Miksei vihervasemmisto huomioi valkoisia heteromiehiä?

Lähimenneisyydessä lanseerattiin yksi tämän päivän politiikan tehokkaampia löymäaseita: ajatus vihervasemmistosta. Nämä vihervassarit ovat siis kaiken kukkahattutätisyyden fyysisiä ilmentymiä. He rakastavat maahanmuuttajia jotka nähdään vain viattomina voimavaroina. Vihervassareista homoseksuaalit tarvitsevat erityistä suojelua, kuten tietysti myös liito-oravatkin.

Ainoa mistä tämä vihervasemmisto ei pidä on heteroseksuaaleista, työssäkäyvistä suomalaisista, varsinkaan jos uskaltavat olla miehiä. Heidän perinteiset avioliittonsa ovat pahaa kulttuuri-imperialismia ja he tukehduttavat kaiken hyvän ja luovan tästä maailmasta. Heidän maskuliinisyytensä on tiivistynyttä pahuutta ja sortoa. Onko ihmekään ettei vihervassareita, kuten vihreitä, vasemmistoliittoa tai demareita äänestä kun kaupunkien transsukupuolinen maahanmuuttajahomoakkalauma ja kaikki heidän hyssyttelijäkaverinsa?

Tänään puheena miksi vihervasemmistostereotyyppi on oikeasti todella tehokas ase ja miten tähän aseeseen ei olla osattu suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Stereotypia vihervasemmistosta ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta se ei hävitä stereotyypissä olevaa hirvittävän suurta ongelmaa: se on erittäin tehokas ase. Kirsikkana jäätelöannoksen huipulla, vihervasemmiston "edustajat" eivät ymmärrä tehdä työtä stereotyyppiä vastaan. Päinvastoin, he tuntuvat auttavan asiaa ja pinoavat lisää puita omaan rovioonsa.




Mikä ihmeen vihervasemmisto?

Vihreät ja vasemmistolaiset arvot on niputettu hieman oikaisten yhteen ja tehty niistä eräänlainen kukkahattutätipaketti. Se etteivät vihreät ja vasemmistolaiset ole samaa porukkaa ei vaikuta asiaan, vihervasemmisto ei ole oikea ryhmä. Se on kaksi eri ryhmää, jotka on yhdistetty näppärästi yhdeksi vastustettavaksi fiktioksi.

Vasemmistolaisuus ja vihreys on muuttunut akkojen hommaksi. Miehekkyyteen ei kuulu edustaa vihreitä tai sosiaalidemokraattisia arvoja, ne ovat naisia, homoja ja maahanmuuttajia varten. Kyseisten arvojen edustaminen suorastaan syö pienen osan miehekkyyttäsi, kertoo ettei sinulla seiso ja jos seisookin niin kunnon kyytejä ei sinulta saa. Ja olet todennäköisesti homoseksuaali.

Vihreät ja vasemmistolaiset arvot on siis onnistuttu maalaamaan miesvastaisiksi - ja bonuksena valkoihoisvastaisiksi. Retoriikka kertoo ettei vihervassarille ole mitään merkitystä miten huonosti ovat asiat valkoihoisille suomalaisille miehille, he huolehtivat vain sateenkaarista, tummista ja naisista. Tämä stereotyyppi  ei pidä paikkaansa, mutta samaan aikaan kukaan ei ole huomannut miten vihervasemmisto antaa vahvoja signaaleja sen paikkansapitävyydestä.

Miesvihaisen vihervasemmiston myytti(?)

Vasemman laidan ja vihreän laidan retoriikassa on voimakasta keskittymistä juuri vähemmistöihin ja sosiaalisen oikeuden ongelmiin, mutta valtaväestön ongelmien kanssa liian usein päädytään vähättelyn tai muun perseilyn puolelle. Vihervassarifeministien suhtautuminen miesasialiikkeeseen on esimerkki tästä: sen sijaan että dialogiin ryhdyttäisiin, miesasialiike tuomitaan joukoksi taantumuksellisia sovinisteja ja miesten ongelmia vähätellään.

