Olemmeko unohtaneet miten ihmisten kanssa tullaan toimeen?

Viime vuosina jotain on tapahtunut tavalle jolla keskustelemme, erityisesti Internetissä. Siitä on tullut vihaista ja raivoisaa. Keskustelut ovat muuttuneet. Emme enää kuuntele toisiamme vaan yritämme miettiä mitä ovelaa voisimme sanoa seuraavaksi. Ja tappelemme. Olen väsynyt vääntämään peistä tuntemattomien kanssa Internetissä.

Olen aina nauttinut väittelystä, erityisesti silloin kun olen varma omasta kannastani, mutta pidän väittelystä silloinkin kun esimerkiksi näytöksen vuoksi puolustan kantaa jota en oikeasti kannata. Nautin väittelystä edelleenkin ja koskaan en tunne olevani yhtä elossa kun eloisan keskustelun sisällä. Muistan aina olleeni suhteellisen kärkäs korjaamaan jos joku oli väärässä. En välttämättä aina korjannut, mutta aina kun kuulin sanottavan jotain minkä tiesin olevan väärin, halusin korjata asian, sanoa jotain. Väärässä olo on kuin pieni ruttu maailmankaikkeudessa, joka on silitettävä pois.

Yksi keskeisistä ajatuksista tämän blogin takana oli aina hieman jotain näiden kahden luonteenpiirteeni toteuttaminen: korjata virheitä joita pidetään totuutena ja debatoida. Nyt kun Tämä Päivä on ollut verkossa yli kolme vuotta voin sanoa jonkin muuttuneen. Verkossa mikään ei ole hauskaa.

No, ei nyt ehkä "ei mikään". Lähinnä asioista tappelemisessa Internetissä on tullut väsyttävää. Jokainen sananvaihto tuntuu samalta ja mitään oikeaa keskustelua ei synny. Verkon yli väittelykään ei aikaansaa samaa intoa, lähinnä turhautumista. Kenenkään mieli ei muutu ja harvemmin sivustakatsojatkaan jaksavat seurata keskustelua niin pitkään että heidänkään mieliään muutettaisiin. Kaikki huutavat, mutta kukaan ei kuuntele.

Keskustelusta Internetissä on tullut hirvittävän epätyydyttävää. Tämä koskee myös paljon keskustelufoorumeita. Muistan 2000-luvun alussa osallistuneeni paljon keskusteluihin monilla eri palstoilla ja saaneeni jopa pitkäaikaisia ystäviä. Nykyisin keskustelupalstojen sävy tuntuu olevan paljon hyökkäävämpi ja ihmiset ovat entistä tiukemmin sitoutuneet omiin kulmiinsa, kaikki keskustelu on lakannut. Kaikki miettivät mitä sanoa seuraavaksi, mutta kukaan ei oikeastaan lue mitä muut ovat kirjoittaneet.

Kuten politiikassakin, tunnumme hukanneen kykymme ymmärtää erilaisia näkökulmia ja tehdä kompromisseja. Jokaisesta on Internetissä tullut oma muista riippumaton saarensa, joka seilaa omaan suuntaansa tai ryhmänsä suuntaan. Polarisoidumme yhä voimakkaammin, äärimmäisyydestä tulee arkipäiväistä, mutta kaikki äärimmäistyvät eri suuntiin. Oikea laita on menettänyt kosketuksen keskustaan ja keskusta vasemmistoon, kaikki esittävät toisistaan jatkuvaa olkinukkevalehtelua. Kaikki vaativat, mutta kukaan ei jousta.

Tämä ilmiö näkyy kaikkialla. Kun tutkailin materiaalia aiempaa Seikkailuja Internetin harhamaassa-artikkelisarjaa (osat 123 ja 4) varten, huomasin kauhukseni miten jopa suvaitsevaisuutta ja hyväksymistä ei enää viedä eteenpäin rakkaudella, vaan raivolla. Kerta toisensa jälkeen kauhistuin enemmän ja enemmän juuri niistä ihmisistä joiden puolella minun pitäisi olla: he erityisesti eivät keskustelleet, vaan vihasivat. Jos joku oli eri mieltä, ensimmäinen reaktio oli fantasioida murhaamisella tai täysin tuomita henkilö arvottomaksi ihmisroskaksi. Kaikki kiirehtivät tuomitsemaan, mutta kukaan ei yritä ymmärtää.

Miten verkko jonka pitäisi yhdistää meidät, tekeekin meistä entistä etäisempiä? Onko kuitenkin niin, että yhdistäminen samanmielisiin ihmisiin ei olekaan meille hyvästä, vaan ainoastaan luo kaikukammion jossa mielipiteemme voivat muuttua entistä äärimmäisemmiksi? Radikalisoidummeko koko ajan entistä sirpaleisemmiksi ryhmiksi jotka eivät enää ymmärrä toisiaan, vaan lähinnä pilkkaavat oman ryhmänsä luomia olkinukkeja muiden ryhmien edustajista?

Minulla ei ole halua edesauttaa tätä.


