Saako netissä vuotaa ja lainata?

Kun Internetissä törmäät oikeastaan mihin tahansa sisältöön, saatko käyttää sitä blogissasi, twiitata siitä tai muuten käsitellä asiaa? Saatko puhua mistä tahansa, vai onko se kunnianloukkaus välittömästi kun joku loukkaantuu? Tietyin rajoituksin kaikkea saa käsitellä ja jopa rajoitetusti levittää. Tarkastelussa tekijänoikeus ja lainausoikeus, sekä laki.

Perusperiaate on yksinkertainen: kaikkea saa lainata ja kopioidakin, kunhan lainaamisen tekee oikein. Esimerkiksi tekijänoikeusta ei riko hyvän maun mukainen lainaus, jossa lainattua sisältöä käytetään muodostamaan uusi teos. Uuden teoksen muodostuminen on yksi parhaita mittatikkuja luvallisen ja luvattoman lainauksen välillä.

Kaikkia teoksia ei tekijänoikeus suojaa, mutta vaikkei tekijänoikeutta syntyisikään, ei verkossa ihan mitä tahansa saa puhua. Monilla on melkoisesti epäselvyyksiä siitä mikä on rike, rikos tai muuten kiellettyä viestintää ja mikä täysin sallittua. Tässä näkee kahta ääripäätä, toiset luulevat kaiken olevan sallittua ja toiset heittelevät syyte-uhkauksia kaikesta mahdollisesta.


Tutkaillaanpa mitä saa tehdä ja mitä ei. Aloitan tekijänoikeudellisen materiaalin hyödyntämisestä ja selvennetään sitä mikä onkaan luvallista herjausta ja mikä ei.



Onko tekijällä tekijänoikeutta?

Ensin joudumme pohtimaan muodostaako kirjoitettu sisältö jotain mitä tekijänoikeus suojaisi. Tiettyjen asioiden kanssa on joskus hankala tehdä linjanvetoa siitä onko joku asia teos, eli ylittyykö ns. teoskynnys. Jos teoskynnys ei ylity, tekijänoikeuden suojaa ei ole. Teoksen voi muodostaa pelkkä tekstikin, mutta ei mikä tahansa teksti. Suurinta osaa perusviestittelystä ei esimerkiksi voida mieltään teokseksi, eivätkä ne näin nauti suojaa tekijänoikeuslaista.

Blogiteksti alkaa olemaan jo lähempänä suojattavaa materiaalia. Blogiteksti ei luonteeltaan eroa sanomalehtiartikkelista tai novellista tässä mielessä, aiheesta riippuen tietysti. Esimerkiksi erään pallopelin sääntöjen ei arvioitu olevan teos, mutta vastaavasti Verkkokauppa.comin sopimusehdot tulkittiin tekijänoikeudella suojattaviksi.

Asiaa voidaan ajatella niin, että tekijänoikeudella suojataan tekijän oikeus konkreettiseen teokseen. Kun kirjoitan blogiini tekstin, muodostaa se teoksen samalla tavalla kuin sävellys tai maalaus muodostaisi sellaisen (riippuen tietysti siitä mitä kirjoitan, kaikki tekstit eivät ehkä ole teoksia). 

Toisaalta verkkokeskusteluiden sisältö ei määritelmällisesti ole teoksia. Internetin foorumeille ja keskusteluryhmiin voi toki kirjoittaa niinkin pitkää tekstiä ettei sitä määrällisesti voida erottaa teoksesta, mutta istuminen sisään keskusteluun erottaa pitkän tekstin foorumilla, pitkästä tekstistä esimerkiksi blogissa. Viiva on hieman häilyvä ja jotkin foorumeillekin kirjoitetut tekstit voivat joskus olla tekijänoikeuden suojaa nauttivia.

Raja on häilyvä, sillä digitaalisessa maailmassa teos on epävarma käsite.

Suojaako tekijänoikeus?

Tekijänoikeus ei suojaa kaikelta. Itseasiassa tekijänoikeus periaatteessa suojaa vain siltä, ettei toinen voi monistaa teostani omiin ansaintatarkoituksiinsa. Tekijänoikeudella suojattuunkin materiaaliin on täysin luvallista tehdä viittauksia ja siitä saa tehdä lainauksia, riippumatta siitä millaisesta materiaalista on kyse. Voin samalla tavalla lainata pätkän lehtiartikkelista, kun voisin soittaa pätkän musiikkikappaleesta tai elokuvasta. Voisin esimerkiksi laittaa sivuilleni pätkän suositun bändin kappaleesta ja sitten kirjoittaa miksi kyseisen kohdan rumpusoolo on parasta nannaa ikinä. Tai voisin lainata Helsingin Sanomien artikkelista kappaleita kommentoidakseni niitä. Tai voisin napata pätkän Dvd-elokuvasta* ja tehdä sen ympärille oman videon jossa kommentoin sitä.

Otetaan pieni esimerkki. Kirjoitan blogauksen jonka koko sisältö on suoraan kopioitu naapurin blogista, ainoa oma lisäykseni on lopussa oleva maininta "olen samaa mieltä". Tämä rikkoo räikeästi aluperäisen kirjoittajan tekijänoikeutta ja hän voi periaatteessa ryhtyä jopa oikeustoimiin minua vastaan. Jos taas kopioin saman teoksen blogiini, mutta joka kappaleen välissä kommentoin kirjoitusta, vaikkapa kertoen miksi kyseisessä kappaleessa ollaan aivan väärässä, en rikokaan tekijänoikeutta, vaikka käytännössä kaikki sisältö onkin kopioitu blogiini.

Tekijänoikeus ei anna tekijälle oikeutta estää lainausoikeuttani tai suojatun materiaalin kommentointia. Lainaaminen on luvallista tekijänoikeuden suojaamaan materiaaliin, kunhan lainaus tehdään perustellusti, eli lainaamani osat ovat oleellisia omalle teokselleni. Esimerkiksi jos lainaan äskeisen esimerkin rumpukompin tämän tekstin keskelle, kyseinen lainaus ei olisi mitenkään oleellinen tälle kirjoitukselle, eikä ehkä perusteltavissa.

*Vahvan kopiosuojauksen murtaminen on toinen juttu kokonaan, niiden ohittaminen on Suomessa kiellettyä. Valitettavasti kukaan ei ole määritellyt mikä on "vahva kopiosuojaus."

Kirjesalaisuus ja yksityisyyden sopiminen

Suojaako sitten mikään muiden keskustelujen yksityisyyttä? Ensimmäisenä on olemassa tietysti kirjesalaisuus, mutta sen ei voida katsoa koskevan kuin yksityisiä viestittelyjä, ei julkista keskustelua. Kirjesalaisuus ei myöskään varsinaisesti estä vastaanottajaa tai lähettäjää vuotamasta tietoa. Kirjesalaisuus estää vain ja ainoastaan sen, etteivät esimerkiksi postimiehet saa lukea kantamaansa postia, eivätkä estä viestin vastaanottajaa kertomasta saamansa postin sisällöstä. Kirjesalaisuus estää minua avaamasta toisen henkilön kolmannelle lähettämää viestiä, esimerkiksi sähköpostia tai fyysistä kirjettä, ei siis estä minua kertomasta mitä minulle osoitetussa kirjeessä on sanottu.

Tässäkin on tiettyjä mutkikkuuksia. Viestinnässä keskustelijat voivat toki sopia viestintänsä olevan luottamuksellista tai salaista, jolloin murtajaa voidaan uhitella sopimusrikkomuksella. Tämä tosin edellyttää selvää sopimista asiasta tai tilannetta jossa muuten tehdään selväksi viestinnän yksityisyys. Sopimusrikkomusta ei tapahdu jos sopimukseen ei ole suostuttu tai salassapidettävyydestä ei olla selkeästi ilmoitettu. Jonkinlainen konkreettinen sopimus on tehtävä, suullinen tosin käy myös. Jenkkityyliset "tämän foorumin käyttö sitoo sinut yksityisyyteen"-tyyppiset EULA-sopimukset eivät välttämättä ole tässä riittäviä.

