Rasismin synti

"Suomi on rasistinen maa". Tällä otsikolla alkoi Helsingin Sanomien artikkeli, jossa kerrottiin meillä oikeastaan pitkälti samaa mitä otsikossakin. Ulkomaalaisille huudellaan törkeästi ja käyttäydytään ikävästi heitä kohtaan. Artikkeli kertoo jotain tarinoita ja artikkelin nimen mukainen lainaus tulee artikkelin sisällöstä myös.

En aio kiistää väitteitä rasismista isänmaamme kamaralla - se olisi varsin todellisuuspakoista, varsinkin koska olen todistanut avoimen rasista käyttäytymistä. Nimittelyä on nähnyt varmasti jokainen, ehkä myös jonkun käyttäytyvän hyökkäävästi tai hyökkäävän jopa päälle. Tuttavani kuulema todisti miten eräs portsari kuristi tummaihoisen miehen tajuttomaksi. Kyseinen tummaihoinen herra ei ollut käyttäytynyt mitenkään hyväksyttävästi, oli sanokaamme tarpeettoman hyökkäävä iskuyrityksissään, mutta hänen toimintansa ei ansainnut henkeä uhkaavaa kuristusta portsarilta. Hänet olisi voitu vaan heittää ulos tai kutsua poliisi.

Kun kuulen "Suomi on rasistinen maa"-kaltaisia väittämiä, menen hieman puolustustilaan. Väittämän ongelma on sen syyttävä sävy. Olen kuitenkin syntyperäinen, suorastaan etninen suomalainen ja näin osa kansakuntaa nimeltä Suomi. Jos tämä kansakunta on rasistinen, väittämä tavallaan sysää syyn niskoilleni, osan syystä ainakaan.



Enkä oikein koe olevani syyllinen rasismiin, suoraan tai epäsuoraan. En hauku ihmisiä rasistisilla termeillä, en ole koskaan pahoinpidellyt ketään, enkä uhitellut kenellekään heidän etnisen taustansa takia. Olen aina tuntenut tiettyä häpeää kun näen avointa idioottirasismia tapahtuvan. Tummaihoista miestä haukutaan lakupekaksi tai nekruksi tai pizzakuskia haukutaan terroristiksi tai ählämiksi. Noloa ja hävettävää.

Nämä haukkujat eivät kuitenkaan ole minä. He ovat eri ihmisiä, joiden elämässä minulla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Miksi häpeän - eli kautta rantain tunnen vastuuta heidän käytöksestään vaikkei minulla ole koskaan ollut mitään tekemistä heidän kanssaan? Miten voin olla vastuussa minulle tuntemattomien ihmisten käytöksestä?

En voikaan, enkä ole. Mikään tekoni ei ole aiheuttanut heidän idioottimaisuuttaan ja tuskin tulee aiheuttamaan jatkossakaan. Heidän rasisminsa ei ole minun käsialaani, eikä asia jota minun tarvitsisi hävetä. Kyseistä käytöstä voi ja pitääkin paheksua, mutta ei hävetä.

Miksi sitten häpeän? Tämä on hankalampi kysymys. En kuitenkaan tunne häpeää kun känninen pahoinpitelee toisen ihmisen, enkä kun poliitikko kertoo meille miten köyhien kurittaminen on hyvästä heille. Tunnen niissä tilanteissa äkäisyyttä tai huolta tai jotain muuta, mutta en koskaan häpeää. Miksi ihmeessä kategorisesti pahemmat teot eivät aikaansaa häpeän tunnetta, mutta rasismi saa?

Minulla on hypoteesi tästä häpeästä ja haluan leikitellä tällä ajatuksella hetken: kun näen tilanteen jossa joku käyttäytyy rasistisesti, häpeän koska miellän rasistin omaan joukkooni ja rasistisesti luokittelenkin rasimin kohteen joukkoni ulkopuolelle. Häpeä kohoaa tunteesta kun yksi "minun" joukkoni edustaja nolaa minut "toisen" joukon edustajan edessä.  Ja tässä on paradoksaalisesti tämän häpeän tunteen syy: oma rasismi, joka paljastuu kyvyttömyydessäni mieltää ulkomaalaista oman joukkoni edustajaksi. Hän on ulkopuolinen ja hänen edessään häpeän omaa joukkoani.

