Maahanmuuttajatko rikollisia?

Aihe maahanmuuttajien rikoksista nousee esille tasaisin väliajoin. Viimeisin oli Tapanilassa tapahtuneen joukkoraiskauksen oikeudenkäynti, jota eräs nimeltämainitsematon kirosanalla nimetty verkkosivu seurasi ja josta sitten moni blogi raportoi. Ja tekstiähän ylimielisistä raiskaajamaahanmuuttajista jaettiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa, tutun raivon vallassa. Kyseisessä jutussa mukana oleva kansanryhmä alkaa näyttää suorastaan raiskausintoiselta jos tekstin ottaa sellaisenaan.

Mutta miten asia todella on, ovatko tietyt maahanmuuttajaryhmät todennäköisemmin rikollisia kuin kantaväestö? Lyhyt ja valitetttava vastaus: ovat. Tässä ei itseasiassa ole edes mitään erityisen ristiriitaista, vaan päätelmään voidaan päätyä pelkän matematiikan avulla. Asia ei kuitenkaan ole täysin mustavalkoinen eikä yksinkertainenkaan.

Maahanmuuttajien rikosmäärien lyhyt oppimäärä

Tilastot puhuvat kylmää kieltä tästä asiasta: on maita joista tulevat maahanmuuttajat näkyvät yliedustettuina rikostilastoissa toisiin verrattuna. Joistain maista tulijat tekevät kantaväestöä enemmän rikoksia, joista vähemmän. Maahanmuuttajat ryhmänä ovat erittäin heterogeenisiä ja vaihtelua on melkoisesti. Sitten kuitenkin on niitä maita joista tulijat aiheuttavat keskimääräistä kansalaista enemmän ongelmia. Tämä on tilastollinen fakta.

Ilmiön tausta on suhteellisen yksinkertainen selitettävä: Suomi lasketaan yhdeksi maailman hyvinvoivimmaksi maaksi ja tämän hyvinvoinnin mukana tulee matala rikosten määrä. Vastaavasti mitä heikomman hyvinvoinnin omaavaa maata katsomme, sitä suuremmaksi rikosten määrä tulee. Korrelaatio on erittäin vahva, vaikka pieniä poikkeuksiakin löytyy.

Tästä seuraa seuraava kiistämätön fakta: Suurempi rikosten määrä kääntyy myös suoraan suuremmaksi määräksi rikollisia, eli rikosrikkaassa maassa suhteellisesti suurempi osuus kansalaisista tekee rikoksia ja on näin rikollisia.

Kun sitten kansalaisia muuttaa maasta toiseen, voimme olettaa maastamuuttajien parissa olevan jokseenkin sama suhteellinen osuus rikollisia kun mitä maan väestössä on muutenkin. Esimerkiksi jos kansalaisista prosentti on rikollisia, maasta muuttajista prosentti on rikollisia.

Tämä lainalaisuus huomioiden, voimme täysin objektiivisesti todeta tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien olevan todennäköisemmin rikollisia tai rikokseen taipuvaisia kun toista maasta tulevat tai esimerkiksi kohdemaan kantaväestö. Vastaavasti on tietysti myös maahanmuuttajaryhmiä joissa päinvastainen on totta: pienemmän rikollisuudenmäärän maista tulijat ovat kantaväestöä epätodennäköisempiä rikollisia.


Korostettakoon tässä puhuttavan tilastollisesta lainalaisuudesta. Yksittäinen maahanmuuttaja ei välttämättä ole millään tavoin rikollinen, eikä häntä pidä sellaisena kohdella hänen aiemman kansalaisuutensa takia. Henkilö voi tulla mistä tahansa olosuhteista ja kehittyä aivan muuhun suuntaan kun olosuhteet sanelisivat.

Emme kuitenkaan nyt puhu yksilöistä. Kun puhumme kuitenkin yhteiskunnasta, puhutaan ryhmistä ja niiden kohdalla nämä tilastot ja lainalaisuudet pitävät valitettavasti paikkansa. Vaikka yksilöstä voi tulla mitä tahansa, populaatioissa voidaan havainnoida tiettyjä osuuksia ja taipumuksia. Korkean rikollisuuden yhteiskunnasta tulevat henkilöt tulevat olemaan rikollisia korkeammalla todennäköisyydellä kun matalamman rikollisuuden yhteiskunnista tulevat.

Tapanilan kohuttu raiskaustapaus on tässä surullisen hyvä esimerkki. Maailmassa on paikkoja joissa raiskaukset ovat pelottavan yleisiä. Kun maahan muuttaa ihmisiä tällaisesta yhteiskunnasta, heidät tullaan näkemään yliedustettuina kyseisen rikoksen kohdalla. Tämä vaikutus saattaa hieman pehmetä uuden yhteiskunnan vaikutuksesta, mutta tuskin katoaa kokonaan. Ja rikostilastoista tiedämme ettei se katoa.

Traumaattinen historia

Taustan lisäksi on muitakin syitä miksi maahanmuuttajilla voidaan odottaa olevan kohonnut rikollisuuden määrä. Yksi tärkeimpiä on monilla maahanmuuttajilla taustalla vaikuttava traumatisoiva menneisyys. Tiedämme esimerkiksi miten sota näkyy väkivaltatilastoissa sodan jälkeen useita sukupolvia, Suomessakin alamme vasta hiljalleen päästä eroon toisen maailmansodan jättämästä väkivallan lisääntymisestä. Hunanitäärisin perustein maahan tulevat maahanmuuttajat tulevat juuri tällaisista kammottavista oloista, sodan ja kärsimyksen keskeltä. He ovat vahingoittuneita yksilöitä, joista osa tuskin koskaan täysin parantuu henkisistä haavoistaan.

