Videopelit eivät aiheuta seksismiä

Videopelit ovat olleet feministien hampaissa nyt jo hetken kiitos niiden kammottavan seksistisyyden. Harmittavasti tutkimusnäyttö tästä on puuttunut ja nyt sellaista alkaa jo olla. Ja lopputulos on se mitä alusta asti osattiin pelien parissa jo sanoa: videopelit eivät aiheuta väkivaltaa, eivätkä ne aiheuta seksismiäkään.

Seksikästinen väkivalta

Kun 90-luvulla vanhoilliset tahot hyökkäsivät videopelien "väkivaltaa" vastaan, taisteltiin asiasta monella areenalla. Yksi näistä oli Yhdysvaltojen korkein oikeus joka lopulta tutkimusnäyttöjä nähtyään päätyi samalle puolelle kuin valtaosa asiaa tutkineista ammattilaisistakin: videopelit eivät aiheuta väkivaltaista käyttäytymistä.

Käsittelin tätä aihetta jo aiemmassa kirjoituksessa ja keskityin siinä lähinnä puhumaan väkivallasta. Tällä kertaa haluan keskittyä seksismiin ja syihin miksi perinteinen media-analyysi ei pelien kanssa onnistukaan.

Ensin pari sanaa väkivallasta. Tutkimusnäyttö on ollut asiasta varsin selkeää: turhauttavat pelit voivat aiheuttaa hetkellistä aggressioiden kasvua, mutta mitään osoitusta videopelien kytköksestä pitkäaikaiseen väkivaltaiseen käytökseen ei olla osoitettu. Toki olemassa on yhteys väkivaltaisten ihmisten ja väkivaltaisten videopelien välillä, mutta kausaliteetti tässä kulkee päinvastaiseen suuntaan: väkivaltaiset ihmiset pitävät väkivaltaisista peleistä, ei niin että väkivalta peleissä loisi väkivaltaisia ihmisiä.

Videopelien väkivalta on muutenkin aina ollut hyvin erilaista kuin oikea. Riippumatta siitä mitä ruudulla tapahtuu, pelaaja ei oikeasti tee mitään väkivaltaista pelatessaan väkivaltapeliä. Hän korkeintaan painelee nappeja. Oikeasti ihmisen ampuminen on toimintona täysin erilainen kun tietokoneella ihmisen ampuminen. Käyttäytymismallien muodostumisessa tämä on oleellista: en varsinaisesti opi lyömään tai ampumaan, opin painamaan nappia. Kyseessä on radikaalisti erilainen käyttäytymismuoto. Tarvittava refleksi tappo- ja väkivaltatoimiin ei näin muodostu. Jos muodostuisi, miljoonat Harvest Moon-sarjan fanit olisivat muuttaneet maalle viljelemään.

Miten sitten seksismin kanssa?

Ensisilmäykseltä voisi kuvitella seksismin tarttuvan väkivaltaa herkemmin. Väkivaltaa en opi tietokoneelta, koska en tee tietokoneella mitään väkivaltaista vaikka väkivaltapelejä pelaisinkin. Entäpä sitten asenteet? Saatammehan peleissä käyttäytyä seksistisesti (vaikkapa murhata prostituoituja tai muuten käyttäytyä ikävästi naisia kohtaan) tai nähdä seksistisiä malleja joita omaksua. Eikö tämä voisi tarttua.

Ei, ei itseasiassa tartu. Perinteisessä media-analyysissä ollaan näytetty miten televisiosta ja radiosta saatamme poimia mukaamme asenteita ja asennemaailmaa, mutta tämä ei näyttäisi pitävän paikkaansa videopeleissä. Tämä liittyy todennäköisesti median seuraamisen muotoon. Televisiota seurataa passiivisesti ja tästä aiheutuu vaikutuksille altis mielentila, ei mitään hypnoottista mutta lähes suggestiivinen tila jossa mielipiteet ja asenteet saattavat nauliintua sisään.

