Hyvinvointivaltiosta Pohjolan Italia

Suomi ei ole hyvä kasino: olosuhteemme ovat vakaat ja ihanteellisia hitaalle tasaiselle kasvulle, emme tarjoa pikavoittoja tai helppoa hyväksikäyttöä, emmekä ole muodikkaita. Ja sen mukana menee kilpailukyky.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 9.8 murehti Suomen kilpailukyvyn laskua. Tekstin mukaan Suomen kilpailukyky on laskenut siinä missä eteläisten viittä-vaille-konkurssissa-olevien maiden kilpailukyky olisi jotenkin noussut kriisin aikana tehtyjen toimenpiteiden kanssa. Maat kuulema kiitävät kohti Saksan tasoa tässä mystisessä kilpailukyvyssään.

Tämä "kilpailukyky" ei kuitenkaan näytä tarkoittavan mitään erityisen hyvää näille etelän ihmeille. Työttömyys on huippulukemissa ja kansalaisten ostovoima on romahtanut. Käytännössähän moinen tilanne tarkoittaa hyvää ja halpaa työvoimaa kansainvälisille suuryrityksille mutta kuoleman suudelmaa maan sisämarkkinoille: työpaikkoja on vähän ja niistä saa huonosti palkkaa, näin kilpailukyky on korkea ja tuotteita voidaan kivasti tuottaa vientiin. Samalla kotimaan markkinoilla ei ole ostovoimaa, sillä jos oman väen tulot ovat mitättömät ja työttömyys korkea, kääntyy se suoraan kotimaan heikoiksi markkinoiksi.

Etelän ongelmat ovat asia erikseen, Suomen kilpailukyvyssä on kyseessä kuitenkin aivan eri tekijät. Suomen kilpailukyvyn voidaan sanoa heikkenevän lähinnä koska emme saa houkuteltua sijoittajia ja teollisuutta maahamme.

Työntekijöillä tai kansalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Talouden hiljaisuuden lisäksi, Suomi on taantumassa teollisuusmaana ei siksi että tuotanto täällä olisi kovin kallista, vaan siksi ettei tuotanto Suomessa ole muodikasta (eikä lähellä parhaita kasvavia markkinoita, mutta se on toinen juttu johon emme nyt keskity). Yhdenkään yrityksen pörssikurssiin ei tule nostetta tiedotteesta uudesta tehtaasta Suomessa, mutta uusi tehdas Aasiassa tai Intiassa on toinen juttu. Syynä tähän on nykytalouden kasinomainen rooli: taloudesta on tullut miljoonien arvoinen yksikätinen rosvo jossa tavoitellaan pikavoittoja. Riskejä ja nopeaa kasvua arvostetaan pörssitaloudessa enemmän kuin Suomen kaltaisten vakaiden olojen tarjoamaan turvallisuutta. Yritysten toimitusjohtajat tietävät miten heidän henkilökohtainen ansiotasonsa riippuu lyhyen ajan pörssikurssista, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan kestävyydestä.

Ja tässä onkin lopulta Suomen kilpailukyvyn suurin ongelma: emme tarjoa kenellekään pikavoittoja (muuten kuin valtion kilpailutusta hyväksikäyttämällä tietysti) vaan vakaita hitaan mutta varman kasvun oloja. Talous ei kuitenkaan enää välitä tasaisesta kasvusta jossa hyvä jakautuu kaikelle; Henry Fordin kaltainen hyvää tarjoava teollinen kapitalismi on kuollut ja korvattu uudella brutaalilla neokonservatiivisella kvartaalikapitalismilla, jossa pikavoitot ovat tärkeämpiä kuin oman yrityksen jatkuvuus. Kestävyys ei merkitse mitään, eikä yhteiskuntavastuu, eikä mikään muukaan. Osakkeenomistajista suuri osa pelaa sijoituksilla pikavoittoja, eikä tahdo tasaisia osakkeita, vuosikymmeniä pitkät sijoitukset ovat menneisyyttä, lyhytaikaiset kaupat ovat mitä osakkeenomistajat haluavat: he haluavat kuitenkin myydä osakkeet mukavaan hintaan mahdollisimman nopeasti.