Suomessa ei tavattu paljon puhua talvisodan veteraanien käytöksestä sodan jälkeen, mutta kaunista se ei ollut. Taistelleet miehet olivat monet monella tapaa rikkinäisiä. Perinne perheväkivallasta josta ei puhuta alkoi maassamme ehkä tästä: monet veteraanit olivat uhranneet mielenterveytensä maamme hyväksi ja heidän käytöksestään ei ollut sopivaa valittaa. Alkoholismi ja huumeongelmat olivat hyvin jokapäiväisiä asioita sotamme veteraaneilla.

Sotatantereilta tulevat maahanmuuttajat eivät eroa tässä mielessä veteraaneistamme. Osa on parhaimmillaan taistellut lapsesta asti ja kokenut joukon hirvittäviä asioita ja kantavat sielussaan sellaisia haavoja, joita ei voida koskaan parantaa.

Toinen mainittava syy on itse maahanmuuton traumaattisuus. Maahanmuuttaja joutuu tekemisiin itselleen vieraan kulttuurin kanssa, monesti ilman mitään merkittävämpiä sosiaalisia tukirakenteita. Merkittävä osa hänen vanhasta osaamisestaan muuttuu käyttökelvottomaksi, kun tapakulttuuri ja ympäristö muuttuvat radikaalisti.

Juuristaan irtoaminen ja yksin jääminen ovat voimakkaita teemoja monille maahanmuuttajille. Tätä nähdään myös Ruotsiin työn perässä muuttaneilla suomalaisilla, joista yllättävän moni alkoholisoitui tai kehitti muita sosiaalisia ongelmia. Yhteiskunnassa maahanmuuttaja on aina hieman ulkopuolinen ja pihalla asioista ja se on jossain määrin stressaavaa.

Yksi asia lienee hyvä vielä mainita: mikään näistä tekijöistä ei ole puolustus millekään rikokselle. Tässä tarkoitus on pohtia ja avata asiaa, ei hyssytellä tai yrittää vähentää syyllisyyttä niiltä joiden niskoilla moinen viitta on. Jos teet rikoksen, sen seuraukset ja vastuu ovat sinulla. Kulttuurisi ei ole tuomiolla tai joudu kärsimään rangaistusta, sinä joudut.

Kaksi väärässä olevaa ääripäätä

Maahanmuuttajien tekemät rikokset ovat aiheena pahuksen tulenarka. Julkisessa keskustelussa on kaksi ongelmallista ryhmää, joista molemmat hankaloittavat tilannetta.

Yhdellä puolella ovat raiskaajamamujen karkoittamista tai teloittamista vaativat "konservatiiviset" maahanmuuttokriittiset tahot. Vastapuolella taas on edellämainitun ryhmän "suvaitsevaistoksi" ristimä väki, joiden lähestymistapa hyssyttely ja puolustelu.

Molemmat ovat aiheen kanssa väärässä tai ainakin liikkeellä epäterveellä retoriikalla. Ei ole mitenkään tuotteliasta yrittää väittää etteivätkö tietyt maahanmuuttajaryhmät ole todennäköisempiä rikoksentekijöitä kuin toiset. Tilastot näyttävät harmittavan selvästi, miten esimerkiksi viime vuosien raiskausmäärissä nähty pieni nousu on nimenomaan maahanmuuttajista aiheutuvaa. Joukkoraiskaukset ovat tästä kylmäävin esimerkki - ilmiö joka ei perinteisesti ole kuulunut suomalaiseen "raiskauskulttuuriin".

Tämä on oikea ongelma, jota ei voida vaieta kuoliaaksi. Yrityksistä huolimatta, maahanmuuttajien tekemät rikokset, erityisesti tunteita herättävät raiskaukset, päätyvät julkisuuteen ja jos ainoa mitä tälle osataan tehdä on hyssytellä, menee monella luottamus järjestelmään. Lähtömaan kulttuurin likapyykki ei myöskään ole oikeutus omalle teolle, eikä sitä pidä nähdä lieventävänä asianhaarana esimerkiksi oikeuden edessä. Moinen edesauttaisi jo turhan laajalle levinnyt uskomusta maahanmuuttajista virkamieskoneiston lellikkeinä.

Toisaalta taas emme voi ottaa myös muilutusta tai rajojen sulkemista lähestyviä käytäntöjä joita äkäisempi äärilaita vaatii. Samat maahanmuuttokriittiset usein myös unohtavat ettemme oikeasti voi tuomita ihmisryhmää sen yksilöiden teoista. Emme edes vaikka kyseinen arvelluttava aktiviteetti olisi heidän parissaan keskimääräistä yleisempää. Rikosten ja rikollisten määrä saattaa olla aavistuksen korkeampi tietyissä ryhmissä, mutta se ei silti tee koko ryhmästä rikollisjoukkoa.

Koko keskusteluun on saatava tiettyä avoimuutta ja tolkkua. Ja sitä saadaan vain puhumalla asioista niiden oikeilla nimillä. Hyssyttely tai lynkkausmielialan lietsonta ovat molemmat epäterveitä vaihtoehtoja joiden kautta mätäpaise ei koskaan parane, lähinnä pahenee.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän