Miten opiskelijat tulevat toimeen?

Ihmettelen aina välillä miten opiskelijoiden rahat riittävät. Opintotuki, asumislisineenkin on säälittävän pieni potti, varsinkin kun elämisen kustannukset huomioi. Sitten vielä tukien kanssa säätäminen on hankaloitunut ja opintotukea ja lainaa peritään entistä aggressiivisemmin.

Olen ollut jo vuosia työelämässä, opinnot ovat takanapäin. Pärjään kohtuullisen hyvin tuloillani suhteessa menoihini, mutta en oikeasti ymmärrä miten opiskelijat saavat arjen pyörimään. Opiskelin itse vuosituhannen alkupäässä. Tällöin maksetut palkat olivat hyvin lähellä samaa kuin nykyäänkin ja opintotuki ja asumistuki samoin. Asuntojen hinnat ja vuokrat olivat kuitenkin merkittävästi pienemmät.


Oma opiskelumenneisyyteni

Asuin itse opintojeni aikana kahdessa eri talossa. Yksityiseltä vuokrattu pieni kaksio kustansi tällöin noin kuusisataa euroa. Muutin täältä pian isompaan opiskelijasäätiön asuntoon ja vuokra tippui melkein sadalla eurolla. En asunut yksin, vaan puolison kanssa, mikä tietysti lisäsi asunnon kokovaatimusta, mutta puolet menoista meni puolison pussista.

Pidin lukion ja armeijan jälkeen välivuoden ja tein töitä. Muutin pois vanhempieni luota tämän saman vuoden aikana. Täyspäiväiset tuloni riittivät varsin hyvin. Kun sitten aloitin opinnot, oli puolisoni saanut töitä ja hänen ansionsa tukivat talouttamme mukavasti. Lopulta myös hän aloitti opinnot ja olimme molemmat opiskelijoita.

Olin koko opintojeni ajan osapäiväisissä töissä. Tein töitä illan tai pari arkena ja lähes joka lauantain kokonaan, satunnaisesti myös sunnuntaipäiviä. Puolisoni samoin, myös hän oli opintojensa ajan osa-aikaisesti töissä. Tulomme olivat niin pieniä etteivät ne estäneet opintotuen ja täyden asumislisän nostamista.

Kesän aikana töitä tehtiin täyspäiväisesti ja mistään kesälomasta oli turha puhua. Kesän aikanan saatu raha auttoi syksyllä ja talvella kun työtä ei enää ehtinyt tekemään samoissa määrissä.

Kaksi opiskelijaa siis tekivät molemmat töitä ja opiskelivat ja rahamme riittivät kohtuullisesti. Jouduimme koko ajan pitämään rahatilannettamme silmällä varmistaakseen että rahat riittää. Tuotteista oli ostettava ne edullisimmat versiot ja ylimääräisiin ei ollut varaa. Vaatteita saimme onneksi välillä vanhempien piikkiin. Elimme aikalailla kädestä suuhun, mutta mukavammin kuin monet tuttavani, kahden ihmisen talous oli paljon tehokkaampi kuin yhden.

Tervetuloa nykypäivään

Sitten tulemme nykypäivään. Omasta opiskelumenneisyydestäni ei ole mahdottoman kauan, mutta silti moni asia on ehtinyt muuttua. Tulotaso ei ole muuttunut: opiskelija saa nykyisin jokseenkin saman määrän tukirahaa kun omien opintojeni aikana. Osa-aikaisten palkat eivät myöskään ole muuttuneet merkittävästi, käytännössä ansaitsemispotentiaali on sama kuin ennen.

Toisaalta kulut ovat nousseet, varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla. Merkittävin nousu on tietysti asumisessa. Vuokrien nousu onkin ollut rakettimaista ja opiskelijoilla ei yleensä ole varaa muihin asumismuotoihin. Opiskelija-asuntojen hinnat ovat toki "vapaita" markkinoita halvemmat, mutta opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille eivätkä kaikki välttämättä voi sellaista ottaa. Lisäksi yksityisten hintojen nousu on nostanut myös opiskelija-asuntojen vuokria siinä sivussa.

Samalla myös työn saaminen on hankaloitunut. Osa-aikaisia töitä on yhä tarjolla, mutta vähemmän. Yrityksissä on irtosanottu ja säästetty ja nuorisotyöttömyys onkin kasvussa. Tässä tilanteessa opiskelijan ei ole erityisen helppo saada työtä tehtäväkseen.

Opiskelijoiden kanssa ollaan muutenkin varsin tiukkana. Opintotuen saaminen edellyttää jatkuvasti yhä enemmän. Jotta tukeen on oikeutettu, on saatava opintopisteitä, eli jos kursseja ei saa reputtaa. Tämä lisää kurssien painetta mukavasti: jos kurssi menee penkin alle, et pelkästään joudu uusimaan sitä, menetät parhaimmillaan myös kuukausien opintotuet.

Sivussa tehtävät osa-aikaiset työtkään eivät saa auttaa tilannettasi kovinkaan paljoa, liiat tulot kun leikkaavat opintotukeasi. Ja omien tulojen raja on varsin matala, hauskasti et nouse edes köyhyysrajan yläpuolelle maksimituloilla + maksimituilla mitä opiskelija voi kuukaudessa nauttia. Laki vähän kun edellyttää köyhyyttäsi.

Hupaisana lisänä opiskelijan tuet peritään takaisin lyhyellä maksuajalla ja varsin herkästi. Kela ottaa yhteyttä jos tuloraja ylittyy vähääkään tai jos opinnoissa tulee vahingossa epäonnistuttua ja takaisinperinnässä ollaan tavallista tiukempana: Kela kun perii tuet takaisin 15% korolla, jotain mitä he eivät tee muiden etuuksien takaisinperinnässä.

Kauhuskenaariot ovat lähellä valtaosalla opiskelijoista: kurssi menee puihin ja et saa tarpeeksi opintopisteitä. Yhtäkkiä muutenkin kädestä-suuhun-taloutesi joutuu maksamaan kuukauden tai useammankin opintotuen takaisin korkojen kanssa. Seuraavina kuukausina ei ole varaa vuokraan tai nuudeleihin.

Kaiken kivan päälle vielä myös valmistumisaikoja on myös kiristetty. Jos opinnot venyvät, vaikka terveydellisistä syistä, lisäät stressipinoon parhaimmillaan tukien maksun loppumisen etuajassa.

Opiskelijoille on keppiä tarjolla joka kulman takana. Samaan aikaan saamme jatkuvasti kuulla miten opiskelijoilla on helppoa ja mukavaa ja kuinka opintotuki jopa ilmeisesti passivoi. Jopa Valtionvarainministeriön oma ideologialta haiseva roskaraportti päätti syyttää opiskelijoiden luksustasoisia tukia passivoivasta vaikutuksesta.

Kyllä, se hiton köyhäinavustuksen alittava rahamäärä mitä opiskelija saa on mukamas passivoivaa. Opiskelijana kun on niin siistiä kitkuttaa minimitoimeentulon alittavalla rahamäärällä sen sijaan että nostaisin vaikka työttömyyskorvausta.

Mutta tällaista se on tänä päivänä. Ideologia jyllää ja faktat vaikenevat. Käytännön elämässä opiskelusta pääkaupunkiseudulla on tullut vaikeampaa kuin koskaan. En itse ymmärrä miten kenelläkään on varaa opiskella.


6 kommenttia:

  1. Valtiohan laskee myös opintolainan tueksi. Sillähän jo pärjää. Eli ei mitään ongelmaa.

    No ei ihan. Ehdottomasti opiskelijoillekin pitäisi maksaa elämiseen riittävä tuki ja opintolaina pitäisi olla lisäksi opiskelun kustannuksien kattamiseen.

    Siitähän kertoo sekin, että tuo mainitsemasi opintosuoritusvelvollisuus ei oikeasti koske suurinta osaa opiskelijoista. Jos opiskelijalla ei ole säästöjä tai muuta realisoitavaa, niin Kelan katkaistessa tuet on oikeutettu toimeentulotukeen ja yleiseen asumistukeen, jotka ovat molemmat opintotukea jasen asumislisää parempia (jos ei huomioi opintolainaa).

