Seikkaluja internetin harhamaassa: lihavuus on terveellistä

Tässä kirjoitussarjassa tutustumme Internetin harhaisiin ja ongelmallisiin ryhmiin. Edellisessä osassa tutuistuimme otuihin, eli otherkineihin. Jos missasit eläinsieluisten ihmisten ruotimisen, lukaise ensimmäinen osa ensin. Tänään jatkamme kohti suurempia ympyröitä ja tutustumme liikkeeseen jonka pitäisi olla positiivinen asia, mutta jonka Internet on vienyt ehkä liian pitkälle.

Laihuus on etuoikeutettua

Fat acceptance movement, eli lihavuuden hyväksymisliike on periaatteessa hyvänkuuloista aihetta ajava: he haluavat parantaa lihavan kehotyypin hyväksyntää. Liike pyrkii murtamaan ajatusta että vain hoikkuus on kaunista ja tervettä ja poistamaan tukevien ihmisten kokemaa syrjintää.

Tässä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta liikkeen sisällä näkyy hyvin mielenkiintoisia kannanottoja, jotka menevät pahasti epäterveellisen ja jopa vaarallisen puolelle. Niin ja absurdin.

Fat acceptancen juuret ovatkin vahvasti nimenomaan naisissa ja naisten ylipainon hyväksynnässä. Ideologisesti läskiaktivismin voidaan sanoa olevan eräänlainen feminismin pikkuserkku: liike keskittyy vahvasti rummuttamaan sitä miten yhteiskunnan naisilta vaatima hoikkuus on patriarkaatin seksistinen aikaansaannos. Ylipaino on mielenkiintoisesti yleisempää lesboilla kuin heteronaisilla. On hankala sanoa onko tämä vaikuttanut liikkeen ideologiaan, mutta yhteys naisasiaan löytyy.

Feministiset juuret näkyvätkin liikkeen terminologiassa, mikä lainaakin erittäin paljon modernin feminismin käsikirjasta ja samalla tavalla kun mainstream feminismin parissa puhutaan miesten etuoikeuksista, läskiaktivismin yhteydessä puhutaankin hoikkien etuoikeuksista.  Hoikilla ihmisillä on toki paljon etuoikeuksia tukevampiin verrattuna. Esimerkkeinä mainittakoon kyky mahtua läpi porteista. Pahinta hoikkaoikeutta on tietysti jos joku (hoikka?) kehtaa väittää liikalihavuuden olevan potentiaalisesti tappavaa.

Pieni huomautus: aiheemme aktivistit käyttävät usein termiä "fat activism" ja olenkin suomentanut sen tähän tekstiin läskiaktivismiksi. Nimike ei siis ole pilkkaa, vaan suhteellisen suora käännös aktivistien itse käyttämästä terminologiasta.

Hyvää ja pahaa

Fat acceptance movement ei ole täysin tuomittava laitos. Liikkeen perimmäinen tavoite on saada kaiken muotoiset ihmiset olemaan sinut itsensä kanssa. Siinä ei ole mitään tuomittavaa ja kyseessä on pikemminkin positiivinen ilmiö, varsinkin jos ihmiset saadaan suhtautumaan omaan vartaloonsa positiivisemmin. Osa liikkeestä onkin tällaista, eikä loppu tästä tekstistä koske heitä. En näe mitään vaaraa edistää "lihavatkin ovat ihmisiä"-tyyppistä ajattelua.

Ongelmia on kuitenkin vaikka muille jakaa, sillä liike ei ole vain "rakasta itseäsi sellaisena kun olet"-tyylistä hyväksyntää. Pinnan alla on paljon tuomitsemista ja epäterveellisten elämäntapojen glorifointia.