Toinen esimerkki tulee kannanotoista mitä heteropride sai. Tapahtuma ja sen järkkärit olivat vähän jännittäviä molemmat, mutta heteropriden saama huvittunut kommentointi meni sellaiseksi että "ne välittää vain homoista"-asenne sai taas lannoitetta. Tapahtuma oli aikamoista pelleilyä, mutta pitkät kannanotot siitä miten kukaan ei sorra heteroita ja miten kaikki ovat sorretumpia kuin valkoiset miehet eivät ole omiaan herättämään sen mainitun valkoisen miehen sympatioita. Jos trivialisoimme kansanryhmän - enemmistönkin - huolia tai aseman, ammumme kansansuosiotamme jalkaan haulikolla.

Yleinen asenneilmapiiri tekee varsin helpoksi uskoa vihervassareiden välittävän kaikista muista kuin valkoisista heteromiehistä. Kyseisissä piireissä on tiettyä "standing up to the little guy" henkeä ja kannanotot tulevat monesti sen mukaisesti: puolustetaan ryhmiä jotka ovat heikoimmassa asemassa. Sen kautta on todella helppo rakennella käsitystä miesvihaisista vihervassareista.

Vihreiden ja vasemmistolaisten aatteiden takana ei kuitenkaan ole sateenkaariperheiden ihannointi, maahanmuuttajien palvonta tai naisten nostaminen jalustalle. Vihreä aate on ajatus ihmisen elämisestä tavalla jolla pidämme maailman elinkelpoisena. Vasemmisto korostaa sosiaalista vastuuta ja yhteiskuntaa jossa kaikilla on samat mahdollisuudet, vain omistava luokka ei ole vallassa ja huono-osaiseksi joutuneita autetaan. Kummassakaan ei ole takana mieskammoa tai heterovastaisuutta.

Miksi sitten tällainen kuva on maalautunut? Koska virheät ja vasemmisto eivät ole tajunneet tehdä mitään heidän imagolleen tuhoisalle stereotyypille. Stereotyyppi on luotu hitusesta totuutta ja ympäröity liioittelulla ja valheilla. Totuusydin on kuitenkin se vaarallinen, sillä joka kerta kun vihervasemmiston edustaja sanoo mitään maahanmuuttajien, sukupuolivähemmistöjen tai naisten puolesta, on se jälleen pienen pieni todistus stereotyypin puolesta.

Hyvin harva tuntuu ymmärtävän miten yksinäisiksi ja avuttomiksi moni kantaväestön jäsen kokee itsensä. Tätä ei varsinaisesti ehkä sanota ääneen, mutta tunne siitä "ettei kukaan aja asiaani" ei ole mitenkään harvinainen. Kun sitten populistinen rasisti/homofoobi/huijari tulee ja kertoo ajavansa kantaväestön asiaa vihervasemmisto-kukkahattuja vastaan, hänellä on miljoona ilmaista pistettä kantaväestön silmissä. Puhumattakaan siitä paljonko pisteitä saa antamalla kantaväestölle synninpäästön vihervasemmiston syyttelyn edessä: kun vihreä herrasmies sanoo että kulutusta pitäisi vähentää, on se henkilökohtainen uhraus, jonka tietysti sininen herrasmies kertoo olevan huono juttu taloudelle ja suosittelee sen lisäämistä. Jälleen irtopisteet menevät jonnekin muualle kuin vasemmalle.

Stereotyypeistä eroon

Kyseessä ei ole systemaattinen salaliitto joka juonii vihervassavastarintaa, käsite on todennäköisesti syntynyt aikalailla vahingossa. Sopivat ihmiset ovat tarttuneet stereotyyppiin ja pitävät sitä pystyssä ja stereotyypin kaataminen ei olekaan tämän takia helppoa, sitä tuetaan aktiivisesti. Äijäkulttuurin äijäedustajat kuten vaikkapa nimeltämainitsemattomat Radio Rockin juontajat manaavat jatkuvasti esiin vihervasemmiston ja kertovat sen vaarallisuudesta. Hommafoorumilla vihervassarit ovat maahanmuuttajiakin pahempia. Ja ompa jokunen poliitikkokin jotain tuonsuuntaista sanonut.

On äijää olla vihervassarivastainen, ei vihervassari.