Ja Suomi ei ole tällainen neokonservatiivisen talouden ihannoima kasino, villi talous josta voisi hyvällä tuurilla napata miljoonien voitot tai menettää miljoonia tavoilla jotka sosialisoidaan vähävaraisemmille.

Kommentit

  1. Aika kauhean kuvan annat markkinataloudesta, mikä ei onneksi pidä paikaansa.

    Kyllä kaikkialla maailmassa ammattisijoittajat ja yrityksen johdot tietävät, että raha tulee kestävästi vain jostain todellisesta arvon lisäyksestä minkä yritys tuottaa. Se voi toki olla mitä tahansa ja aikajänteet vaihtelevat. Joskus rahaa tulee nopeasti, kuten vaikka mobiilipelistä, mutta raskasta teollisuutta tarvitaan myös ja siinä aikajänteet ovat pidempiä, vaikka kuinka haluaisi pikavoittoja.

    "Osakkeenomistajista suuri osa pelaa sijoituksilla pikavoittoja, eikä tahdo tasaisia osakkeita, vuosikymmeniä pitkät sijoitukset ovat menneisyyttä, lyhytaikaiset kaupat ovat mitä osakkeenomistajat haluavat: he haluavat kuitenkin myydä osakkeet mukavaan hintaan mahdollisimman nopeasti."

    Mä näkisin ennemminkin, että trendi on toiseen suuntaan amatöörisijoittajien joukossa ainakin, jos sijoitusblogeihin on uskominen. Osta ja pidä -strategia on suosiossa, samoin indekseihin sijoittaminen, missä ei edes yritetä ennustaa mitkä yhtiöt pärjäävät, vaan hajautetaan mahdollisimman paljon.

    Osakkeiden lyhyen ajan heilunta on nollasummapeliä ja kulut huomioonottaen tappiollista, mutta taustalla on pitkän ajan nousu, joka tulee oikeasta arvon lisäyksestä ja siitä on jokaisen helppo saada osansa kunhan vain malttaa odottaa. Heilunnan ennustaminen ei tutkimusten mukaan onnistu juuri keltään, edes ammattilaisilta.

    Tuo väitteesi, että pitäisi tarjota pikavoittoja jotta sijoittajat kiinnostuisivat, ei ole oikea. Kaikkien sijoituskohteiden tuotto (per aikayksikkö) pyrkii muodostumaan markkinoilla samaksi riskit huomioiden. Jos joku osake tarjoaa isompia voittoja (samalla riskillä), niin pian sen arvo nousee, niin, että siihen sijoittaminen ei enää kannatakaan sen paremmin kuin muihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi sanoa että esitän modernin kapitalismin pahimman puolen ja sinä sen siloimman puolen. Tarkoitukseni oli keskittyä nykyisen kapitalmin nurjiin puoliin, joten nostin niitä esille. Tosin sanoisin silti, että todellisuus on hieman lähempänä omaa nurjaa kuvaustani kuin esittämääsi siloiteltua kuvausta.

      Kun sijoituksista puhutaan, puheissa kestävä kehitys on kova sana, mutta käytäntö on nykyään paljolti tietokonealgoritmeilla käytävää pikakauppaa ja siinä liikkuu bittinopeudella rahaa järjettömiä määriä. Voittojen mahdollisuuden niissä ovat nopeita ja houkuttavia, mutta myös vähän epävarmempia.

      Sijoituksessa tällä hetkellä on hetkellinen turvallisuudentavoittelu kiitos maailmantalouden kriisin, mutta jahka se hieman laantuu, mentaliteetti tulee muuttumaan takaisin. Tämäkin turvallisuuden tavoittelu on rajoitettua, sillä pikavoittoja kyllä haetaan vieläkin raivokkaasti, vain vähän vähemmän raivokkaasti.

