Apple ja Varastamisen/Soveltamisen jalo taito

Ensin hieman siitä miten Applen logiikan mukaan iPhone on kopio vanhoista Nokian puhelimista ja sitten hieman siitä miksi Applen käyttöliittymäpatentit ovat kaikki roskaa.


Juuri ratkennut ja jatkokierrokselle menevä Applen ja Samsungin välinen oikeustaistelu on mielestäni naurettava show. Eniten olen ärtynyt Applen toimintaan koko kalabaliikissa. Se mistä Apple eniten vaatii korvauksia ovat nimittäin käyttöliittymän elementeistä joita Samsung käyttää ja jotka ovat samankaltaisia kuin Applen iPhone-laitteissa. Applen iPhonen käyttöliittymää kehuttiinkin alusta asti omaperäiseksi ja kekseliääksi ja Applella onkin hieno maine omaperäisenä ja luovana yrityksenä.

Totuus tässäkin on kuitenkin hieman toinen: iOS:n käyttöliittymä - kuten muidenkin modernien matkapuhelimien käyttöliittymä - on kopioitu muilta. Perusperiaate käyttöliittymien kehityksessä on aina ollut kopioi ja paranna, eli kun kilpailija tekee jotain hienosti, toinen kilpailija ottaa saman toiminnon ja tekee sen paremmin omaan laitteeseensa. Apple tekee täysin samaa ja itseasiassa koko iOS on hyvä esimerkki tästä: tuote on kopio jossa on vain vähän omaa soveltamista.

Applen  käyttöliittymän perusperiaatteet ovat todentotta lainattu suoraan ikivanhoista matkapuhelimista. Itseasiassa iPhone muistuttaa itseasiassa kovasti vanhaa klassikkoa joka itseltänikin löytyi: Nokian 3310:a. Itseasiassa jokainen Nokian puhelin kyseiseltä ajalta käy esimerkiksi.

Periaate on molemmissa yksinkertainen: lukkonäyttö on esillä oletuksena. Teet ensin lukon avauseleen (joko valinta + tähti tai lukko + pyyhkäisy) ja saat auki listan ohjelmista joista voit käynnistää haluamasi. Ainoat muutokset Applella tähän kaavaan on oikeastaan se, että ohjelma valitaan sormella ruutua koskettamalla, eikä nappia painamalla ja valikko selataan sormella pyyhkimällä, eikä painamalla alaspäin osoittavaa nuolinappia.

Ohjelmavalikkokaan ei erityisemmin eroa. Vanhassa 3310:ssa toimintoja selattiin yksi kerralla, mutta Nokian hieman uudemmissa puhelimissa oli jo useamman kuvakkeen valikoita joita selata. Esimerkiksi omistamani 6610-malli oli juuri tällainen: paina valikko-nappia ja saat auki kuvakevalikon josta ohjelmia käynnistää.


Hauskasti kyseinen 6610 sisälsi moniajon jota Applen iOS laitteista ei löytynyt vuosiin (eikä oikeastaan löydy vieläkään, iOS:n moniajo on hieman kyseenalainen).
Tässä on tärkeä keskittyä siihen mitä tapahtuu ja miten se saadaan aikaan. Molemmissa käyttöliittymissä tapahtuu täysin sama asia: ohjelmia selataan ja valitaan käynnistettävä. Miten se tapahtuu on myös identtistä: käyttäjä selaa kuvakkeita käyttöliittymän tarjoamilla keinoilla edestaas ja valikoi haluamansa. Periaate ei muutu teki käyttäjä selaamisensa napeilla vai pyyhkimällä näyttöä.

Applen patentit ovat tämän takia juuri outoja: he ovat patentoineet asioita jotka on aina tehty ja siirtäneet ne kosketusnäytölle ja kutsuvat näitä nyt innovaatioiksi. Esimerkiksi ruutua vieritettäessä ylälaitaan pääsy korostetaan käyttäjälle pienellä ponnahduksella. Tässä meidän on keskityttävä siihen että mitä oikeastaan on patentoitu: visuaalinen merkki siitä että käyttäjä on vierittänyt jonkin valikon ylös asti. Jokin visuaalinen merkki on löytynyt kaikista käyttöjärjestelmistä jo vuosikausia, esimerkiksi Windows-järjestelmässä se on oikeasta laidasta löytyvä palkki joka on ylälaitaan siirryttyä ylälaidassa. Apple ei ole keksinyt siinä mitään uutta, vaan tekee saman mun erilaisella graafisella tavalla.

Apple on myös patentoinut näytön tuplakosketuksella tai nipistämällä zoomaamisen. Tässäkin ei ole kyse mistään uudestä toiminnosta. Eleillä kuten nipistyksillä hallinta ei ole mitään uutta, eikä tuplanapsautus eikä zoomaaminen. Tässä Apple väittää että tietyt hallintamenetelmät (jotka eivät ole Applen kehittämiä) yhdistettyinä toimintoihin (jotka eivät ole Applen kehittämiä) ovatkin Applen kehittämiä ja jotenkin erityisen suojattuja.


Nämä menetelmät ovat jotain mille Apple haluaa kovasti vahvan suojan. Apple tahtoo estää tilanteen jossa näitä lopulta suhteellisen intuitiivisia menetelmiä voisi käyttää muidenkin valmistajien laitteissa. Käyttöliittymät eivät itseasiassa ole patentoitavissa, mutta Apple on kiertänyt lakia tässä ja uudelleenmääritellyt käyttöliittymän elementtejä saadakseen niille lain suojan.

Tämä tietysti pakottaa kilpailijat tilanteeseen jossa he voivat käyttää vain menetelmiä joita Apple ei ole ennättänyt patentoida ja tietysti kiihdyttää muiden intoa hankkia menetelmäpatentteja. Lopulta tässä häviää eniten kuluttaja, sillä kun yritykset eivät enää laillisesti saakaan kopioida toistensa laitteista parhaita toiminnallisuuksia, törmäämme tilanteeseen jossa yhdellä valmistajalla on yksi kiva juttu ja toisella toinen, mutta sitä täydellistä laitetta jossa olisi molemmat, ei saada. Lisäksi jos miljoonakorvaukset itsestäänselvyyksistä yleistyvät, siirtyy alan painopiste innovoimisesta patenteilla trollaamiseksi, suunta johon esimerkiksi Nokia on ottanut ikäviä ensiaskelia.

Villankoiran ydin piilee juuri tässä: julkaisunsa aikaan iPhone ei oikeastaan tehnyt mitään mitä muut älypuhelimet eivät jo tehneet. Se teki paljon vähemmän itseasiassa, esimerkiksi vanha N95 oli paljon monipuolisempi laite kuin iPhonen julkaisunsa aikaan (ja pääsee aika lähelle vieläkin). Omaperäisyys tuli hieman erilaisesta tavasta hallita puhelinta, ei vallankumouksellisista todellisista uutuuksista. Tämä oli hyvin tyyppillitä Applelta, joka oikeastaan harvoin todella innovoi, vaan lähinnä tekee toimivia kokonaisuuksia muiden keksinnöistä.

Ja trollaa patenteilla. Oikeasti, kun joku patentoi näytöllisen neliön, ei ne jauhot sen pusseissa ole vain likaisia, vaan enemmänkin hiekkaa.

2 kommenttia:

  1. Aika paljon vikaa kyllä löytyy patenttivirastosta (tai mikä onkaan viralliselta nimeltään), jos myöntävät nyt patentteja asioille, joita on käytetty yleisesti jo 80-luvulla. Patentteja tulisi myöntää vain oikeille keksinnöille, eikä jollekin design-ratkaisuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta. Kaksi vanhaa asiaa yhdessä on yhtäkkiä uusi asia. Niinpä niin...

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.