Asiaa ei auta se miten viheät ja vasemmistolaiset eivät ole onnistuneet saamaan keskusteluun yhtään osoitusta päinvastaisesta. Enemmänkin kansan syvien rivien mieliin ovat jääneet  vihervassarien linnoittautuminen feminismin linnakkeeseen ja vetäytyminen yhä syvemmälle sosiaaliseen oikeuteen ja vihervasemmiston stereotyyppeihin. Pahimmin tämä näkyy sosiaalidemokraattien kanssa, jotka Puna-Jutan johdolla ovat onnistuneet menettämään kansansuosion ja uskottavuuden työväen puolueena. Imago on työväen puolustamisen sijaan sosiaalitanttaamisen jalossa maailmassa.

Ja demareiden puheenjohtajuutta havittelevan Antti Rinteen julistautuminen "äijäfeministeiksi" ei auttanut yhtään.

En yritä sanoa että luonnon tai vähemmistöjen puolustaminen olisi jotenkin paha asia tai jotain mikä pitäisi lopettaa. Muistutan vain että kun ajatuksia markkinoi, on suuren yleisön tuki demokratiassa aika pahuksen tärkeä ja sen vieraannuttaminen on poliittinen itsemurha. Vähemmistöjen puolustaminen on tärkeää työtä, mutta jos se tehdään tavalla joka päästää vähemmistövastaiset valtaan, vaikeutuu vähemmistöjen puolustaminen melkoisesti.

Vasemman laidan puolueiden takana on ennen seissyt vahva työläisrintama. Nyt noita työläisiä houkutellaan kokoomukseen kovilla arvoilla, perussuomalaisten taakse äijähengellä ja keskustaan EU-vastaisuudella. Jos vasen laita ei onnistu hiljalleen muistuttamaan olevansa myös miesten äänen kantaja, on turha ihmetellä miksi miesten äänet lankeavat yhä useammin taantumuksellisillekin voimille.

Oikea laita ja konservatiivit eivät ehkä oikeasti ole miesten asialla, mutta ainakin ne vaivautuvat antamaan sellaisen mielikuvan.


Kommentit

  1. Not bad. -- Matias

    VastaaPoista
  2. Ihan hyvää analyysiä.

    Termi vihervasemmistohan itsessään voisi olla ihan hyödyllinen jossain yhteydessä, koska vihreät ja vasemmistoliitto ovat poliittisesti aika lähellä toisiaan. Näin stereotypioilla kyllästettynä termi sopii toki lähinnä lyömäaseeksi.

    Niin kuin stereotypiat yleensäki, niin tässäkin nähdäkseni pohjalla on todellisia asioita, mutta niitä on pahasti liioiteltu ja/tai yleistetty yksittäisten ryhmän edustajien sanomisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voiko vihreää ja vasemmistoa oikeastaan yhdistää. Vasemmistoliitto on arvoasioissa lähellä vihreitä, mutta siihen se yhteys päättyykin. Vihreiden sijoittuminen poliittisella kartalla vaihtelee oikeiston ja vasemmiston välillä ehdokkaan mukaan, esimerkiksi Haavisto oli hyvin lähellä kokoomukselaista.

      Poista
    2. Arvoasioissa vihreät ja vasemmisto on tosiaan lähempänä. Talousasioissa vihreillä on enemmän hajontaa, mutta useimmiten luonnolle aiheutuvan haitan vähentämiseksi heidän ehdotuksensa ovat enemmänkin sosialistisia/valtiojohtoisia. Talousliberaali esittäisi vain kolmansille osapuolille (ja/tai yhteiskunnalle) aiheutuvien haittojen mahdollisimman tarkkaa laskemista ja sen korvausvelvollisuutta.

      Mutta niin kuin sanoin termi vihervasemmisto voi olla hyödyllinen _joissain yhteyksissä_, ehkä eniten juuri arvoasioissa. Kyllä niissä eroakin on.

