Vapaat anarkian markkinat

Vapaata kauppaa ja talouden vapauttamista hehkuttaa moni muukin kuin vain neokonservatiivit. Vapaus ostaa ja myydä mitä haluat, millä hinnalla haluat, ilman valtioiden asettamia rajoitteita on monen mielestä talouskasvun edellytys ja paras mahdollinen talousmalli. Vapaat markkinat on kuitenkin terminä harhaanjohtava, sillä todellisuudessa puhutaan vapaan sijaan pikemminkin anarkistisesta taloudesta.

Vapaat markkinat

Vapaiden markkinoiden ideologian yksi keskeisiä piirteitä on ajatus markkinoiden itsesäätelystä. Jos taloudessa on epätasapainoa, markkinavoimat korjaavat itse itsensä. Puhutaan ns. näkymättömän käden-mekanismista, mikä korjaa tilanteen jos markkinat menevät epäterveeseen suuntaan. Jos esimerkiksi tuotteen hinta on liian korkea ja tuottaja yrittää ottaa siitä enemmän rahaa kun tarvitsisi, joku toinen luo kilpailevan tuotteen ja pystyy myymään sen halvemmalla.

Näkymättömän käden perusajatus on yksinkertainen. Lainatkaamme Wikipediaa:
"The theory for the Invisible Hand states that if each consumer is allowed to choose freely what to buy and each producer is allowed to choose freely what to sell and how to produce it, the market will settle on a product distribution and prices that are beneficial to all the individual members of a community, and hence to the community as a whole."
Säätely on vapaiden markkinoiden suurin vihollinen ja siitä halutaankin eroon. Valtiot tekevät vapaille markkinoille palveluksen jos antavat asioiden olla, ei turhia tulleja tai säädöksiä tai tukijaisia. Kun markkinoiden annetaan olla rauhassa, puhtaina ja koskemattomina, ne toimivat tehokkaasti ja tuottavat maksimaalisen määrän hyvää kaikille ja kaikilla on mukavaa. Teoriassa.

Vapaiden markkinoiden naiivius

Vapaa markkinatalous pohjautuu ahneuden aikaansaamaan kilpailutilanteeseen ja kilpailussa on määritelmällisesti jo aina voittajia ja häviäjiä. Kärjistäen voittajat tässä yhteydessä ovat niitä joille jää eniten rahaa. Mitä enemmän voittoja keräät, sitä helpompi seuraava eräkin on voittaa. Mitä enemmän rahaa sinulla on, sitä helpompi sinun on hankkia lisää rahaa. Ja lopulta säätelemättömän vapaan kaupan vääjäämätön lopputulos on  rahan ja vallan kasaantuminen entistä harvempiin käsiin.

Mitä pidempään peli jatkuu, sitä suurempia nämä valtakeskittymät ovat. Todisteita tästä ei tarvitse kovin kaukaa etsiä, löydämme ne suhteellisen helposti talouslehtiemme sivuilta kun katsomme miten maailman vauraus on jakautunut. Hyvin pieni joukko yrityksiä hallitsee käytännössä koko maailmaa ja pieni joukko ihmisiä omistaa valtaosan maailmastamma. Talousuutisista tästä voi lukea toistaiseksi, mutta ei välttämättä kovin kauaa. Mediakenttä on osa tätä vapaata markkinataloutta ja on tehokkaasti muuttumassa varsin yksipuoliseksi. Mediatalot yhdistyvät koko ajan entistä harvempien omistajien vallan alle ja tämä vaikutusvalta näkyy jo uutisoinnissakin, muuallakin kuin Yhdysvalloissa:


Lyhyesti: Raha on valtaa ja vallan keskittyminen on vääjäämätön seuraus vapaista markkinoista.

Vapaat markkinat vs. anarkismi

Säätelyn, suojelun ja rajoitusten kautta markkinoille annetaan mahdollisuudet toimia, samalla tavalla kun lait ja instituutiot mahdollistavat yhteiskunnan toiminnan. Yhteiskunnalla on kuitenkin paremmat mahdollisuudet toimia anarkian alla kuin vapaiden markkinoiden.

