Aivan liian monimutkainen sukupolvien sota

Akavan suuriherra Sture Fjäder meni sanomaan jotain josta pieni myrsky lähti liikkeelle: ehdotti Suomeen Ruotsissa käytössä olevaa mallia, jossa yritykset joutuisivat irtisanomaan yt-tilanteissa uusia työntekijöitä pidempään talossa olleiden sijaan. Tästä tuli muutamia älähdyksiä, kun looginen lopputulos huomattiin: nuoria irtisanottaisiin jatkossa ja ei "vanhoja". Nuorten akateemisten isokiho Veikko Eranti luonnehti tätä sukupolvisodaksi suorastaan, jossa vanhemmat työntekijät saavat etuja nuorempien kustannuksella.

Tässä ei kuitenkaan ole kyse aivan niin yksinkertaisesta tilanteesta, vaan pahuksen monimutkaisesta sopasta. Eri puolilla tässä on toisaalta vanhempien työntekijöiden suuret vaikeudet saada työtä kiitos vanhentuneiden taitojen, vastaan nuorten työntekijöiden vaikeudet saada taitoja kiitos työkokemuksen puutteen. Vanhempi työntekijä on kuulema roskaa työmarkkinoilla koska kaikki tahtovat palkata nuoria ja nälkäisiä! Toisaalta nuoret ovat myös kuulema roskaa työnmarkkinoilla, sillä joka työpaikkaan pitäisi olla vuosien kokemus.  Vanhaa työntekijää ei haluta töihin, koska tämän työurasta on enää pieni pala jäljellä ja hän ei enää paina eteenpäin samalla draivilla. Toisaalta jos nuori ei saa töitä ajoissa, hän saattaa jäädä sivuun työmarkkinoilta koko iäkseen ja tehdä niinsanotut syrjäytymiset.

Hetkonen, kumpaa tässä pitäisikään suojella? Toisaalta ikääntyneillä on ongelmansa, mutta niin nuorillakin. Näkökulmasta osa on kuitenkin sanahelinää ja osa faktaa. Onko jotain tapaa millä selvittää tilanteen totuutta?

Tilastot, kun epäilyttää, katsotaan tilastoja. Tilastokeskuksen sivuilta pystyykin näppärästi kaivamaan esiin tiedot suomalaisen työelämän tilasta, ja jopa ikäryhmiin jaettuna. Koostin tästä pienen taulukon:


Ja tulos alkaa näyttää äkkiä aika selvältä. Ikäryhmässä 15-24 työttömyys on yli kolminkertainen ikäryhmään 55-64 verrattuna. Myös ryhmä 25-34 on hieman heikommassa asemassa työllisyyslukujen perusteella. En huomioinut tätä vanhempia ryhmiä korkean eläköitymismäärän takia, luvut eivät enää ole vertailukelpoisia.

Nuorten tilanne ei ole aivan yhtä huono jos puhutaan työllisyysaseteesta työttömyyden sijaan, mutta sama ongelma nähdään edelleen: nuoret ovat heikoimmassa asemassa. Tässä taulukko tilastokeskuksen julkaisusta työllisyysasteiden paranemisen kanssa.


Näemme selvästi missä mennään edelleen. Nuoret ovat pohjalla.

Tilastot ovat puhuneet ja niiden pitäisi puhua kovempaa kuin retoriikka. Tämän perusteella voimme hyvin nähdä missä ryhmässä toimenpiteisiin pitäisi todella ryhtyä. Ikääntyneiden työttömyys ei selvästi ole yhtä suuri ongelma kuin nuorten työttömyys.

Tämä ei tarkoita vieläkään mitään sotaa sukupolvien välillä. Etuisuudet voivat olla nollasummapeliä jossa yhden etu on pois toiselta, esimerkiksi säätämällä lakeja jotka suosivat yhtä ryhmää toisen kustannuksella. Moiset säännökset eivät korjaa ongelmaa, vaan enemmänkin siirtävät sitä: ongelman korvaaminen ongelmalla on kuin pölyjen lakaisu toiseen huoneeseen. Nuorten työttömyydestä tulee ikääntyneiden työttömyyttä tai päinvastoin. Nuorten työllistymistä ei pitäisi yrittää parantaa erottamalla vanhoja työntekijöitä, eikä vanhempien työpaikkoja turvata pakottamalla erottamaan nuoret ensin.

Nuorten työttömyyttä voidaan korjata muillakin tavoilla, esimerkiksi järjestämällä paremmin suunnattua opetusta ja koulutusta nuorille - niin ammattitaitojen kuin työnhakemisen kanssa. Lisäksi itse yhteiskunnan tilaa on katsottava. Mikään osaaminen ei takaa työpaikkoja jos niitä ei ole. Yrittäjyyden rohkaiseminen ja kasvun edellytykset ovat faktori jota ekonomit rummuttavat näissä kohdissa. Paras tapa varmistaa työllistyminen on varmistaa työpaikkoja olevan.

Ongelma on yhteinen. Vanhemmatkin ikäluokat ovat loppuelämänsä sidottuja nuorempiin ja toisin päin. Yhden etu on lopulta kaikkien etu ja yhden rampauttaminen satuttaa lopulta kaikkia. Yhteiskunnan ryhmiä ei voida irrottaa toisistaan, vaan kaikki (valitettavasti eräille) vaikuttaa kaikkeen.

