Ovatko vähemmistöt suvaitsemattomia ja rasistisia?

Tänään aiheena on suvaitsemattomuus ja rasismi vähemmistöyhteisöissä, eli miten se perinteisesti sorrettu voikin olla yhtä ennakkoluuloinen tai pahempi kuin se perinteinen sortaja.

Pakollinen varoitus kroonisen lukutaidottomuuden takia: Tämä kirjoitus sisältää tarkoituksella värikästä kielenkäyttöä. Jos suhteellisuudentaju (ja ehkä huumorikin) puuttuu, voit tulkita sen väärin. Heti kun alat pitämään minua rasistina olet mielikuvituksesi puolella ja en ota moisista virhetulkinnoista vastuuta. Lukijoille suosituksena: Hillitkää valkoista ylpeyttänne, ei meitä maitoturpia mitenkään erityisesti sorreta.

Rasismi ja suvaitsemattomuus

Rasismi ja suvaitsemattomuus tuomitaan ja ovat niin epäsuosittuja ajatuksia, etteivät edes rasistisia lakeja tai säännöksiä ehdottavat halua tunnistautua rasisteiksi. Suomalaisten rasistisuus on lähes meemi ja hyvin harvoin näemme sitä kiistettävän. Tätä ei oikeastaan pidäkään kiistää, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa on epäilemättä rasismia ja suvaitsemattomuutta. Maahanmuuttajat, romanit, suomenruotsalaiset, avoimesti homot, väärän näköiset ja kaikki vähänkin erilaiset saavat kuulla haukkumista, väheksyntää ja joskus jopa tuntea nahoissansa suoranaista vihaa. Tämä on yleensä se ainoa rasismin muoto joka kohoaa esille keskusteiluissa: kun rasismista puhutaan, sillä on aina valkoiset kasvot ja sen uhrilla väri vaihtelee.

Kun vastaavaa rasismia tai muuta suvaitsemattomuutta huomataan esiintyvän muilla kuin valkoisilla kasvoilla, äänensävy tapaa olla hieman erilainen: hyväksyvä, hyssyttelevä ja tyynnyttelevä. Suvaitsemattomuus ei olekaan osoitus omasta pahuudesta ja kypsymättömyydestä, vaan jotain aivan muuta. Se on osa kulttuuria, uskonnollinen kanta, lähellä sydäntä oleva mielipide tai parhaimmillaan jopa valtaväestön tekemän sorron aikaansaannos. Voisi sanoa vähemmistöjen suvaitsemattomuuden olevan tyypillisesti jotain jota yritetään ymmärtää, ei tuomita.

Tiedämme miten tietyt vähemmistöryhmät vihaavat toisiaan suurella intohimolla. Otettakoon esimerkiksi muslimien vihanpito homoseksuaaleihin. Muslimienemmistöiset alueet briteissä ovat muuttuneet paikoiksi jossa homoseksuaalin näköisellä tai avoimesti homoseksuaalilla on vaikeuksia kävellä ulkona tulematta häirityksi tai pahempaa. Sama asenne toistuu myös vahvasti Jamaikalla. Siellä muuten hyvin joviaalin ja rauhanomaisen maineen omaavat rastafarit ovat varsin avoimesti vihamielisiä kaikkea vähänkin homohtavaa kohtaan. Rastojen asenteet vaihtelevat tuomitsevista, tappoa ehdottaviin. Perinteisiin kuuluu myös muslimien ja juutalaisten vihamielisyydet, jotka näemme toistuvan kaikkialla missä ryhmät esiintyvät.

Loikataan rodullisten ennakkoluulojen puolelle ja puhtaaseen rasismiin. Yhdysvalloissa afrikkalaisamerikkalaiset yhteisöt ja latinoyhteisöt ovat avoimen rasistisia toisiaan ja luonnollisesti myös valkonaamoja kohtaan. Mustat saavat myös muita enemmän tuomioita viharikoksistaJengisodissa on monesti mukana myös avoimen rasistisia piirteitä ja löytyypä mustista yhteisöistä täysin avointa rasismiakin, esimerkiksi rotujen välisiä liittoja eivät vastusta vain punaniskavalkonaamat.