      "Tuo väitteesi, että pitäisi tarjota pikavoittoja jotta sijoittajat kiinnostuisivat, ei ole oikea. "

      Pikavoitot on yksi parhaita tapoja saada sijoittajia. Toki pitkäkestoisillakin voitoilla saa niitä, mutta vähemmän ja hitaammin. Nopea voitto on aina houkuttavampi kuin hidas.

      "Mä näkisin ennemminkin, että trendi on toiseen suuntaan amatöörisijoittajien joukossa ainakin, jos sijoitusblogeihin on uskominen. "

      Amatöörisijoittajat lienee tässä avainsana. Eivät erityisen suuri osa maailman sijoittajavaroista. Ja sijoittajablogeihin uskominen on jotain missä olisin varuillani. Sijoittajilla on kuitenkin halu nähdä sijoituksiensa tuottavan voittoa ja blogejakin kirjoitetaan varmasti hieman siitä perspektiivistä.

      "Jos joku osake tarjoaa isompia voittoja (samalla riskillä), niin pian sen arvo nousee, niin, että siihen sijoittaminen ei enää kannatakaan sen paremmin kuin muihin."

      Siinä vaiheessa siirretäänkin varat muualle, pikavoittojen kanssa aina löytyy uusiakin kohteita.

      Poista
    2. "käytäntö on nykyään paljolti tietokonealgoritmeilla käytävää pikakauppaa ja siinä liikkuu bittinopeudella rahaa järjettömiä määriä."

      Nopea tietokonekauppa on käsittääkseni pitkälti arbitraasien etsimistä ja niistä hyötymistä. Eli esimerkiksi kahteen eri pörssiin listatun yhtiön osakkeilla saattaa olla hetkellinen hintaero, jota ei pitäisi olla. Toki yli-inhimillisellä nopeudella saadaan pieni etu kaikkeen kaupankäyntiin, joten ne joilla siihen on mahdollisuus toki sitäkin hyödyntävät.

      "Pikavoitot on yksi parhaita tapoja saada sijoittajia. Toki pitkäkestoisillakin voitoilla saa niitä, mutta vähemmän ja hitaammin. Nopea voitto on aina houkuttavampi kuin hidas."

      Voitot lasketaan tietenkin aina aikayksikköä kohti. Pitkänajan voitoista voi toki ottaa osuuden myös etukäteen, jos ei ole aikaa odotella. Osakkeiden arvohan nousee juurikin tulevaisuuden osikojen takia.


      ""Jos joku osake tarjoaa isompia voittoja (samalla riskillä), niin pian sen arvo nousee, niin, että siihen sijoittaminen ei enää kannatakaan sen paremmin kuin muihin."

      Siinä vaiheessa siirretäänkin varat muualle, pikavoittojen kanssa aina löytyy uusiakin kohteita."

      Mä viittasi tuolla tehokkaiden markkinoiden teoriaan, jonka mukaan ne hinnat ovat kokoajan oikeat, jos markkinat ovat tehokkaat. No eiväthän ne täysin tehokkaat ole ja anomalioita on hyödynnettäväksi, mutta sä missasit tässä mun pointin täysin.

      Kaikki tällainen mistä olet huolissasi on nollasummapeliä, jossa joku voittaa kun joku häviää, mutta molemmat ovat pelissä mukana vapaaehtoisesti. Sijoittaa voi myös oikeaan arvon nousuun, jonka yhtiöt tuottavat ja keinottelijat eivät ota sitä pois.

      Keinottelua ja lyhyen tähtäimen voitontavoittelua on toki ja sillä on merkitystäkin, mutta ei juurikaan yritysten rahoituksen saamiseen.

      Mä saan sun kirjoituksista vahvasti sellaisen kuvan, että et tunne sijoitusmaailmaa juurikaan ja luulen, että et ainakaan itse sijoita. Korjaa jos olen väärässä. Amatöörisijoittajan mahdollisuuksiin tutustumalla olen saanut aika erilaisen ja väitän, että paremman kuvan asiasta.

      "Ja sijoittajablogeihin uskominen on jotain missä olisin varuillani. Sijoittajilla on kuitenkin halu nähdä sijoituksiensa tuottavan voittoa ja blogejakin kirjoitetaan varmasti hieman siitä perspektiivistä."

      Suosittelen tutustumaan niihin. Ne eivät ole oman strategian ylistystä ja puolustelua, mitä vihjaat. Luultavasti monet amatöörisijoittajat kertova omista strategioistaan, jotta kehittyisivät sijoittajina. Väärän kuvan antaminen ei auta tienaamaan.

      Poista
    3. Keskitymme tässä nyt liiankin tiukasti tähän sijoittamisen käytäntöihin. Kohotin esiin perussijoittamisen yksinkertaisena esimerkkinä, enkä tarkoittanut sillä sijoituskentän olevan pelkkää pahaa ja ainoa paha.

      Pääpointti mitä haen koko ajan on tämä: nykymuotoinen kapitalismi hakee tietynlaista talousmallia koska se tuottaa sijoittajille parhaiten. Tämä malli ei rikasta yhteiskuntaa, vaan enemmänkin köyhdyttää sitä ja rikastaa keinottelijaa muiden kustannuksella.

      Johdannaismarkkinat ja keinottelu ovat lisäesimerkkejä, katastrofirahastus, systemaattinen yhteisen omaisuuden yksityisiin käsiin ryöstäminen ja muu yhteisöä köyhdyttävä, yksilöä rikastava toiminta ovat tämän nykykapitalismin erityispiirteitä.

      Poista
    4. "Pääpointti mitä haen koko ajan on tämä: nykymuotoinen kapitalismi hakee tietynlaista talousmallia koska se tuottaa sijoittajille parhaiten. Tämä malli ei rikasta yhteiskuntaa, vaan enemmänkin köyhdyttää sitä ja rikastaa keinottelijaa muiden kustannuksella. "

      Miten keinottelijat köyhdyttävät ketään, joka ei itse vapaaehtoisesti lähde peliin mukaan? Ei minulta ainakaan kukaan keinottelija vie mitään. He saattavat heilutella sijoitusteni arvoja, mutta heidän osuus on kokonaisuudessaan ja pitkällä aikavälillä pyöreä nolla, ei negatiivinen minulle.

      Sä viittaat ilmeisesti myös tässä siihen pikavoittojen tavoitteluun, josta kirjoitit tässä blogimerkinnässäkin. Mistä sä olet keksinyt, että markkinat olisivat jotenkin muuttuneet sellaisiksi?

      Pikavoittoja ei nimittäin ole olemassa ilman isoa riskiä ja kaikki sijoittamisen ja talouden ammattilaiset kyllä tietävät sen.

      Poista
    5. Raha ei ole loputon määre, sitäkin häkellyttävästi on rajoitetusti - tai tarkemmin sanottuna rahan arvoa on rajatusti. Yksinkertaistaen sanottuna, keinottelija ei tuota yhtään mitään, vain pelaa järjestelmää saadakseen rahaa. Tuo raha on pois jostain, viimeistään rahan arvosta ja siten kaikilta.

      Pikavoittojen tavoittelussa *oli* suuret riskit. Johdannaismarkkinoilla, erinäisillä takauksilla, kulut sosialisoimalla ja muilla laillisuuden harmaalla alueella olevilla keinoilla näitä on saatu hävitettyä ja riskejä siirrettyä pois sijoittajilta. Katastrofitalous on päivän sana.

      Poista
    6. "Pikavoittojen tavoittelussa *oli* suuret riskit. Johdannaismarkkinoilla, erinäisillä takauksilla, kulut sosialisoimalla ja muilla laillisuuden harmaalla alueella olevilla keinoilla näitä on saatu hävitettyä ja riskejä siirrettyä pois sijoittajilta. Katastrofitalous on päivän sana."

