Onko Facebook syöpä? Pelottava sosiaalinen media

Sosiaalinen media on nykyisin joillekin suorastaan kirosana. Facebookia käytetään koska on pakko: se on ainoa paikka josta kaverit saa kiinni ja tämä muistetaan toki myös mainita. "En käyttäisi ellei ole pakko" tai "Käyn vain välillä tarkistamassa viestit, sulkisin koko tilin mielelläni" ja niin edespäin.

Facebook on toki aiheuttanut ongelmia, sitä ei käy kieltäminen. Jokainen ilmiö sisältää omat ongelmansa ja samaten Facebook tuntuu olevan joillekin käyttäjille enemmän riesa kuin riemu. Jos päivitysten tarkistamisesta tulee velvollisuus ja jokainen niistä tuntuu turhalta ajanhukalta, voi olla vaikea mieltää miksi kyseistä palvelua pitäisi käyttää.

Mitä Facebook lopulta tekee? Se altistaa meidät ystäviemme niillekin ajatuksille ja mielipiteille joita emme ole osanneet odottaa ja joista olemme eri mieltä. Toisaalta samanmielinen ystäväpiiri muodostaa helposti kaikukammioita joissa sama (virheellinenkin) tieto propagoituu tehokkaasti henkilöltä toiselle. Facebook myös pinnallistaa viestintää kohteettomaksi julistamiseksi oikean keskustelun sijaan; sen sijaan että puhuisin toiselle ihmiselle, julistan asiani koko maailmalle.

Facebookin väitetään myös muuttavan ystävyyttä ja viestintää merkittävästi erilaiseksi. Suuremman määrän ihmisiä kanssa ollaan yhtäkkiä "ystäviä", ylittäen jopa Dunbarin luvun. Nämä ovat yleensä ne parhaat ja älyllisemmän kuuloiset perustelut Facebookin ja koko sosiaalisen median vierastamisessa: ne muuttavat "ystävyydet" pinnallisiksi näennäisystävyyksiksi.

Vai muuttavatko? Facebook on ilmiselvästi viestinnän väline ja sen on erittäin hyvä väline viestinnässä useiden ihmisten kesken ja molemmin suuntaisesti. Se tarjoaa tähän voimakkaan välineen ja tietysti tällaiseen välineeseen tottuminen varmasti muuttaa yhteydenpidon menetelmiä. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa pari asiaa:
  1. Ystävyyden ja suhteiden muuttuminen ei välttämättä  ole huono asia.
  2. Valtaosa niistä ihmisistä joiden kanssa viestintä Facebookissa on pinnallista, olisi pinnallista joka tapauksessa.
Ystävyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen muuttuminen on todellinen ilmiö. Elämme verkottuneessa maailmassa, yhä suuremmissa yhteisöissä. Facebookin kaltainen ympäristö antaa meille työkalut joilla ylläpitää jonkinlaisia suhteita jopa Dunbarin luvun ylittävään joukkoon ja tämä ei todellakaan ole huono asia. Yhä suurempi määrä ihmisiä verkottuu keskenään ja kykenee vaihtamaan ajatuksiakin ja altistuu yhä suuremman määrän ihmisistä ajatuksille. Tämä voi olla huono juttu - tai ainoa keino jolla ystävyyssuhteet selviävät tulevaisuudessa jossa ihmiset muuttavat työn perässä yhä kauemmas ystävistään ja perheistään. Koko verkottuva maailmamme kasvaa ja kyky verkottua Dunbarin 150:tä suuremman joukon kanssa voi olla kohta hyvinkin kriittinen. Sosiaalinen media tekee osasta tästä hieman automatisoitua.

Viestinnän pinnallistumisen syytöksiin en myöskään täysin usko. Suurin osa joka valittaa ettei "enää oikeasti juttele kenenkään kanssa" vaan viestii vain FB:ssä, ei katso menneisyyttään neutraalisti, vaan värittäen - eikä siis ehkä aiemminkaan viestinyt paljoa kaveriensa kanssa muuten kuin pinnallisesti. Kyseiset ihmiset muistavat miten ennen kaverien kanssa oli koulussa tai työpaikalla paljon enemmän keskusteluja, mutta nyt ei mitään - ja eivät huomioi että koulu on loppunut ja koulukavereiden näkemiseen on vähemmän mahdollisuuksia ja kaikille kavereille on paljon vähemmän aikaa aikuisuuden velvollisuuksien hirttäessä kalenterista viimeisetkin vapaat hetket.