Rotujen välisiä liittoja vastustavat myös monet kotoisista romaneistamme, jotka varjelevat verenperimää. Valkolaisen ottaminen ukoksi tai akaksi on monien mielestä melkoinen häpäisy ja epäpuhtauden osoitus.

Vähemmistörasismin uudelleenmäärittely

Koko keskustelu vähemmistöjen suvaitsemattomuudesta voitaisiin jättää tähän ja todeta vähemmistöjen olevan suvaitsemattomia samassa määrin kuin kaikki muutkin. Ja niin vähemmistöt ovatkin, ihmisiähän hekin ovat. Esimerkiksi rasismi ei ole mikään erityinen piirre jota kohtaamme vain tietyssä ihmisryhmässä, vaan lopulta pahuksen yleinen, valitettava inhimillinen ominaisuus. Meille kaikille on suhteellisen luontevaa pitää itseämme ja kaikkea itsemme kaltaista hieman erilaisia asioita parempina ja tämä asenne ulottuu yli häilyvien roturajojen.

Mielenkiintoisesti, erään määrittelyn mukaan vähemmistöt voivat olla suvaitsemattomia, mutta eivät rasistia. Erään määritelmän mukaan rasistisuus edellyttää myös jonkinlaista valta-asemaa jota vähemmistöillä tyypillisesti ei ole. Sosiologi Edward Bonilla-Silvan mukaan rasismi on yhdistelmä ennakkoluuloja ja valtaa ja tämä mielipide on yllättävän laajalle levinnyt.

Päätelmä pähkinänkuoressa: vähemmistöllä ei ole valta-asemaa ja näin he eivät voi olla rasistia. Tämän määritelmän mukaan esimerkiksi Suomessa vain valkoisen miehen ennakkoluulot ovat rasismia.


Voimme toki argumentoida ettei vähemmistön rasismi ole samalla tavalla vaarallista kuin enemmistön rasismi. Esimerkiksi jos angry mob-tyylinen tilanne syntyy, enemmistö voi jopa tuhota vähemmistön, mutta vähemmistö voi vain häiritä enemmistöä. Voimme siis sitoa rasismin ryhmän kykyyn toteuttaa rasistisia tekoja. Tässä suhteessa vähemmistö on luonnollisesti valtaväestöä heikommilla vesillä, sillä pieni populaatio ei kovin tehokkaasti pysty ahdistella suurempaa.

Tilanne kuitenkin muuttuu kun vähemmistö on rasistinen toista vähemmistöä kohtaan. Kun puntit ovat tasan tai riittävän lähellä toisiaan, ollaan tilanteessa jossa rasistinen vähemmistö voi tehdä merkittävästi vahinkoa toista vähemmistöä kohtaan. Jos jatkamme pelleilyä rasismista vallan ja ennakkoluulon yhdistelemänä, joudumme alkaa määrittämään nyt raja-aitoja siinä miten paljon valtaa täytyy olla päästäkseen rasismin määritelmän sisälle.

Kokonaisuutena vähemmistön rasistinen käytös kuitenkin sallitaan ja jopa uudelleenmääritellään joksikin muuksi kuin ilmiselväksi rasismiksi. Vähemmistön rasismia ei siis pidetä vakavana ongelmana ja siihen ei puututa millään järjestäytyneellä tavalla.

Vähemmistön suvaitsemattomuuden suvaitseminen on tässä valossa kuitenkin eräänlainen osoitus rasismista. Vähemmistö asetetaan asemaan jossa heidän suvaitsemattomuutensa ei ole ongelma koska he ovat vailla valtaa, he eivät merkitse. Asenne pähkinänkuoressa: hittoako väliä mitä ne [rasistinen herjanimi] tekevät! Vähemmistö määritetään heikoksi ja vailla valtaa olevaksi entiteetiksi.

