Terminmetsästys: Miksi kutsua tablettia?

iPadin menestyksen myötä tablettitietokoneet ovat muuttuneet kaiken kansan suosikeiksi Internetpäätteinä. Kun käyttäjäjoukko koostuu kuitenkin pääasiassa tavallisista ihmisistä, pitäisi laitteille antaa jokin kiva nimi - niin virallinen nimike kun kutsumanimikin.

Kannettavilla tietokoneilla on vuosia puhuttu läppäreistä ja virallisemmin kannettavista (tai kannettavista tietokoneista). Nämä molemmat ovat näppäriä termejä, ne ovat kuvaavia ja nopeita sanoa. Kosketusnäyttötietokoneiden kanssa samanlaista vakiintunutta kunnon termistöä ei oikein ole.


Kyse ei ole vain vakiintuneisuudesta. Tableteille ei kertakaikkiaan ole mukavaa, "katu-uskottavaa" ja luontevaa suomenkielinen sanaa.

Helsingin sanomat järjesti asiasta oikein kilpailun jossa yleisö pystyi ehdottamaan nimiä. Raati valitsi suhteellisen kauhean ehdotuksen voittajaksi: sormitietokone. Nimi ei ollut lainkaan kuvaava (kyseessä ei ole sormessa pidettävä tietokone) eikä mukava sanoa. Koko päivähän siihen menee jos tuota yrittää äännellä. Tämä sanahirviö ei ole sittemmin tullut mihinkään käyttöön ja kuolla kupsahtanee samalla tavalla kuin pienlihalieriö ja myymiö kuolivat.

Pelit-lehti innostui käyttämään termiä täppäri, mikä kieltämättä on looginen jatkumo läppärille. Täppäri on kieltämättä napakka, mutta on vielä kaukana hyvästä nimestä. Lisäksi täppärissä on käyttöä ajatellen yksi pieni ongelma: kosketuslaitteissa yleistyvä kontrollointi ei ole pelkkää taputtelua, vaan hallinnan periaatteina on lisääntyvissä määrin pyyhkäisyt ja eleet. Täppäri viittaa paineluun ja jotenkin kuvaisi enemmän laitetta jota painellaan. Sain juuri oudon henkisen kuvan kirjoittamastani lauseesta.

Pyyhkäisyihin viittaava täppärin sukulaissana lääppäri on ehkä kauhein vaihtoehto kaikista. Lääppäri-termiä en lähde käyttämään edes muutamien oluiden jälkeen. Lääppäri on jotain mitä naiset eivät tahdo kohdata yökerhon tanssilattialla, ei näppärä kosketusnäytöllinen tietokone.

Olen itse vakiintunut käyttämään sekaisin termejä pädi ja tabletti puhekielessä, kirjoittaessani käytän yleensä tablettia tai virallisuutta tavoitellessani mene termillä kosketusnäyttötietokone. Kumpikaan ei ole aivan täydellinen ja esimerkiksi tabletti on hieman turhan selvästi lainasana ulkomailta, eikä istu puhekieleen yhtä saumattomasti kuin läppäri tai kannettava istuisi.

Mutta minkäs teet, vaihtoehdot ovat kaikki aika kauheita.

Jos tablet-tietokoneille ja kosketusnäytöllisille puhelimille halutaan hakea termiä niiden ydintoiminnosta, ei puhuta koskettamisesta ja lääppimisestä tai pädiydestä. Oleellista on kosketuksella ohjaaminen ja jos nimen pitäisi tulla ydintoiminnosta, johdannaisuus pitäisi vetää juuri kosketuksesta. Tässä Helsingin Sanomien raati ja Pelit-lehti menivät mielestäni hieman metsään: ne eivät valinneet nimeäsin perustaksi laitteen ydintoimintoa

Mikä se sitten olisi? Kosketustietokone? Koskari? Koskitti? Kossu? Kokkari?

Hmh, alan ymmärtää miksi kaikki nimeämiset epäonnistuivat. Jokainen ehdottamani kosketukseen pohjaava vaihtoehtoni kuulostaa suhteellisen kauhealta. Ehkä suomenkieli ei vaan ole rakentunut tavalla jossa meillä voisi olla hyvää ja näppärää nimeä tälle teknologialle. Toisaalta: suoraan verkkokalvolle heijastettava tekniikka tulee kohta. Miksi sitä turhaan vaivautuisimme keksimään nimiä tälle edellisen sukupolven tekniikalle, kun voisimme keksiä nimiä älylaseille.

Öögari. Ögletti. Ögsu. Silmis. Naamatietokone. Naamari. Nasu. Feissikone. Feittari.

Jotenkin epäilen meidän joutuvan vaan lopettamaan itse suomenkielen jossain vaiheessa kokonaan, ei tästä vaan tule kertakaikkiaan mitään.

2 kommenttia:

  1. Ja sana "debaatti" sitten istuu suomen kieleen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillekään ei ole kovin tyydyttävää vaihtoehtoa.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.