Ero ihmisissä ja yrityksissä on yksinkertainen: ihminen on olento joka voi ajatella lähimmäistensä ja yhteiskuntansa hyvinvointia. Osakeyhtiö ei lain mukaan saa ajatella kuin lisäarvon tuottamista osakkeenomistajille, kaikki muu saa olla vain keinoja päästä tähän lisäarvoon. Yritys on tässä mielessä kuin sosiopaatti: sen ainoa motiivi on oman arvon kasvattaminen, kaikki muu mahdollinen hyväkin tehdään vain tämän tavoitteen perässä.

Anarkistinen yhteiskunta voi toimia vain jos sen kansalaiset mahdollistavat sen toimimisen. Jos anarkistisessa yhteiskunnassa kaikki kansalaiset ovat sosiopaatteja ja ajavat aggressiivisesti vain omaa etuaan, sivuuttaen yhteisen edun, voimme suurella varmuudella olettaa lopputuloksen olevan katastrofi. Jostain syystä silti kuvittelemme anarkian olevan paras olotila sosiopaateille - kunhan anarkia on kaupallista ja sosiopaatit kuolemattomia yrityksiä. Vapaat markkinat ovat käytännössä anarkismia jossa kansalaiset ovat yrityksiä, tunteettomia sosiopaatteja joiden ainoa tavoite on henkilökohtainen etu.

Vapaa markkinatalous on koristenimi. Se maalailee kuvia kauniista markkinapaikasta jossa kaikki voivat toimia vapaasti, kilpailla ja tehdä valistuneita päätöksiä. Todellisuudessa se on tuhoisa taistelu jossa kaikki pelinmerkit valuvat jatkuvasti pienempään määrään käsiä. Vapaat markkinat ovat mekanismi joka ei vain takaa eriarvoisuuden kasvua, vaan maksimoi sen.

Vapaa markkinatalous, kieltäydyn kutsumasta sinua tällä valheellisella nimikkeellä. Ollos tästä päivästä asti tunnettu todellisella nimikkeelläsi, nimellä joka oikeasti kertoo millainen peto olet ja mistä sinussa on kyse. Taalan ja Euron ja Britannian punnan nimeen kastan sinut anarkiataloudeksi.

Kommentit

  1. Sopimusvapaus on sinänsä jo arvo (jopa ihmisoikeus) ja sitä ei pitäisi loukata ilman hyvää syytä, mutta markkinoiden tehokkuuden kannalta tärkeämpää on mahdollisimman hyvä kilpailu, jota yleensä edistää markkinoiden vapaus.

    Täysin vapaita markkinoita kannattaa hyvin harva, eikä sellaisia olekaan oikeastaan missään ikinä nähty, joten moni vapaiden markkinoiden syyksi väitetty ongelma ei todellisuudessa johdu markkinoiden vapaudesta vaan säätelystä. Toki vapaus ei aina takaa hyvää kilpailua, joten kyllä sen aiheuttamia ongelmiakin on.

    Tuota omaisuuden ja rahan kautta tulevan vallan kasautumista on turha pelätä liikaa, koska taho, joka onnistuu keräämään ison omaisuuden, on luultavasti niin fiksu, ettei anna omaisuutensa maata tuottamattomana, vaan sijoittaa sen eteenpäin eikä mitään ongelmaa synny. Toki rahalla voi saavuttaa sellaista vaikutusvaltaa, jollaista liberaalit eivät halua valtioillekaan, joten tässä lainsäädäntöä voidaan tarvita reilun kilpailun takaamiseksi.

    "ihminen on olento joka voi ajatella lähimmäistensä ja yhteiskuntansa hyvinvointia. Osakeyhtiö ei lain mukaan saa ajatella kuin lisäarvon tuottamista osakkeenomistajille, kaikki muu saa olla vain keinoja päästä tähän lisäarvoon."

    Tuo sääntöhän on tärkeä vähemmistöosakkaiden suojelemiseksi, jotta suuromistaja ei voi yrityksen varoilla alkaa ajamaan omaa etuaan tai ideologiaansa. Ilman tuota sääntöä pörssikauppaa yhtiön osakkeilla ei olisi ja yhtiöiden rahoituksen saaminen hankaloituisi merkittävästi. Pitää kuitenkin muistaa, että lainsädännöstä yhtiöille tulee (ja sopivassa määrin mielestäni pitääkin tulla) muitakin tavoitteita kuin lisäarvon tuottaminen omistajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostat kolme pointtia joihin vastaan järjestyksessä.