Toinen näkökulma on muiden kyvyttömyys olla olematta rasisteja. Jos otamme tosissamme käsityksen että vain me maitofeissit voimme olla rasisteja, syyllistymme siis eräänlaiseen rasismiin: vihjaamme, ettei muiden "rotujen" rasismi ole tuomittavaa sillä eihän noilta "vähäisemmiltä" roduilta voi odottaa ihmisiksi käyttäytymistä. Ja ei se haittaa vaikka ne rasismoilisivatkin, yhdelläkään väärän värisellä ei ole mitään valtaa tai voimaa, joten eiväthän ne mitättömät värivirheet mitään saa aikaankaan.

Kun väitämme valkonaamojen olevan ainoita jotka kykenevät rasismiin, sanomme että valkonaamat ovat ainoita joilla on todella moraalista agentuuria. Kaikki muut ovat liian tyhmiä tai heikkoja kyetäkseen tähän häkellyttävän vaikeaan asiaan mitä rasismi on.

Vähemmistöjen rasistisuuden vähättely on siis rasismia itsessään?

Määrittelyn kanssa pelleilyn ongelmat

Tietysti voisin kääntää asian päälaelleen ja ehdottaa että voisin valkoisena ryhtyä vähemmistön edustajaksi matkustamalla paikkaan jossa oma geneettinen perimäni on harvinaisempaa. Esimerkiksi Aasiaan voisin hyvin perustaa Valkoinen Valta-ryhmän ja lähteä ajamaan Walkoisen rodun herruutta, eikä se olisi siellä rasistista - kunhan en toisi sitä vahingossakaan mihinkään maahan missä rusketusrajoitteiset ovat enemmistönä.

Roskapuhetta. Rasismi on omaksi mieltämänsä rodullisen kehysryhmän määrittäminen paremmaksi muihin nähden. Sillä ei ole tekemistä valta-asemien kanssa, vaan kyse on puhtaasta rotuennakkoluuloisuudesta. Asian uudelleenmäärittely on typerää ja entisestään heikentää mahdollisuuksia rasismin kitkemiseksi. Tämä tehokkaasti vieraannuttaa rasismin vastaisesta liikkeestä. Miksi ajaisin asiaa jossa minut leimataan vain pahantekijäksi?

Tämä leimaaminen on myös omiaan saamaan ihmisiä menettämään mielenkiinnon rasismin kitkentään. Ihmisillä on tapana pitää asioista jotka mielletään reiluiksi ja jos yhdeltä ihmisryhmältä vaaditaan jotain mikä toiselta kielletään, se rekisteröityy epäreiluksi. Kun yksilö kohtaa syrjintää henkilökohtaisesti, on se paljon voimakkaampi tekijä kun etäinen käsitys siitä miten jotain kokonaista ryhmää kohdellaan.

Tämä on hiton iso ongelma, sillä se antaa oikealle rasismille jotain legitiimiä mihin pukeutua sen tavallisen "v*tun n*ekerit"-huutelun sijaan. Kun tietyt mamukriittiset voivat osoittaa miten tummempi saa olla rasistisempi kun vaaleampi, on se heti varsin helppo keino jolla oikeat rasistit saavat kansan syviä rivejä rekrytoitua puolelleen.

Ja siksikin vallan kaltaisen lisämääritteet suvaitsemattomuudesta kannattaa unohtaa. Ne monimutkaistavat tilannetta tarpeettomasti ja eivät tuo keskusteluun mitään uutta. Rasismi ja suvaitsemattomuus ovat tasan yhtä negatiivisia piirteitä edusti niitä valtaväestö tai vähemmistö.

Kommentit

  1. Oleellista tässä on Toiseuden käsite. Rasismi ym. kohdistuu aina Toiseuden edustajiin. Sitten jos kaksi sellaista, joita kumpaakin voi pitää Toiseuden edustajina, on vastakkain, pitää valita, kumpi edustaa oikeasti Toiseutta. Esimerkiksi kun muslimi ja homo ovat vastakkain, muslimi edustaa toiseutta. Siten Pim Fortuyin voitiin tappaa pois kuleksimasta eikä se ollut viharikos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenen toiseuden mukaan mennään? Minä olen toiseutta jos suuntaan Afrikan tai Kiinan sydämmeen, mutta en ole toiseutta täällä. Homo vs. muslimi-skenaariossasi miten määrität muslimin edustavan toiseutta? On maita joissa on enemmän homoseksuaaleja kuin muslimeita ja maita joissa on enemmän muslimeita kuin homoseksuaaleja?

      Entä jos teen "viharikoksen" jossain missä edustan itse toiseutta. Jos vaikkapa Suomessa olen uusnatsi ja matkaan Afrikkaan tappamaan tummia rasismini motivoimana. Kun palaan Suomeen, voidaanko minut tuomita viharikoksesta jos rikoksen tekopaikalla olin vähemmistöä?

      Poista
  2. Otan käytännön esimerkin Itä-Helsingin arjesta. Nuori etnisen taustan omaava nainen, melkein tyttö vielä, on sukunsa kauhuksi löytänyt suomalaisen nuoren miehen, jonka kanssa muutti yhteen. Syvästi uskonnollinen (meille uusi, ankara uskonto) perhe on silti pitänyt yhteyttä nuoreen naiseen, hän voi käydä vanhempiensa luona mutta vain ilman puolisoaan ja ilman että puolisosta mainitaan sanaakaan. Liikkuessaan kavereittensa kanssa, hän ahdistuu oman etnisen ryhmänsä tapaamisista, nimittelee heitä kavereilleen rasistisesti.

    Mikä on nyt ilmiö, kuka on rasisti, kuka ei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos suomalainen isä ei hyväksy lapsensa väärän väristä puolisoa, tilanne on selvä: isä on rasisti ja väärässä. En ymmärrä miksi tilanne muuttuisi jos isän kulttuuritausta muutetaan tässä skenaariossa.

      Poista
    2. Itse asiassa ei ole tietoa siitä, onko vanhempien ongelma miehen väri vai uskonto vai länsimainen avoliitto vai ne kaikki. Väri sijoittuisi rasismiin, mutta mihin nuo muut? Onko pelkkä haluttomuus tavata tai puhua ihmisestä rasismia?

      Sen sijaan ihmisten nimittely etnisen taustan perusteella lienee rasismia. Onko se rasismia myös silloin kun nimittelijä itse kuuluu tuohon ryhmään? Minusta hurjaa on se, että nimenomaan nuori nainen tässä on ainoa, joka käyttää etniseen ryhmään kohdistuvaa nimittelyä.

      Rasismi monikulttuurisessa yhteisössä voi olla niin monenlaista, ettei perinteinen käsitys rasismista ehkä jatkossa lainkaan palvele yksilöiden ja ryhmien välisiä aggressioita ja asenteita kuvattaessa.

      Poista
    3. Puhe tässä oli suvaitsemattomuudesta ja rasismi nousi yhtenä kohtana esiin. Vähemmistöjen suvaitsemattomuuden negatiivisuutta mielestäni yritetään vähätellä määrittelemällä asioita uudelleen, kuten tekemällä rasismista jotain mitä vähemmistö ei voi tehdä.

      Ei välttämättä ole siis niin väliä onko suvaitsemattomuuden syy rotu, uskonto vai arvot, ihan yhtä hyvä osoitus suvaitsemattomuudesta se on kuitenkin.

      Nimittelystä sanoisin että kaikki nimittely ei ole rasismia tai suvaitsemattomuutta. Jotkut sanat (esim. nigger tai fag) eivät ole kaikissa konteksteissa suvaitsemattomia vaan joskus vain yleisiä haukkumasanoja.

      Poista
    4. Toisaalta juuri tuolla nuorella naisella on parhaat perustelut sille, ettei ehkä suvaitsekaan sitä, mitä oma etninen taustaryhmä edustaa.