On eri asia hävetä rasismia esimerkiksi tilastoissa, silloin häpeämme sitä konkreettisesti "koko maailman" edessä. Mistä puhun on häpeä konkreettisen rasistisen teon nähtyämme. Tämän löydämme vaikka seuraavan skenaarion aiheuttamasta reaktiosta: kun snägärijonon Rane kutsuu tummaa herrasmiestä ulosteen väriseksi niigeriksi, häpeän koska Rane (jonka jotenkin miellän oman ryhmäni edustajaksi) nolasi meidän edustamamme ryhmän tämän tumman herrasmiehen edessä. Tässä ulkomainen herra on outgroupin jäsen ja Rane, tuo alkoholisoitunut urpo ja täysi epäonnistuminen ihmisyydessä, on kuitenkin ingroupin jäsen. Hänen toimintonsa heijastuvat minun synneikseni, mutta vain kun läsnä on joku konreettinen ulkopuolinen.

Sama ilmiö nähdään kun puhutaan Suomen ongelmista. Kotimaisessa seurassa on helppo haukkua ja raivota ongelmista järjestelmässämme - mutta ulkomaalaisten kanssa, asia onkin toisin.

Sitten ne ikävät uutiset: jos olette koskaan hävenneet "rasististen suomalaisten" puolesta, olette samassa veneessä. Rasisteja koko porukka. Hah, miltä siellä norsunluutornissa nyt tuntuu?



Niin kauan kun nämä pelottavat väärän väriset eivät istu "meidän" joukkoomme, rasismia tulee esiintymään kaikissa sen muodoissa. Miten ihmeessä voimme kuvitella "Ranen" ja "Stigun" känni-iltanaan käyttäytyvän mukavasti muualta kotoisin olevia lajitovereitamme kohtaan, jos me "parempi väki" emme lopulta osaa kuin käyttäytyä paremmin, mutta ajattelemme näitä tummia edelleen muina? Rane ja Stiguhan vain käyttäytyvät kutsumattomia vieraita kohtaan niin kun aggressiivisempi ja impulsiivisempi ihminen normaalistikin käyttäytyy ja jos koko yhteiskunta selvästi kohtelee kyseisiä ihmisiä ulkopuolisina, eikö avoimen rasistinen käytös ole suorastaan odotettavissa? Me joilla on vähän malttia, käyttäydymme paremmin, mutta olemme sisällä vielä ihan yhtä pahuksen vieraannuttavia kuin Rane ja Stigukin, emme vaan huomaa sitä. Ja jossain sisällämme, häpeämme koska meillekin nuo vieraat ovat kuitenkin juuri niitä; vieraita - ja Rane ja Stigu nolasivat meidät juuri heidän edessään.

Rasismiin ei ole kauheasti toimivia lääkkeitä. En ole tietoinen kuin yhdestä lieventävästä tekijästä: aika. En usko olemassa olevan mitään keinoa joilla lähes "puhtaan valkoisessa" ympäristössä kasvaneista ihmisistä saataisiin käsiteltyä sellaisia etteivät he luokittele väärää väriä ulkopuoliseksi. Kyseessä on sukupolvia kestävä muutos, joka tuskin tapahtuu kenenkään meidän elinikinämme. Peruspsykologisella tasolla olemme muodostaneet meidän ryhmämme jo varhaisessa lapsuudessa ja siihen tuskin saadaan vaikutettua. Olen erittäin skeptinen rasismin vastaisen aktivismin mahdollisuuksista vaikuttaa asiaan tämän sukupolven aikana.

Mutta, kuten sanoin, ratkaisu on aika. Sukupolvi joka kasvaa erilaisessa ympäristössä rakentaa erilaiset ingroup- ja outgroup-ryhmät,  ja ehkä heidän ryhmissään ei ole enää tarvetta jaotella asioita erivärisiin kategorioihin. Toki heidänkin pitää tähän päästäkseen kasvaa yhteisössä joka ei muistuta heitä jatkuvasti värin tärkeydestä, esimerkiksi kertomalla jatkuvasti miten kaikki väärän väriset ovat uhreja, joita on erityisesti suojeltava. Vastaavasti jos rasistinen käytös on avoimen sallittua, normalisoituu se ja rasistinen ideologia siirtyy eteenpäin seuraaville sukupolville.

Ehkä ratkaisu on jossain välimaastossa. Tai mitäpä minä tietäisin, en kuitenkaan ole yhteiskuntatieteiden maisteri.