Facebook saa syntipukin roolin pinnallistuneista suhteista kun ihmiset eivät enää ehdi, jaksa tai välitä ylläpitää suhteitaan muilla kanavilla.

Sähköinen pikaviestintä oli olemassa jo kauan ennen Facebookia. Facebookin ja sosiaalisen median yleensäkin yleistyminen ei oikeastaan ole lopulta muuttanut sähköisen viestinnän periaatteita kuin hyvin pienellä tavalla: se on luonut kanavan jossa yksittäinen henkilö voi julkaista viestinsä kerralla koko lähipiirilleen. Tämä tapahtui samaan aikaan kun yhteiskunnassa käydyn dialogin tyyli on muuttunut hyökkäävämmäksi ja vahvemmin polarisoituneeksi, joten moni on voinut helposti myös saada käsityksen Facebookista syypäänä siihen miksi ihmiset laukovat jopa riitauttavia kommentteja niin kovin paljon herkemmin.

Huomioisin vielä lopuksi että ongelmien tarkastelu yksinään ole hedelmällistä, vaan meidän on myös tarkasteltava palvelusta aiheutuvia etuja. Kuten missä tahansa ilmiössä, Facebookissa on positiivisia ja negatiivisia ilmiöitä. Jos positiiviset ovat merkittävämpiä, palvelun nettovaikutusta voi pitää positiivisena, ja päinvastoin. Pelkkä ongelmien olemassaolo ja luettelointi ei ole riittävä perustelu tuomitsemaan palvelua huonoksi tai jopa "ihmiskunnan syöväksi" kuten eräs sitä luonnehti.

On ihmisiä joille Facebook ei sovi, eikä tätä voi kiistää. Kaikki ei ole kaikkien mieleen eikä kaikki sovi kaikille. Jos Facebook ei ole sinun juttusi, mutta huomaat joutuvasi käyttämään sitä, tervetuloa ihmiskuntaan: joudumme kaikki tekemään tylsiä juttuja ylläpitääksemme sosiaalisia suhteita. Menemme juhliin joihin emme tahtoisi mennä, käymme paikoissa joihin meillä ei ole varaa mennä, muistamme vihaamiemme ihmisten syntymäpäiviä ja niin edespäin. Facebookissa ei ole pakko olla, mutta jos sosiaalinen verkkosi asuu siellä, vaihtoehtoja ei välttämättä ole. Se miten sosiaalista mediaa käyttää on tasan kiinni itsestä. Jos ei ole kiinnostunut ystävien seinäpäivityksistä, niitä ei ole pakko lukea.

Ehkäpä Facebookista valittaminen on nykyisin sama kuin takavuosien väittämä "en mä oikeastaan katso televisiota".

10 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus.

    Itsekin kuulun niihin, jotka eivät kovin paljon tykkää fb:sta, mutta joutuu sitä käyttämään, koska ärsyttävyydestään huolimatta se on aika hyvä ja kaikki muutkin ovat sielä, joten ei ole parempaakaan vaihtoehtoa.

    Sen käyttö on ihan siedettävää, kun sen rajoittaa tarpeidensa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, pakko käyttää kun kriittinen massa on fb:n takana. Vaihtaisin itse G+:n jos voisin.

      Poista
  2. FB. Toimii mainosmiehille halpana välineenä. Tiedotuspuoli vihjaa että siitä voisi olla myös ideologista hyötyä. Samoin on totta että kasvokkainen kommunikaatio on hyvin usein todella pinnallista.

    Mutta facebookissa ei ole mahdollisuutta kunnolla oikein muuhun ; Yksilöviestit mahdollistavat henkilökohtaisen keskustelun joka itse asiassa voi olla hyvinkin "syvällistä" (filosofisesti ja jopa sosiaalisesti). Mutta isoin ongelma on julkisuus jossa on iso joukko kavereita joita ei voi jakaa erikseen toisistaan.

    Näin facebookiin syntyy helposti konflikteja. Konflikteja jotka pysyvät normaalielämässä kurissa, koska kaikkia kavereita ei dumpata samaan viitekehykseen. Konflikteja jotka syntyvät netissä anonyymimmin ja jossa ne siksi aiheuttavat vähemmän sosiaalista sepeämismyllyä kun debatti ei asiatason lisäksi iske repivästi sosiaaliseen yhteydenpitoon. Sillä facebookin kohdalla ei ole vain "pinnallisia ystäviä" vaan myös niitä joista oikeasti välittää. Jotka ovat sitä "Dunbarin luvun alittavaa" ihmismassaa.

