Internetin ihmeellinen yksityisyys

Tiesittekö ettei Internet ole kovin yksityinen paikka? Yllättävän moni ei tiennyt ja joillekin tuli täytenä yllätyksenä myös etteivät Facebook-ryhmät ole tätä.

Oikeassa elämässäni blogin ulkopuolella teen kaikenlaista tietotekniikkaan liittyvää. Sosiaalisen median ymmärtäminen kuuluu tähän ja voisin liikoja hehkuttamatta sanoa ymmärtäväni somen toimintaa paremmin kuin suurin osa ihmisistä. Yksi mitä ensimmäisenä tykkään kertoa sosiaalisesta mediasta on puhua sen yksityisyydestä, siitä mikä on yksityistä ja mikä ei.




Taustaa

Äskettäin blogini kommenteissa nousi melkoinen kalabaliikki kirjoitukseni "Lastensuojelun tilanne huolestuttaa" huolestuttaa. Tekstissä kävin läpi nimen mukaisen Facebook-ryhmän asenteita ja kirjoituksia. Olin hyvin tarkka kirjoituksessani etten käyttänyt mitään tietoa suoraan ryhmästä, en esimerkiksi kopioinut tekstiä, enkä paljastanut mitään henkilötietoja.

Kirjoitus kuitenkin linkitettiin kyseiseen Facebook-ryhmään ihan ryhmän ylläpidon toimesta. Kun kirjoitusta alettiin puolustella ryhmän kommenteissa, poistettiin se ja samalla deletoitiin suuria määriä ryhmässä käytyä keskustelua, myös valtaosa aiheista joihin olin viitannut blogissani.

Mielenkiintoisia kommentteja alkoi tulvia blogiini. Vaikka linkki olikin poistettu Huolestuttaa-ryhmän sivuilta, jaettiin sitä eteenpäin muissa ryhmissä ja muita reittejä, joten kommentoijia tulvi blogiin yhä.

Kommenttien seasta (niin blogistani kuin Huolestuttaa-ryhmästäkin) löytyi yksi mielenkiintoinen ajatus johon haluankin tänään keskittyä: käsitys että yksityisyyttä oli jotenkin rikottu kun suljetun ryhmän "yksityisiä" keskusteluja oli käsitelty avoimesti luettavissa olevassa blogissa.

Internetin perusperiaateet

Ensinnäkin ihmisiltä tuntuu unohtuneen Internetin luonteen peruspiirteet: kaikki verkkoon laittamamme tieto on jossain määrin julkista. Silloinkin kun toimimme "salaisissa" ympäristöissä, voi kuka tahansa jakaa viestintää eteenpäin. Facebookissa jakaminen on tehty vielä erityisen helpoksi jokaisen linkin alta löytyvällä "Jaa"-komennolla. 

Internet on rakennettu tiedon levittämisen kanavaksi ja siinä se on erittäin hyvä. Tietoa ei verkosta voida poistaa, vaan varjokopioita syntyy käytännössä koko ajan ja käytännössä kaiken poistetunkin sisällön voi osaava henkilö kaivaa esiin. Amatööritkin pystyvät tähän käyttäen vaikkapa Googlen välimuistia tai mainiota WayBackMachine-palvelua.

Internetin perusluonne on avoin ja tämä on aina hyvä muistaa. Silloinkin kun syötämme tietoa yksityiselle alueelle, sen vuotaminen sieltä on hyvin tavallista. Lisäksi emme voi poistaa syöttämäämme tietoa luotettavasti koskaan.

Facebookin julkisuus

Toinen tärkeä aspekti tässä on Facebook itse. Suljetutkaan ryhmät eivät nimittäin välttämättä ole erityisen suljettuja, varsinkaan jos ne kasvavat yhtään suuremmiksi. Suureen osaan suljetuista ryhmistä voi kuka tahansa jäsenistä hyväksyä uusia jäseniä ja niihinkin joiden uudet jäsenet ylläpito hyväksyy, pääsee tyypillisesti kuka tahansa ilman ennakkotarkistusta.

Ryhmän johon voi käytännössä kuka tahansa liittyä pitäminen yksityisenä on absurdia. Ryhmät ovat luonteeltaan suljetun näköisiä, mutta eivät suljettuja. Kirjoitettaessa niihin on muistettava, että kuka tahansa voi nähdä kirjoituksesi ja et välttämättä voi poistaa kirjoitustasi verkosta vaikka sen kuinka deletoisit Facebookista. Teksti on yhä löydettävissä, varsinkin jos asia oli tarpeeksi mehukas.

Hyviä esimerkkejä vuotamisista löytyy esimerkiksi Feissarimokat-sivustolta, jonne kuka tahansa voi julkaista hauskoja keskusteluja. Valtaosa kaappauksista tulee yksityisistä profiileista ja loput ryhmistä mistä suuri osa on suljettuja. Kaikista nimet ja kuvat on riisuttu, mutta lainaukset ovat muuten suoraa copy-pastaa.

Facebook on tässä mielessä juuri varsin julkinen palvelu. Oman henkilökohtaisen profiilin sisällä voimme odottaa saavamme hieman yksityisyyttä (tosin laki ei tätäkään turvaa itseasiassa), mutta ryhmissä ei tätä pientäkään yksityisyyden odotusta ole. Niihin kirjoitetaan omissa nimissä ja kaikki mitä kirjoitamme on julkista.