Selkein ongelma on juuri lihavuuden terveysongelmien vähättely tai kieltäminen. Aktivistit ovat sitä mieltä ettei lihavuus ole niin suuri terveydellinen ongelma kun väitetään ja kuvaavat vaarallisemmiksi esimerkiksi ns. jojo-laihduttamista tai laihdutusleikkauksia. Totuuden murunen tuossa tietysti on, mutta se hukkuu liikkeen kanssa valtamereen läskiä. Lihavuuden tuhoisiin seuraksiin ei uskota ja kun lääkäri neuvookin laihduttamaan esimerkiksi lonkka- ja polvivaivojen kanssa, pidetään tätä syrjintänä.

Tämä ajatus lihavuudesta terveellisenä elämäntyylinä on itsessään jo absurdi. Pelkästään fysikaalisesta perspektiivistä tiedämme jo miten lisämassa stressaa vartaloa huomattavasti. Sydän joutuu melkoiselle kuormitukselle ja jalkojen ja käsien on kannateltava massaa johon niiden kestävyys ei kunnolla riitä.

Lihavuus on lausunto

Läskiliikkeessä on paljon väkeä joiden juuret ovat feminismissä ja varsinkin he näkevät erityisesti naisten hoikkuusihanteet puhtaasti patriarkaattisen yhteiskunnnan naisille pakottamana imagona. Tämä ajatusmalli valitettavasti johtaa pahaan paikkaan: oma lihavuus ei enää olekaan ongelma, vaan tapa taistella patriarkaattia vastaan. Lihavuudesta tulee yhtäkkiä kannanotto tai ainakin uusi keino jolla itselleen voi perustella miksei se laihduttaminen kannata, laihduttaminenhan olisi luovuttamista ja alistajalle alistumista. Body acceptance-liike saattaa muuttua ylipainoiselle henkilölle riittäväksi syyksi olla laihduttamatta.

Normaalissa elämässä ylipainoinen ihminen saa useita signaaleja vähentää painoaan, esimerkiksi lääkäreiltä tai ystäviltään. Tämä liike antaa ylipainoisille tahon, joka puolustaa heidän ylipainoaan ja vastustaa laihduttamista. Ihmiset tapaavat uskoa itselleen mieluisiin ääniin ja kun henkilö saakin näin "synninpäästön" laihduttamisesta, painonpudottamisen paine vähenee ja mahdollisuudet laihtua heikkenevät. Läskiliike tällä tavalla tekee helpommaksi olla laihduttamatta ja korjaamatta terveyttään antamalla tahon joka on sympaattinen painon säilyttämiselle. Vähän kuin kenkäfriikin ja jalkafetissin panisi yhteen: molemmat ruokkivat toistensa pakkomielteitä, samalla tavalla läskiaktivismi vähentää painetta korjata liikalihavuutta ja samalla pahentaa länsimaita piinaavaa ylipainoisuuden epidemiaa.

Liike siis vaikuttaisi antavan ihmisille tapoja puolustaa omaa ylipainoaan. Ylipaino ei olekaan epäterveellistä, vaan aktivismia! Otan kantaa olemalla laihduttamatta! Ja vaikka aktivistit eri mieltä ovatkin, liikalihavuus on erittäin epäterveellistä.

Laihtuminen ja syömishäiriöt

Liikkeen asenteet ovat muutenkin ongelmaisia. Sen lisäksi että liike muodostaa vertaistukimekanismeja laihtumista vastaan, sen asenteet laihtumisestä ovat erittäin epäterveitä. Katsotaan liikkeen asenteita laihtumista ja syömishäiriöitä kohtaan, suuri joukko aktivisteista on nimittäin vakuuttunut laihtumisen mahdottomuudesta ja väittää jopa ettei laihtumisen pitäisi olla edes tavoite.

On tietysti totta että osalla ylipaino voi johtua lääketieteellisistä ongelmista, eikä laihduttaminen onnistukaan noin vain. Suuri valtaosa lihavuudesta johtuu pääasiallisesti kuitenkin yhdestä ja samasta syystä: enemmän kaloreita menee sisään kun kulutetaan. On toki totta, ettei kaikilla ihmisillä tämä ole ihan näin yksinkertaista ja esimerkiksi sopivan hormonaalisen vaivan tai lääkityksen takia painoa jää päälle erittäin helposti. Mekanismi lihomisen takana pysyy kuitenkin aina samana, se massa ei tule tyhjästä. Tätä ei liikkeen parissa tunnuta hyväksyvän lainkaan.