8 kommenttia:

  1. Joku linkitti jossain videon, jossa näyttelijä-tarjoilija rupesi homofobioimaan ravintolaan saapunutta lesbo- tai homopariskuntaa kohtaan, ja kuvattiin miten muut asiakkaat suhtautuivat asiaan. Videon tekijät ilmeisesti ovat riittävän vanhoja, että homoseksuaalisuuden suvaitsemisessa tai ei-suvaitsemisessa on jotain erikoista, itse olen niin nuori että oma ikäluokkani lähinnä ihmettelee miten homofobinen käyttäytyminen eroaa muusta paskasta käyttäytymisestä. Juuri kuten rasisminkin kohdalla: ääliömäisyys vähemmistöryhmiin kohdistettuna tulkitaan ääliömäisyydeksi vasta kun kyseinen vähemmistöys on normaalia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin totta. Homoseksuaalisuudesta tuleva reaktio on kieltämättä tässä hyvä verrokki: ihmiset närkästyvät nähdessään homofobiaa, sillä yleensä homoseksuaali mielletään kuitenkin omaan ingroup-joukkoon ja häpeäreaktiota ei samalla tavalla herää.

      Poista
    2. Homofoobikkona hieman ärsyttää, että homoihin vihamielisesti suhtautuvia kutsutaan homofoobisiksi. Vastenmielisyyttä homoja kohtaan tunteminen ei tarkoita, että pitäisi olla vihamielinen, aggressiivinen tai suvaitsematon.

      Samalla tavalla kannattaisi erottaa muukalaispelkoisuus muukalaisvihamielisyydestä. Myös islamofobiaa käytetään monessa yhteydessä ihan järjettömästi.

      Poista
    3. Fobia ei tarkoita automaattisesti vihamielisyyttä, aggressiota tai suvaitsemattomuutta, vaikka se kyllä varsin usein menee käsi kädessä. Fobiareaktio voi olla vastenmielisyyttä tai pelkoakin. En näe "homofobia"-termissä tämän perusteella mitään erityistä ongelmaa.

      (Islamofobia on periaatteessa myös kelpo termi määritelmänsä mukaan. Sitä tosin selvästi käytetään lyömäaseena Islamin kritiikin vaimentamisessa. )

      Mitä homofobia sinulle sitten tarkoittaa?

      Poista
    4. Irrationaalista epämiellyttävyyden tunnetta. Eli henkilö ei tee sitä tahallaan. Hän ei osaa perustella tuntemustaan. Ei siis mitään tekemistä aggression ja vihamielisyyden kanssa. Suvaitsemattomuuden kanssa kyllä mahdollisesti. Samaan tapaan kuin jotkut pelkäävät hiiriä tai hämähäkkejä.

      Poista
    5. Kaikki eivät tykkää kaikista, jotkut eivät kaalikeitosta, jotkut eivät homoseksuaaleista. Tämä on täysin ymmärrettävää eikä sitä voida edes täysin tuomita. Käytöksen ja pelkän fobian välillä on kuitenkin pitkä matka. Ei hämähäkeistä välittämätön vaimonikaan yritä ajaa läpi lakeja hämähäkkien eliminoimikseksi tai leireihin eristämiseksi.

      Yhteiskunnassa on aina elementtejä tai asioita joista jotkut eivät pidä. Tätä ei pidä kieltää, tosin sitä vastaan voidaan tehdä hieman töitä. Kuten mikä tahansa fobia, kaikkiin on mahdollista tehdä tiettyä siedätyshoitoa, missä media onkin avainasemassa. Erilaisten ihmisten ymmärtäminen "vain tavallisiksi ihmisiksi" on varmasti yksi parhaita lääkkeitä saada suhtautumisia mukavampaan suuntaan. Ja sitten tietysti ovat ne henkilökohtaiset kokemukset jotka ovat ne tärkeimmät. Esimerkiksi jenkkilässä suuri osa ihmisistä ei luota ateisteihin ja luulevat etteivät ole koskaan tavanneetkaan moista.

      Poista
  2. Pitipä tuosta artikkelista itsekin kirjoittaa, mutta minkäs kiireilleni mahdan (ja näin saan enempi lukijoit ;)

    "Ja kun joku satunnainen kulkija huutaa kadulla neekeri, ei ole kyse vain yhdestä huutelijasta. Taustalla on kulttuuri, joka mahdollistaa sen, että tuo yksi kokee olevansa minua ylempi ja voivansa käyttää sitä sanaa."
    Tähän lainaukseen mielestäni tiivistyy sosionomin naiivisuus. Oikeasti kyse on vain yhdestä huutelijasta. Kulttuuri, jossa huutelua ei sallita oli sananvapauden kieltävä fasistinen kulttuuri, jossa ainakaan minä en halua elää. Ihmisjoukkoon mahtuu aina kusipäitä, jotka syystä tai toisesta ärsyttävät toisia. Jos lähdetään linjalle, että yksi huutelu on tuomittavaa, niin sitten tasapuolisuuden vuoksi pitäisi myös tuomita kaikki muutkin huutelut.

    Ez, olisi mukava kuulla, minkä tekijöiden mukaan mittaat itsesi Ranen kanssa samaan sisäryhmään verrattuna tummaan herrasmieheen. Onko ihonväri tosiaan niin voimakas tekijä, että se ylittää sosiaalisen statuksen, poliittiset näkökulmat ja ihmisarvoaspektit? Monesti huomaan, että suomalaisuus trivialisoidaan tyyliin "En tykkää saunasta ja jääkiekosta, enkö siis ole suomalainen". Suomen kansalainen on Suomen kansalainen, mutta suomalaisuus kuitenkin muodostuu monesta tekijästä. Tekijät eivät ole mitenkään binaarisia, vaan henkilöllä on enempi tai vähempi tekijään liittyviä ominaisuuksia. Näitä tekijöitä on tuhansia ja ns. suomalaisella valtaosa näistä tekijöistä on merkittäviä ominaisuuksia. Esimerkiksi kieli, nimi, ulkonäkö, perhehistoria, uskonnollinen status jne. määrittelevät "suomalaisuuden". Vaikka ulkonäöllisesti en ole sellainen, millaiseksi ulkomaalaiset suomalaiset anekdoottimaisesti kuvailisivat, niin monet muut tekijät tekevät minusta "suomalaisen" - samanlaisen kuin Rane, mutta erilaisen kuin tarinan tumma herrasmies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sananvapaus ei koskaan ole ollut absoluuttinen sananvapaus. Olemme kieltäneet "Tulipalo!"-huudot elokuvateattereissa ja ihmisten tappamiseen rohkaisemisen, emmekä yhteiskuntana ole aikeissa vetää näitä päätöksiä takaisinkaan. En ymmärrä miksi kunnianloukkaukset ja vähemmistöryhmien haukkumiset pitäisi sallia, en näe miten se tekisi yhteiskunnasta paremman paikan.

      Tällä en tarkoita etteikö kritiikille olisi sijansa ja paikkansa. "V*tun nekrun" huutelu ei kuitenkaan ole mitään asiallista kritiikkiä. Linjaveto avoimen kansanryhmää vastaan tahallisen kiihottamisen ja kritiikin kanssa voi kieltämättä olla välillä hankala vetää ja näiden selventäminen olisi ensisijaisen tärkeää.

      Kansanryhmiin yhdistämisestä. Ryhmien määrittely on monesti tiedostamatonta ja sen juuret ovat aika syvällä henkilön alitajunnassa. En puhunut tekstissäni tarkoituksella mistään tarkoista määritelmistä tämän kanssa, koska jokaisen meistä oma ryhmänäkemys eroaa varmasti jokaisesta meistä muusta. Pitää myös muistaa että puhun taipumuksista, joten väittämiä ei voi välttämättä soveltaa yksilötapauksiin, vaan puhutaan populaatioista.

      Se kenet määritämme omaan ryhmäämme on yleensä jännästi suhteellista tilanteen mukaan. Mitä homogeenisemmässä joukossa olemme, sitä pienempi eroaminen riittää. Esimerkiksi joukossa pohjanmaalaisia, savolainen ei kuulu joukkoon ja jää helposti ryhmän ulkopuolelle. Sama kaava jatkuu ulospäin: Joukossa suomalaisia, ruotsalainen on erilainen, joukossa skandinaaveja, espanjalainen on erilainen ja joukossa länsimaalaisia, afrikkalainen on erilainen.

      Kun tullaan tilanteeseen jossa on satunnainen otanta vaikkapa Helsinkiläisiä, joukossa muutamia tummaihoisia ja loput vaaleita, emme välttämättä samaistu sen "neekeriä" huutelevan snägäri-Ranen kanssa, mutta vertailutilanteessa olemme riittävän lähellä että koemme hänen käyttäytymisensä edustavan myös itseäni näille tummaihoisille joita hän on mennyt haukkumaan.

      On täysin mahdollista ettei pinnallisten ulkonäköseikkojen lisäksi meillä ole kuin kieli yhteistä Ranen kanssa ja paikalla olevat tummaihoiset ovatkin meitä lähempänä muuten (pitävät saunasta, videopeleistä, klassisesta musiikista ja ovat juuri matkalla verkkokauppa.comiin ostamaan uutta emolevyä!), mutta emme tuntemattomien kanssa tee ryhmittelyä näiden piirteiden kanssa. Miellämme ryhmiytymisemme hyvin pinnallisella ja nopealla tavalla.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.