Kyseessä on palvelu jossa on paljon ihmisiä ja ihmiset puhuvat keskenään ja levittävät tietoa. Mitä kookkaammaksi ryhmä kasvaa, sitä pienempi yksityisyyden mahdollisuus niissä on muutenkin. Neljän tuhannen ihmisen kanssa yksityisyyttä ei enää ole. Tässä pelaa hyvin vanha sanonta: kolme ihmistä voi pitää salaisuuden vain jos kaksi niistä ovat hengiltä.

Laki pätee myös netissä

Jos vielä ette vakuuttuneet, muistutettakoon vielä mikä on poliisin kanta. Näissä "suljetuissa" ryhmissä olevista jutteluista ollaan nimittäin tultu ovelle koputtelemaan kun asiattomuuksissa on menty tarpeeksi pitkälle. Esimerkiksi poliitikkojen tai viranomaisten tappouhkauksista tehdään ilmoituksia silloinkin kun ne tapahtuvat näissä "suljetuissa" ryhmissä.

Tämä kertoo varsin hyvin mistä on kyse. Jos keskustelen kaverieni kanssa tilanteessa mikä on yksityinen, ei poliisi ole paikalla jos satun kertomaan miten se-ja-se ansaitsee haulikkoa. Jos taas huudan sen torilla tilanne on toinen. Facebook-ryhmät eivät ole yksityinen keskustelu kaverien kanssa, ne ovat toreja. Ne ovat julkisia paikkoja joissa pätee normaali laki.

Laki ei myöskään erityisesti suojaa verkossa julkisesti käytyä keskustelua. Esimerkiksi Facebook-ryhmän keskusteluja voisi jopa suoraan sellaisinaan laittaa näkyville verkkoon ja olla turvassa syytteiltä. Kirjesalaisuuden kun voi rikkoa kuka tahansa viestintään osallistunut. 

Ainoa missä kohtaa ollaan vaarallisilla vesillä on jos levitetään yksityiselämää loukkaavaa tietoa, mutta siinäkin on huomioitava kuka onkaan levittänyt ja mitä. Jos ensin itse kerron neljälle tuhannelle ihmiselle jotain yksityistä itsestäni, en voi perustellusti väittää kyseisen tiedon olevan enää yksityistä. Rike ei nimittäin ole se että joku levittää loukkaavaa tietoa minusta, vaan jos joku rikkoo yksityisyyttäni levittelemällä tietojani. Jos teen tiedot itse julkisiksi, ei niiden levittäminen enää riko yksityisyyttä, olivat tiedot kuinka loukkaavia tahansa.

Yksityisyyselämää loukkaavissa tiedoissa on muistettava myös se ovatko ne yhdistettävissä kohteisiinsa. Esimerkiksi jos kerron jonkun nimeltämainitsemattoman kiekkoilijan olevan homoseksuaali, vihjaamatta henkilöllisyyteen millään tavalla, en ole loukannut yksityisyyselämää - ellen tietysti julkaise ilmiselviä vihjeitä mukana.

Streissand-efekti

Kaikessa tässä kohkaamisessa on muistettava vielä yksi asia: kohuaminen levittää tietoa kaikkein tehokkaimmin. Internetissä puhutaan Streissand-efektistä, Barbara Streissandin mukaan. Tällä viitataan siihen että jos alan vaatimaan jotain poistettavaksi tai kätkettäväksi, laukaisen ketjureaktion joka takaa kyseisen asian entistä laajemman näkyvyyden. 

Mitä enemmän tietystä tekstistä raivotaan, sitä useampi sen näkee. Esimerkiksi Halla-Aholle tuomion tuonutta "uskonrauhaa loukkaavaa" tekstiä ei olisi varmasti lukenut kuin murto-osa siitä määrästä joka sen luki, jos Jussia ei olisi viety oikeuteen tekstistä. Hän sai valtavan määrän ilmaista julkisuutta, joka lopulta paransi hänen kannatustaan ja antoi hänelle paljon aikaa valokeilassa. 

Julkisuus Halla-Aholle ei välttämättä ollut mitä syyttäjä haki, mutta sitä siitä tuli. Meuhkaaminen jostain tuo aina huomiota ja eniten jos sisältöä vaaditaan poistettavaksi. Lööppi "tätä XYXY ei halunnut nähtävän" tulee heti mieleen.

Oman tekstini kanssa ei ole tarvinnut edes mennä oikeuteen. Pelkästään kohu joka nousi Huolestuttaa-ryhmässä toi tekstilleni yli viisinkertaisen määrän lukukertoja tavalliseen päivään verrattuna ja kommenttien määrä oli vielä suurempi. Mahdollinen oikeudessa riitely olisi vähintään yksi lisänolla tuohon lukuun, todennäköisesti enemmän.

Yksityisyys ja Internet

Internetin kanssa on aina muistettava tietyt perusperiaateet. Mitään sellaista mistä ei tahdo tulevan julkista ei kannata laittaa verkkoon. Keskusteluryhmät ja jopa yksityisviestit vuotavat helposti, joko ihmisten kautta kun huhu leviää tai teknisesti kuten Facebookissa välillä käy, esimerkiksi yksityisyysasetuksia muutettaessa. Jokainen tavu minkä kirjoitat verkkoon on jäljitettävissä sinuun ja ei koskaan tule katoamaan tietoverkon syövereistä.

Kirjoitettaessa pitää tämän takia käyttää malttia ja katsoa mitä asioita lähtee käsittelemään. Omista asioista tulee julkisia useimmin vain jos itse niistä sellaisia tekee.


Kommentit