Peleissä media nautitaan huomattavasti eri tavalla. Pelaaja on koko ajan aktiivinen toimija eikä passiivinen seuraaja. Vastaava mielentila ei näin synny. Perinteisen media-analyysin mallit hajoavat pelien kohdalla ja tutkimusnäyttö (johon palaamme kohta) näyttäisi vahvistavan tämän.

Pelien seksismiä vastaan kampanjoivat huijarit kuten Sanita Arkeesian eivät tiedä tai välitä tästä. Heidän agendansa on luoda ja ylläpitää kuvaa pelien myrkyllisestä seksismistä myydäkseen itseään. Kyllä, heidän tulonsa tulevat Patreonin ja Kickstarterin kautta ja kasvavat suoraan kun useammat uskovat heidän valhettaan. Sarkeesianin tulot ovat kiinni tässä ja hän ei epäröi vääristellä asioita pitääkseen uhrirahahanat avoinna.

Nämä feministeiksi itseään väittävät huijarit aloittivat kuitenkin keskustelun pelien seksismistä ja kiitos tämän näemme asiasta jo tutkimuksiakin. Asiasta on kelvotontakin tutkimustietoa, kuten tutkimuksia jossa pojille on näytetty seksuaalista sisältöä ja siitä seurannut hetkellinen panetus on päätetty tulkita seksismiksi. Ilmiö muistuttaa pelitutkimuksesta jossa väkivaltaisuutta yritettiin osoittaa toinen toistaan oudommilla keinoilla, kuten pelaamisen jälkeen kohdehenkilön valitsemilla väreillä. Jos pelaaja valitsi "väkivaltaisen" värin, oli tämä muka osoitus pelien aiheuttamasta aggressivisuudesta.

On myös uskottavilla menetelmillä tehtävää tutkimusta, kuten esimerkiksi saksalainen tutkimus, jossa asiaa selvitettiin suhteellisen järkevällä kysymysaineistolla. Tutkimuksessa ei löydetty korrelaatiota seksististen vastausten ja pelaamisharrastuksen välillä - ei miehillä, eikä naisilla. Pidän tätä tutkimusta kohtuullisen uskottavana, sillä siinä käytetty koemenetelmä ei ainakaan välittömästi paljastu kyseenalaiseksi ja otoksen koko on riittävän kookas johtopäätöksien tekemistä varten.

Tilanne on pelien parissa kasvaneille odotettavissa oleva: pelaajat eivät ole sen seksistisempiä kun muutkaan.

Pitäisikö seksismiä sitten olla peleissä?

Jos sitten myönnämme etteivät pelit näyttäisi aiheuttavan seksismiä, onko se lupalappu tehdä pelejä jotka kihisevät seksismiä? Onko hyväksyttävää jos pelien maailma on täynnä seksistisiä asenteita ja tilanteita. Ei tietenkään ole, eikä pelien maailma edes ole sellainen.

Tässä on kaksi näkökohtaa huomioida. Argumentoin jo alussa ettei pelien pelaaminen ole passivista kuluttamista. Pelatessaan pelaaja on aktiivisesti osa kokemusta, eikä samalla tavalla altis vaikutuksille kuin passiivisessa mediassa. Toisekseen haluan argumentoida jotain mikä saattaa tuntua outolta: argumentoin etteivät pelit oikeastaan sisällä seksismiä.

Pelien seksistisyys ei itsessäänkään ole niin todistettu juttu kun "mediakriitikot" tahtoisivat sanoa. Toki peleissä esitetään hahmoja ja tilanteita jotka voidaan tulkita seksistisinä, mutta ovatko ne niitä oikeasti? Jos Anita Sarkeesianilta kysytään, hän osoittaa esimerkiksi "pelasta nainen"-skenaarioon Mariossa ja kertoo sen olevan seksismiä. Hänestä myös seksikäs naishahmo Bayonetta on seksismiä. Hitto, jopa epäseksikkäät naishahmot ovat seksistisiä, ne kun ovat kuulema vain miehiä hameissa. 

Tilanne jossa nainen on pulassa ei ole automaattisesti seksistinen. Kyseessä on yksi vanhojen videopelien yleisimmistä juonista ja sitä käytettiin koska se on hiton yksinkertainen. Toi otti naisen, käy pelastamassa. Valtaosa männävuosien pelaajista oli poikia, joten ei ole myöskään ihme että tilanne on juuri näin päin, peleistä tehtiin helposti samaistuttavia sille yleisölle joka niitä pelasi ja pelaa eniten edelleen.

Naisen pelastaminen ei muutenkaan itsessään ole seksististä. Seksismiä olisi väittää ettei nainen voi pelastaa miestä tai että naisten kaappaamisessa on jotain hyväksyttävää. Peleissä ei tehdä mitään tämäntapaistakaan. Toki damsel in distress-klisheen yleisyyden voidaan sanoa olevan seksismiä, mutta huomioidaampa millä vuosituhannella elämme: löydät melko pienen määrän 2000-vuoden jälkeen tehtyjä pelejä kyseisellä juonikuviolla. Pelasta prinsessa kuuluu Marion maailmaan ja 90-luvulle ja on nykyisin varsin harvinainen.

Toki pulassa olevia naisia esiintyy peleissä vieläkin ja tässä ei ole mitään outoa. Jos meillä on miespuolinen protagonisti pelissä ja hänen halutaan sitoutuvan seikkailuunsa henkilökohtaisesti, tarinan kerronnassa se tehdään sitouttamalla hänen läheinen henkilönsä tarinaan. Tässä mahdollinen rakkauden kohde on yleensä se dramaattisin vaihtoehto. Tämä on toki osin myös laiskaa käsikirjoittamista, klisheet ovat helppo työväline varsinkin peleissä joissa tekijätiimi ei panosta juoneen erityisen vahvasti.

Miksi pelihahmot sitten useimmin ovat miehiä, eikö se ole seksismiä? Valitettavasti kyseessä on enemmän markkinointi ja kohderyhmä. Valitettava totuus suuren budjetin peleistä on seuraava: niiden pelaajista suuri osa on miehiä ja näin heille markkinoiduissa peleissä päähahmot ovat useammin miehiä. Toki kaikista pelaajista puolet on nykyisin naisia, mutta vain jos laskemme mobiilipelaamisen ja kasuaalipelit mukaan. Korkean budjetin konsoli- ja PC-peleissä valtaosa pelaajista on miehiä ja poikia.

Entäpä sitten näiden naishahmojen tahdottomuus, he kun eivät pääse vaikuttamaan omaan kohtaloonsa, ovat vain miespelaajan ja pelin pahiksen välisen pelin palloja! Pelastettavalla naishahmolla kieltämättä ei ole paljoakaan omaa tekemistä peleissä, mutta tämäkään ei ole seksismiä. Kyllä, jos pelin päähahmo on mies, sivuosaa esittävä naishahmo ei tällöin saa agentuuria tapahtumissa. Eivätkä saa myöskään muut pelien sivuosien naiset. Tiedättekö miksi heillä ei ole agentuuria tai valinnnanvaraa? Koska ovat naisia? Ei.

Koska he eivät ole pelaajan kontrolloimia hahmoja. 

Sarkeesian valittaa tästä agentuurin puuttumisesta yhdessä puolivillaisesti toteuteussa videosarjassaan. Hänen mukaansa esimerkiksi Hitman-peleissä glorifoidaan ihmiskauppaa ja naisten sortamista, eräässäkin kohtauksessa taustalla näkyvät seksikaupan uhrit ovat vain yksi esimerkki tästä. Nämä naiset ovat vain taustaa, eivätkä koskaan saa omaa ääntä eikä heidän kanssaan voi muodostaa merkittäviä suhteita.

Anita ei huomioi lainkaan miten sama koskee kaikkia pelin sivuhahmoja, sukupuolesta riippumatta. Pelien taustalla olevien hahmojen kanssa ei voi muodostaa mitään suhteita, koska se ei ole pelin tarkoitus. Vähän kun valittaisi ettei Hollywood-elokuvan taustalla näkyvän statistin kädessä olevaa kahvikuppia koskaan selitetä.

Lopulta ainoa hahmo pelissä jolla on agentuuria, eli mahdollisuus päättää asoita tai vaikuttaa omaan kohtaloonsa on se jota pelaaja hallitsee. Yhdelläkään muulla ei ole todellista päätösvaltaa (ja pelaajankin päätösvalta on todellisuudessa varsin rajattua). Jos pelisi päähahmo ei ole nainen, sitten pelissä ei ole yhtään naista jolla olisi päätösvaltaa. Ihan samalla tavalla vaikkapa Tomb Raider-peleissä ei ole yhtään miestä jolla on päätösvaltaa.

Tämä ei ole lainkaan seksististä, vaan pelien luonne. Peleissä pelaaja tekee päätöksiä ja pelaa peliä. Sivuhahmot eivät. Kaikki pelien hahmot jotka eivät ole pelaajan suorassa kontrollissa ovat vain sivuhahmoja, sukupuolestaan riippumatta. 

Entä sitten seksistiset teot? 

Grand Theft Auto-pelit oikein kiellettiin Australiassa, kiitos niissä väitetysti olevan seksismin. Pelaaja kun voi käyttäytyä pelissä hyvin seksistisesti ja olla jopa väkivaltainen naisille!

Jälleen tapahtuma, joka ei pohjaa faktatietoihin, vaan asiasta mitään tietämättömien huomiohakuisten ihmisten huuteluun. GTA:n tapaisissa hiekkalaatikkopeleissä pelaajalla on vapaus tehdä mitä haluaa. Hän saa ajella ihmisten päälle tai niitata prostituoituja jos hänestä siltä tuntuu. Peli ei kuitenkaan pakota tähän tai edes suosittele tätä, GTA itseasiassa rankaisee nähdyistä rikoksista laittamalla poliisin pelaajan perään.

Jos peli antaa pelaajalle valinnanvapauden, voi pelaaja käyttäytyä seksistisesti. Esimerkiksi GTA:ssa pelaaja saattoi maata prostituoitujen kanssa ja sitten tappaa heidät. Se mitä tässä ei huomioida on että hiekkalaatikkopelissä pelaaja voi halutessaan tappaa kenet tahansa, prostituoidut nostettiin epärehellisesti esille hyvin kyseenalaisessa kampanjassa peliä vastaan. Mielenkiintoisesti ne sadat miehet jotka pelissä on pakko tappaa juonen eteenpäin viemiseksi eivät aiheuttaneet mitään reaktioita, vain prostituoidut joiden tappaminen oli kaikin puolin pelaajan oma päätös.

Australialaisten feministien mukaan naisten pitäisi tässä mielessä saada peleissä erityinen asema, heitä ei saa olla uhrien joukossa vaan pelaajien tappopuuhat pitää rajoittaa vain peleissä esiintyviin mieshahmoihin. #killallmen.

Jos pelaajalla on vapaus päättää mitä tekee ja peli ei pakota häntä mihinkään tiettyyn toimintaan, emme oikein voi väittää peliä seksistiseksi. Samalla logiikalla voisin väittää Lego-palikat olevan seksistisiä. Voin nimittäin rakentaa niistä naishahmon ja sitten vaikka tappaa ja raiskata sen. Tällä logiikalla Legot ovat seksistisiä ja meidän pitäisi estää Legoista tehtävät naishahmot ettei kukaan voi olla seksistinen niitä kohtaan. 

