Sairastaminen on vain asennekysymys?

Tautien levittämistä ei tarvitse pelätä, sillä asiassa on kyse vain tahdosta. Kuume ja flunssa eivät ole työn sankareille edes hidasteita.

Viikon Facepalm-hetki tuli kun luin Ilkka Lavaksen Cityn blogiartikkelin Kyllä sairaana voi töitä tehdä. Blogissa Ilkka kertoo miten pikkutautien tai isompienkaan kanssa ei yrittäjänä paljoa voivotella, vaan työt tehdään. Hänen maailmassaan nimittäin sairastaminen ei tarkoita sairaslomaa, vaan etäpäivää.

En sinällään vierasta hänen esittämäänsä ajatusta joidenkin vaivojen kanssa pidettävästä osittaisesta sairaslomasta, mutta muuten emme ole samassa veneessä Ilkan kanssa juuri lainkaan.

Mielen voimaa

Ilkka uskoo sairastamisen olevan kiinni tahdosta. Hän on osittain oikeassa, sillä mielenlaatu todella vaikuttaa sairastamisessa tiettyihin asioihin. Monissa sairauksissa nähdään korrelaatio hyvän asenteen ja toipumisen nopeuden kanssa. Ilkka väittää täysin virheelllisesti ettei länsimainen lääketiede "tunnustaisi" mielentilaa tekijänä parantumisessa ja astuu tässä pahasti harhaan. Potilaan mielentilan vaikutus parantumisprosessiin tiedetään varsin hyvin. 

Tahto ja mielentila eivät ole mitään ihmelääkkeitä kuitenkaan. Tätä Ilkka ei joko ymmärrä tai liioittelee tarkoituksella. 

Hän antaa blogissaan esimerkin kirveellä jalkaan lyömisestä josta ei tullut "tahdon" takia lainkaan verta, vaan tikeille päästiin ilman vuotoa ja sotkua. Ilkan mukaan "Shokki saa aikaan jotain ihmeellistä, usko ja tahto vielä ihmeellisimpiä asioita". Lääketieteen ammattilainen sanoisi pikemminkin ettei Ilkka vaan sattunut osumaan yhteenkään suurempaan verisuoneen. Olen itsekin törmäillyt ja telonut itseäni ja voin kokemuksesta sanoa ettei isokaan haava välttämättä satu tai vuoda. Itse sain otsaan aikanaan niin pahan tällin, että nahanpala roikkui hetken silmän päällä, mutta verta ei kummemmin vuotanut, eikä kipuakaan tullut. Tahdolla ei ollut asiassa mitään tekemistä.

Toinen esimerkki on jo vähän vaarallinen. Ilkka kertoo miten hänen ystävänsä juoksi maratonin kuumeessa. Ilkka tuntuu ihannoivan ystävänsä rohkeutta ja uskallusta, mutta väittäisin päinvastaista: tämä Ilkan ystävä riskeerasi itsensä täysin tarpeettomasti, sillä maratonin kaltaisen rääkkiurheilun harrastaminen kipeänä on hengenvaarallista.

Lainaan suoraan Sairaala Neon artikkelia:
"Ruotsissa tapahtui vuosien 1979—1992 aikana yllättäviä nuorten suunnistajien kuolemantapauksia. Pahin vuosi oli 1991, jonka jälkeen kaikki tapahtumat tutkittiin perusteellisesti. Yleisimmäksi kuolinsyyksi todettiin sydänlihastulehdus.
Suunnistajilla oli esiintynyt edeltävästi vakavia oireita, mutta tästä huolimatta he olivat jatkaneet voimakasta harjoittelua sekä kilpailemista. Urheilijoilla oli esiintynyt mm. pyörtymistä harjoittelun aikana, rintakipua sekä kohonnutta sydämensykettä. Vuonna 1992 Ruotsissa annettiin uudet ohjeet huippu-urheilijoille siitä, miten tulee toimia tulehdussairauksien aikana ja sen jälkeen. Uusien ohjeiden ansiosta sydänperäisiä kuolemia ei suunnistajilla enää todettu."
Se hiton tsemppaaminen on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Tsemppaaminen väärään aikaan on vain tyhmää.

Tartuntapelleily

Pahin kohta Ilkan blogauksessa tulee kuitenkin kun hän puhuu flunssasta. Hän kertoo ihannoivaan sävyyn ystävästään joka "on jo vuosia hoitanut flunssat tablettien voimin". Tarttuvien tautien kanssa Ilkan neuvot eivät enää aiheuta riskiä vain häntä kuunteleville, vaan myös muille. Flunssa on nimittäin tarttuva tauti ja jokainen idiootti työn sankari joka kyseisessä kipeydessä töihin tulee, levittää sitä eteenpäin.