      Toi mitä sä esität on täysin mahdotonta. Jos riskitöntä suurta tuottoa olisi mahdollista saada, niin kaikki joilla siihen olisi mahdollisuus, hyödyntäisivät mahdollisuuden. Silloin mahdollisuus muuttuisi arvottomaksi (tehokkaiden markkinoiden teoriastahan jo puhuttiin) tai kenties tätä mahdollisuutta hyödyntävät rikastuisivat rajattomasti. En ole kuulut sellaisesta.

      "Raha ei ole loputon määre, sitäkin häkellyttävästi on rajoitetusti - tai tarkemmin sanottuna rahan arvoa on rajatusti. Yksinkertaistaen sanottuna, keinottelija ei tuota yhtään mitään, vain pelaa järjestelmää saadakseen rahaa. Tuo raha on pois jostain, viimeistään rahan arvosta ja siten kaikilta. "

      Puhutko kenties rahan painamisesta? No keskuspankit tekevät sitä. Tarkoitatko niitä vai ketä ne keinottelijat ovat ja miten he keinottelevat?

      Sun puheet on hurjia ja epämääräisiä. Hurjille väitteille pitäisi olla hurjan hyvät perustelut.

      Poista
    7. Ei se vieläkään täysin riskitöntä ole, mutta riskejä voidaan mitigoida ja vierittää muille riittävästi että se on kannattavaa. Naomi Kleinin karu teos Shock Doctrine antaa tästä prosessista varsin hyvän kuvan.

      Rahasta vielä: en puhu suoranaisesta rahan painamisesta, vaan imaginäärisen rahan markkinoista jotka ovat tällä hetkellä moninkertaiset reaalitalouteen. Imaginääritaloudella on paha tapa vaikuttaa kuitenkin reaalitalouteen ja kun imaginääritaloudessa on paljon rahaa, muuttaa se reaalitaloudessa kulkevaa rahaa arvottomammaksi.

      Poista
    8. Edelleenkään en oikein saa kiinni mistä puhut. Musta tuntuu, että sä näet yksittäiset kuprut aivan liian merkittävinä. Toki on anomalioita (esim:maanantai-ilmiö), on kuplia, on jopa rikollisia huijauksia, mutta eivät nämä mitenkään määritä maailmantaloutta pidemmällä aikavälillä. Lopulta kaikki tuotto tulee jostain todellisesta arvon noususta.

      Kaikki rahan lainaaminen (vaikka monimutkaisten arvopaperien välityksellä) luo aina likviditeettiä ja se aiheuttaa rahan arvon alentumista ja se vaikuttaa kaikkiin vähän, mutta ei sitä voi loputtomiin tapahtua(paitsi keskuspankkien toimesta), vaikka se olisi laillistakin, koska rahan lainaaja ottaa kuitenkin aina suurimman riskin.

      Rahan lainaaminen myös niiden parjattujen johdannaisten kautta on kuitenkin tärkeää yritysten rahoituksen saamiseksi. Ilman sitä rahan tarjonta ja kysyntä eivät kohtaisi ja kannattaviakaan investointeja ei voitaisi tehdä.

      Mä en usko sun väitteitä rahoitusmarkkinoista, mutta vielä vähemmän sun alkuperäistä Suomen kilpailukykyä koskevaa väitettä. Johdannaispapereilla pelaaminen tai mikään muukaan rahoitusmaailman bisnes ei voi korvata todellista arvoa tuottavaa bisnestä. Ikiliikkujia ei ole.

      Poista
    9. Kyseessä ei ole anomalia. Nykyisen talousjärjestelmän rakenne sisältää välttämättömän järjestelmällisen virheen mikä vie kriisistä kriisiin. Imaginääritalouden järjetön koko reaalitalouteen on yksi merkittävä osa sitä.

