Poliisi provosoi normaaleja mielenosoittajia

Normaali mielenosoittaja ei kuulema poliisista provosoidu. En olisi niinkään varma.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero antoi näkemyksiään siitä mitä poliisin ja anarkistien välillä tapahtui vapun tohinassa. Kun käsittelyyn tuli provosoiko poliisin läsnäolo mielenosoittajia, päästi Paatero suustaan erittäin kuvaavan lauseen.
"Ei se provosoi ainakaan normaaleja ihmisiä, jotka normaalissa mielenosoitusmielessä on liikkeellä."
Eivätkö? Eivätkö raskaasti aseistetut ja suojatut poliisit ole provosoivia? Provosoivin näky mitä olen nähnyt olivat konepistooleilla aseistetut poliisit vartioimassa muina miehinä Brysselin lentokenttää. Aseistettu poliisi on ehkä vähemmän säikyttävä näky kun aseistettu anarkisti, mutta ei kauhean. Aseistettu ja suojattu "kuka tahansa" on aika provosoiva.

Entä kun poliisi tunkeutuu mellakkavarusteissa joukkoon joka ei ole tehnyt mitään, joukkoon jossa on mukana lapsia? Entä jos poliisi näiden lasten nähden voimalla taltuttaa ihmisiä jotka eivät ensin hyökkää poliisin kimppuun? Entä jos poliisi on paikalla vaarallisen ja aran eläimen kanssa ja tulee turhan lähelle? Onko jo aika normaalien ihmisten provosoitua?

Entä miten poliisin ei-provosoivalle kuvalle käy kun selviää miten mielivaltaisesti poliisi on toiminut, esimerkiksi ottaen kiinni täysin perusteetta ihmisiä ja rikkoen poliittisen puolueen omaisuutta? Jos osallistun tapahtumaan, voinko luottaa ettei paikalla oleva mellakka-aseistettu poliisi hyökkää kimppuuni jos olen nähnyt miten kyseinen poliisi hyökkää muiden kimppuun ja tuhoaa heidän omaisuuttaan?

Herra poliisiylijohtajan on tässä vaiheessa turha kertoa miten normaalit ihmiset eivät poliisista provosoidu. Eivät ne ehkä aikanaan provosoituneetkaan, mutta nyt en olisi enää niin varma. En ole anarkisti, en osallistu mielenosoituksiin kantaen lippuja tai aseita tai edes naamioita. Kun poliisi on osoittanut olevansa valmis nappaamaan talteen "siviileitä" ja rikkomaan heidän omaisuutensa, en voi sanoa poliisiläsnäolon täyttävän minua suurella luottamuksella.


3 kommenttia:

  1. Poliisin toiminta on tosiaan näyttänyt monessa tapauksessa täysin ylimitoitetulta smashasemista alkean. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin aika pieni joukko anarkisteja ja poliisin toimet vaikuttavat myös suureen joukkoon täysin rauhallisin aikein toimivia.

    Paljon suurempi ongelma kuin se, että anarkistit onnistuisivat joskus aiheuttamaan jonkun verran vahinkoa, on se että poliisi menettää luottamustaan ja anarkistit saavat tästä vain lisää kannatusta. Parempi olisi, että anarkistit saisivat näyttää todelliset karvansa ja ihmiset saisivat sen jälkeen päättää haluavatko osallistua mielenosoituksiin heidän kanssaan.

    Poliisilta on toki ihan oikein varautua riittävän suurella miesmäärällä anarkistien mielenosoituksiin, jotta rikoksiin syyllistyvät voidaan saada kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin totta. Poliisi on ylilyönneillä pahasti vaurioittanut luottamusta esivaltaan. Parempi on ryhtyä aggressiivisiin toimiin vasta kun toinen osapuoli aiheuttaa tarpeen aggressiivisille toimille.

      Poista
    2. Tämä on hyvin totta. Poliisi on ylilyönneillä pahasti vaurioittanut luottamusta esivaltaan. Parempi on ryhtyä aggressiivisiin toimiin vasta kun toinen osapuoli aiheuttaa tarpeen aggressiivisille toimille.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.