En ymmärrä miten tämä on eräille niin hankala käsite ymmärtää, mutta taudit tarttuvat. Tahdolla ei ole siinä mitään tekemistä, vaan kovatahtoinen tai nössykkä saavat samasta pisaratartunnasta saman flunssan ihan samalla tavalla. Kovempi kaveri ei ehkä hajoile flunssaansa, mutta levittää sitä eteenpäin kyllä ja voi antaa sen jollekin jolle oireet ovat kovempia.

Ilkan kaveri muistaa vielä mainita miten "eipä yksi flunssa nyt henkeä terveeltä ihmiseltä vie". No itseasiassa voi viedä. Osa flunssista voi olla hengenvaarallisia terveellekin, puhumattakaan siitä miten paremmin tauti leviää jos taudinkantajat ovat työn sankareita, jotka tahtovat väkisin tulla tahtoaan osoittamaan työpaikalle kun flunssa on päällä.

Sairaana matkaan

Kirjoitukseni sävy on tarkoituksella varsin provokatiivinen ja siitä pahoitteluni Ilkalle. En usko hänen yrittävän käskeä ihmisiä kipeänä töihin riskeeraamaan henkeään tai tartuttamaan muita. Sen hänen kirjoituksensa tekee vaikka lopussa muistaakin mainita miten kukaan ei ole korvaamaton ja ettei suosittele sairaana töiden tekemistä. Nämä suositukset tuntuvat oudoilta muun tekstin valossa: ensin hehkutetaan miten tahtotahtotahto ja tsemppitsemppitsemppi ja sitten lopussa on vähän kuin pienellä präntillä maininta ettei näitä kuitenkaan suoritella kenellekään. Onko Ilkan kirjoitus parodiaa?

Oli tai ei, Ilkka ei ole ensimmäinen jolta näitä ajatuksia kuulen. Hän ei ole yksin väitteissään sairastamisesta mielentilakysymyksenä ja vaatiessaan sairaslomalle työystävällisempää korviketta.

En itse kannata sairaslomajärjestelmän muuttamista. En jaksa uskoa puolisairaslomasta tulevan muuta kuin uusi tapa jolla tietyt työnantajat puskevat työtä myös työntekijöille jotka ovat siihen liian sairaita. Näitä tapauksia olen nähnyt ihan tarpeeksi nytkin, enkä antaisi siihen enempää eväitä. Nykyisen järjestelmän rinnalla voidaan jo tosin tehdä paljon. Esimerkiksi itse puhetyötä tekevänä en läheskään aina hae sairaslomaa jos tauti estää puhumisen (kuten kurkkutulehdus), vaan ilmoitan tästä työnantajalle ja teen muutaman päivän toimistohommia (etänä luonnollisesti ettei mahdollinen tartunta leviä). Työnantaja suostuu tähän koska tietää sen olevan parasta. Jos ei suostuisi, joutuisin nimenomaisesti hakemaan sairaslomaa ja sitten en kurkun toipumisaikana tekisi yhtään mitään. 

Olen siis samaa mieltä ettei kaikkeen välttämättä tarvitse hakea sairaslomaa. Pidän kuitenkin sairasloman nimenomaista välttelyä vielä vaarallisempana. Sairaana stressaaminen aiheuttaa moninaisia vaivoja ja pahimmillaan pysyviäkin ongelmia tai jopa kuoleman, puhumattakaan tautien leviämisen vaaroista.

En näe mitään syytä miksi tahtoisin riskeerata itseäni näin jonkin niin merkityksettömän kun työpaikan takia. En ole koskaan sitoutunut mihinkään työpaikkaan niin suurella intensiteetillä että riskeeraisin oman henkeni ja hyvinvointini työn takia ja pidän jo epäterveenä ajattelutapana tehdä niin. Töissä ei ole mitään niin tärkeää että riistäisin isän lapsiltani tai miehen vaimoltani niiden takia.

Mutta ehkä toisilla on vaan niin kova tsemppi päällä, että flunssassa, kirves jalassa ja kuumeessa voi vaan vähän ottaa tablettia, tahtoa kovasti ja juosta maratonin. Ja tappaa itsensä sillä. Henkilökohtaisesti pidän sitä aivan liian suurena ja tarpeettomana leikkimisenä omalla hengellään - ja erityisen turhana koska riskeeraisin itseni jonkun niin lopulta vähäisen asian kun työn takia.

Tai ehkä minulla ei vaan ole riittävästi mielenvoimaa.

Kommentit

  1. Kaukaisilla 2000-luvun alkumetreillä eräs luokkatoverini (mies) halusi päästä vanhojentansseihin mennessä timmiin kuntoon, mutta flunssa iski ikävästi keskelle treenejä. No, eipä antanut haitata huhkimista vaan erinäisten itsehoitolääkkeiden voimalla mentiin samalla teholla.

    Tanssipäivän vietti sitten sairaalalla tarkkailussa juurikin sydänlihastulehduksen vuoksi.