    Konfliktit joissa kaverisi riitelee toisen kaverisi kanssa verevästi ovat ongelma. Tämä on siitä ikävää että esimerkiksi itse olen debatoinut hyvinkin repivästi facebookissa. On selvää että tämä iskee myös kaveruuksiin. "Kaverin kaverit määrittelevät mutkan takaa vähäsen sitä kuka sinä olet."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkossa väittelyssä on tietty sen ongelma, etteivät ihmisten empatiakyvyn jarrut toimi ja tulee helpommin sanottua tiukemmin. Itse olen elävänä mahdottoman mukava ja suht sovinnollinen. Internetissä tosin vedän tukkasi irti jos olet eri mieltä kanssani ja et perustele sitä hyvin.

      Poista
  3. Ja kun näin on, joutuu kohtaamaan ne livenä. Facebookin ongelma on se, että se on nettiystävyyttä joka on vahvasti linkitetty siihen muuhun sosiaaliseen puoleen. Perinteinen kaveruus ei enää ole likimain mahdollistakaan. On vain tämä yksi kokonaisuus.

    Saman tien voisi liittyä kirkkoon ja olla "sosiaalinen" sillä kylmänkohteliaalla abstraktiovat "yhtä seurakuntaa". "Rakkaus keskuudessaan" ala Jehovan Todistajat.

    PS. Mun tukkaa et voi irti repiä, sillä vastaan ennaltaehkäisevän kolminkertaisen väkivallan turvin ja tinttaan sinua turpaan tiiliskivellä pelkästään siksi että kuvittelen sinun tarkoittavan mahdollisesti ehkä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanoisi että kaveruus ei ole mahdollista facebookin kanssa. Sanoisin pikemminkin että olemme kavereita ihan samalla tavalla niiden kanssa joiden kanssa haluamme olla kavereita. Muiden kanssa olemme "kavereita" facebookissa.

      Ja ei vedetä tukkia irti. :)

      Poista
  4. Facebook tekee ystävien kanssa olemisesta vaikeampaa koska eri viitekehykset ängetään kinaan keskenään. Tätä voi estää ilman facebookia. Sen kanssa ei. Tässä mielessä kaveruus on haasteellisempaa.

    Paitsi jos muutoinkin elää pseudososiaalisessa yhden viitekehyksen ryhmässä jota yhdistää se yksi asia. Tälläisiä monomaanikoita lienee kuitenkin aika vähän ; Esimerkiksi äärikristityilläkin on omituisia pakanallisia kavereita.

    Ja itse tietysti olen kaverina ammattihomeopaatikolle (ei facebookissa ollenkaan hän tosin). Tämä on aikamoinen skismanaihe jo näin kavereina ollessa. Jos pitäisi änkeä hänet näkemään vaikka Paholaisen Asianajaja -blogin viiteryhmän näkemyksiä, niin siinä kyllä repisi tukkia ihan itseltään se homeopaatikko.

    PS. Tukan repiminen on banaalia. Ihminen eroaa apinasta siten, että ihminen osaa käyttää tiiliskiviä. Tuliaseet ja lentokoneet ovat kliinisiä, eikä niissä ole tyyliä ja kunniaa, ne ovat pelkureille. Simpanssit eivät ole tällä tavalla tyylittömiä, mutta osa ihmisistä on. Siksi tyylikäs ja eibanaali tapa hoitaa kinat on käyttää kunnon tiiliskiveä. Itse suosin sellaista reikätiiltä, siihen kun voi sitaista köydenpätkän jolloin sitä voi käyttää hyvin monella mielenkiintoisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En täysin jaa tätä näkemystä ja mielestäni Facebook on oikein käytettynä hyvä kaveruuden ja ystävyydenkin työkalu, joka mahdollistaa yhteyden pitämisen laajempaankin ryhmään. Väärin käytettynä se voi olla ystävyyksien korvike.

      Poista
  5. Itse kuulun joukkoon joka ei käytä sosiaalista mediaa, olen 23 vuotias ja sosiaalisessa elämässäni ei ole mitään ongelmaa.

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.