Seksirikollisten rekisteröinti ja kansalaisvapaudet

Seksirikolliset eivät ole suosittu ihmisryhmä ja hyvästä syystäkin. Seksirikolliset eivät ole suosittu ryhmä, joten harvempi uskaltautuu edes tutkimaan tarkemmin mitä rangaistuksia annetaan tai mitkä niiden vaikutukset ovat. On helpompaa huutaa "munat pois pedofiileilta ja raiskaajilta" ja tuudittautua yleisen mielipiteen mukaiseen pehmeään tuuleen, kuin katsoa ilmiötä oikeasti.

Osa seksirikollisiin kohdistuvista laiesta on selvästi ihmisoikeuksien vastaisia ja vähemmän loppuun asti mietityn oloisia. Eräs hieno esimerkki on Miamin Julia Tuttle Causewayn seksirikollisten "siirtokunta". Miamissa säädettiin laki joka kielsi seksirikollisilta asumisen 760 metrin päässä koulusta, puistosta, bussipysäkistä tai kodittomien suojakodista. Lopputuloksena koko Miamissa ei ollut kuin yksi paikka missä seksuaalirikollinen sai laillisesti asua: Julia Tuttle-sillan alla. Ja sillan alla olikin äkkiä pieni hökkelikylä seksirikollisia.

Monissa päin Yhdysvaltoja on käytäntönä rekisteröidä seksuaalisista rikoksista tuomitut. Joissain osavaltioissa tätä ryyditetään verkossa olevilla listoilla seksirikollisista tai pakottamalla seksuaalirikolliset esittäytymään naapureilleen. Joissain osavaltioissa seksuaalirikolliset eivät myöskään saa asua tai työskennellä liian lähellä kouluja tai leikkikenttiä. Suomessakin on joitain vastaavia käytäntöjä, kuten taustojen tarkistukset tietyissä ammateissa.

Nämä lait eivät välttämättä ole huonoja juttuja. Jos vaaralliset seksirikolliset ovat jossain määrin tiedossa, on tästä tiettyjä etujakin. Se että osaamme pitää lapsemme erossa pedofiileistä ja osaamme varoa raiskaajia ei ole välttämättä huono juttu. Asiassa on kuitenkin suurempiakin ongelmia. Kun lisäämme lakiin lisärangaistuksia, huomaamme helposti miten nämä valuvat pidemmälle ja pidemmälle. Seksuaalirikollisten määritelmä on laajentunut koskemaan kaikkea mahdollista seksiin liittyvääkin rikollisen tapaistakin.

Seksirikolliset eivät nimittäin ole vain raiskaajia ja pedofiileja. Seksuaalirikolliseksi pääsee monesta syystä. Joissain osavaltioissa julkinen siveyttömyys riittää ja muistetaan että joidenkin mielestä rintaruokinta on julkista siveyttömyyttä. Sitten tietysti on tapauksia jotka ovat vain surullisia, esimerkiksi Floridassa asuva teini josta tehdään seksirikollista lesbosuhteensa takia: 17-vuotias tyttö seurusteli 15-vuotiaan tytön kanssa. Nuoremman tytön vanhemmat vetivät palkokasvit nekkaan ja vaativat tuomiota.

Kuka sitten lopulta määrittelee mikä on seksirikollinen? Tämä kohta on itseasiassa hankalampi sillä jos otamme vain rikokset joissa on mukana mikä tahansa seksuaalinen elementti, törmäämme tilanteeseen jossa vaarallisille seksuaalirikollisille tarkoitetut rekisterit tai lisärangaistukset ovat yhtäkkiä käytössä tilanteissa joissa ne ovat absurdeja. Itsensäpaljastaja ei ole verrattavissa raiskaajaan, eikä kolmea vuotta itseään nuoremman kanssa seurusteleva 18-vuotias ole pedofiili.

Pointti seksirikollisten julkistamisessa tai erityisissä rekistereissä on suojella yleisöä ja varmistaa ettei kammottavia tragedioita tapahdu. Minkä tragedian estämme esimerkiksi polttomerkitsemällä 17-vuotiaan tytön loppuiäkseen seksirikolliseksi suhteesta kahta vuotta nuorempaan tyttöön? Tai itsensäpaljastajan merkitsemisestä? Seksirikollisten rekisterit ja muutkin julkiset mekanismit menettävät kokonaan voimansa jos listalle pääsee jostain naurettavasta syystä.

Tämän tapaisia hirvityksiä saadaan aikaiseksi kun kysymysasettelusta tehdään riittävän hauska. On hankala vastustaa lakia joka suojaisi viattomia raiskaajilta ja lapsia pedofiileilta. Ken sanoo "ei" tällaiselle laille, puolustaa pedofiilejä ja raiskaajia! Tätä voidaan käyttää poliittisena lyömäaseena hyvinkin helposti, kukapa poliitikko tahtoisi leimautua raiskaajien puolustajaksi. Näiden lakien kanssa onkin helpompaa olla myötämielinen vastustamisen sijaan, kuin Sarumanin äänen kanssa, vastustamisesta tietää tulevan ongelmia.

On hyvä muistaa miten brutaalilla lailla on tapana paisua. Kun epäsuosittujen pedofiiliraiskaajien varjolla saadaan säädettyä ihmisoikeuksien kannalta kyseenalainen laki, sen laajentaminen koskemaan muitakin ihmisryhmiä on pikkujuttu. Esimerkiksi KRP:n lapsipornon estolista (joka ei toimi millään tavalla) luotiin estämään lapsipornosivut joita Suomen poliisivoimat eivät voisi poistaa Internetistä. Ja jo nyt on tullut keskustelua että kerran tämä estolista on olemassa, pitäisikö sinne lisätä myös uhkapelisivuja.

Tämä ilmiö näkyy muuallakin kuin seksirikollisista puhuttaessa, pelkojen avulla ajetaan voimaan lakeja jotka jälkikäteen halutaan laajentaa koskemaan yhtäkkiä muitakin. Toisena kotimaisena esimerkkinä pykäsimme sormenjälkirekisterin kansalaisista passeihin ja nyt olemassa on hinku laajentaa sen käyttöä rikostutkintaan. Kansalaisoikeuksien riisuminen menee juuri näin, ensin jotain poikkeuksellista ajetaan läpi jollain mitä kannatetaan. Ja sitten sitä hitaasti laajennetaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.