    Ongelma korostuu kyllä pääkaupunkiseudulla todella paljon. Eikä opiskelija muualla välttämättä ole kovinkaan ahtaalla. Opiskelija-asunnot pikkupaikkakunnilla ovat todella halpoja. Olisikin hyvä, jos opiskelijat huomioisivat tämän enemmän opiskelupaikan valinnassa. Lähes kaikki tutkinnot saa muualtakin kuin helsingistä. Itselle ainakin asuntotilanne oli merkittävä tekijä, kun valitsin opiskelupaikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelijoiden tilanne pääkaupunkiseudulla on se ongelmallisin. Muualla päin tosin on myös omat ongelmansa, joista isoin on julkisen liikenteen puuttuminen. Parempi löytää asunto koulun läheltä tai bussireitin varrelta tai valmistautua ostamaan auto.

      Poista
  2. Pääkaupungissa minulla tällaista12.6.2015 klo 4.59.00

    Vastaus on yksinkertainen: en tulekaan. Ratkaisu teki minut, eli opintolainatkin nostettuani ajauduin tietysti tilanteeseen, jossa opintotukeni katkesi.

    Siltikin toimeentulohakemus heilahti vaadittuine yliopisto-, tili- yms. selvityksineen postiluukusta bumerangina takaisin, koska läsnäolotodistuksen päiväys ei ollut kyllin tuore. Nähdäkseni kenen tahansa olisi ollut erittäin vaikea tulkita hakemustani muuksi kuin opiskeluksi, ja että minunkin tarvitsee syödä sekä nukkua lämpimässä. Hyvä keskiarvokin oli nähtävissä, jos sitä nyt ylipäätään katsottiin. Tässä vaiheessa kuljin laitokselle kävellen ja sain puolitutuilta hernekeittoa. Vuokrarästien selvittelyssä turvauduin vähäisiin, vähävaraisiin ja vähäisesti kouluttautuneisiin sukulaisiini, sillä "virkatie" ei nähdyn perusteella juuri ollut vakuuttanut toimivuudellaan.

    Ikäisiäni en pahemmin tunne, sillä tietysti jätin penninkiristysmielessä menemättä opiskelijajärjestöjen ryyppäjäisiin, jotka vaikuttivat muutenkin ördäyskeskeisiltä. Suunnittelin opiskelevani mekanistisesti armeijatyyliin niin pedantisti ja lujaa, että pääsisin huutavasta rahapulasta mahd. nopeasti eroon. Moinen monomania tuntui jo aloittaessa hölmöltä, mutta huonoissa olosuhteissa ei muutakaan voinut. Kotonakin olin tottunut elämän olevan käskytettävänä olemista, joten toisaalta, miksei?

    Kyllä minusta tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Suomessa syödään lapset. Ei kaikkia, mutta saattaa minut toteamaan. Yksinäisyys saa ihmettelemään, että miksi minä tätä enää jatkaisin. En edes osaa ns. pitää hauskaa, koska en ole sitä koskaan päässyt tekemään. Opiskeltava aihe "valittiin" taloudellis-rationaalisin perustein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätähän se on. Jos henkilöllä ei ole sosiaalista tukiverkkoa, eivät yhteiskunnan tukimekanismit ole millään asteella riittäviä opiskella pääkaupunkiseudulla. Itse panostin seurusteluun, en ollut myöskään kovin opiskelijärjestömenijä, sama kännivoittoisuus sai itseni myös aikanaan jäämään toiminnan ulkopuolelle.

      Poista
  3. Kirjoitinkin omassa blogissani eilen tähän liittyen. Kesätyötän opiskelija kesällä. Mahtava yhdistelmä kesä ja työtön. Paperit lähetetty sossuun ja toivon vaa parasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesätöissä saatu raha piti itseni pinnalla pitkälle talveen asti. En tiedä miten olisin saanut toimeentuloni kestämään ilman sellaista - ja tällä hetkellä työpaikat ovat kiven alla.

      Poista

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.