      Poista
  3. Onko vihervasemmiston stereotypia missä määrin paikkansapitävä, on kysymys jota voi pohtia toiste. Ihmettelen vain vanhana vihervasemmistolaisena opiskelijaradikaalina, että milloin vihervasemmistolaisuus lakkasi olemasta poliittinen identiteetti. Ei se minun opiskeluaikananani 1980-1990-luvulla ollut mikään ulkopuolelta liimattu leimalappu, vaan se kategoria johon me itse identifioiduimme. Tosin "punavihreä" oli siihen aikaan ehkä suositumpi ilmaus, mutta sehän on vihervasemmistolaisen synonyymi. Punavihreät olivat usein sitoutumattomia tai sitten vihreiden tai vasemmistoliiton jäseniä.

    Myöhemmin 1990-luvulla puhuttiin sinivihreistä, joilla tarkoitettiin lähinnä niitä vihreitä, joilla oli tai on positiivinen asenne markkinatalouteen ja bisnespukeutumiseen, sekä jossain määrin myös niitä kokoomuslaisia, jotka suhtautuvat rakentavasti ympäristönsuojeluun.

    Nykyään moni identifioituu termillä arvoliberaali siihen samaan porukkaan, joka vielä hetki sitten edisti ihan samoja asioita punavihreän lipun alla. Se jos mikä on harhaanjohtavaa, koska se on aika kaukana siitä skotlantilaisen valistuksen edustamasta liberalismista myös ei-taloudellisissa kysymyksissä.

    Tässä vielä todisteeksi punavihreä Paavo Arhinmäki vuodelta 2000: http://www.iltasanomat.fi/kuntavaalit/art-1288509063338.html

    En tiedä, kuka olet, mutta oletan että olet alle 25-vuotias, kun kuvittelet että vasemmistovihreä olisi jokin uusi leima, kun se tosiasiassa on ollut itseidentifikaationa käytössä noin 30 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanut että itse nimi olisi uusi, hain ehkä enemmän sen brändäystä siksi negatiiviseksi leimaksi mikä sille on tehty. Assosiaatio on nykyisin paljon voimakkaammin muotoa vihervassari = neitimäinen kukkahattutäti.

      Poista
  4. Ihan hyvä kirjoitus. Yksi juttu tuli tosin mieleen, kun sanot, että vihervasurit eivät ole oikeasti miesvastaisia.

    Käytännössä nimittäin kaikilla "ryhmillä" riittää ongelmia ratkaistaviksi. Vaikka vihervasuri ei varsinaisesti "vihaa" valkoisia heteromiehiä, niin miesten ongelmat voidaan priorisoida jonon hännille. KÄytännössä tämä merkitsisi sitä, että politiikka vihervasemmistossa ei toimi miesten hyväksi vaikka varsinaista "vihaa" ei ihmisten kalloissa olisikaan.

    Mitähän mieltä olet tällaisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtaosa vihervasemmiston ajamista asioista ei ole sukupuolittuneita, joten epäilen kuvaamasi ilmiön vaikutuksen olevan varsin pieni. Luonnonsuojelu esimerkiksi hyödyttää kaikkia, samaten valtaosaa meistä hyödyttäisi pienemmät tuloerot.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus, joskin pidän hieman erikoisena kutsua esimerkiksi kokoomusta taantumuksellisiksi voimiksi. Mielestäni nykyvasemmiston ongelmana on, että se on jämähtänyt talouspolitiikassaan liian paljon menneisyyteen.

    Talousliberaalien paristakin löytyy fiksuja ideoita, eikä kaikki talousliberaalit ole pahoja ja ahneita ihmisiä.

    Osmo Soininvaaralla oli tästä mainio kirjoitus:

    "Vasemmistolaiseen suuntaan, koska talouskehitys on viemässä kohti kasvavia tuloeroja ja syrjäytyvien pitkäaikaistyöttömien määrän kasvuun. Siksi politiikkaa pitäisi kääntää monta piirua vasemmalle. Tälle päämäärälle on myös kansan ylivoimaisen enemmistön tuki. Sen näkee esimerkiksi kysyttäessä, pitääkö tuloeroja kasvattaa vai pienentää. Melkein kaikki vastaavat, että niitä pitää pienentä, jopa enemmistö kokoomuslaisista.