Laihtumista pidetään jopa negatiivisena, varsinkin siitä puhumista. Liikkeen parissa painon putoamisesta puhumisen katsotaan olevan syyllistävää niitä kohtaan jotka eivät ole painoaan onnistuneet pudottamaan. Ja liikkeen parissa on myös väkeä jotka eivät laihduta, vaan näkevät lisäpainon keräämisen tavoiteltavana.

Pakonomaiseen syömiseen liittyvien syömishäiriöiden kanssa asenteet menevät kaikkein oudoimmiksi. Syömishäiriöitä ei tunnusteta ja niitä pidetään vain uusina tapoina tehdä ylipainosta sairaus, tai jos syömishäiriöt tunnustetaan, syyllisyys niistä kuuluu painonpudotukselle, eli yritykset pudottaa painoa aiheuttavat syömishäiriöitä. Esimerkiksi yleinen suositeltu keino näitä vastaan onkin vain "painon pudottamiseen tähtäävien toimintojen lopettaminen".

Ihminen joka yrittää päästä eroon tai hoitaa syömishäiriöitään on petturi, eikä oikea aktivisti. Lainaan tähän pienen tarinan kertomaan millainen asenneilmapiiri onkaan:
"Susan, a recovering bulimic, was actually kicked out of a social group for fat lesbians when she started following the food plan given to her by a nutritionist. She was called a traitor and told she was "giving up her soul" with her new regimen, since it meant that she might lose weight as a result of her changed behaviors."
Liike ei siis vain näe lihavuutta terveellisenä elämäntapana, vaan näkee laihduttamisen epäterveenä ja negatiivisena ilmiönä sekä petturuutena liikkeen arvoille. Liike tuntuisi siis pelkän hyväksynnän lisäksi aktiivisesti ruokkivan ylipainoa ja sen säilyttämistä.

Makupaloja

Tässä hieman makupaloja läskiaktivismin parhaista yli(paino)lyönneistä. Napsauta kuvaa tarkemmin katsellaksesi.

Pikkutyttö pääsee eroon vaarallisesta liikapainosta, aktivisti flippaa:



Aktivistien käsitys siitä mikä on lihavaa on hieman mielenkiintoinen. Vakava ylipaino on "smaller fat"-luokituksen arvoinen.



Aktivistien käsitys siitä mikä on Amerikkalaisten keskipaino:


Laihduttaminen on pahasta monellakin tavalla. Se traumatisoi:


Laihduttaminen myös häpäisee lihavia ja on rasistista!


Hoikat olettavat olevansa oikeutettuja omaan paikkaansa lentokoneessa:



Ja lopuksi, tällaisena läskiaktivistit kokevat lääketieteen ja lääkärit:


13 kommenttia:

  1. Nämähän on ProLäskejä, retoriikka ja jutut hirveän samanlaisia kuin ProAnoilla. Terveyden tuhoava elämäntapa ei ole ongelma tai sairaus vaan valinta jota toisten tulisi kunnioittaa. Näillä läskeillä tosin on enemmän tuota terveyskieltämistä, Proanat sen sijaan pitävät mahdollista sydänkohtausta tai luukatoa hintana jonka he ovat valmiit luurankoleena-lookistaan maksamaan.