9 kommenttia:

  1. Tarkoittaako tämä blogin loppumista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarkoita, tosin yritän pyrkiä enemmän rakentavaan kirjoittamiseen hajottavan sijaan.

      Poista
  2. 2000-luvun alussa internet ei vielä ollut ihan kaikkien pelikenttänä, sillä aktiivista netinkäyttöä 'huvimielessä' katsottiin tavispiireissä vähän pitkään. Jos aloitit keskustelun jonkun kanssa hän hyvin todennäköisesti oli kiinnostunut tietotekniikasta, ei ollut erityisen kiinnostunut siitä mitä muut hänestä ajattelivat sekä kuului vähintään keskiluokkaan niin taloudellisilta kuin henkisiltäkin resursseiltaan. Epäilen että tämä on osasyynä siihen että palstoilla saattoi ihan oikeasti keskustella vaikka moderointi olikin vähäistä jollei olematonta.

    Nykyisin netissä luuhaaminen on ihan normaalia kaikille joten edustettuna on koko kirjo tätä ihmiskuntaa. Usko ihmiskunnan hyvyyteen joutuu väkisinkin koetukselle sillä suurin osa meistä ei valitettavasti ole mitenkään erityisen mukavia, suvaitsevaisia tai ymmärtäväisiä.

    Jos haluaisi keskustella pitäisi löytää joku tiukan moderointipolitiikan lauta, johon olisi vielä muodostunut sopivasti heterogeeninen porukka jonka kanssa väitellä. Eipä noita hirveästi vastaan tule, sillä parhaiten moderoidut ovat yleensä jonkun yhden tietyn aiheen ympärille kasattuja ja tämä väkisinkin vaikuttaa paikalle hakeutuneeseen porukkaan ja siihen minkälaisia mielipiteitä heiltä todennäköisesti löytyy.

    Internetin keskustelukulttuuri on kognitiiviselle yläluokalle ikävä muistutus siitä että heidän tapansa katsoa maailmaa on oikesti se vähemmistön näkemys.

    VastaaPoista
  3. Internet ei ole kasvokkain käytävää keskustelua. Ja ihmiselle maailmassa on tavalaan vain noin 150 "oikeaa ihmistä". (Dunbarin luku)

    Toisaalta täytyy muistaa että yhtenäiskulttuuri hakee "suvaitsevaa ilmapiiriä" juuri konflikteja piilottamalla. Kun ei ole eroja joita tuodaan esiin, on helppoa olla rauhassa. Toisessa päässä on äärimmäinen konfliktihakuisuus, joka taas on raskasta suurimmalle osalle ihmisistä. Monikulttuurisuuden vaikutukset tälläisessä "kaikilla on vapaus ilmaista erimielisyytensä" (= käytännössä väistämättä konflikteja luova asia) näkyy USA:ssa joka on "melting pot". Siellä on erillisiä asuinalueita eri alakulttuureille. On chinatownia. Siellä fundamentalistikristitty saattaa syntyä fundamentalistikristillisellä alueella, käydä fundamentalistista päiväkotia, koulua ja yliopistoa. Ja päätyä kristilliseen think tankiin töihin.

    Joka muistuttaa siitä miksi yhtenäiskulttuuri syntyi in first place.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Internet ei ole Melting Pot vaan enemmänkin eriytymisastia. Jokainen ryhmä saa rauhassa viestiä ryhmän sisällä niin pitkään että ryhmästä tulee äärimmäinen. Vaikutus menee molempiin suuntiin.

      Sitten suvaitsevaisuutta ei Internetin anononymiteetin suojista tehty kommentointi tunnu aikaansaavan, pikemminkin päinvastoin.

      Poista
  4. Ihmiset eivät helposti muuta mielipiteitään ja eivät ainakaan halua myöntää sitä. Internetissä ei välttämättä tarvitse kertoa, että on muuttanut mieltään, koska voi vaihtaa nimimerkkiä, jos sellaista on edes käyttänyt. Tai voi hävitä keskustelusta sivulle ilman, että kukaan huomaa. Se voi antaa väittelyiden vaikuttavuudesta huonomman kuvan kuin se oikeasti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai voit vaan sivuuttaa itsellesi ikävät faktat, löydät kuitenkin jonkun joka vahvistaa kaikukammiotasi.

      Poista
    2. Tämä ei varmaan niin paljon koske väittelyitä, koska niihin joutuva selvästi haluaa lukea myös itselleen vastakkaisia mielipiteitä.

      Mutta eipä mulla mitään oikeaa tietoa ole siitä miten ihmiset nettikeskusteluissa käyttäytyvät. En ole törmännyt tutkimuksiinkaan. Onko sellaisia?

      Poista
    3. Koskee se vähän nettiväittelyitäkin, niissäkin sama huudan-mutten-kuuntele-linja on vahvasti näkyvillä.

      Tutkimustietoa kirjoitukseni takana on vain omaa empiiristä sellaista, eli sitä mitä olen itse havainnut verkkokeskusteluissa tapahtuvat - niin foorumeilla, FB:n ryhmissä ja myös välillä blogini kommenteissa.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.