Absurdius tulee ulos korvista tässä vaiheessa.

Entäpä seksistiset naishahmot?

Peleissä on naishahmojakin ja seksikkäimpiä niistä pidetään seksistisinä. Esimerkkinä voidaan nostaa vaikkapa Bayonetta.

Kuva: Looten (http://louten.deviantart.com/art/Bayonetta-184193922)

Tai vaikkapa Ivy Soul Caliburista:

Kuva lainattu Giantbom-sivustolta (http://www.giantbomb.com/ivy-valentine/3005-243/images/)

Molemmat ovat erittäin naisellisia, seksikkäitä ja ilmeisesti myös seksistisiä. Tätä en ole koskaan oikein ymmärtänyt, seksikkyys tekee sinusta seksistisen, koska se saa miehet esineellistämään sinut tai jotain sinnepäin. 

En ole lainkaan vakuuttunut tästä järkeilystä. Ensinnäkin pidän itse todella kyseenalaisena tuomita fiktiivisenkin henkilön hänen pukeutumisensa perusteella. Eivätkö joukot naisia ole marssineet ettei heitä syyllistettäisi pukeutumisestaan? Sitten toisaalla taas olemme huolissamme fiktiivisten seksikkäiden naisten ulkoasusta?

Jotenkin nämä kuitenkin ovat eri asia, koska nämä naiset eivät ole vähäpukeisia omasta tahdostaan, vaan tyydyttääkseen mieskatselijan. Ja siihen on kysyttävä: mitä hiton väliä sillä on? Ensinnäkin kyseessä ovat fiktiiviset hahmot ja kukaan ei voi pakottaa fiktiivistä hahmoa käyttäytymään tavoilla jotka ovat tästä epämukavia. Fiktiivinen hahmo ei oikeasti välitä, häntä ei ole olemassa.

Toisekseen, miten ihmeessä hottiksena oleminen olisi jotenkin pahasta? Saman logiikan mukaisesti mallit tekevät työtä joka pitäisi kieltää tai kauneimpia naisia pitäisi estää meikkaamasta. Olemme myös jo onnistuneet osoittamaan ettei peleissä nähty seksistinen sisältö muuta ihmisten mielipiteitä, joten hottishahmojen asuista valittaminen on tässäkin mielessä jo korkeintaan periaatteellista. 

On totta etteivät pelien naishahmot ole yleensä kovin mielenkiintoisia tai moniulotteisia. Tähän on kuitenkin jälleenkin monia syitä. Tärkein syy tähän on yksinkertainen: pelien hahmot yleensä eivät ole kovin mielenkiintoisia tai moniulotteisia. Valtaosa niistä on onttoja karikatyyrejä joihin pelaajan on helppo livahtaa sisään.

Tilannetta pahentaa myös ns. tokenismi, jossa esimerkiksi naishahmo on lisätty peliin koska pelissä pitää olla nainenkin. Tällöin hän ei ole oikeasti ehkä edes peliin sopiva, inklusiivisuuden nimissä naienn piti vaan pakottaa mukaan jotenkin ettei peli näyttäisi makkarafestarilta. Naishahmo edustaa näin ei omaa itseään, vaan naisia. Hän on kirjoitettu ei hahmoksi vaan naishahmoksi ja olisi todennäköisesti ollut parempi jättää pelistä pois kokonaan. Tokenismi ei hyvää hahmoa tee ja on yksi kohta missä peleissä on paljon parantamisen varaa.

En kuitenkaan lähtisi poliseeraamaan tietyn ryhmän hahmoja, siinä on riskinsä. Jos alamme oikeasti rajoittamaan sitä millaisia naishahmoja peleissä voidaan näyttää, päädytään pian tilanteeseen jossa naishahmoista ei saa kiinnostavia:

Napsauta kuvaa saadaksesi tekstistä selvää.

Mutta entä selvä seksismi sitten?

On paljon pelejä joissa on oikeaa seksismiä tai ainakin kohtauksia joissa seksismiä on selvästi mukana. En puhu nyt aiemmin viittaamastani näennäesseksismistä, kuten kauniista naisista peleissä. Puhun kohtauksista missä naisia kohtaan käyttäydytään seksistisesti ja sortavasti puhtaasta vihasta naisia kohtaan. Näitäkin on ja... saa ollakin.

Pelkkä seksistisen käyttäytymisen näyttäminen tai käsittely ei vielä tee pelistä seksististä. Samalla logiikalla esimerkiksi kaikki orjuudesta kertovat elokuvat ovat rasistisia koska tummaihoisten orjuuttamisessa oli mukana rasismia. Oleellista ei ole se esiintyykö peleissä rasismia, seksismiä tai muita negatiivisia ilmiötä, vaan se miten niitä käsitellään kun ne peliin pääsevät: esitetäänkö ne positiivisina vai negatiivisina asioina. Mediassa usein esitetään negatiivisia asioita yrittämättä väittää näiden olevan positiivisia tai tavoiteltavia ilmiöitä. 

Enkä itse keksi yhtäkään esimerkkiä peleistä missä naisten sortoa tai eriarvoista kohtelua käsiteltäisiin glorifoivasti. En yhtä ainutta. Sellaisia voi olla, mutta itse monen vuosikymmenen pelikokemuksenkaan jälkeen en osaa nimetä yhtäkään.

Seksismin ytimessä

Pelit eivät siis näyttäisi aiheuttavan seksismiä, eivätkä sisältävän seksismiä muutenkaan. Luonnollisesti jälkimmäinen on odotettavaa jos ensimmäinen pitää paikkansa.

Tässä näemme lopulta mikä on pelien seksismin todellinen luonne: peleissä oleva seksismi ei ole sitä todellista seksismiä jossa esimerkiksi pelin päähahmo tai muu hyvänä pidetty hahmo sortaisi naisia tai ilmaisisi miten naiset ovat vähempiarvoisia. Tätä ei kertakaikkiaan ole. Jos pelissä esitetään naisten sortoa, esitetään se aina negatiivisessa valossa ja jonain mitä pahat ihmiset tekevät.

Pelien väitetty seksismi onkin aina sellaista piiloseksismiä, joka täytyy etsiä vertauskuvien ja asenteiden seasta. Tässä on ongelmana tulkitojen hankaluus. Anita Sarkeesian tekee rahansa kertomalla miten kaikki on seksististä. Tämän takia hän on yhtä luotettava kun autokauppias on kertomaan minulle myymistään autoista: saattaa se kertoa totuuksiakin, mutta on hänen etunsa mukaista vääristellä asioita kaupan syntymisen suuntaan.

Ja näin toimii myös Sarkeesian ja hänen joukkionsakin. He tekevät rahaa etsimällä seksismiä ja sitten suuttumalla siitä. Ja jos lähden etsimään seksismiä, löydän sitä varmasti mikäli hakukriteerini on sopivalla tavalla painotettu. Jos seksismiksi kelpuutetaan oma tulkinta, sitten vertauskuvista ja piiloasenteista tulee yhtäkkiä täysin valideja seksismin muotoja.

Tässä mielessä pelien seksismi on suurimmalta osalta juuri sitä itseään: mediakriitikoiden hakemalla hakemaa. En pysty nimetä yhtään peliä joka suoraan sanoisi jotain seksististä tai esittäisi naiset huonompina. Kaikki seksismi löytyy rivien välistä tavoilla jotka pitää erikseen selittää monen mutkan kautta ennen kun sitä seksismiä edes huomaa.

Tämä ei tarkoita että peleissä on vaarallista kätkettyä seksismiä, lähinnä miten joskus seksismi on katsojan silmissä.