      Olet aivan oikeassa kun sanot ettei ikiliikkujia ole eikä leikkirahabisnes voi yksin elättää maailmaa, tarvitsemme sitä oikeaa liiketoimintaakin. Imaginääritaloudessa on kuitenkin mahdollisuuksia järjettömiinkin voittoihin. Kun talouden pohja nojaa näin voimakkaasti imaginääritalouteen, se on tyhjän päällä. Systeemiset romahdukset ovat tällaisessa järjestelmässä välttämätön ja toistuva tapahtuma kuten olemme hyvin nähneet. Se nimenomaan ei ole kestävää.

      Ja valitettavasti tämä imaginääritalous on lyhyellä näkymällä fantastisen tuottoisaa yksilöille ja kuitenkin tuhoisaa yhteisöille ja yrityksillekin. Yksilöt tekevät kuitenkin ne käytännön päätökset ja muiden rahalla tai tuetulla rahalla on hyvä mällätä.

      Poista
    10. "Ja valitettavasti tämä imaginääritalous on lyhyellä näkymällä fantastisen tuottoisaa yksilöille ja kuitenkin tuhoisaa yhteisöille ja yrityksillekin. Yksilöt tekevät kuitenkin ne käytännön päätökset ja muiden rahalla tai tuetulla rahalla on hyvä mällätä."

      Rahoitusmarkkinoilla pelaaminen on nollasummapeliä, joten joku aina häviää ja joku voittaa. Tähän peliin osallistuminen on onneksi vapaaehtoista, melkein.

      Sellainen ongelma tässä toki on, johon sinäkin ehkä viittaa, jos luen rivien välejä oikein (kaipaisin edelleen sinulta selkeämpiä esimerkkejä), että valitettavasti valtiot osallistuvat tähän peliin meidän rahoilla ja häviävät. Esimerkiksi pelastavat pankkeja tai takaavat tallettajien rahat, jolloin pankit saavat liian halpaa lainarahaa. Tallettajat pyytäisivät isompaa korkoa, jos riski näkyisi konkreettisesti, eikä vain verojen kautta.

      Rahoitusmarkkinoiden pelit tai se, että veronmaksajat ovat pakotettuja niihin osallistumaan, ei kuitenkaan perustele väitettäsi, että sijoitukset siirtyisivät Suomesta niihin. Ne pelit ovat edelleenkin nollasummapeliä ja johonkin ne rahat päätyvät. Miksi eivät myös Suomeen?

      Poista
    11. Esimerkkeinä suosittelen että tutustut jenkkipankkien toimiin ennen romahdusta. Ne käytännössä tekivät sijoituksia turvasivat itsensä sijoitusten epäonnistumista vastaan. Kyseinen tapaus on tässä liian pitkä selitettäväksi. Johdannaismarkkinat yksinään toimivat toisena konkreettisena esimerkkinä siitä miten sijoituksen riski voidaan lykätä muille ja tehdä fantastisia voittoja. Pankkien pelastaminen (too big to fail) on vain sivujuonne tässä.

      No, meidän näkemyksemme rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ovat hyvin erilaiset. Emme välttämättä kumpikaan ole väärässä, korostamme vain eri puolia keskustelussa.

      Poista
    12. Jenkkipankkien toiminta sopii hyvin siihen, mitä olen kuvannut.

      Ensin valtio sotkeutui rahoituspeleihin kannustamalla säädöksillään ja takauksillaan pankkeja antamaan asuntolainoja maksukyvyttömille.

      Sitten pankit piilottivat näitä roskasijoituksiaan valtiolta, jotta täyttäisivät niille asetetut vakavaraisuusvaatimukset, jotka asettamalla valtio oli taas sotkeutunut rahoitusmarkkinoihin.

      Luottamuspulaa, josta romahdus lähti auttoi valtion toiminta, koska sijoittajat luottivat valtion pystyvän säätelyllään takamaan pankkien vakavaraisuuden. Se, että roskalainojen piilottelu valtiolta onnistui osoitti tämän vääräksi ja romahdutti luottamuksen.