      Ensinnäkin täysin vapaita markkinoita ei tietenkään ole eikä kovin moni niitä kannattaisikaan. Mahdollisimman vapaata kauppaa haetaan mutta tämä on kovin veteen piirretty viiva: milloin kauppa on tarpeeksi vapaata? Tehokkaasti toimivat markkinat ovat positiivinen asia, mutta en usko koira-syö-koiran-tyyppisen kilpailutilanteen olevan välttämättä se paras malli toimivimman markkinapaikan aikaansaamiseen. Sen seuraus on kuitenkin lopulta kilpailun vähentyminen rahan keskittymisen takia, ei lisääntyminen.

      Suurten rahamäärien kasautumista kannattaa kyllä pelätä ja kerrot myös yhden syyn siihen. Kerron vielä toisen: rikkaat sijoittavat kyllä omaisuuttaan, mutta vähemmän kuin köyhemmät. Vähävaraisemmat eivät ehkä sijoita rahojaan pörssiin, mutta heidän varallisuudestaan valtaosa on koko ajan kierrossa, sitä käytetään ostamaan ruokaa, vaatteita ja muuta tarpeellista. Rikkaammat kyllä sijoittavat, mutta suhteessa he seisottavat enemmän rahaa.

      Selkeyttävä esimerkki: jos jaamme miljoona euroa kymmenen tuhannen ihmisen joukolle, suurempi osa tästä rahasta menee välittömästi kiertoon kuin jos annamme miljoona euroa yhdelle ihmiselle.

      Viimeisestä pointistasi vielä: oli lisäarvon tuottamisen pykälän tarkoitus mikä tahansa, se käytännössä takaa yrityksille varsin häijyn käyttäytymismallin. Yritystoimintaa säätelevän lain on oltava tiukka ja valvottu juuri tämän takia: kyseessä on joukko entiteettejä joilla ei ole muuta tavoitetta kuin kasvattaa itseään kaiken muun kustannuksella. Lain kautta yritysten pakottaminen "muuhunkin" on erittäin tärkeää.

      Poista
    2. Tota vapuden astetta voi katsoa ainakin kahdelta kantilta. Ensin mainitsemani sopimusvapaus: Sen kannalta sinänsä mitä vapaampaa, niin sen parempi, mutta sillä rajoituksella, että muiden perusoikeuksia ei loukata ja kukaan ei saa käyttää rahalla saamaansa valtaa ainakaan enempää kuin on sallittua kenellekään, edes valtiolle. Suomestahan esimerkkinä toimii tämä kaupanalan keskittyminen, jonka avulla kauppojen on sanottu kiristäneen valmistajilta halvat sopimukset. Tällainen on hyvä estää lainsäädännöllä. Tämä toimii myös esimerkkinä, kun tarkastellaan vapautta kilpailun kannalta. Siitä näkökulmasta kaikenlaiset kilpailua tarkoituksella rajoittavia tekijöitä olisi syytä säädellä. Haluaisin esimerkiksi, että bonusohjelmia rajoitettaisiin lailla nykyistä enemmän. Yleisemmin, kaikenlainen bisnes johon pääsemiseksi pitää tehdä suuria investointeja on vaikea kilpailulle ja voi vaatia säätelyä. Samoin sellaiset asiat, jotka toimivat selkeästi tehokkaimmin monopoleina, lähinnä infra. Siitäkin kuitenkin vain se infran omistus on luonnollinen monopoli.

      Nykyisten tehokkaiden rahoitusmarkkinoiden ansiosta raha ei juurikaan seiso. Pankkitilienkin rahat ovat oikeasti lainattu suurimmaksi osaksi eteenpäin. Köyhien rahat liikkuvat kulutuksen kautta, rikkaiden rahat lainataan eteenpäin ellei niitä aktiivisesti sijoiteta.

      Kuulostaa vähän asenteelliselta kuvata mallia sanalla "häijy", kun se on käytännön välttämättömyys. No kutsuihan Rillit Huurussa sarjassa Sheldonkin painovoimaa sydämmettömäksi ämmäksi. Lainsäädännön pitää lähinnä varmistaa, ettei mistään sopimuksista aiheudu sopimuksen ulkopuolisille tahoille haittaa ainakaan ilman korvausta. Lähinnä ympäristölle aiheutuva haitta pitää olla joko kiellettyä tai siitä pitää esimerkiksi veron muodossa maksaa. Minkäänlaiset yhteiskunnalliset tavoitteet eivät mielestäni kuulu firmoille.

      Poista
    3. Suomi ei ole ainoa paikka jossa vähittäiskaupassa on jännyyksiä. Jenkeissä on suuria kauppaketjuja (varsinkin Wallmart) joilla on käytännössä kuristusotteet tuottajistaan ja koko ketjustaan ilman mitään erityistä suojelua, käytännössä puhtaasti suuri-syö-pienet-mallilla hankittuna.

      Olen vieläkin muuten eri mieltä tuosta rahan seisomisesta. Sijoituksien kautta raha liikkuu, mutta köyhien kautta nopeammin ja suuremmissa määrissä. Suurista rahamääristä osa jätetään aina seisomaan, vähemmistä ei ole varaa.

      Poista
    4. En usko, että rahan seisottamisessa on isoja eroja rikkaiden ja köyhien välillä. Kassavarantovelvoitteet pankeille ovat maailmalla nollasta kai noin kymmeneen prosenttiin, joten vähintään 90% pankeissa makaavasta rahasta on todellisuudessa lainattu eteenpäin.

      Jos tästä haluaa vielä tarkemmin analysoida asiaa, niin pitäisi vielä arvioida kuinka tehokkaasti rikkaiden ja köyhien muuta omaisuutta käytetään. Jos esimerkiksi yksi ihminen ostaa miljoonallaan 50000 auton, jolla ajaa 2 tuntia päivässä ja pistää loput pankkiin, niin tehokkaassa käytössä miljoonasta on 2/24*50000+90%*950000 = 859 167. Jos sata ihmistä ostaa jaetulla miljoonalla kukin 2000 euron auton ja käyttää loput kulutustavaroihin, niin tehokkaaseen käyttöön menee 2/24*100*2000 + 100*8000 = 816 667. Lasku ei toki kerro todellisuudesta juuri mitään ja vain havainnollistaa asiaa.

      Poista
    5. Laskussa on nyt tietysti paljon olettamuksia. Yleisesti ottaen rahasta suurin osa kiertää vain jos se on pakko laittaa kiertoon, mikä tapahtuu vain vähemmän varakkaiden kanssa.

      Poista
    6. Sä nyt toistelet tota ottamatta kantaa tuohon pankkien hyvin pieneen kassavarantovelvoitteeseen.

      Kyllä mä näkisin aikamoisena pakkona senkin, että pankkiin talletetuista rahoista menee automaattisesti kiertoon 90%

      Poista
    7. Huomaa että kyseinen pakko vaikuttaa yhtä lailla köyhempien ihmisten rahoihin, pankeissa nekin ovat. Tosin rahoituslaitokset ovat vieneet tätä hieman liian pitkälle kierrättämällä rahaa jota niillä ei ole. Roskasta tehdään rahoitustuotteita jotka laskevat varallisuudeksi, millä voidaan näppärästi mahdollistaa moninkertainen rahan kierrätys varsinaisesti olemassa olevaan rahaan verrattuna.

      Tämäkään ääripää ei ole kauhean hyvä tilanne. Viimeisimmän talousromahduksen takana olevista syistä suurimpia on kuitenkin se kun joku huomasi pankkien omistusten olevan lähinnä ilmaa.

      Poista
    8. Sä perustelit rahojen nopeampaa kiertoa köyhempien kautta sillä, että he eivät seisota rahojaan, vaan käyttävät ne nopeasti. Jos köyhien rahoista sittenkin osa on pankeissa ja niistä seisoo 10%, niin se vain tekee perustelustasi heikomman.

      Jos sata ihmistä ostaa jaetulla miljoonalla kukin 2000 euron auton, säästää lopuista 20% pankissa ja käyttää 80% kulutustavaroihin, niin tehokkaaseen käyttöön menee 2/24*100*2000 + 100*8000*0,80 + 100*8000*0,20*0,90 = 800 667.

