankalampi vääristellä rasistia jäämättä kiinni. Kun joku persuista perseilee tai näyttää perseilevän, se uskotaan ilman kummempaa vahvistusta koska aiempi käsitys on persuista perseilypuolueena. Kun joku muista puolueista tekee jotain rasistisentapaista, ei sitä ehkä osata suoraan alkaa vääntämään rasismiksi, koska tulkitsijalla ei ole sopivaa käsitystä auttamassa.
Tuossa on perää, persulit ovat tehneet itse itsestään pellejä Teukkoineen, James Potkukelkkoineen ja keitäheitäonkaan. Muistelen kuitenkin kuinka joidenkin demuleiden puheista, taisi olla ainakin Jutta Urpilaisen "maassa maan tavalla" möläytys, väännettiin rasismia ihan julkisesti. Tosin heitähän nyt on ollut tapanakin valtatiedotusvälineissä haukkua. Hihhuleita sen sijaan näytetään jotenkin siedettävän paremmin. Olisiko kyseessä jonkinlainen ikäänkuin vähän avuttomien reppanoiden suojeleminen. Heidän paljastamisensa rasisteiksi olisi ilmeisesti vähän kuin tikkarin viemistä lapselta tai maassa olevan potkimista. Oikeasti he ovat kuitenkin ihan samanlaisia ääliöoikeistolaisia kuin PerSulitkin.
VastaaPoistaRepesin tuosta "hihhuleita siedetään" jutusta. Pitäähän niitä vähän sääliä kun ne ovat selvästi niin pihalla.
Poista"Kerrohan Päivä toimittajasedälle montako vuotta sinä olet?"
"Oi, sehän on ison tytön ikä! Ihan itsekkö laskit?"
Ei taida Päivillä sormet ja jarpaat riittää, on tainnut äiskä ja iskä auttaa, tai sitten se Niilo-vekkuli, se opistopoika.
VastaaPoistaMutta eihän Päiviä saa haukkua. On rumaa haukkua "haastuneita" ihmisiä kun ne oikeasti yrittävät olla normaaleja.
PoistaEi pitäisi, ei pitäisi, pitäisi hillitä itsensä. Etenkin kun hän sisäministerinä laukoo päättömyyksiä. Niihin pitäisi puuttua ihan samalla vakavuudella kuin tolkuissaan olevienkin.
VastaaPoistaLuonnollisesti. En oikein ymmärrä miten olemme päätyneet yhteiskuntaan jossa on hyväksyttävää valehdella suurelle yleisölle ilman seuraamuksia.
Poista