Mitä on nettiahdistelu ja mitä sille oikeasti voi tehdä

Netissä on hankala keskustella jos hipiä on yhtään herkempi. Uhittelu ja tappelu ovat varsin arkipäiväisiä asioita, erityisesti jos kosket vähääkään tulenarkoihin aihepiireihin. Mitä sitten tehdä, vaimentaako kommentit vai pitääkö se roska vain kestää?


Tänään käsittelyssä ahdistelu ja uhkailu netissä. Kuka ahdistelee ja miksi ja mitä ahdistelun edessä voi tehdä.

Ken leikkin ryhtyy

Aloitetaan karulla totuudella. Jos haluat olla julkinen persoona Internetissä, muista tämä: jos julkisuuteen astuu, julkisuus pitää kestää. Tämä ei ole uhkailun puolustus: ahdistelu ja uhkailu eivät ole hyväksyttävää käytöstä, mutta kyseistä käytöstä tuskin voidaan hävittää mihinkään. Julkisuudessa olemisen väistämätön seuraus on vaihtelevalla voimakkuudella pursuava roskaryöppy jota loputon paviaanilauma suuntaasi oksentaa.

Syy ahdistelijoiden toimintaan on aina sama: idiotismi. Motiivit taustalla ovat tietysti monimuotoiset, osa tekee sitä huvin vuoksi, osa taas yrittää taistella "ongelmallisiksi" kokemiaan ryhmiä vastaan, olivat nämä vastapuolet sitten feministejä, persuja, suvakkeja tai miesoikeusporukkaa. Motiivista riippumatta, pahanlaatuinen idiotismi on se mikä saa ihmisen vaihtamaan vaihdetta asiallisesta käytöksestä uhkailuun, raivoamiseen ja ahdisteluun.

Ja jos olet äänessä ja näkyvillä Internetissä tai mediassa, yksi tai useampi kroonisesta idiotismista kärsivä saattaa löytää sinut ja päättää aloittaa ajatuksenvaihdon kanssasi. Maailma on täynnä idiootteja, eikä heitä ei voida mitenkään kokonaan vaimentaa estämättä keskustelua kokonaan.

Kaikki jotka ovat esillä julkisesti, joutuvat ahdistelun kohteeksi. Ahdistelu on suhteellisen tasapuolista ja esimerkiksi miehet ja naiset saavatkin tuta jokseenkin saman verran ahdistelua. Osa tutkimuksista viittaa miesten olevan hieman yleisempiä uhreja, mutta ero on pieni. Naisiin kohdistuva ahdistelu verkossa taas on useammin seksuaalisväritteistä kun miesten, mutta kokonaisuudessaan harvinaisempaa.


Naisiin kohdistuva ahdistelu ei siis ole mitenkään ahdistelun koko kuva, se on vain ahdistelun muodoista se johon tartutaan nopeimmin ja jota paheksutaan eniten.

Olen itsekin vastaanottanut oman osani ahdistelevia kommentteja ja käyttäjiä tässä blogissa. Esimerkiksi vanhan Antti Heikkilää käsittelevän tekstini kommenteissa saan vieläkin välillä kettuilua. Tai selkäni takana yhtä kirjoitustani ja minua haukuttiin eräässä suljetussa Facebook-ryhmässä johon kuitenkin pääsin kursistamaan. Eniten roskaa niskaani tuli kuitenkin pakkoruotsista, jossa keskustelu meni niin asiattomaksi että blogin kommentteja oli rajoitettava, ei siksi että olisin halunnut ehkäistä keskustelua tai jättää vastaamatta kritiikkiin, vaan koska samaa kommenttia spämmättiin toistuvasti. Aivan konkreettisia uhkailujakin olen saanut, Lastensuojelun tilanne huolestuttaa-ryhmää käsittelevä kirjoitukseni sai aikaan uhittelua mistä omalla nimellään kirjoittava bloggaaja olisi varmasti ollut huolissaan.

Viime aikoina nämä seksuaalisen ahdistelun ja raiskausuhkauksien tekijät ovat saaneet melkoisesti huomiota. Seksuaalinen ahdistelu on hyvin pieni osa kaikesta verkon ahdistelusta, muttei missään tapauksessa olematon ja yksi tehokkaimmista. Seksuaalisväritteinen ahdistelu on monien idioottien suosikki yhdestä hyvästä syystä: se toimii. Raiskaus- ja tappouhkauksia heitellään yksinkertaisesti koska ihmiset tapaavat reagoida niihin.

Mitä tehdä ahdistelun uhrina?

Alkuun huomio: jos ahdistelu on oikeasti uhkaavaa, vie asia poliisille. Facebook, Google tai Twitter eivät voi pidättää ketään tai estää vaarallista yksilöä hyökkäämästä kimppuusi. Jos ahdistelussa on epäilys oikeasta fyysisestä väkivallasta tai vaarasta, käänny poliisin puoleen. Nyt kun tämä on saatu alta, puhutaan mitä tehdä valtaosalle ahdistelusta.

Kaikkein huonoin vaihtoehto on reagoida ahdisteluun näkyvästi. Jos saan roskaviestejä ja en halua asioida niiden lähettäjän kanssa, kaikkein tehokkain vaihtoehto tilanteessa on poistaa viestit ja olla näyttämättä ahdistelijalle miten reagoin hänen hyökkäykseensä. Näin lähettäjä ei näe saaneensa minusta irti tunnereaktiota jota hän tavoitteli.

Jos reagoin näkyvästi, esimerkiksi vastaamalla ahdistelijalle tai kertomalla julkisesti ahdistelusta tai (vielä pahempaa) siitä miten se vaikuttaa minuun, avaan portit seuraavalle aallolle. Alkuperäinen ahdistelija tietää minusta irtoavan viihdettä jos vastaan hänelle yksin, mutta jos vastaan julkisesti, tietävät kaikki muutkin potentiaaliset ahdistelijat. Yksityinen viestintä ei vaaratonta ole sekään, jos vastaan trollille, saa hän sen suurimman validoinnin mitä voin hänelle antaa: henkilökohtaisen huomioni ja siitä trollista en sen jälkeen eroon pääse.

Älä vastaa trolleille, äläkä reagoi häiriköihin julkisesti. Poista, blokkaa ja unohda. Käännä päälle radiohiljaisuus trolleille ja trolleista. Kaikki muu oikeastaan vain ruokkii heidän huomiotaan.

Ylipäätään kaikki mikä antaa ahdistelijoille ammuksia on jotain mitä on syytä välttää. Jos kerron itsestäni ja elämästäni avoimesti, antaa tämä ahdistelijoille tietoa mitä nappeja heidän kannattaa painaa. Ja mitä enemmän paljastan itseäni, sitä enemmän olen kohde, harva jaksaa ahdistella pelkkää nimimerkkiä tai "blogia", ahdistelun kohteeksi halutaan yleensä persoona. Oman persoonan häivyttäminen taustalle voi saada osan ahdistelijoista luovuttamaan.

Tämän neuvon tulee moni lukemaan väärin käskynä uhreille vaieta ja kärsiä hiljaa. Täydellisessä maailmassa olisi varmasti parempiakin keinoja, mutta emme elä sellaisessa. Reaalimaailmassa tilanne on tämä: jos käyttäydyt mediassa tavoilla jotka houkuttelevat ahdistelua, saat tuta ahdistelua. Se ei ole hyvä juttu, mutta se on anonyymin median luonne. Jos et halua ahdistelua, käyttäydy tavoilla jotka minimoivat ahdistelun ja vältä asioita jotka maksimoivat sen.

On toki rajoja mitä ei saa ylittää. Oikea ahdistelu on rikos ja sen voi viedä poliisille ja niin pitääkin viedä, erityisesti jos ahdistelu on potentiaalisesti vaarallista. 

Jos se ei auta...

Jos lämpö käy kestämättömäksi, keittiö ei ehkä ole paikkasi. Yksi tapa reagoida ahdisteluun on yksinkertaisesti poistua valokeilasta kokonaan. Tämä ei ole mikään luovutus tai pelkurin ratkaisu, kenelläkään ei nimittäin ole mitään velvollisuutta olla verkossa ottamassa proverbiaalista p*skaa niskaan.

Jos menee pahaksi, jäädytä Twitter-tilisi, piilota blogisi, älä enää avaa keskustelupalstaa tai julkista Facebook-sivuasi. Sinulla ei ole mitään pakkoa olla läsnä näissä medioissa ja kärsiä niiden aiheuttamista seurauksista.

Kenellekään ei ole kuitenkaan mitään pakkoa lähteä julkiseen keskusteluun mukaan. Ei ole mitään pakottavaa syytä miksi ihmisellä pitäisi olla blogi, YouTube-kanava tai podcasti. Kenelläkään ei myöskään ole mitään pakkoa lähteä mukaan keskusteluihin Facebookin ryhmissä tai Suomi24:ssä.

Ei mitään pakkoa, itsekin selvisin oikein mukavasti ennen kun perustin blogini - blogin jota voi muuten kommentoida vapaasti ja anonyymisti.

Keskustelun rajoittaminen ei yleensä ole toimiva vaihtoehto. Jos estät kommentoinnin tai arvostelut, arvostellaan ja kritisoidaan sinua vain jossain muualla. Tämä voi joillekin olla kestettävämpi vaihtoehto, mutta ei oikeastaan tee muuta kun siirtää loskan sijaintia. Se on edelleen olemassa, ei vain sinun porstuassasi.

Palveluista poistuminen on tietysti äärivaihtoehto, mutta halusin nostaa sen esille silti. Jos oma nettipersoona alkaa ahdistaa, mieti oikeasti haluatko jatkaa sen käyttöä. Erilaiset ideologiset idiootit pitävät tätä jonkinlaisena luovutuksena, mutta itse ainakin arvostan mielenterveyttäni ja hyvää oloani enemmän kuin blogini satoja tuhansia lukukertoja.

Ammattimaiset uhrit

Ahdistelu netissä on siis todellinen ilmiö ja ongelma. Siitä kärsivät kaikki suht tasapuolisesti ja sen takana ovat trollit ja jotain ideologista ääripäätä edustavat idiootit.

Toisaalta meillä on olemassa myös toinen ääripää, ammattimaiset uhrit, jotka tekevät elantonsa olemalla ahdistelujen kohde. Ammattiuhrit sanovat tarkoituksella provosoivia asioita, joiden tietävät aikaansaavat raivoa ja vihaisia kommentteja ja jopa ahdistelua. Ahdistelua käytetään sitten oman imagon osana ja tapana kerätä julkisuutta ja ennenkaikkea joukkorahoitusrahaa. Ja kyse ei aina ole ihan pienistä rahavirroista.

Nämä ihmiset elävät ahdistelusta, teeskentelevät olevansa uhreja ja sitten nettoavat melkoisen määrän rahaa tekemällä enemmän juttuja jotka houkuttelevat ahdistelua. Halveksin ahdistelijoita ja ahdistelu-beittaajia jokseenkin yhtä paljon. Ensimmäisten toiminta on anteeksiantamatonta näin muuten, ahdistelu ja uhkailu on idioottien ja kiusaajien toimintaa. Jälkimmäiset taas hankaloittavat oikeiden uhrien tilannetta, mm. tekemällä ahdistelijoista entistä raivoisampia ja antamalla heille harjoitusta. Näiden ammattimaisten uhrien oma retoriikka rakentuu trollien syöttämiseen ja ahdistelijoiden houkuttelemiseen, mikä on erittäin hieno tapa kasvattaa yhteiskuntamme polarisoitumista entistä enemmän riidoissa oleviin leireihin. Kiitti siitä.

Ammattiuhreille ahdistelu ei ole vain elinkeino, vaan myös tapa viedä eteenpäin omaa ideologiaansa kritiikistä vapaana, ahdistelu muodostaa kilven josta järkiargumenteilla ei läpi päästä.  Tästä erinäiset nimeltämainitsemattomat mediakriitikot ovat parhaita esimerkkejä. He suoltavat eetteriin totuuspohjaa vailla olevaa tuubaa ja kaikki asiallinen kritiikki leimataan ahdisteluksi. Näin omaa kantaa ei tarvitse edes todistaa, eihän kukaan ole kritisoinut sitä "asiallisesti."

Tämä Päivä

Tällaisessa keskusteluilmapiirissä siis elämme. Jos siis haluaa olla julkisessa keskustelussa, on kehitettävä paksua nahkaa, erityisesti jos haluaa sohia kepillä herhiläispesiä. Herhiläispesiä voi sohia kun siihen on tarvetta, mutta pitää ymmärtää mihin ryhtyy ja mitä seurauksia sillä on - mutta herhiläisetkin ovat luontokappaleita, niiden sohiminen on rajoitettava kertoihin kun se on oikeasti tarpeellista. En saa alkaa rakentamaan kohua tarkoituksella, silloin ahdistelu on oikeasti vain omaa syytäni.

Ja tässä on lopulta syy miksi itse kirjoitan nimimerkin avulla. En halua saada Internetistä oikeaan elämään valuvaa roskaa kotiovelleni, mutten myöskään halua lähteä valjastamaan sitä roskaa rahan ansaitsemiseksi, sillä pidän ajatusta ammattimaisesta uhriudesta naurettavana.



Ahdistelu on yksi Internetin suurista ongelmista. Kuka ahdistelee, ketä ahdistellaan ja miten ahdistelun voi välttää.
Julkaissut Tämä Päivä 19. tammikuuta 2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi ja mielipiteesi. Debaatti on tervetullutta ja otan mielelläni vastaan eriävät mielipiteet. Jos huomaat asiavirheitä tai huteja teksteissäni, otan mielelläni vastaan huomautuksia. Haluan tietää jos jokin sanomani on suoraan väärin, sillä mielestäni on parempi saada osoitus virheellisyydestään ja korjata asia kuin jäädä tyhmäksi.

Sensurointia en harrasta muuten kuin roskapostin ja mainosten kanssa. Täydet asiattomuudet saavat olla aika asiattomia ennen kuin ne joutuvat poistolistalle, mutta jankkaaminen ja puhdas haukkuminen saattaa herättää poistovasaran päiväuniltaan.

Niin ja hengitäthän syvään ennen kommentointia. Yritetään pitää keskustelu asiallisena, yritetään ymmärtää miten mielipide-eroja voi olla ja yritetään olla alentumatta nimittelyyn ja lapsellisuuteen.