Vihaiset jumalat ovat hullujen hommaa - oikeasti!

Usko kostoa janoavaan ja vihaiseen jumalaan näyttäisi olevan kytköksissä useisiin mielenhäiriöihin. Tämä ei ole uutta kenellekään jotka kummastelevat tulta-ja-tulikiveä-tyyppistä jumalaa, joka monesta muistuttaa lasta kärventämässä muurahaisia suurennuslasilla. Nyt asiasta on kuitenkin tutkimustuloksia.

Journal of Religion and Health-julkaisun huhtikuun numerossa käsiteltiin tutkimus henkisestä terveydestä ja uskomuksista. Tutkimustulosten mukaan, ihmiset jotka uskovat vihaiseen ja rankaisevaan jumalaan, kärsivät valtaväestöä huomattavasti laajemmasta skaalasta mielenvikaisuuksia, korostuneesti näkyivät mm. pakkomielteet ja vainoharhaisuus.


Rakastavaan jumalaan uskominen ei tuottanut vastaavaa ongelmavyyhtiä, vaan rakastavaan ja anteeksiantavaan jumalaan uskominen näkyi tiettyjen positiivisten piirteiden vahvistumisena. Vertailussa ei ollut mukana uskonnottomien ryhmää.

Tulokset eivät ole yllättäviä. Vihaisuus, kostonhimo ja näiden tunteiden läsnäolo elämässä ovat aina yhdistetty epätasaiseen psykologiseen profiiliin. Meidän ei pitäisi yllättyä nähdessämme näitä epätasaisia piirteitä jos vihaisuus ja kostonhimo yhdistetään aina läsnäolevaan hahmoon, kuten jumalan käsitteeseen.

Mielenkiintoista on kuitenkin pohtia kumpi ilmiöistä on se ensimmäinen. Onko ajatus vihaisesta jumalasta kana joka munii ahdistuneen yksilön vai luoko ahdistunut yksilö mielessään vihaisen jumalan?

Tämä voidaan nähdä kahdella tavalla. Toisaalta ihmiset tapaavat valita jumalansa omien mieltymystensä mukaan esimerkiksi käymällä sellaisessa kirkossa jossa pastori saarnaa sopivalla tavalla ja sopivista arvoista. Yksi vaihtoehto on olettaa että häiriintyneitä piirteitä omaavat ihmiset helposti yhdistävät omat vihaiset piirteensä myös jumalaan ja maalaavat tästä vihaisen ja kostonhimoisen.

Toisaalta voimme myös pohtia tätä päinvastoin. Jos kaikentietävä jumala vahtii jokaisen käskynsä toteuttamista ja rankaisee äärimmäisesti pienestäkin rikkomuksesta, on elämä varmasti suhteellisen ahdistavaa. Seurattavia käskyjä ja ohjeita on monia ja niitä kaikkia on mahdoton täydellisesti huomioida. Elät jatkuvassa epävarmuuden tilassa siitä pääsetkö paratiisiin vai jääkö jokin pikkuasia huomaamatta ja paistutkin ikuisesti helvetintulessa. Turvallisuudentunnetta ei voi syntyä oli työ-, rakkaus- ja perhe-elämä miten tasaisia tahansa: sielun tulevaisuus ei koskaan ole turvattu.

Käytännössä sitä voisi yrittää elää täysin nuhteettomasti, mutta joskus tulee vahingossa syöneeksi rapuja ja onkin äkkiä jonossa helvettiin. Elämä jatkuvassa herranpelossa kuulostaa varsin loogiselta tiketiltä psykologisiiin ongelmiin.

On myös mahdollista (ja jopa todennäköistä) että totuus on jossain keskemmällä ja kyseessä on yhdistelmä molempia ilmiöitä. Häiriintynyt yksilö tuntee vetoa ajatukseen vihaisesta jumalasta ja häiriintyy entisestään kiitos ajatuksensa vihaisesta jumalasta. Ihmiset joilla on negatiivisia piirteitä ja ahdistusta, uskovat helpommin vihaiseen ja kostonhimoiseen jumalaan - ja vastaavasti usko vihaiseen ja kostonhimoiseen jumalaan aikaansaa ahdistusta ja mielenterveyden ongelmia kiitos kohonneen jumalan pelkäämisen aiheuttaman stressin.

Kyseessä on eräänlainen jumalallinen noidankehä.

6 kommenttia:

  1. No huh, olipas se noidankehä. Ahisti jo ajatuskin! Nimim. Positiivinen ja ratkaisukeskeinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyödyllisiä jumalia ja haitallisia noidankehäjumalia. :)

      Poista
  2. Erinomainen ja mielenkiintoinen teksti. Sanonta: "Jumala ei luonut ihmistä omaksi kuvakseen, vaan ihminen loi Jumalan omaksi kuvakseen" toimii näköjään myös tässä mielessä. Jokaisen jumalakuva on erilainen ja hullummat ihmiset varmaan "luovat" hullumman Jumalan.

    Olen kanssasi samaa mieltä, että ihmisen jumalakuva on yhdistelmä molempia kuvailemiasia ilmiöitä. Vaikka jumalakuvasta kuinka tekisi itselleen sopivan, siihen vaikuttaa paljon se millaiseen jumalaan on kasvatettu uskomaan.

    Siihen kuinka kostonjanoinen ja vihainen maailman ihan ensimmäinen jumala on ollut en osaa vastata. Uskoisin kuitenkin, että ajatus vihaisesta jumalasta tulee usein ensimmäisenä, kun ihminen kasvatetaan uskomaan jonkinlaiseen jumalaan. Myöhemmin hän kasvaessaan muokkaa tuosta jumalasta omanlaisensa, joko vihaisemman tai lempeämmän.

    Olisi mielenkiintoista tietää kuinka moni lempeämpään jumalaan uskomaan kasvatettu päätyykin uskomaan vihaiseen jumalaan ja päinvastoin (ja tuleeko näissä tapauksissa mielenterveys ongelmaksi ensiksi vai jälkeenpäin?).

    En tiedä toiko kommenttini yhtään lisää insightia asiaan, mutta tarkoituksena oli vain sanoa, että hyvä teksti!

    ps. tuohon sinun kommenttiisi liittyen, onko oikeasti olemassa hyödyllistä jumalaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti ei ole olemassa mitään jumalaa. Jos tarkoitit kysyä onko mahdollista luoda jumala-käsitys joka on hyödyllinen? Kyllä, hyvinkin. Hyödyllisiä jumalia on ja nykyisetkin ovat ehkä joskus olleet sellaisia.

      Poista
  3. Jumala-käsitystä juuri meinasin. Aloin pohtia, onko olemassa tai mahdollista luoda sellaista jumala-käsitystä, jonka hyötyjä ei voisi korvata jollain muulla, joka ei sisällä jumalaan uskomisen mukana tuomia haittapuolia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi hyvinkin. Käsitteitä voisi lähteä rakentamaan hyvää vaativasta jumalasta joka ei tee absoluuttisia käskyjä, vaan nojaa enemmän humanismiin ja koko lajin selviämiseen sekä tiedon pyhyyteen esimerkiksi.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.