4 kommenttia:

  1. "Nuorten työttömyyttä voidaan korjata muillakin tavoilla, esimerkiksi järjestämällä paremmin suunnattua opetusta ja koulutusta nuorille - niin ammattitaitojen kuin työnhakemisen kanssa. Lisäksi itse yhteiskunnan tilaa on katsottava. Mikään osaaminen ei takaa työpaikkoja jos niitä ei ole. Yrittäjyyden rohkaiseminen ja kasvun edellytykset ovat faktori jota ekonomit rummuttavat näissä kohdissa. Paras tapa varmistaa työllistyminen on varmistaa työpaikkoja olevan."

    En ole mukana tuossa pätkässä. Itse olin nyt ns. työkoulutus/työhönvalmistamis pajassa joka on tarkoitettu nuorille jotka ei ole saaneet töitä. Se on palkka tuettu. Valmistun siitä työttömäksi uudestaan tänä kesänä. Minulla on kaikki CV yms. ihan kondiksessa ja olin oikeastaan hieman liian taitava pajaan. Enkä ollut ainoa. Oli siellä sitten myös ns. ongelmatapauksiakin muutama.

    En suostunut lähtemään opiskelemaan tai yrittäjyyteen, koska sen myötä joutuu ikuiseen velkakierteeseen. Ja opiskelusta taas valmistuisi työttömäksi - nyt velkaiseksi sellaiseksi. Yrittäjyys taas on 99,99999% varmuudella tällä hetkellä konkurssi sen lisäksi, että yrittäjä ei saa tukia mistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työttömyysvalmennuksesta onkin apua vain jos työttömyys johtuu esimerkiksi siitä ettei tiedä mistä lähteä töitä hakemaan, miltä alalta tai miten laittaa cv kuntoon. Jos töitä ei ole tarjolla, moiset valmennukset ovat aika turhia. Nuorisotyöttömyydessä on läsnä molemmat näistä ongelmista ja valmennus ei siis taio työpaikkoja mistään, lähinnä antaa eväitä millä niitä hakea jahka työpaikkoja materialisoituu markkinoille.

      Opiskelusta valmistuminen työttömäksi on mahdollista, mutta on tietysti äärettömän paljon hyödyllisempi tapa viettää aikaa kuin "vain" työttömänä vaikka tuet heikkenevätkin. Mahdollisuudet työhön ovat kuitenkin todistuksen kanssa kivemmat, plus ansioluettelossa opiskeluun käytetty aika luetaan plussaksi, työttömyys harvemmin.

      Yrittäjyys on hyvä idea vain jos on jokin markkinarako ja/tai osaamista tehdä sellainen ja sitten täyttää se. Yrittäjäksi lähteminen ilman näitä vaatii mielettömästi työtä ja voi tuottaa jotain tuloksiakin. Tai sitten ei ja aiheuttaa henkilökohtaisen konkurssin.

      Poista
    2. Mutta olen tarpeeksi velkainen jo ilmankin sitä opintolainaa.

      Se on kyllä totta, että koulussa ei todellakaan näytetä sitä todellisuutta mitä työnhakeminen yms. oikeasti on. Minä jouduin itse selvittämään lähes kaiken. Kunnon valmennuksen pitäisi oikeasti tapahtua jo koulussa - peräti jo yläasteella - paljon paremmin.
      Niiden asioiden pitäisi selvitä ennen kuin tipahdat sinne työelämään totaalisesti ihan hukassa, vaikka onhan kaikki CV kurssit yms. ihan kivoja. Ei niitä tarvittaisi jos opiskelijat koulutettaisiin tähän päivään. Paitsi tietysti niiden kohdalla jotka ei viitsineet tehdä koulussa mitään muuta kuin lintsata yms.

      Mutta jos lähtö valmiudet ei ole edes tämän ajanhermolla niin kuinka hypätä enää kamelin selkään, kun se on jo puolessa välissä altiomaata ilman sinua?

      Poista
    3. Koulujen ja työelämän välillä on käytäntöjen kuilu jota ei olla osattu täysin kuroa umpeen. Koulut eivät valmista kaikkeen työelämän tarpeista ja paljon joutuu oppimaan lennossa. Väittäisin että tilanne on ollut tämä aina, kyseessä ei ole uusi ilmiö mikä on äsken tapahtunut, vaan akateeminen koululaitos ja työmarkkinat ovat kaksi hyvin erillistä entiteettiä erilaisilla realiteeteilla.

      Tämä muuten voi olla ongelma jota emme voi täysin ratkaista, voi hyvin olla ettei joitain asioita voi oppia kuin kokemuksen kautta. Se ei tee siitä sen hauskempaa tietenkään.

      Yksi huomio on vielä tehtävä: Työnhaku on tuuria ja taitoa. Kumman tahansa puuttuminen romahduttaa mahdollisuudet saada työtä. On aina mahdollista, olit kuinka hyvä tahansa, että joku vielä parempi sattuu hakemaan samaa työtä.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.