Esiin voidaan nostaa vielä luottamuksellisuuden uskottavuus. Luottamukselliseksi sovittua viestintää ei voida pitää salaisena tai yksityisenä jos riittävä määrä väkeä osallistuu siihen: uskottava luottamuksellisuus ei kestä tuhansia lukijoita. Kymmenen tuhannen ihmisen lukema foorumi ei esimerkiksi ole millään uskottavalla tavalla yksityinen. 

Kielletyt asiat

Tämä ei vieläkään tarkoita että kaikkia viestejä voisi levittää eteenpäin miten vain. Lähtökohtaisesti on asioita joiden levittely Internetissä voi tuottaa oikeudellisia ongelmia. Yksi mahdollinen ongelmatilanne on kaikki viestintä jossa eteenpäin levitettävä tieto on yksityiselämää loukkaavaa. Tässä pitää kuitenkin huomioida muutamia näkökantoja. Ensinnäkin huomaamme levittämisellä viitattavan oikeasti laajamittaiseen levittämiseen, eli esimerkiksi lehtiartikkeliin tai televisiouutisointiin. 

Toisekseen pelkästään loukkaavan tiedon levittäminen ei tämän rikkomuksen piiriin mene. Se ettei tieto ei ole mieleistä, ei tarkoita vielä sen levittämisen loukkaavan yksityiselämää. Lain merkitys on estää yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen tilanteissa jossa tieto aiheuttaisi kohteelle kärsimystä tai tähän kohdistuvaa halveksuntaa. Pelkkä loukkaantuminen ei ole vielä kärsimystä, jotain hieman vahingollisempaa on osoitettava tapahtuneen.

Esimerkiksi siis jos kerron miten punainen on hienoin väri kaikista, ei sinisestä pitävä voi kohottaa tästä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rikosta, vaikka hän yksityiselämässään loukkaantuu. Tilanne voi olla erilainen jos henkilö elää ympäristössä jossa sinisestä pitäminen on vaarallista ja menen paljastamaan sinisyydenrakkauden kyseisestä henkilöstä. Tässäkin tilanteessa on tosin muistettava, ettei kenenkään voida katsoa vuotaneen tietoa joka on jo julkista. Jos siis retostelen sillä miten joku pitää sinisestä, en välttämättä syyllistyisi mihinkään rikkomukseen, jos kyseinen henkilö on jo itse julkaissut tiedon, esimerkiksi kertomalla julkisella foorumilla suosikkivärinsä olevan sininen.

Levittämisessä on muistettava myös voidaanko katsoa varsinaisen levityksen tapahtuneen ja esimerkiksi juuri jo julkiseksi tehdyn tiedon levittäminen ei enää riko yksityisyyttä, yksityisyys on jo rikottu. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tietoa vuodetaan Facebook-ryhmästä, ei voida välttämättä katsoa pahalla laisinkaan, jos kyseisen ryhmän ei voida katsoa olevan yksityinen keskustelualue. Suuret ryhmät eivät ole yksityisiä ja niissä olevan tiedon levittely ei siis sinällään ole kiellettyä. Niihin itse kirjoitettu teksti voidaan katsoa julkiseksi tehdyksi ja eteenpäin levittäminen ei näin ole ongelma.

Tässä on huomautettava vielä, että jokaista henkilöön kohdistuvan pahanpuhunnan tilannetta vakavoittaa yleensä mitä helpommin esitetyn loukkaavan kaltaisen tiedon voi yhdistää sen kohteeseen. Jos esimerkiksi loukkaavia tietoja retostellaan oikein nimien kanssa, ollaan heti vaikeammilla vesillä. Pelkkä nimien piilottaminen ei tosin välttämättä suojaa kirjoittajaa, jos muiden tietojen avulla henkilöllisyys on helppoa paljastaa. Esimerkiksi jos kirjoitan että suomen nykyinen pääministeri on täysi virtsapää, mutta en kerro nimeä, olen kyllä tehnyt täysin selväksi kenestä puhun.