      "Johdannaismarkkinat yksinään toimivat toisena konkreettisena esimerkkinä siitä miten sijoituksen riski voidaan lykätä muille ja tehdä fantastisia voittoja."

      Miten johdannaismarkkinoilla riskit lykätään toisille heidän tahtomatta? Kenenkään ei ole pakko osallistua johdannaismarkkinoihin. (lukuunottamatta mahdollisia valtion toimia verovaroilla)

      "No, meidän näkemyksemme rahoitusmarkkinoiden toiminnasta ovat hyvin erilaiset. Emme välttämättä kumpikaan ole väärässä, korostamme vain eri puolia keskustelussa. "

      Rahoitusmarkkinoista voi olla montaa mieltä, mutta alkuperäistä pointtiasi sijoitusten siirtymisestä Suomesta pikavoittojen tavoitteluun et ole onnistunut puolustamaan ollenkaan.

      Poista
    13. Valtio muodosti säännöksiä hyvällä tarkoituksella (köyhille asuntoja; ajatus on että asuntolaina on erittäin hyvin yhteiskuntaan sitouttava tekijä ja kiinteä asunto luo turvallisuutta) jota pankit sitten häikäilemättä alkoivat käyttää hyväkseen.

      On jotenkin kielivää että valtiota syytetään eikä pankkeja jotka tilanteen varsinaisesti aikaansaivat. Jatkuvasti kuulee viittauksia siitä ettei paimenkaan jätä lampaitaan susien syötäväksi. Pankit toisinsanoen ovat susia joiden *voidaan olettaa* käyttäytyvän vastuuttomasti.

      Ja kun nyt pankkikriisissä olemme, muistetaan mihin jenkeissä menivät valtion maksamat bail-outit: valtaosa niistä meni suoraan toisille pankeille.

      Poista
    14. Johdannaisten kritisoidut ongelmat ovat yleensä seurausta näiden sijoitusvälineiden monimutkaisuudesta, jolloin riskit voivat siirtyä yllättäviin paikkoihin, kun jotkut sijoittajat eivät ole olleet perillä kaikesta tarvittavasta.

      USA:n valtion tapa hoitaa köyhille omistusasunnot loi juuri tällaisen monimutkaisen systeemin. Jos valtio olisi yksinkertaisesti itse lainannut rahat köyhille, niin ongelmaa ei olisi syntynyt. Riskit olisivat olleet näkyvissä.

      Valtiot voivat ehkä järkevästikin säädellä markkinoita, mutta toistaiseksi se ei ole näyttänyt onnistuneen, vaan on aiheuttanut vain enemmän ongelmia. Parempi vain, jos pitäisivät näppinsä erossa.

      Poista
  2. Vielä tuosta Suomen kilpailukyvystä.

    Suomi on ollut hyvä raskaassa teollisuudessa ja voi olla sitä jatkossakin. Palkkakulut ovat suuret, mutta niiden osuus onkin onneksi laskussa automaation lisääntyessä.

    Energian hinta on yksi asia mihin voisimme vaikuttaa. Esimerkiksi ydinvoimaloiden rakentamista voisi helpottaa, kun kerran niihin tuntuisi olevan ulkomaisilla sijoittajilla kiinnostusta. Energian hinta laskisi, mikä parantaisi muun teollisuuden kilpailukykyä ja vaikka muu teollisuus ei silti suosisi Suomea (niin kuin moni vihreä väittää), niin olisi sitten ainakin sitä sähköä vientituotteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palkkakulut ovat teollisuudessa varsin mitätön kuluerä verrattuna materiaali- ja kalustokuluihin.

      Energian hinta täällä kieltämättä on ongelmallisen korkea. Ydinvoima on yksi vaihtoehto, mutta en sanoisi sitä ainoaksi vaihtoehdoksi. Olemme kuitenkin samaa mieltä, että virran tuottaminen kotomaassa pitäisi olla suurempaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän