Seikkaluja internetin harhamaassa: oletko sinäkin oikeasti eläin?

Tiesittekö että saatat oikeasti olla susi, karhu, etana tai muu eläinsielu jumissa ihmisen ruumiissa. Tai ehkäpä et ole eläinsielu, vaan kehossasi asuu robotin sielu - tai fiktiivisen henkilön sielu. Internetissä tämä on normaalia.

Erilaisten ihmisten hyväksyminen on tärkeää. Suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan on ehkä yksi sukupolveni suuria muutoksia: yhtäkkiä ei enää olekaan hyväksyttävää haukkua homoseksuaaleja tai eri kansallisuuksia. Tämä on hyvä kehityssuunta, sillä se on hitaasti parantanut monien vähemmistöryhmien asemia länsimaissa. Sivumainintana on muuten todettava ettei vastaavaa kehitystä ole paljon muualla havaittavissa ja jos haluatkin nähdä rasismia tai vähemmistöjen sortoa, länsimaiden ulkopuolella se on aivan eri luokassa.

Takaisin pääasiaan: Tällä suvaitsevaisuuden lisääntymisellä on takanaan tehokas kampanjointi joka on antanut inhimilliset kasvot näille "pelottaville" ihmisryhmille. Marginaaleissa olevat ryhmät ovat vuosikausia puhuneet ahdingostaan ja saaneet suuren yleisön huomion puoleensa. Suvaitsevaisuus on nousussa nimenomaan tiedottamisen ansiosta, nuoremmat sukupolvet eivät omaa vähemmistöryhmistä yhtä negatiivisia käsityksiä kuin edeltäjänsä. Ymmärrämme miten ihminen ei ole paha ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen takia ja ymmärrämme ettei normista poikkeaminen näissä asioissa tee henkilöstä huonompaa.

Nyt samaa suvaitsevaisuutta yrittävät saada joukko mielenkiintoisia marginaaliryhmiä. Strategiansa nämä ryhmät lainaavat LGBT-liikkeeltä, mutta eivät omaa sen legitimiteettiä. Ne tahtovat tulla hyväksytyksi ja saada tunnustuksen itselleen terveinä ja positiivisina ilmiönä. Tämä olisi hyväksyttävää jos ryhmät eivät olisi epäterveitä ja negatiivisia.

Tässä artikkelisarjassa esittelen kolme Internetin vähemmistöryhmää: yhden harhaisen, yhden epäterveellisen ja yhden harhaisen ja epäterveellisen. Tervetuloa osaan yksi.

Erisieluinen otherkin-väki

LGBT-liikkeen vanavedessä ajatus vähemmän jyrkistä sukupuolista ja sukupuolirooleista on hitaasti muuttumassa hyväksytymmäksi. Eräät ovat ottaneet tämän sukupuoliroolien muutoksen hieman oudosti: jos kerran mies voikin olla nainen, sittenhän ihminen voi olla susi. Tai karhu. Tai etana. Tai lohikäärme. Tai yksisarvinen. Tai robotti. Tai tehosekoitin.

Tervetuloa Otherkinien maailmaan. Otherkinit tai otut väittävät olevansa ihmisiä jotka eivät ole "sielultaan" ihmisiä, vaan jotain aivan muuta. Suuri osa otuista on (olevinaan?) eläimiä, painottaen "makeita" eläinlajeja, kuten esimerkiksi susien. Vähemmänkin suosittuja eläimiä näkee aina etanoista virtahepoihin.

Sitten on niitä jotka kokevat olevansa jotain eksoottisempaa. Fantastiset olennot eivät ole tavattomia. Lohikäärmekinit ovat hyvin edustettuna, samaten enkelikinit ja demonikinit. Jotkut otut tulevat toisilta planeetoilta ja kantavatkin ulkoavaruuden olentojen sieluja. Ompa mukana myös kuolleiden esi-isien tai julkimoiden sielujen omistajiakin. Näillä eksoottisimmilla on joskus myös taipumus väittää omaavansa ihmeellisiä voimia ja jotkut seikkailevatkin jossain otherkin- ja new age-maastojen välissä. Muodonuutosväitteitä löytää joskus eläinotuiltakin.

Sitten on vielä kummallisempia kinejä, kuten koneita tai robotteja. Toiset taas kokevat olevansa hyvin spesifisiä koneita, esimerkiksi Internetissä on useita mainintoja Combine harvester-kinistä. Fiktiivisten asioiden (ja henkilöiden) sielut ovat myös olemassa edustettuina.