Julkisen sanan neuvostolla on vakiintunut käytäntö tässä ja se on varsin toimiva ja jonka mukaan myös Helsingin Hovioikeus on toiminut. Käytönnön mukaan esimerkiksi yksityisyyselämän loukkaamistapauksessa, tunnistetietojen on oltava niin tarkkoja, että ulkopuolinen henkilö pystyy suoraan tunnistamaan loukatun. Esimerkiksi jos julkaistujen tietojen avulla henkilöä ei voida tunnistaa, muuten kuin tapausen jo tuntevan piirin sisällä. Näin esimerkiksi tunnistamiseen ei riitä se, että tietyn verkkofoorumin sisällä voidaan joku tunnistaa, varsinkaan jos tämä on itse tehnyt itsensä tunnistettavaksi kyseisille keskustelijoille.

Lisähuomiona vielä: Jos henkilö tunnistetaan tässä pienessä piirissä ja tieto sen sisältä leviää, ei tätä voida myöskään pitää alkuperäisen syytetyn syynä. Tässä katsotaan että levittämisen on tehnyt asiasta tietoinen lähipiiri.

Yleisellä tasolla tehdyn käsittelyn ei voida katsoa olevan yksityiselämää loukkaavaa jos sitä ei voida yhdistää yksilöön järkevästi, eikä silloin jos tiettyä yksilöä ei varsinaisesti voida erottaa ryhmästä. Esimerkiksi tapauksessa jossa kirjoitamme kritiikkiä Ryhmästä X ja mainitsemme nimettömäksi jäävän henkilön olevan sen jäsen, olemme suhteellisen turvallisilla vesillä, edellyttäen tietysti ettei nimettömän henkilön jäsenyys ole jotenkin salaista tietoa.

Samat tunnistettavuuden kriteerit liittyvät myös kunnianhoukkauksiin. Siinä missä yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisen katsotaan tapahtuneen kun levitetyt tiedot ovat tosia, mutta vahingollisia, kunnianloukkaus on paljon suorempi hyökkäys henkilöä kohtaan. Kunnianloukkauksessa oleellista on ettei esitetty tieto pidä paikkaansa tai on esitetty nimenomaisesti halventamistarkoituksessa tai muuten halventaa henkilöä. Kunnianloukkaus on siis yleisesti pahanilkinen teko jonka tavoitteena on yleensä ollut nimenomaan henkilön mustamaalaus.

Kyseessä on aina asianomistajarikkomus, eli kukaan ei voi toisen puolesta ryhtyä syytöspuuhiin sen kanssa. Kunnianloukkaus vaatii aina henkilökohteen, eli kunnianloukkaus pätee vain tilanteisiin jossa tietystä henkilöstä on sanottu jotain kunnianloukkauksen määritelmän täyttävää. Kokonainen ryhmä ei voi saada kunniaansa loukatuksi, eikä myöskään ns. oikeushenkilö, joten esimerkiksi poliittisista puolueista kirjoitettavaa epämääräistä haukkumista ei voida pitää kunnianloukkauksena, kuten ei Facebook-ryhmänkään kritisointia.

Epäselviä ja selviä rajoitteita

Rajoitteita löytyy vielä ja yksi näistä onkin kiihotus kansanryhmää vastaan, mikä siis on kiellettyä jos se ei ollut kaikille vielä selvää. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan sisältää kaikki teot joilla voin aikaansaada muiden ryhtyvän väkivaltaisiin tai aggressiivisiin toimiin kansanryhmää vastaan.

Kansanryhmäksi ei tosin käy mikä tahansa porukka, kuten Facebook-ryhmä tai moottoripyöräkerho, vaan laki määrittää suojelun piiriin kuuluviksi rodun, etnisen taustan, kansallisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden määrittämän kansanryhmän. Lisäksi ryhmien kritisointi ei ole sama kun kiihottaminen niitä vastaan. Joskus tämä ero voi olla hieman häilyvä ja parhaassa tapauksessa asia ratkaistaan oikeudessa. 

Sitten on vielä uskonrauhan rikkominen. Tämä laki on kaikkein hankalin, sillä erään määritelmän mukaan kaikki uskontojen kritisointi on uskonrauhan rikkomista. Laki määrittää rangaistavaksi seuraavat:
1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
Ensimmäinen osa on varsin ongelmallinen, monessakin mielessä. Uskontoja kun on nykään useita ja jokaisen niistä pyhät kirjat ovat käytännössä puhdasta jumalanpilkkaa kaikkien muiden uskonnoille. Asiaa ei kuitenkaan tulkita käytännössä aivan noin tarkasti.

Uskonnon kritisointia ei yleisesti olla pidetty uskonrauhan rikkomisena ilman loukkaamistarkoitusta. Esimerkiksi Halla-Ahon kuuluisassa tapauksessa Halla-Aho ei saanut tuomiota siksi että kertoi profeetta Mohammedin tekojen olevan nykymielessä tulkittavissa pedofiliaksi, vaan koska hän sanoi profeetan olleen pedofiili. Ero on hiuksenhieno, mutta tunnistettava. (Kyseisessä tapauksessa oli kuitenkin paljon epäselvää, mutta emme syvenny siihen tässä yhteydessä.)

Ero jumalanpilkan ja sopivan kritiikin välillä on kuitenkin löydettävissä. Jos esimerkiksi blogissani totean jumalan olemattomaksi taruolennoksi, en syyllisty jumalanpilkkaan. Jos teen saman kirkossa hautajaisten aikana ja samalla masturboin ikonin päälle, syyllistyn. Kaikki tässä välillä menee harmaalle vyöhykkeelle joka lopulta testataan oikeudessa jos syyttämiskynnyksen katsotaan täyttyvän.

Kaikki ei kuitenkaan mene harmaalle vyöhykkeelle, vaan on jotain tekoja jotka ovat selvästi mustaa tai valkoista. Kaikkein selvimmin kiellettyä on uhkailu. Väkivallalla, hengenlähdöllä tai muilla vakavilla seurauksilla uhkaaminen on kiellettyä. Fyysinen uhkailu on tyypillisesti vakavin muoto ja siihen poliisi tapaa myös reagoida kärkkäimmin. Muilla aiheilla kuten elannon menetyksellä uhittelu ei ole luvallista myöskään.

Lakitarkastuksista kiitokset bloggarille mini me @ I Object!

Kommentit

  1. Toi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on kyllä aikalailla yhtä ongelmallinen kuin jumalanpilkkapykäläkin, koska siihen syyllistyäkseen ei tarvitse kirjoittaa niin, että "voin aikaansaada muiden ryhtyvän väkivaltaisiin tai aggressiivisiin toimiin kansanryhmää vastaan". Riittää, että panettelee tai solvaa jotain lain suojaamaa ryhmää. Sen ero kritisointiin on häilyvä.

    Lakipykälän nimestä huolimatta pykälässä ei edes tarkenneta tyyliin "siten, että se on omiaan kiihottamaan...", vaan pelkkä uhkaus, panettelu tai solvaus riittää, vaikka se ei olisi mitenkään omiaan aiheuttamaan uhkaa kenellekään.

    Näiden kahden pykälän ongelmiahan on moni taho tuonut esiin. Tuossa yksi: http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/adressi/

    Mä poistaisin molemmat pykälät kokonaan, koska niiden ongelmattomat osat ovat tarpeettomia. Uskonnollisia toimituksia turvaa jo julkisrauhan suoja ja kiihottamisen kansanryhmää vastaan estää pykälä julkisesta kehottamiseta rikokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihottaminen ja uskonrauha ovat todella ongelmallisia pykäliä. Tässä otin mahdollisimman vähän kantaa niiden oikeellisuuteen, sillä tavoitteeni oli kuitenkin lähinnä purkaa sitä mikä lakitilanne on tällä hetkellä.

      Poista
  2. Saanko käyttää blogiasi selventämään tätä yksityisyydensuojaa eräässä fb-ryhmässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki voit. Tekstin tarkoitus on informoida ihmisiä tästä aiheesta ja levittäminen on jopa toivottavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.