    Markkinaliberalismin suuntaan, koska vasemmiston perinteiset toimintatavat eivät toimi nykymaailmassa. Tämän näkee esimerkiksi siitä, miten nopeasti vasemmistohallitusten kansansuosio laskee, kun oikeistolaiseen politiikkaan kyllästyneet kansalaiset silloin tällöin nostavat johtoon demarihallituksen. Näin on käynyt Ranskassa ja Ruotsissa ja osittain myös Suomessa. Vasemmistohallitukset eivät ole pystyneet alkuunkaan pitämään mitä ovat luvanneet, koska yrittävät soveltaa menneen maailman keinoja. Euroopasta ei löydy tältä vuosituhannelta yhtään esimerkkiä onnistuneesta vasemmistolaisesta hallituksesta, jos Lipposen hallituksia ei pidetä vasemmistolaisina."

    http://www.soininvaara.fi/2016/04/24/tarvitaan-vasemmistolaista-markkinaliberalismia/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpi on jämähtämistä menneisyyteen:

      Työelämän uudistaminen niin että pienikin työmäärä kannattaa, että toimeentulosi ei romahda onnettomuuteen ja että kokeilisimme tapoja saada enemmän tuotantoa pienemmällä ajalla?

      Vai...

      Pakottaa ihmiset ottamaan vastaan nälkäpalkattua työtä, leikkaamalla työntekijöiden oikeuksia?

      Kokoomus on tässä selvästi se taantumuksellinen. Heidän visionsa vievät meitä lähemmäs herranpelossa elävää yhteiskuntaa ja se on menoa taaksepäin.

      Ja Soininvaara on tässä täysin väärässä. Käyköön Islannissa.

      Poista
  6. Samoin Juhana Vartiainen kirjoittaa blogissaan vasemmistolainen markkinaliberalismin puolesta:

    Brexit — mitkä ovat oikeat johtopäätökset?

    "Kun uudistamme Suomea, meidän on otettava tulonjaon ja oikeudenmukaisuuden näkökohdat äärimmäisen tarkasti huomioon. Tämä on iso poliittinen haaste, koska Suomi ilman muuta tarvitsee markkinaehtoisia uudistuksia ja erityisesti kilpailullisemmat työmarkkinat. Mutta samalla on pidettävä huoli siitä, että pienituloisimmista pidetään huolta ja että talouskasvun hyödyt jakautuvat riittävän tasaisesti.

    Osmo Soininvaaran ajatuskulkuja myötäillen, tarvitaan ”vasemmistolaista markkinaliberalismia” joka ei tingi tulonjaon oikeudenmukaisuudesta mutta ymmärtää hintamekanismin ja markkinakilpailun tarpeellisuuden. Onnistuuko Kokoomus olemaan Suomelle sellainen markkinatalouden ja sosiaalisen omantunnon sisäistänyt voima jota Financial Timesin Philip Stephens yllä peräänkuuluttaa? Sen puolesta aion minä toimia."

    https://juhanavartiainen.fi/2016/brexit-maa-jarkkyi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilpailukyky ei ole taloutemme ongelma, meidän kilpailukykymme on itseasiassa yksi maailman parhaita. Ota mikä tahansa kansainvälinen kilpailukykyraportti ja Suomi on kärkimaiden tuntumassa.

      Ongelmamme kumpuavat aivan muualta, esimerkiksi siitä miten Suomessa ei osata myydä tuotteita ulkomaille. Kansainvälistymisen kanssa tämä on paha juttu, koska muut kyllä osaavat myydä kamaansa tänne, mutta emme osaa tasapainottaa tätä myymällä kamojamme niille.

      Toinen merkittävä tekijä on idänkaupan tyrehtyminen Venäjän pakotteiden ja yleisen tilanteen takia. Tärkeimmän kauppakumppanin ongelmat ovat meidän ongelmiamme.

      Viimeinen on teknologiasektorin romahdus Nokian mennessä. Tämä oli taloutemme suurimpia vetureita ja sitä ei tähän päivään ole kunnolla paikattu.

      Joten ei, Kokoomus ei ole se voima jota tarvitsemme. Se taistelee vääriä ongelmia vastaan eikä siis korjaa niitä jotka oikeasti korjaamista tarvitsevat. Kotimainen kysyntä on oikeasti se mihin ensimmäisenä pitäisi tarttua, kun se on kunnossa ja nousussa, on meillä eväät puskea yrityksiemme tuotteita myyntiin myös muualle.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän