Päättäjät eivät ole turvassa koska ei ole kansakaan

Alexander Stubbin kotiin hyökättiin ja tästä nousikin keskustelu Suomen yhteiskunnan turvallisuuden särkymisestä. Eniten on näkynyt puhetta silmäätekevien turvatoimista ja niiden kiristämisestä, mutta keskustelussa ei ole näkynyt paljoakaan yhtä todella tärkeä asiaa: miksi näin on käynyt. Ja syyhän lyhyesti on seuraava: ministerien turvallisuus on historiaa koska kansalaisilla ei ole turvallinen olo.

En hyväksy väkivaltaa tai pelottelua taktiikoina, eikä tämän kirjoituksen tarkoitus ole väittää niitä hyväksyttäviksi. Tarkoitukseni on pohtia väkivallan ja pelon taustoja. Väkivaltainen käyttäytyminen ei elä tyhjiössä, vaan se liittyy yhteiskuntaan ympärillään. Ja nyt kyse on nimenomaisesti pelosta.

Jos päättäjät tekevät kansasta pelokasta saavat he itse tottua pelkäämiseen.
Suomessa on vuosikymmenet ollut se Pohjoismaille erityinen henki, jossa presidentit, ministerit ja julkimot ovat normaaleja ihmisiä. He käyvät kaupassa ja elävät kuten muutkin. Heillä ei ole linnoja tai henkivartijoita ja heillä on jollain asteella yhä kontakti muuhun kansaan. Tätä on ihmetelty ulkomailla asti, missä silmäätekevät asuvat rautaporttien takana, vartijoiden ympäröiminä ja heidän päivittäiset asiat hoituvat palvelusväen kautta.

Turvallisuuskohta on tässä yleensä se kaikkein eniten ihmetyttänyt, meillä kun silmäätekevät voivat jokseenkin luottaa turvallisuuteensa ilman erityisiä toimia tai vartijoita. Tähän turvallisuuteen on järkevä syy. Kun kansakunta on suhteellisen tasa-arvoinen ja ihmiset luottavat yhteiskuntaan, ei heillä ole syytä hyökätä toistensa tai päättäjiensä kimppuun. Merkittäviin turvatoimiin ei ole tarvetta niin kauan kun kansalla itsellään on turvallinen olo.

Kun tämä turvallisuuden tunne särkyy, muuttuu kansa vaaralliseksi.

Turvaton ei ole peloton

Turvallisuuden tunne kansalaisilla on järkkynyt. Henkilökohtainen tulevaisuus ei ole turvattu kun työpaikat eivät ole turvattuja. Aiemmat pitkät työurat ja niiden tuoma vakaus ovat järkkyneet ja järkkyvät koko ajan enemmän. Ihmisille hoetaan miten tärkeää on osata muuttua ja olla juurtumatta paikalleen, mutta vaikka vakaus voi joistain olla tylsää, on se myös tärkeä osa henkistä turvallisuutta. On erittäin tärkeää omata tietty tulevaisuuden turvallisuus ja tieto siitä ettei kohta joudu tyhjän päälle.

Suurilla ikäluokilla oli tässä suhteessa varsin hyvä tilanne. Työtä oli tarjolla aina 90-luvun lamaan melkeinpä kaikille halukkaille. Sitten lama toi työttömyyden josta emme sittemmin ole päässeet eroon edes huippuvuosina. Kansalaisten uran turvallisuus kuoli.

Tämä on tietysti vain yksi turvallisuuden muoto, eikä lainkaan ainoa. Elämme myös jatkuvan Venäjänpelon alla, kammoten milloin idän karhu herää. Pelkäämme myös mahdollista ekokatastrofia ilmastonmuutoksen tuomana. Pelkäämme myös yhteiskunnan muutosta, jotkut homosaation tai maahanmuuton, toiset uusnatsien ja liberalistisen oikeiston kautta.

Pelko ajaa vihaisuuteen, vihaisuus vihaan, viha kärsimykseen

Kun ihminen pelkää, on hän valmis toimimaan aggressiivisemmin. Hän ei vain puhu tai valita, hän hyökkää. Pelkäävä ihminen on nurkkaan ahdistettu eläin jota kun tarpeeksi tökkii, lopulta puree. Ja nyt on käynyt juuri näin.

Pelko on oikeastaan kaiken yhteiskunnallisen väkivallan takana. Anarkistit tuhoavat paikkoja ryppyilevät poliisille, koska he ovat peloissaan. Muuten ne dyykkaavat, tekevät kommuuneissa taideprojekteja ja keskustelevat. Uusnatsit alkavat väkivaltaisiksi ja hyökkäävät ihmisten kimppuun kun he pelkäävät, muuten ne valittavat "neekereistä", ostavat natsiesineistöä netistä ja yrittävät epätoivoisesti olla vakavasti otettavia. Molemmat ääripäät ajautuvat väkivaltaan vasta kun pelko on kuvassa.

Looginen lopputulos

Viimeisimmän talouslaman jäljiltä ihmisille ei ole tarjottu turvallisuutta, vain pelkoa. Sipilä ja Stubb ovat oikein erityisesti kunnostautuneet sen annostelijoina. Molemmat vaahtoavat jatkuvasti kuinka kansan on nyt vaan laskettava housut kinttuun ja annettava sedän pistää kuivana kakkoseen tai muuten kansantalous romahtaa. He pelottelevat koska se on ainoa tapa saada kansa nielemään se kitkerä myrkky mitä he lääkkeenä myyvät.

Tässä suhteessa suhteessa ministerien turvallisuusnäkymien heikkeneminen ei ole outoa, vaan enemmänkin odotettavissa oleva käänne. Jos luot tilanteen missä alapuolellasi olevat pelkäävät, joudut itse pelkäämään alapuolellasi olevia ja näin Suomessa on pitkälti käynyt.

Päättäjämme ovat pelotelleet kansaa kauheuksilla, alkaen eläkepommista, velkaantumisesta aina työttömyyteen ja maahanmuuttoon. He ovat luoneet pelon ilmapiirin ja huomaavat nyt hiljalleen miten pelko koskettaa kaikkia. He vievät koko ajan turvallisuutta kansan syviltä riveiltä ja kansa pelkää. Pelko ei tule yksin, se leviää kuin tauti ja jos sitä ei katkaista, voi se myrkyttää koko yhteiskunnan. Kunnes kohta meidänkin päättäjämme elävät rautaisten porttien takana eivätkä tule kansan keskuuteen kun vartijan saattelemana.

Jos tämä ei kuulosta hyvältä tulevaisuudelta, kannattanee norsunluutornissakin herätä omien tekojensa vaikutukseen.

Alexander Stubbin kotiin hyökättiin. Ennen päättäjämme pystyivät käydä kaupassa ja elää kansan parissa, mutta jokin...
Posted by Tämä Päivä on 21. elokuuta 2015

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Testissä Lastukuoret, kotimaiset puukuoret älypuhelimeen

Näin päivität tietokoneellesi Windows 10-käyttöjärjestelmän