Otuja ei pidä sekoittaa furryihin. Furryt pukeutuvat eläimiksi, mutta ovat tietoisia etteivät ole eläimiä. Furryjen touhut ovat roolileikkiä (joka on tai ei ole seksuaalista), siinä missä otut oikeasti uskovat olevansa eläimiä. 

Harhojen sydämmessä

Osa otuista vaikuttaa olevan mukana identiteettikysymyksenä ja eivät oikeasti koe olevansa jotain muuta, osa vaikuttaisi olevan parodiaa ja loput ovat tosissaan. Otujen joukossa on myös melkoinen määrä hyvin nuoria teinejä, mielikuvitusleikithän ovat terveellisiä tuossa iässä?

Otut rinnastuvat jossain määrin transihmisiin: molemmat ryhmät väittävät olevansa jotain muuta kuin kehonsa antaisivat ymmärtää. Siinä missä transihmisillä on kuitenkin hieman tiedettä takanaan, otuilla on vain tunnetta. Näin tieteellisestä perspektiivistä voidaan tietysti suoraan sanoa, ettei otujen väitettä eläinsieluisuudesta tue yhtään mikään tosimaailman ilmiö. Fysiologisesti ihmiset eivät ole muiden eläinlajien edustajia, riippumatta siitä miten vahvasti henkilö tuntee olevansa etana, karhu tai mehiläiskuningatar. Vielä vähemmän ovat ihmiset robotteja, avaruusaluksia, porakoneita tai muita väriseviä välineitä.

Otut ovat seurausta siitä miten ihmiset ovat väärinymmärtäneet mistä transihmisissä on kyse. Transsukupuolisuus ei ole sitä että ihminen vaan päättää olevansa mitä sattuu, vaan ilmiön takana on jopa oikea joskus jopa fysikaalisesti mitattava ilmiö, kuten kromosomipoikkeama tai epätavallinen hormonitoiminta. Jos ihmisellä ei ole ymmärrystä tästä, transihmiset saattavat näyttäytyä vain ihmisinä jotka eräänä päivänä päättivät synnyinsukupolven olevan väärä heille. Ja tästä ei (ainakaan suurimmassa osassa tapauksista) ole kyse kun puhumme transihmisistä, mutta otuissa on kyse pitkälti tästä. Tämä on aikaansaanut myös hieman skismaa trans- ja otuväen välille, eikä täysin aiheetta: otut kun saavat helposti myös transsukupuolisen väen näyttämään naurettavalta.

Periaatteessa siis ihmisillä on oikeus omaksua identiteetti sutena, karhuna tai sukkanauhoina, mutta jos tälle identiteetille ei ole mitään perustelua, ei muiden tarvitse ottaa sitä vakavasti. Ihminen joka väittää olevansa karhu, saa vapaasti luulla olevansa karhu, mutta hän saattaa tarvita psykiatrista apua.

Lienee myös hyvä huomauttaa miten identiteetti otherkininä voidaan katsoa negatiiviseksi piirteeksi ihmisessä. Jos ihminen kuvittelee olevansa jotain mitä hän ei minkään todisteiden valossa ole tai edes voi olla, mitä tämä kertoo hänen arviokyvystään tai maailmankatsomuksestaan? Kyky uskoa absurdiin ja sisäistää kokonaan mahdoton identiteetti eivät kumpikaan ole positiivisia piirteitä ihmisessä, eivätkä vala uskoa henkilön kapasiteettiin muissa asioissa, esimerkiksi kyvyssä suorittaa vaativa leikkaus potilaalle.

Uskoakseni suurin osa otuista ei kuitenkaan kärsi mistään harhoista ja on täysin tietoisia lajityypistään (homo sapiens). Otuilu onkin monille enemmän roolileikkiä kuin oikeaa harhaa ja valtaosa otuista onkin hyvin nuoria ja heidän otuilunsa muistuttaa eräänlaista roolien kanssa tehtävää leikkiä, teeskennellään oltavan jotain muuta kuin ollaan. Asia harvoin leviää Todelliseen Maailmaan Internetistä ja ehkäpä hyvä niin, kohtalo ei olisi kovin kaunis.

Otuisuus onkin ehkä jotain mitä sen harjoittajat tulevat vanhempana muistelemaan sinä nolona juttuna johon he haksahtivat nuorena. Vähän kuten kirkkaan vaaleanpunaisen irokeesin teininä ottanut entinen punkkari voi katsoa valokuvaa itsestään ja punastuu häpeästä.

Otut rankkautuvatkin tämän takia luokitukseen "enimmäkseen harmiton".

Makupaloja

Viihdearvon maksimoimiseksi, jaan tässä muutamia kaappauksia Internetissä kohtaamistani otherkin-ilmiöistä. Kuvista saa suurempia napsauttamalla jos tekstistä ei muuten saa selvää.

Lohikäärmekini voi sulattaa talosi:



Otuilla on eläinmuotonsa haamuraajoja!



Toinen sarjakuva otujen lihansyöntiongelmista: 



Otuna elämisessä on ongelmansa:


Monia ongelmia:




Ja älkää huoliko, palaamme noihin pääkamuihin vielä. Seuraavassa osassa tutustumme kuitenkin ihan toiseen porukkaan, puhummekin body acceptance-liikkeestä tai kansaomaisemmin läskiaktivismista. Stick around.

13 kommenttia:

  1. Mutta jos sattuukin vain olemaan trollin ja sian sekoitus? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan sitä olla sekarotuinen otu! :)

      Poista
  2. Päälimmäisenä tästä tulee mieleen että kuinkahan moni normaali tuntee olevansa tuolla intensiteetillä edes ihminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itse aika varma lajistani.

      Poista
    2. Niin varmasti moni muukin, mutta kuinka usein tunnet ihmisyyden kokemuksen vyöryvän ylitsesi? Tai olet joltain hörhöltä kuullut että sinullapa on ihmisen sielu? Tai että se ihmisen sielu ajaa sinut tekemään jotain tosi ihmisjuttuja?

      Poista
    3. Hyvä pointti. On hankala sanoa miltä "ihmisyys" tuntuu, koska mulla ei oikein ole vertailukohtaa. En tiedä tuntuuko sutena oleminen lainkaan erilaiselta.

      Poista
  3. Nagel itkisi kummissaan. Hän kun teki kuuluisan kysymyksensä siitä tietääkö ihminen miltä tuntuu olla lepakko. (Ei puhunut lesboista, vihje, vihje.) Hänestä ei voinut tietää. Tämä tuottaa syvän filosofisen ongelman siitä miten nämä ihmiset tietävät että heillä on vaikka suden, lohikäärmeen tai paperiliittimen tietoisuus. (Mutta tätä ei kannata kysyä minulta. Sillä en ymmärrä miten ihminen voi tietää että hänellä on Jeesus sydämessä ja vastaamassa rukouksiin pään sisällä. Luulisi että sydänkohtaus johtuu siitä että Jeesus naulaa taulua seinään. Mutta ei näin saa kuulemma ajatella.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi olisi mielenkiintoinen kysymys kuinka nämä vieraat sielut ovat kuitenkin verrattain tuskattomasti hyväksyneet paikkansa ihmiskehossa. Epäilen että omalla kohdallani voisi tulla jonkin sortin kulttuurishokki jos yhtäkkiä huomaisin jakavani saman tomumajan vaikkapa juuri lepakon kanssa ja kaikki ympäristön informaatio tulisi lepakoille tuttujen mutta minulle täysin vieraiden aistinkanavien kautta. Puhumattakaan siitä että se fyysinen olemus tosiaan pitäisi jakaa eikä yhteistä kieltä olisi.

      Ja voi olla että turvautuisin manaajan apuun jos yhtäkkiä huomaisin isännöiväni jotain vieraita lajeja jotka ajoittain yrittäisivät ottaa tietoisuuteni hallintaan...

      Poista
    2. Voiko manaaja karkottaa myös eläimiä?

      Poista
    3. Eivät kai ne demonitkaan teknisesti ottaen ole ihmisiä joten miksipä siinä sivussa ei ammattitaitoiselta manaajalta pieni tuholaistorjunta onnistuisi?

      Poista
    4. Vesiputoksetkaan eivät ole ihmisiä, osaako manaaja karkoittaa nekin?

      Poista
    5. Olisikoha shamaani siinä tapauksessa parempi? Niillä on kai sitä asiantuntijuutta noista luonnonhengistä...

      Poista
    6. Suolaa. Enemmän suolaa.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.