      Poista
    9. Köyhempien rahoista parhaimmillaan 0% seisoo pankeissa ja pikemminkin joudutaan elämään velaksi. Lisäksi tasaisempi tulon jakautuminen suosii paremmin ihmisiä hyödyttäviä aloja sinällään tarpeettomien luksus- ja hupituotteiden sijaan.

      Enemmän rahaa isommalle joukolle on vaan yksinkertaisesti tervein malli yhteiskunnalle. Suuret rahakeskittymät kiertävät tehottomasti ja antavat yksittäisille yksilöille tarpeeksi valtaa järkyttää koko yhteiskuntaa.

      Poista
    10. "Köyhempien rahoista parhaimmillaan 0% seisoo pankeissa ja pikemminkin joudutaan elämään velaksi."

      Tämän asian merkityksestä rahan kierrollehan me juuri keskustellaan.

      "Lisäksi tasaisempi tulon jakautuminen suosii paremmin ihmisiä hyödyttäviä aloja sinällään tarpeettomien luksus- ja hupituotteiden sijaan."

      Eli rikkaatkin pistävät rahojansa kiertoon luksus- ja hupikulutuksen kautta eikä pelkästään sijoittamala tai lainaamalla. Mikä edes on luksusta tai hupia. Suomessa köyhimmilläkin on esimerkiksi tv, kyse on vain aste-eroista, kun elämälle välttämättömät tarpeet on jo tyydytetty.

      "Enemmän rahaa isommalle joukolle on vaan yksinkertaisesti tervein malli yhteiskunnalle."

      Tämä on puhtaasti mielipide ja sen olet jo hyvin tuonut esille.

      "Suuret rahakeskittymät kiertävät tehottomasti ja antavat yksittäisille yksilöille tarpeeksi valtaa järkyttää koko yhteiskuntaa."

      Ne parjatut rahoitusmarkkinat huolehtivat kyllä rahan tehokkaasta kierrosta, vaikka sitä olisi kasoittain. Rahalla saadun vallan väärinkäyttö pitää toki estää esimerkiksi kilpailulainsäädännöllä ja politiikan läpinäkyvyydellä. Siitä kai ei paljoa erimielisyyttä ole ainakaan periaatteen tasolla.

      Poista
    11. 1. Luksus-kulutuksesta puhuessani halusin kohottaa esiin kulutuksen vaikutuksen tarjolla oleviin hyödykkeisiin ja maailmaan. Rikkaiden määrä on tässä suoraan verrannollinen turhan kulutuksen lisääntymiseen. Mitä suurempi osa rahasta on harvempien käsissä, sitä enemmän se luo markkinoita luksus-tuotteille ja turhille tuotteille. Koko markkinapaikka muuttuu kohti suuntaa joka ei välttämättä ole pääosalle kansasta positiivinen.

      2. Enemmän rahaa isommalle joukolle-kohta on mielipide, mutta myös fakta. Tuloerojen kasvu on aina merkki yhteiskunnan jakautumisesta ja kurjuuden kasvusta. Tässä ei ole mitään ristiriitaista.

      3. Jos tarpeeksi rahaa on tarpeeksi pienissä määrissä käsiä, on aika hankala ylläpitää mitään lainsäädäntöä joka sitä säätelisi. Ei tarvitse kuin katsoa Yhdysvaltojen tämänhetkistä päätöksentekoa ja näemme miten suuret rahakeskittymät määrittävät politiikkaa. Säätelyt on yksi kerralla riisuttu ja rahan antamisesta poliitikoille yrityksiltä on tehty Sananvapaus-asia.

      Poista
    12. Mitä sä oikein pelkäät, että luksustuotteet korvaavat? Minä uskon, että tarjontaa kyllä riittää kaikille oikeasti tarpeellisille tavaroille, vaikka kuinka tarpeetonta luksusta kehitetään. Mä kuulen vähän vastenmielisenä sen, että sä tunnut yrittävän määritellä muiden puolesta mikä on turhaa. Karkeasti ruoka, vaatteet ja katto pään päälle on tarpeen eli länsimaissa köyhimpienkin kulutuksesta on paljon "turhaa".

      Tuloeroilla on korrelaatio joidenkin yhteiskunnallisten ongelmien kanssa, mutta onko syy-seuraus -suhdetta ja jos on, niin miten päin se on? Maailmassa suurimpien tuloerojen maissa on paljon köyhempiä ihmisiä kuin Suomessa on kukaan ja se toki näkyy siinä tuloerotilastossakin. Tätä voisi selvitellä esimerkiksi sillä, että selvittäisi kumpi korreloi ongelmien kanssa paremmin, tuloerot ja suhteellinen köyhyys vai absoluuttisesti köyhien määrä. Minun veikkaus on, että absoluuttinen köyhyys aiheuttaa ne ongelmat pääasiassa eikä suhteelliset erot.

      Minusta paras keino vähentää rahan valtaa politiikassa olisi vähentää poliitikkojen valtaa ylipäätään ja siirtyä selvästi yksinkertaisempaan ja liberaalimpaan lainsäädäntöön. USA:ssa on esimerkiksi erittäin monimutkainen verolainsäädäntö, johon jokainen eturyhmä koittaa jatkuvasti saada vielä lisää erilaisia viilauksia ja poikkeuksia. Vaikka poliittinen päätäntävalta on laaja, niin avoimuudesta voi silti huolehtia, onhan tästä ihan hyviä merkkejä nähty Suomessakin. Suomessa on toisaalta huonot lähtökohdat, koska täällä on laajasti sellainen käsitys, että on ihan oikein päättää mistä vain poliittisesti. Demokratia oikeuttaa kaiken. Suomessa on kuitenkin korruptiota suhteellisen vähän ja sitä paheksutaan. USA:ssa taas on vahva liberaali aate ja liberaali perustuslaki, mutta politiikka vaikuttaa pahasti korruptoituneelta.

      Poista
    13. 1. En sanonut tietäväni mikä on turhaa, enemmänkin että kulutuskäyttäytyminen sanelee markkinoille tulevia tuotteita. Jos markkinoilla on riittävästi todella rahakkaita, markkinoille alkaa muodostua painetta palvella heitä. Tämän seurauksena seuraa tiettyjä muutoksia tarjolla olevissa hyödykkeissä, jotka saattavat olla siihen turhaan suuntaan valtaosan väestöstä perspektiivistä. No, se oli sivujuonne.

      2. Tuloerojen kanssa sanoisin että kyseessä on sekä syy että seuraus. Tuloerojen kasvu aikaansaa yhteiskunnallisia ongelmia ja tietyt yhteiskunnalliset ongelmat voivat aiheuttaa tuloerojen kasvua. Ilmiö ruokkii itseään jossain määrin.

      3. Suhteellisen ja absoluuttisen köyhyyden molemmat muodot ruokkivat ongelmia, toki absoluuttinen köyhyys paljon voimakkaammin. Yhteiskunta jossa suuri osa kansasta kokee olevansa alisteisia, ilman tulevaisuutta tai mahdollisuuksia, kokee ongelmia koska nämä "irtaantuneet" eivät kirjaimellisesti sitoudu yhteiskuntaan. Yhteinen hyvä on heille pelkkkää p*skapuhetta, sillä he eivät koe olevansa osia yhteiskuntaa.

      4. Poliitiikkojen vallan kaventaminen on riskaabelia. Poliitikot ovat ainoa taho joiden kautta voimme suoraan vaikuttaa yhteiskuntaamme. Tämä on tosin tapauskohtaista. En itse suoraan tunnustaudu säännöstelyn täydeksi vastustajaksi tai puolustajaksi. On paljon alueita missä säännöstely tuhoaa kilpailua ja tekee pahaa (esimerkiksi ohjelmistopatentit) ja alueita joilla säännöstelyä tarvitaan ehkäisemään vilunkia (kuten rahoitusmarkkinat jotka kontrolloimattomina tuottavat kuplia ja romahduksia säännönmukaisesti).

      Ylimonimutkaiset lait ovat osittain ongelmallisia ja lakien pitäisi lähtökohtaisesti olla selkeitä. Tärkeintä niissä on kuitenkin että laki *toimii* ja se on tärkeämpää kuin helppo ilmaisu.

      Poista
    14. Yhteiskunnalliset ongelmat voivat toki aiheuttaa tuloerojen kasvua, mutta mielestäni ei edelleenkään ole todeistettu, että tuloerot aiheuttaisivat ongelmia.

      Absoluuttisen köyhyyden määrä korreloi suhteellisen köyhyyden/suurien tuloerojen kanssa ja yhteiskunnalliset ongelmat korreloivat tuloerojen kanssa. Tämän asian tutkimisessa pitää olla tarkkana, jotta syyt ja seuraukset saadaan oikein päin. En ole nähnyt sitä tehtävän. Absoluuttisen köyhyyden aiheuttamille ongelmille voi helposti keksiä mekanismeja, mutta tuloerojen aiheuttamille ongelmille se on vaikeampaa. Toki hypoteesit mekanismeista pitäisi vielä osoittaa oikeiksi.

      Rahoitusmarkkinoiden pitää toimia rehellisesti ja avoimesti, jotta ihmiset ja organisaatiot voivat arvioida riskit oikein. Muuten en juuri rahoitusmarkkinoita säätelisi, koska sinne syntyy helposti kilpailua ja kaikille toimijoille löytyy sopiva sopimus. Kukin voi itse suojautua riskeiltä tarpeidensa mukaan.

      Poista
    15. Resepti yhteiskunnallisille ongelmille on aika selvä tuloerojen kanssa. Yhteiskunta jossa ihmisten kyky selvitä päivittäisen arjen kanssa vaihtelee todella rankasti on epästabiili ihan määritelmällisesti.

      Mutta kuten sanoin, absoluuttinen köyhyys on toki epästabiloivampaa kuin suhteellinen.

      Rahoitusmarkkinoista vielä. Rahoitusmarkkinoiden luonne on muuta teollisuutta vielä voimakkaampi rahan kertyminen. Kun koko bisnes on pelkkää rahaa, rahan kertyminen tehostuu mitä enemmän rahaa on. Ilman säätelyä on väistämätöntä etteikö kilpailu olisi epäreilua ja muuttuisi äkkiä yhä suurenevien toimijoiden pelikentäksi. Rahoitusmarkkinoilla on käynyt juuri näin. Liikepankkien määrä on romahtanut, ei siksi ettei se kannattaisi.

      Kukaan ei voi suojautua riskeiltä kun yksikkökoko pankeilla on niin suuri, että yhden romahdus vie koko järjestelmän polvilleen. Avoimuus ja rehellisyys eivät rahoitusmarkkinoilla toteudu ilman säätelyä ja vahvaa sellaista. Säätelemättöminä rahoitusmarkkinat tapaavat pikemminkin muuttua vähemmän läpinäkyviksi ja kyseenalaisemmiksi.

      Poista
    16. Minkä määritelmän mukaan iso erilainen kyky selvitä arjesta olisi epästabiloivaa? Kaikkilla kuitenkin on kohtalainen kyky, kun ei puhuta absoluuttisesta köyhyydestä.

      Suurimmalla osalla aloista koko ei tuo niin paljoa etua, etteikö pienemmät toimijat voisi kilpailla. Tarkoituksella kilpailua rajoittavia toimia pitää toki säädellä. Koko tuo etua joillain aloilla ja silloin on vain hyvä, että ala on isojen toimijoiden pelikenttää. Pienet toimijat olisivat tehottomia. Joihinkin palveluihin tulee huonosti kilpailua ollenkaan. Niitä pitää säädellä.

      Järjestemä voi mennä polvilleen, jos se on luottanut liikaa vääriin tahoihin. Niin voi käydä, jos riskejä ei tunneta. Tämä too big to fail -ilmiö johtuu pitkälti siitä, että valtiot takaavat pankkitalletuksia ja pelastavat pankkeja. Jos valtio ei sotkeutuisi, niin riskejä olisi pakko hajauttaa eikä niin isoja toimijoita edes syntyisi.

      Polittiikka luo muutenkin isoja riskejä, koska mielet muuttuvat arvaamattomasti, kun pelataan muiden rahoilla. Päättäjät myös vaihtuvat ja heillä on valtaa liikuttaa markkinoita laajasti. Yksityisten toimet eivät vaikuta koko markkinoihin samassa laajuudessa. Siksi liberaali perustuslaki ja selkeä lainsäädäntö auttavat. Juuri tätä kirjoittaessa tv:stä tulee hyvä kuvaus valtion pelastustoimista: South Park - Margaritaville.

      Miksi avoimuutta ja rehellisyyttä ei voisi säädellä ilman, että on pakko rajoittaa markkinoiden toimintaa muuten?

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.