    Läskiaktivismin nousun saattaa jotenkin ymmärtää amerikassa jossa häkellyttävän läskit ovat melko tavallisia katukuvassa. Silmä tottuu eikä sitä rasvavuorta enää pidä minään poikkeuksena. Lisäksi amerikkalainen sairaanhoitojärjestelmä on sen verran kaupallinen että toiset mielipiteet ja lääkärin arvottaminen hinnan perusteella ovat ihan arkipäivää siellä, joten lääkärien ammattitaidon kyseenalaistaminenkin on helpompaa. Ja tähän päälle inhimillinen taipumus uskoa helpommin asioita jotka ovat itselle mieluisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on tosiaan jenkkikeskeinen liike, mutta jenkkien lieveilmiöillä on tapana rantautua meille joku vuosi myöhässä. Katsotaan nyt. Meilläpäin on ylipainoa, mutta samanlaista kasuaalia jättimäistä ylipainoa ei katukuvassa näy.

      Poista
    2. Suomessa luottamus tieteisiin on sen verran eri tasolla kun rapakon takana joten en usko että liike tulee täällä saavuttamaan ihan samanlaisia mittasuhteita. Jonkinlaisessa muodossaan se varmaan on jo rantautunut, mutta jää nähtäväksi kasvaako se koskaan ulos feministitaitelijoiden puuhastelusta.

      Osaltaan siitä millaiseksi läskiaktivismi muotoutuu vastaa varmaankin se vastaako mikään yritys tähän läskien olemassaolon oikeutuksen huutoon. Rupeaako lentokoneissa olemaan läskeille penkkejä, levennetääkö ovia tai löytyykö kahviloista satoja kiloja kestäviä tuoleja.

      Poista
    3. Jos luonnonlääkintäväkeä tai rokotevastaisia katsoo, voidaan joo sanoa että ainakin lääketiedevastaisuus on täällä rantautunut ja jopa juurtunut.

      Jaksan itse epäillä ettei läskiaktivismilla ole erityisen vahvaa yhteiskunnallista asemaa. Se ei suorastaan kutsu ihmisiä mukaansa, sillä lopulta aika moni ylipainoinenkin tahtoisi olla hoikka eikä kampanjoida ylipainonsa puolesta. Jäänee marginaali-ilmiöksi.

      Poista
    4. Suomessa tilanne on tällä hetkellä rokotevastaisuuden suhteen sikapiikki-narkolepsia tapauksen takia vähän tulehtunut. Jos ei lähtökohtaisesti ymmärrä rokotteiden mekaniikkaa, apuaineita tai sitä kuinka immuniteetti syntyy niin varmasti nämä narkolepsiatapaukset kiihdyttävät sitä rokotekammoa.

      Itse keskustelin lääkärituttavani kanssa joka spekuloi että todennäköisesti nämä narkolepsiaan sairastuneet lapset olisivat sairastuneet narkolepsiaan myös sikaflunssan seurauksena, jollain tavoin nämä flunssavirukset saattavat laukaista sairastumisen jos sille on geneettistä alttiutta. Tässä kontekstissa lääketehtaiden nihkeys korvauksiin on jossain määrin ymmärrettävää vaikka henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että ne olisivat voineet jollain tavoin sairastuneita perheitä tukea...ihan suorasta syyllisyydestä riippumatta.

      Lääketiedevastaisuutta kyllä esiintyy, mutta yleisesti tiedebarometrien perusteella suomalaisilla on amerikkalaisiin verrattuna hyvä käsitys tieteellisen tiedon tuottamisen tavoista ja vähemmän taipuvuutta tehdä arkielämässään päätöksiä taikauskoon nojaten.

      Poista
    5. Narkolepsiakohu ja sitä seurannut median kädettömyys tekivät kyllä suomalaiselle rokotevastarinnalle uskomattoman suuren palveluksen. Toimittajatkin voivat tappaa ihmisiä.

      Poista
  2. "ylipainoisuuden epidemia" on mun mielestä sellainen käsite, jota ei pitäisi käyttää ollenkaan. Joissain tapauksissa ylipaino on osa mielenterveyden ongelmaa, mutta pääasiassa kyse on enemmän vain itsekurista ja ainakaan kyseessä ei ole mikään tarttuva epidemia. Tautitermistö väheksyy ihmisen omaa vastuuta terveydestään, mikä ei ole hyväksi.