      Nyt polttava ongelma on se, että pitäisi pystyä puhumaan etiikasta pelkäämättä rasistiksi leimaamista. On siis voitava nostaa esiin ongelmia ja kaltoinkohtelua, joka on yleistä tietyssä etnisessä ryhmässä ilman, että se koetaan tuon ryhmän demonisoimisena.

      Tarvittaisiin jonkinlaista ihmisoikeuksiin perustuvaa yleisetiikkaa, jonka pohjalta keskustella.

      Poista
    5. Omaa viiteryhmää saa vapaasti haukkua olematta rasisti. Muille ryhmille vastaava kritiikki kohottaa rasismisyytökset välittömästi.

      Poista
  3. "Koko keskustelu vähemmistöjen suvaitsemattomuudesta voitaisiin jättää tähän ja todeta vähemmistöjen olevan suvaitsemattomia samassa määrin kuin kaikki muutkin. Ja niin vähemmistöt ovatkin, ihmisiähän hekin ovat."

    Tilanne ei valitettavasti ole näin hyvä. Monet vähemmistöt, jotka kokevat suvaitsemattomuutta suomalaisten taholta ovat itse keskimäärin huomattavasti suvaitsemattomampia kuin suomalaiset keskimäärin. Syynä tähän on yleensä islamin usko.

    Vertailuahan on tehtykin ja vähän aikaa sitten uutisoitiin, että suomalaiset ovat tutkimuksen mukaan verrattain vähän rasistisia.

    Tuohon kertomaasi rasismin uudelleen määrittelyyn en ole törmännyt, mutta siihen perusteluun kyllä, että vähemmistöjen suvaitsemattomuus enemmistöä kohtaan ei ole niin vaarallista. Se voi olla sinänsä totta, mutta huono perustelu olla puuttumatta vähemmistöjen suvaitsemattomuuteen, koska se varmasti aiheuttaa vastavuoroista suvaitsemattomuutta heitä itseään kohtaan. Esimerkiksi islamin oppi vääräuskoisten saastaisuudesta tuskin herättää hirveästi sympatioita muslimeja kohtaan vääräuskoisten taholta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvennyksenä: Käyttämäni sanamuoto tekstissä "voitaisiin todeta vähemmistöjen olevan suvaitsemattomia samassa määrin" oli kuvitteellinen lainaus. Jotain mitä mielestäni vähintään pitäisi olla mieltä ollakseen realistinen. Kyseessä ei siis ollut

      En kiellä etteikö vähemmistö voisi olla paljon rasistisempikin kuin valtaväestö, itseasiassa tutkimustieto puoltaa tätä epäsuosittua näkemystä varsin vahvasti. Länsimaissa ollaan erittäin suvaitsevaisia, vuosituhansien valkoisen imperialismin taakka painaa raskaana harteilla ja sen alla halutaan ehkä hieman ymmärtääkin muita.

      Mainitsit Islamin. Paras tapa kääntää länsimainen mielipide Islamia vastaan on kuunnella mitä islamistit sanovat. Suhteellisen moderaateiltakin islamisteilta pääsee melkoisia sammakoita juutalaisista, vääräuskoisista ja maailmanvaltauspyrkimyksistä. Siellä ei ole paljoa suvaitsevaisuutta aina.

      Poista
  4. Entä mitä tämä on?
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013053017082361_uu.shtml

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapauksesta irtoavat tiedot ovat mielestäni vähän epämääräisiä vetää johtopäätöksiä. Sekopääpoppoo tai rasistipoppoo. Jos jälkimmäinen, toimii tämä erinomaisena esimerkki vähemmistörasismista.

      Poista
  5. Passin epääminen poliittisin perustein on vainoamista. Näin tapahtui Pohjois-Ruotsin suomalaisille ainakin 1920-luvulla. Lisää: http://tuus.weebly.com/6/post/2014/04/sorretut.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä täysin kontekstia tässä. Suomalaiset olivat Pohjois-Ruotsissa vähemmistö, joten vähemmistörasismista ei tuossa ainakaan ole kyse.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.