    Kyllä kannatti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri. Veren maku suussa ja täysillä eteenpäin - ja päädyt helposti suoraan sairaalaan.

      Näitä machoilutarinoita näkee aina välillä ilman tuota onnetonta loppua. "Hakkasin säkkejä kymmenen tuntia putkeen, vaikka olikin 40 kuumetta ja molemmat kädet poikki!" Mutta vaikka itse siitä selviäisikin, ei se tarkoita ettei joku muu kuole samaa yrittäessään. Ja kyse ei ole kovimman selviytymisestä, vaan parhaimman tuurin omaavan selviytymisestä.

      Poista
  2. Kun tuli luettua Ilkan blogia ja varsinkin kommenttiosuuksissa kirjoittelua, voisin näin keittiöpsykologina nähdä ennemminkin narsistisia ominaisuuksia kirjoituksessa ja tosiaan se "tauti" ei ole tarttuvaa laatua.

    Tuli myös tarkistettua Ilkan profiili Cityn palvelussa ja huomattua että en taida olla edes väärillä jäljillä. Minä minä minä minä m i n ä... olen nähnyt näitä johtajia jo oman osuuteni ja eettisyys ei siis ole hänen prioriteettilistallaan kovinkaan korkealla.

    Varmasti tätä etätyö-soopaa tarjoillaan yrityksissä missä hän on mukana ja tuotokset saattavat sitten olla vähän sinnepäin, jos kuumessa ollaan tehty virheitä ja niin poispäin. Kaikki toki tietää että virheiden korjaileminen on turhinta työtä ja sitä pitäisi nimenomaan välttää. Siksi sairaslomalaisen pitäisikin antaa toipua rauhassa että takaisin saataisiin fokusoitunut ja tehokas työntekijä mahdollisimman nopeasti.

    Tehokkuutta ei ole typeryyden lisääminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnitin myös huomiota tohon retoriikkaan, minusta se näyttää oman erinomaisuuden hehkuttamiselta.

      Omaa erinomaisuutta voi rummuttaa monilla tavoilla. Yksi on kertoa miten minä kyllä pärjään töissä vaikka jalat ovat poikki ja oksennan viiden minuutin välein. Loppuun voi kivasti laittaa pienen disclaimerin etten käske ketään jäädä sairaslomalta pois - tehtyäni ensin vaikutelman siitä miten turhaa sairasloma on ja miten on luonteenheikkoutta jos sairaslomaa otat.

      En täysin vastusta ajatusta etätöistä tiettyjen vaivojen kanssa, esimerkiksi en voi tehdä omaa päätyötäni jos kurkkuni on kipeä, mutta pystyn tekemään muita työhöni liittyviä asioita kyllä. Jos jään sairaslomalle, on se vähän ylimitoitettu toimenpide kipeään kurkkuun.

      Poista
  3. Itse kiinnitin huomiota tuohon "vaarallisen korkea verenpaine"-tapaukseen. Vaikka tapauksesta kerrottiinkin lyhyesti ja ylimalkaisesti, alkoi oma mielikuvitus täydentämään sitä. Korkea verenpaine voi olla käsittääkseni oire kovasta stressistä, joka puolestaan on ongelma nykyisin työelämässä. Eikö silloin pitäisi vähentää stressiä, eikä sulkea silmiään karuilta tosiseikoilta.

    Teksti tosiaan korostaa hyvin paljon kirjoittajan omaa "miehisyyttä", kun ei anna minkään sellaisen pikkujutun kuin sairauden vaikuttaa työntekoon. Itsekin olen tietyissä tilanteissa kieltäytynyt sairaslomasta, mutta perusteeni ovat liittyneet lähinnä henkisen hyvinvoinnin ylläpitoon.

    En itsekään kuitenkaan tarttuvien tautien kanssa lähtisi töihin. Muutenkin koko sairasloma-asia, sen tarve tai tarpeettomuus, on aika yksilökohtainen. Sairastuminen näkyy ja vaikuttaa meissä eri tavalla ja sen vaikutus töihin riippuu myös pitkälti työn laadusta. Oma työni on pitkälti fyysistä työtä eikä vaadi jatkuvia monimutkaisia paperitöitä tai neuvotteluja. Tällaisessa tapauksessa fyysinen sairastuminen vaikuttaa enemmän, kuin vähemmän fyysisillä aloilla. Toisaalta taas enemmän henkiseen puoleen iskevät sairaudet vaikuttavat enemmän psyykkisesti kuormittaviin töihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkea stressi ja korkea verenpaine käyvät käsi kädessä. Ehkä jos sitä jatkaa stressaamista pitkään, tottuu korkeaan verenpaineeseenkin. Niin ja todennäköisesti kuolee nuorena.

      Mutta haittaako se, saihan sitä käyttää aikansa tehden sitä mitä rakastaa eniten: töitä.

      Poista

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.