    Asiasta ei kai onneksi tarvitse olla yhteiskunnan kannalta huolissaan, koska ylipainoiset luultavimmin tulevat yhteiskunnalle edullisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä "epidemia" on tässä hieman väärä sanavalinta, tarttuvasta taudista kun ei ole kyse. Hyväksynet jos selvennän tarkoittaneeni tällä enemmänkin "ylipainoisuuden alati suurenevaa määrää"?

      Edullisuudesta en ole varma. On mahdollista että lyhyemmän elinkaaren ansiosta tukevammat jättävät eläkkeitä kivasti nostamatta, mutta toisaalta kattaako se kasvaneet sairauskulut?

      Sivumainintana väittäisin itse suuren syyn ylipainoepidemialle olevan markkinataloudessa. On erittäin tuottavaa tarjota ihmisille ruokaa jota he tahtovat syödä eniten. Vastaavasti kun joka puolella on tarjolla lihottavaa ruokaa joka saa selviytymisvaistomme huutamaan innosta, tulemme keskimäärin syömään enemmän.

      Poista
    2. Sairauskulutkin vähenevät lyhyemmän iän takia. Nimenomaan sairaanhoidolle aiheutuvien kulujen vähenemisestä lihavuuden takia on ainakin yksi tutkimus.

      Tulos on ihan looginen. Suurimmat hoitokulut tulevat elämän loppupuolella ja ne ovat yleensä suuria myös terveesti eläneillä. Pienempiä kuluja elämän varrella lyhyempään eläneillä tulee vähemmän.

      Markkinatalouden syyttäminen on vähän erikoista. Markkinatalous koostuu ihmisistä, jotka ostavat ja myyvät asioita toisilleen ihan vapaaehtoisesti. Ihmiset haluavat ostaa hyvän makuista ruokaa ja kieli on kehittynyt maistamaan hyväksi energian.

      Mikä tahansa muu kuin vapaaehtoisuuteen perustuva markkinatalous olisi yksilönvapauksien rajoittamista ja minä en ainakaan olisi valmis rajoittamaan kenenkään oikeuksia sellaisen perustarpeen kuin syömisen kohdalla.

      Poista
    3. Ylipainoisten edullisuudesta nimenomaan terveydenhuollolle on ainakin yksi tutkimustulos.

      Terveellisestikin elävien viimeiset vuodet ovat kalliita. Elämänaikana tulevien pienten hoitokulujen määrä on lyhyemmän aikaa elävillä pienempi.

      Markkinatalouden syyttäminen kuulostaa aika hassulta. Markkinat muodostavat ihmiset. Periaatteessa kai voisi pitää epäeettisenä myydä epäterveellistä ruokaa, vaikka ihmiset vapaaehtoisesti sitä ostavatkin, mutta mihin vedät rajan.

      Markkinatalous perustuu vapaaehtoisuuteen ja muu rajoittaisi yksilönvapauksia. Sellaisen perustarpeen kuin ruuan kohdalla en kyllä rajoittaisi yksilönvapauksia.

      Poista
  3. En käsitä millä logiikalla nämä läskit ovat ylpeitä itsestään. He syövät monen ihmisen edestä ruokaa päivittäin maailmassa, jossa kaikille ei ole tarpeeksi ravintoa kattamaan edes murto-osaa kulutuksestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes jokainen länsimaalainen, myös (suhteellisesti)köyhä kuluttaa enemmän kuin mikä olisi ihan välttämätöntä. Esimerkiksi television tai vaikka lattiamattojen hankintaan käytetyt rahat ovat pois siitä minkä voisi lahjoittaa kehitysmaihin.

      Kuinka paljon pitää köyhäillä ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, että voi olla ylpeä ja tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi?

      Poista
    2. On eri asia hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja olla ylpeä siitä. Yritän välttää jälkimmäistä.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.